Aloittelijat ›

Itse alottelin pari vuotta sitten treenata eno miehen innoittomana enkä pidä ihan mahdottomana ajatuksena että homma vois toimia.

Itse alottelin pari vuotta sitten treenata eno miehen innoittomana enkä pidä ihan mahdottomana ajatuksena että homma vois toimia.
 
Kyllä!
Käy hitaammin kuin juniorilla mutta mihis sulla kiire olísi?

Totta hitossa. En itekään ihan teini enää ollut ku 24-vuotiaana alotin. Mutta kyllähän noista kepeistä saa jo välillä jotain muutakin irti ku epävireistä kissantappoa. Motoriikan kehittäminen on varmaan aikaavievin homma kun vanhempana alottaa mutta toisaalta muut asiat kuten teorian opettelu ja ymmärtäminen voi olla helpompaa.

Miksei muka voisi? Ajokortin uusimiseenkin on vielä aikaa vaikka kuinka.
Sitäpaitsi uskon, että uutta soitinta soittamaan opettelu estää hyvin dementiaa, tylsistyneisyyttä, turhanpäiväistä rahan haaskausta sekä keskustelua kumppanin kanssa.

Totta kai se toimii. Se ettei vanhana opi on vaan katellisten herjausta :-) ja virheinformaatiota. Kun vielä olin USA:laisella banjokeskustelulistalla, siellä tavan takaa tuli uusia jäseniä, jotka olivat lähempänä 60:a vuotta ja juuri aloittelivat banjon soiton. Radiossa oli takavuosina juttua suomalaismiehestä, joka oli aloittanut urkujen soiton 70-vuotiaana. Olisi kiva kuulla on miten se tänä päivänä sujuu. Itse ole jo ylittänyt 50v rajan ja jossakin vaiheessa aion vielä aloittaa haitarinsoiton, ja sehän on ihan eri juttu kuin nämä kielisoittimet ja uskon vakaasti että vielä opin.
 
PS. Toissavuonna aloitin toisen tutkinnon lukemisen yliopistossa. Vaikka en tiedä viitsinkö koskaan siitä valmistua, niin oppimisessa ei kuitenkaan ole mitään ongelmia. Ei kai se nyt niin kovasti poikkea soittamisen opettelusta, noin oppimisen kannalta katsottuna.

Vanhanahan sitä oikeanlaista vakautta ja vakavuutta löytyy helpommin, ei ole aina niin kiire eteenpäin.
 
Itse aloitin reilu parikymmpisenä, ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin jo vähän valoa näkyy tunnelin päässä. :)

Loistavaa, kun joku otti puheeksi. Pakko kertoa:
 
Tiedän parikin neljänkympin kynnyksellä rock-bändiin liittynyttä perheen äitiä. Alku aina hankalaa, mutta kun on aiheeseen innostusta, niin kyllä se siitä lähtee :D
 
Näistä kahdesta toinen sitten vielä osti sähkökitaran ja soittaa nyt jo moneen biisiin kompit samaan aikaan kun itse laulaa. Ja ihan rock-asenteella! :D Mutta ihan samalta näyttää oppiminen kuin nuoremmillakin. Ainoo varsinainen ongelma on krooninen ajan puute, jos sitä ongelmana haluaa pitää. Mutta, jos ei just nyt kerkiä, niin sitte jatketaa taas ensviikolla tai kesäloman jälkeen.

Olen itse aloittanut sähköbasson soiton oppimisen 3 kuukautta sitten 53 vuotiaana.
Kyllä sitä oppii koko ajan uutta, vaikka se tuntuukin tapahtuvan hitaasti. Tosin ei minulla ole vertailukohtaa keneenkään toiseen ihmiseen.
Otan soittotunnin 2 viikon välein ja välillä yritän veivata jotain kappