Aloittelijat ›

Moi!

Olen 22v jätkä, jonka aikomus olisi alkaa opetella soittamaan akustista kitaraa. Aiempaa kokemusta soittamisesta minulla ei ole. Olen ollut utelias ja kysellyt ahkerasti kaikesta soittamiseen liittyvistä asioista ja toki sitten myös olen saanut kuullakin viljalti erilaisia mielipiteitä etcetera. Kokeiltuani nyt soittamista lähinnä pintapuolisesti huomasin, ettei se mitään kovinkaan kimuranttia puuhaa ole jos vain pääsee jyvälle siitä tosiasiasta, että harjoittelu on avainsana. Esimerkiksi sointutaulukon kyllä oppii jos on viitseliäisyyttä ja riittävästi aikaa uhrattavana (uskaltaisinpa melkein väittää, että barrésoinnut ovat työläimpiä). Tietyiltä harmittavilta asioilta en kuitenkaan ole säästynyt. Kaikesta pahimmalta nimittäin tuntui se, että olen älynnyt vasta tässä vaiheessa, kuinka mukava ja miellyttävä harrastus soittaminen olisi. Muutama muukin asia minua on nyttemmin tämän myöhäisen aloittamisen ohella ruvennut askarruttamaan:

1) Mahdollisuudet - jos soittamisen aloittaa tämän ikäisenä (22v), niin mitä olen jo käytännössä menettänyt? Onko parikymppisenä sormien motoriikka jo heikentynyt merkittävästi? Jos joku penää, että kyllä on, niin löytyykö väitteelle mitään vedenpitävää tieteellistä todistusta? Sormeni eivät ainakaan soittaessani tuntuneet millään tavoin tarpeettoman kankeilta saatikka jähmeiltä ja tahdonvoimaa soittamiseen minulla piisaa. Sen toki tiedän, ettei minusta mitään Gilbertiä, Vaita tai Petruccia tule, mutta siihen en edes pyri.

2) Harjoitusajat – jotkut ovat sanoneet, että olisi syytä harjoitella runsaat 1.5-2h päivässä ja vieläpä huomauttaneet siitä, että sekin tuntuu toisinaan riittämättömältä. Luonnollisesti se, kuinka paljon soittamiseen uhraa aikaa, riippuu pitkälti tavoitteista, mutta eikös se ole jo ihan kiitettävästi jos harjoittelee säännöllisesti 1.5-2h päivässä? Entä osaatteko suositella mitään enimmäisharjoitteluaikaa päivälle? Varsinkin soittamiseen tottumattomilla aloittelijoillahan vaarana saattaa nimittäin olla se, että sormet menevät verille jos intoutuu treenaamaan ylettömästi.

3) Vaiheet – onko odotettavissa jotakin tiettyä vaihetta, jolloin soittaminen alkaa tuntua erityisen vaivalloiselta? Vai onko ennen kaikkea soittamisen aloittaminen sitä vaativinta aikaa (aloittamiseenhan liittynee myös se, että pitäisi saada koko touhu käyntiin)? Itse olen kuullut mm. sen mielenkiintoisen virkkeen, että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän huomaa oikeasti osaavansa.

4) Opiskelumateriaali – minulla on nyt käytössä ”Emma Danes – Kitaransoiton opas” ja klassista kitaran näppäilyä silmällä pitäen ”Kitarakoulu – Klassisen kitaransoiton peruskurssi (Karma, Juusela, Äikäs)”. Noissa teoksissa ei ole mitään valittamista, mutta onko olemassa jotakin todella varteenotettavaa opusta? Jotkut ovat kehuneet mm. Troy Stetinan kirjoja.

5) Opinahjo – mitä ilmeisimmin minunkin pitäisi hankkiutua kunnon opetukseen, mutta ongelmaksi on nyt koitunut se, etten tiedä minkä laitoksen puoleen kannattaisi kääntyä, enkä oikein tiedä sitäkään, mistä voisi saada kesäopetusta, koska miltei kaikki opistot taitavat toimia lukukausipohjaisesti koulujen kanssa samaan aikaan. Sikäli kuin olen itse ymmärtänyt, niin konservatorioissa, musiikkiopistoissa (ja yksityisillä opettajilla) opetustaso lienee korkein. Onko jollakin kaikesta huolimatta kokemuksia muista instituutioista kuten kansan-, kansalais-, vapaa- ja työväenopistoista? Mikäli on, niin mitä piditte? Entä tarjoaako mikään laitos kesäopetusta kitaransoitossa, vai onko ainoa mahdollisuuteni hakeutua tyyriiseen yksityisopetukseen (olettaen, että joku vaivautuu järjestämään opetusta kesäisin)?

Hyvät neuvot olisivat todellakin tarpeen!

Itse voin sanoa vain sen että: koskaan ei ole liian vanha aloittamaan kitaran soittoa!!

1) Mahdollisuudet
 
Mie en kyllä oikein usko, että tuossa iässä motoriikka olisi yhtään sen huonompi. Toki oppiminen voi olla tehokkaampaa, jos aloittaisi jo lapsena, mutta toisaalta vanhempana aloittaessa on sitten omat etunsa. Motivaatio saattaa olla ihan toinen, ja sitä varmasti osaa paremmin suunnitella ja jaksaa harjoitella. Sen sijaan, jos verrataan aloittamista, vaikka 22-vuotiaana ja 15-vuotiaana, niin ei kai siinä mahotonta eroa ole. Iän ei pidä missään nimessä antaa estää soittamista!

2) Harjoitusajat
 
Näistä ei miun mielestä kannata stressata. Alussa, jos alkaa sormenpäät tosi pahasti kipeytymään niin kannattaa tietysti välillä vähän pitää taukoa, mutta äkkiä ne siitä kovettuu. Jos ei jonain päivänä vaan nappaa soittaminen, niin on sitten soittamatta. Ei väkisin kannata.

3) Vaiheet
 
Mie luulen, että jossain vaiheessa voi tulla sellainen olo, ettei oikein keksi mitä soittaisi. Että jauhaa vaan niitä vanhoja biisejä, eikä keksi oikein mitään uutta soitettavaa. Mutta siinä pitää vaan koittaa jotain uutta soitettavaa etsiä, ja sitä mukaa kun taidot karttuu, niin aina vaan lisää mielekästä soitettavaa löytyy.

4) Opiskelumateriaali
 
Suuri kitarakirja kannattaa lukaista. Siinä on kuitenkin aika paljon ihan perustekniikoista, ja myöskin teoriaa, jota kannattaa ainakin vähän kahlata.

5) Opinahjo
 
Ihan järkevää olisi vähän opetusta ottaa. Ei nyt toki ihan välttämätöntä, mutta auttaa kyllä pirusti. Ainakin alussa. Jotkut opiskelijat varmaan antaa vähän edullisemmin opetusta. Kansalaisopistoissakin taitaa olla jotain soittoryhmiä ja kai niistäkin jotain jää päähän (eivätkä ole mahottoman kalliita).

Aluksi onnittelut, hienon harrastuksen olet aloittamassa!
 
1) Mahdollisuudet
 
Itse aloitin soittamaan 19-vuotiaana. Tavoitteet oli melko matalalla, aattelin, että olis kiva oppia säestämään akustisella ja kenties joskus oppia vaikka jotain Gunnareiden tai Zeppelinin riffejä ja yksinkertaisia sooloja. Nyt olen soittanut 2,5 vuotta enkä olis koskaan uskonut, että tekniikkani tulis koskaan näinkin hyväksi. Eihän se mikään erikoinen ole, mutta kuten sanoin, tavoitteet oli todella alhaalla aloittaessani. Tämä asia on varmasti myös auttanut osiltaan kehitystäni. Melkein heti aloittamiseni jälkeen menin armeijaan enkä päässyt soittamaan kuin viikonloppuisin. Mutta sen ekan puoli vuotta opettelin hyvin perusasiat kuntoon. En tajunnut tabulatuureista mitään, opettelin vaan eri sointuja ja sointujen vaihtamista (hyvä biisi tähän on esim. Beatlesin Yellow Submarine) isän, internetin ja kirjaston opetusvideoiden avulla (näitä suosittelen lämpimästi kaikille). Sittemmin olen lainannut kaikki kirjaststa löytyvät opetusvideot ja soitellut niiden mukana.
 
Välillä sitä miettii, että miten hyvä voisi olla, jos olisi aloittanut nuorempana. Viimeksi eilen harmitti, kun katseli Helsinki Guitar Shown jameissa noita soittajia. Se vaan näytti niin mukavalta ja sellaiselta mitä joku päivä haluaisi tehdä. Mutta turha sitä on enempää harmitella, pääasia että pitää hauskaa sen kitaran kanssa ja nauttii musiikista. Muutaman vuoden päästä saatan hyvinkin olla jo itse soittelemassa vastaavissa jutuissa.

2) Harjoitusajat
 
Kuten kerroin, niin ensimmäinen puoli vuotta meni armeijassa ja pääsin soittamaan vain lomilla. Mutta lomilla soittelin sitten senkin edestä. Joku päivä kattelin, että olin 14 tuntia soitellut ja että ehkä pitäisi mennä jo nukkumaan. :) Motivaatiota oli vaan niin paljon. Sormenpäitäni säästi huomattavasti se, että soittelin nailonkielisellä kitaralla.
 
Harjoitteluni ei ollut millään tavalla säännöllistä tai suunniteltua ja järjestäytynyttä. Soittelin vaan omaksi huvikseni kaikkea. Vuoden soiton jälkeen repäisin joululomalla ja opettelin viikon sisällä musiikin teoriaa internetistä. Sanon vaan, että kyllä kannatti! Teoriaa kannattaa ihan alusta asti opetella ja vanhempana siihen on varmasti enemmän motivaatiota kuin joskus pikkupoikana (tottakai poikkeuksia löytyy).
 
Viime kesänä hankittuani sähkökitaran rupesin tekemään myös tekniikkaharjoituksia. Sormien koordinaatiokyky parantui paljon ja soitto tuli rennommaksi. Noita tekniikkatreenejä tulee nykyään tehtyä todella epäsäännöllisesti ja melko harvoin, lähinnä bendejä ja vibraattoa parantelen.

3) Vaiheet
 
Sitten kun olin oppinut jotenkin säestämään avosoinnuilla, niin jossain vaiheessa se kehittyminen rupesi vaan nopeutumaan ihan yhtäkkiä. Pitkään soittanut kaverini sanoi samaa, että jossain vaiheessa se kehittyminen rupeaa itsestään kiihtymään. Ja tuo on aivan totta, mitä enemmän oppii, sitä vähemmän huomaa osaavansa. Teorian kanssa tulee paljon tällaisia hetkiä, kuten myös tekniikan kanssa. Mutta tämä pitää kääntää voitoksi, ottaa siitä sitten sen motivaation opetella lisää!

4) Opiskelumateriaali – minulla on nyt käytössä ”Emma Danes – Kitaransoiton opas” ja klassista kitaran näppäilyä silmällä pitäen ”Kitarakoulu – Klassisen kitaransoiton peruskurssi (Karma, Juusela, Äikäs)”. Noissa teoksissa ei ole mitään valittamista, mutta onko olemassa jotakin todella varteenotettavaa opusta? Jotkut ovat kehuneet mm. Troy Stetinan kirjoja.
 
Noista opuksista en tiedä mitään, mutta Troy Stetinan dvd on ollut ainakin lainassa ja ihan hyvähän se oli. Suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta soita opetusvideoita, oppii hyvin kun näkee miten asiat tehdään. Jouluna sain vielä tuon kuuluisan Suuren Kitarakirjan, jota suosittelen kaikille (haulla löytyy paljon asiaa ko. teoksesta). Eikä sovi unohtaa muusikoiden.net:iä! Täältä löytyy faq:eista ynnä muista tosi paljon tietoa. Lue läpi noi kitara- ja teoriapalstojen faq:it.

5) Opinahjo
 
Tästä ei mulla ole mitään henkilökohtaisia kokemuksia, koska olen täysin itseoppinut. Mutta varmasti on hyötyä, jos on joku osaava kaveri opettamassa, tulee opittua tekemään asiat oikein ja samalla saa hyvää harjoitusmateriaalia.
 
Jos nyt jotain vinkkejä kaipaat harjoitteluun, niin voin niitä tähän vähän pistää. Sellainen, mikä monilta nykyään jää unholaan, on korvien ja musikaalisuuden kehittäminen. Sellainen perusasia, kuten kitaran virittäminen korvakuulolta, saattaa olla pidempäänkin soittaneilta ihan hukassa. Virittäminen on hyvää harjoitusta korvalle ja kaikkien pitäisi se osata. Toki keikoilla ja äänitettäessä viritinmittari on kätevä. Tiedän, että alussa on vaikea kuulla mihin suuntaan ne kielet on epävireessä ja mittarista voi olla ihan alussa apua. Mutta suosittelen, että harjoittelet samalla virittämään korvakuulolta. Toinen keino kehittää korvia on opetella biisejä ja melodioita korvakuulolta tai ulkomuistista. Aloittaa ihan Smoke On The Waterista ja Ukko Nooasta ja sitten Maamme-laulua ja muita yksinkertaisia melodioita. Tästä on varmasti enemmän hyötyä kuin jostain nopeuden treenaamisesta nopeuden takia. Nopeus tulee ajan myötä kuitenkin.
 
Pohjimmillaan kaikki maailman musiikki perustuu rytmiin. Rytmi saa jalan vipattamaan ja tempaa mukaansa. Hyvästä taimista tunnistaa osaavan kitaristin. Taimia voi treenata soittelemalla levyjen mukana tai metronomin avulla. Kannattaa heti alkuun opetella polkemaan jalkaa soiton mukana. Minua tämä auttoi paljon rytmissä pysymisen kannalta.
 
Teoriaa, teoriaa. Ei se loppujen lopuksi edes ole mitään tylsää, jos on motivaatiota opetella soittamaan. Siitä on joka tapauksessa paljon apua. Kitaran otelauta on hyvä opetella ja sitten perusteet skaaloista ja sointujen muodostamisesta ja saat jo paljon ilmettä soittamiseesi!
 
Opettele paljon erilaisia biisejä. Vaikka tabulatuureista tai soinnuista, jos ei heti korvalla löydy. Muista kuitenkin, että netissä on paljon väärin tehtyjä tabeja eikä niihin sovi aina luottaa. Muista aina kuunnella mitä soitat, kyllä ne väärät soinnut tai sävelet kuulee, kun oikein yrittää. Älä kuitenkaan laiskistu liikaa opettelemaan valmiista tabeista. Korvat on kuitenkin jokaiset soittajan tärkein väline. Soita korvillasi, älä sormillasi!
 
Komppaus, komppaus, komppaus. 95% biiseistä on kuitenkin komppausta. Perusteet haltuun ja jalka vipattamaan! Ranteet rennoksi ja hiukset heilumaan. Se on sitä rokkenrollia! Soolot on sitten nimensä mukaansa sooloja, eli osoituksia kitaristin taidoista.
 
Kuuntele monipuolisesti erilaista musiikkia. Heviä, humppaa, bluesia, jazzia, funkkia, rokkia, flamencoa, poppia, mitä vaan. Monipuolisuus on valttia ja auttaa kehittymistä.
 
Blues-kaavat ja peruskliseet. Niistä ne kaikki kuitenkin lopulta on lähtöisin. Jos rakennat talon ja perustukset on persiillään, niin joskus se talo romahtaa vaikka olis miten hieno päältäpäin.
 
Opettele paljon, kuuntele soittoasi (nauhoita vaikkapa), nauti musiikista ja pidä hauskaa. Siitä tässä on kuitenkin loppujen lopuksi kyse.
 
Tässä muutama hyödyllinen threadi:
 
Helppoja biisejä aloittelijalle:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=116808
 
Helppoja kappaleita korvakuulolta opeteltavaksi:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=115492
 
Toivottavasti oli apua! :)

Aluksi onnittelut, hienon harrastuksen olet aloittamassa!..................
 
..............Toivottavasti oli apua! :)
 
Loistavaa tekstiä. Ota plussa
 
Antero

Loistavaa tekstiä. Ota plussa
 
Antero
 
Kiitos paljon :)
 
Aloittajalle vielä, että minkälaisesta musiikista pidät?

Kiitokset kattavista vastauksista!

Jos jollakin on lisättävää tuohon motoriikkakysymykseen tai kesäopetuksen saatavuuteen, niin vastatkoon ihan vapaasti.

Aloittajalle vielä, että minkälaisesta musiikista pidät?

Kuuntelen ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pidän itseäni tässä mielessä hieman poikkeavana ja jopa eriskummallisena, koska aivan kaikki niistä, jotka tunnen ja tiedän haluavat profiloitua juurikin tietynlaisina yksilöinä kuuntelemalla yksinomaan tietyntyyppistä musiikkia. Jotkut eivät esim. arvosta yhtään konemusiikkia tai toisin päin ja jotkut taasen rajoittavat kuuntelemistaan niinkin paljon, että heille kelpaa ainoastaan vaikkapa metalli- tai punkmusiikki. Minulla on useasti juolahtanut mieleen, että vain yhdentyyppisen musiikin kuunteleminen voi kehittää juuri sen musiikkilajin tuntemusta, mutta haittapuolena lienee eräänlainen "putkinäkö". Varmuudella en tosin osaa sanoa tästäkään yhtikäs mitään.

Kuuntelen ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
 
Hienoa! Sulla on suuri etu muihin nähden jo pelkästään ton takia. Kuuntele paljon kaikkea ja jos kuulet jotain kivoja juttuja tai mukavia kappaleita, niin eikun heti opettelemaan.

Ei sormien motoriikka oletuon ikäisenä huonontunut, mutta sormien motoriikan kehitys on hitaanpaa ja heikompaa. Siksi saat tehdä aika paljon töitä, jos meinaat joksikin Steve Vaiksi tulla. Kitara on loppujen lopuksi varsin helppo soitin ja sen voi oppia myös aika myöhään.
Jos jotain jousisoitinta meinaisit ruveta soittelemaan, niin olisit jo auttamattomasti myöhässä. Niissä kun pitäisi perjaatteessa aloittaa ennen kun täyttää kymmenen.

Moi!

Olen 22v jätkä, jonka aikomus olisi alkaa opetella soittamaan akustista kitaraa. Aiempaa kokemusta soittamisesta minulla ei ole. Olen ollut utelias ja kysellyt ahkerasti kaikesta soittamiseen liittyvistä asioista ja toki sitten myös olen saanut kuullakin viljalti erilaisia mielipiteitä etcetera. Kokeiltuani nyt soittamista lähinnä pintapuolisesti huomasin, ettei se mitään kovinkaan kimuranttia puuhaa ole jos vain pääsee jyvälle siitä tosiasiasta, että harjoittelu on avainsana. Esimerkiksi sointutaulukon kyllä oppii jos on viitseliäisyyttä ja riittävästi aikaa uhrattavana (uskaltaisinpa melkein väittää, että barrésoinnut ovat työläimpiä). Tietyiltä harmittavilta asioilta en kuitenkaan ole säästynyt. Kaikesta pahimmalta nimittäin tuntui se, että olen älynnyt vasta tässä vaiheessa, kuinka mukava ja miellyttävä harrastus soittaminen olisi. Muutama muukin asia minua on nyttemmin tämän myöhäisen aloittamisen ohella ruvennut askarruttamaan:

Hyvät neuvot olisivat todellakin tarpeen!
 
Olen, noh, yli 35 vee jäbä joka aloitti kitaransoitannan tossa 8kk sitten..
 
Hankaluushan tuossa aloittamisessa on siinä, että itse en ole löytänyt vielä
oppaita, joista olisi kovinkaan paljon hyötyä kun kerrotaan miten jokin
kappale voidaan soittaa.. (tapoja kun on yhtä lukuisia kuin soittajia, sen olen
oppinut...)
 
Barresoinnut saa käden kramppiin, mutta niistä selviää kuukaudessa..tai parissa.. :)
 
Se soiton aloittamisen hauskuus on kyllä turha luulo. Sitä nimittäin saa lyödä päätänsä seinään pitkän aikaa ja kun tuntee iloa että on oppinut jonkun pienen jutun, niin heti huomaa (kun kuuntelee muiden soittoa) että on tosi vähän oppinut..
 
Soitonopettajan sain hommattua itselleni ihan alussa. Hyvä homma oli, kun itse en elämäni missään vaiheessa ollut soittamisen kanssa tekemisissä -> Olin siis täysi ummikko... ehdottoman tärkeä homma.. Se jokukymmentä euroa viikossa on tarpeellinen menoerä jos haluaa eteenpäin..
 
Omakohtaisesti uskoisin, että into kuolisi, jos ei olisi opettajaa, kenen tunneilla kävisi.. Jos jostain tabeista yrittäisi opetella, niin sitä ei kuitenkaan oppisi niitä perusjuttuja ja toistaisi vaan jonkun teinin kirjoittamia ns "näin se biisi menee" tabeja.. Ja mistä sitä kuulisi sitten ummikkona miltä soitto OIKEASTI voisi kuulostaa ??
 
No mihin olen 8kk aikana päässyt ? En osaa yhtäkään biisiä ulkoa, tai edes hyvin.. "Surujen Kitara" on suosikki ja vaimokin sanoo että osaan sen parhaiten, mutta se olikin jo siinä vaiheessa kun ostin kitaran tähtein mitä haluan opetella..
 
Noin +10 kappaletta ollaan 8kk aikana käyty tunneilla läpi. Mitään niistä en osaa hyvin, mutta jokaisesta on sentään oppinut jotain uutta. -> Erilaista komppia, eri rytmirakenteita -> 4/4 - 12/8 (trioli) jne..
 
Sinä olet vielä sen verran nuori, että et välttämättä ymmärrä pitkän aikavälin tähtäintä.. Ajattele vaikka niin että tänä vuonna opit vaikka ne soinnut tulemaan about ok kitarasta ulos... Ja sitten kun sinulla on omia lapsia, voit soitella heille
lastenlauluja tms.. (Itselläni alkoi just työn alle R. Badding Somerjoen "Tähdet, Tähdet", josta yllättäen tullut lasten suosikkilaulu.. Joku soittaa ilmeisesti Somerjokea autossaan...) Oli hauskaa illalla kun itse harjoittelin ja lapset lauloi päälle.. Onnistui välillä ja sitten taas minä epäonnistuin, mutta on niin kiva kun itse soittaa poskelleen ja lapset kuitenkin bongaa nuotin ja jatkaa.. (ikää lapsilla 3 ja 6 vee...).. ..Ja se kuorolaulanta "täähdet, täähdet...".. Pojalla (3v) vielä oma akustinen 1/2 kitara jolla rämäyttää "soinnun" tarkasti joku 1/4 tahdille.. No, ei se kovin kultturellia oo, mutta en oo nähnyt yhtään aikuista kuka ei ois meidän touhuista ruvennu vielä hymyilemään.. :-)
 
eli aloita soittelu vain.. Soitonopettajia tuntuu olevan paremmin tarjolla loppukesästä/alku syksystä, joten katsele ilmoitustauluja silloin, sekä täällä,
että muualla...
 
Se soiton kimuranttiius.. No, se riippu miten ja mitä soitetaan.. Kun Mulle avautuu toi miten miteäkin soitetaan niin oon iloinen....

Moi!

Olen 22v jätkä, jonka aikomus olisi alkaa opetella soittamaan akustista kitaraa. Aiempaa kokemusta soittamisesta minulla ei ole...
 
Pistänpä tähän nyt hiukka omia kokemuksiakin:
 
Itse aloitin kitaransoiton (sähkökitara, akustisen ostin sitten myöhemmin) n. 2 vuotta sitten 28- vuotiaana täysin puhtaalta pöydältä. Musiikkia olen kuunnellut todella paljon koko ikäni, mutta mitään intstrumenttia en ole ikinä soittanut yhtään. (ala-asteen nokkahuilu- meininkejä en tähän laskenut =)
 
Aluksi tietenkin homma tuntui ihan tajuttoman vaikealta. Jo pelkät avo- ja vitossoinnut tuntuivat ihan mahdottomilta varsinkin jos piti vähänkään nopeammin vaihtaa otteita. En kuitenkaan lannistunut, vaan aloin selkeästi treenaamaan soittoa
1.5 - 2h melkeinpä _joka_ päivä.
 
Aloitin opiskelun käymällä läpi Troy Stetinan Heavy Metal Rhythm Guitar 1- kirjaa, joka osoittautuikin todelliseksi helmeksi aloittelijalle.
 
Ensimmäiset kunnon ongelmat tulikin sitten puolen vuoden päästä, kun olin käynyt tuon ensimmäisen kirjan harjoitukset ja esimerkkikappaleet läpi ja ostin Troy Stetinan Heavy Metal Rhythm Guitar 2- kirjan:
 
a) Pleku- otteeni oli täysin väärä
b) Olin soittanut koko ajan vain pikaten alaspäin.
 
Muutenkin Heavy Metal Rhythm Guitar 2- kirja tuntui taas hurjan vaikealta kun heti alettiin käydä läpi monipuolisempaa komppausta, barre- sointuja ja erilaisia tahtilajeja. (Esim. nuo barre- soinnut tuntuivat silloin käytännössä ihan mahdottomilta)
 
Onneksi aloitin samaan aikaan käymään soitonopettejalta, jossa sitten saatiin pleku- ote ja muutenkin soittotekniikka parempaan kuntoon. Soitonopetteja olikin sinänsä hyvä vaihtoehto, koska opeteltavaksi tuli paljon sellaisia kappaleita (niin akustisella kuin sähkikselläkin) joita ei ikinä itse muuten soittelisi, mutta soittotaidon kehittymisen takia nuo kappaleet olivat kyllä todella tärkeitä.
 
Jos nyt nopeasti pikakelataan tähän päivään, niin kaikenkaikkiaan olen kyllä ylittänyt monikymmenkertaisesti omat odotukseni kitaransoitosta.
 
Alun perin itsellänikin oli tavoitteena vaan oppia hiukka rämpyttelemään, mutta nälkä kasvaa syödessä ja koko ajan tuntuu löytyvän uutta (ja vaikeampaa) materiaalia opeteltavaksi. Ne asiat mitkä tuntuivat puolivuotta sitten mahdottomilta, ovat nyt naurettavan helppoja. =)
 
Summana voisin antaa muutaman vinkin jos oikeasti haluat kehittyä soittaja:
 
- Kannatta hoitaa heti alusta alkaen perustekniikka (esim. itse jouduin opettelemaan alternate- pikkauksen uudestaan huonon tekniikan takia) kuntoon kaikilla osa-alueilla.
 
- Hommaa soitonopettaja, joka sitten auttaa varsinkin tuossa edellisessä kohdassa ja monissa muissakin asioissa.
 
- Opiskele teoriaa. Tämä onnistuu hyvin opettajan avustuksella, mutta kannattaa myös itse hankkia paljon materiaalia, esim. kirjoja ( ja nettikin on täynnä loistavaa matskua)
 
- Treenaa paljon ja monipuolisesti. Esim. tekniikkaharjoituksia metronomin kanssa, alkuperäisten biisien päälle soittelua, taustanauhojen päälle soittelua, yms. Tosin ei kuitenkaan kannata tappaa soittointoa heti aluksi liian "jäykällä" treeni- ohjelmalla. Opettele myös soittamaan sormilla plekun lisäksi.
 
- Opettele paljon kokonaisia kappaleita ja videoi/nauhoita soittoasi. Näin voit paremmin analysoida missä on kehitettävää.
 
- Ja viimeisenä kannattaa muistaa, että turha asettaa itselle mitään rajoituksia.
Jos omistat terveet kädet, joissa on molemmissa viisi sormea ja edes hieman rytmi- tajua, niin loppu onkin sitten vaan rankkaa harjoittelua. =)

Stetinan kirjat ovat loistavia, jos haluat oppia soittamaan rockia/heviä. Joku teoriakirja kannattaa myös hommata ja opetella nuoteista soittamisen ja sointujen muodostamisen perusteet. Ja jos rahaa/aikaa riittää, niin soitonopettaja on myös todella hyödyllinen.

1) Mahdollisuudet - jos soittamisen aloittaa tämän ikäisenä (22v), niin mitä olen jo käytännössä menettänyt? Onko parikymppisenä sormien motoriikka jo heikentynyt merkittävästi? Jos joku penää, että kyllä on, niin löytyykö väitteelle mitään vedenpitävää tieteellistä todistusta? Sormeni eivät ainakaan soittaessani tuntuneet millään tavoin tarpeettoman kankeilta saatikka jähmeiltä ja tahdonvoimaa soittamiseen minulla piisaa
 
Sormien motoriikka ei käsittääkseni kärsi kun vasta sitten siellä yli 40 ikävuoden jälkeen, kunhan vain pitää huolen riittävästä harjoittelusta. Tunnettuja kitaristeja löytyy ihan sieltä 70-80-vuotiaista kun ovat pitäneet harjottelukurista kiinni. Että sen puolesta ikä ei mielestäni ole mikään este, vielä ainakaan, harjoittelun alkamiseen.
 
Ehkä iän myötä uusien asioiden omaksuminen ja sisäistäminen saattaa olla vaikeampaa, mutta jos tahdonvoimaa tosiaan löytyy, niin ei muuta kun kitara kouraan ja reenaamaan.
 
Oli muuten hieno kirjoitus. +
 
Itse voin sanoa vain sen että: koskaan ei ole liian vanha aloittamaan kitaran soittoa!!
 
Heh, kiintoisa kommentti ihmiseltä jolla on nimimerkien perusteella ikää on kaikenkokeneet 15 vuotta.

Tunnettuja kitaristeja löytyy ihan sieltä 70-80-vuotiaista kun ovat pitäneet harjottelukurista kiinni.
 
Onhan näitä. Lester Polfushan (tunnetaan ehkä vähän paremmin eräällä toisella nimellä) täytti reilu puoli vuotta sitten 90, ja ukko kuulemma keikkaileekin vielä, ainakin mikäli Soundiin on uskominen.
 
Aloittajalle vielä että tsemppiä vain soittoharrastuksen parissa. Reeniä vain niin siitä se lähtee.

Itse kun otin ensimmäisen oppilaan, huomasin tuon aiemmin jo mainitun oikean käden tekniikan tärkeyden. Kaveri on 14-v. ja vasenta kättä on ahkerasti treenattu jo. Oikea ei sitten millään meinannut pysyä mukana. Nyt puolen vuoden jälkeen alkaa jo sujua. Opettaminen ei ole helppoa, kun on itse aloittanut kuusivuotiaana orkesterikitaralla faijan jazz-levyjen kanssa. Ensimmäinen oma esikuva oli Django Reinhardt. Niitten levyjen kanssa sitten mukana soitellen vähitellen ymmärsin, ettei rimaa kannata aluksi nostaa ihan niin korkealle. Nyt 35 vuoden jälkeen olen edelleen tyytyväinen, että jaksoin nuoruuden vimmalla soitella sen 3 tuntia päivässä alle kaksikymppisenä. Vaikka välillä oli kaikki kamat myyty ja parin vuoden tauko soittelussa, oli yllättävän helppoa päästä takaisin soittokuntoon, kun lasten kaverit pyysi rokkibändiin. Kohta sata keikkaa takana, ensimmäisellä olin lähemmäs nelikymppinen ja pelotti niin stnasti. Nyt on jo kivaa.
 
Jahas, mitäs minä oikein yritän sanoa tässä? Ehkäpä sitä, että soittamisen aloittaminen kannattaa, siitä tulee parhaimmillaan sisältöä elämään vuosikymmeniksi. Hyvällä tuurilla saa vielä uusia kavereita. Siitä vaan, milloinkaan ei ole myöhäistä.
 
rjnswnd
 
Äsh, tuo alku tarkoittaa tietty oikeakätistä soittajaa.

Omasta kokemuksesta voisin vielä mainita sellaisen seikan, että taidot eivät kohoa tasaisesti tai siltä ei ainakaan tunnu. Voi olla, että räpläät jotain pätkää kuukauden ja se tuntuu välillä menevän entistä huonommin. Mutta eräänä päivänä, kun kokeilet sitten soittaa sen niin hups, sehän menikin puhtaasti ja vaivatta. Eli pointti tässä oli siis se, että älä menetä hermojasi, jos kehitys ei koko ajan tunnu kulkevan ylämäkeä sillä oikeastihan jokainen kehittyy koko ajan kunhan harjoittelee, se on fakta. Toiset hitaammin ja toiset vähän nopeammin mutta jokainen kehittyy, iästä huolimatta. Soittotaidon kehitys ei vain kulje samalla tapaa kuin esimerkiksi juoksukunto, joka nousee yleensä tasaisesti, kun käy lenkillä jne.
 
Ja tämä on omista kokemuksista, voihan olla, että toisilla on asiat eri tavoin.

Sehä on nyt niin, että kitarakaupasta akkaria hakemaan ja eimmuutaku rämpyttelemään.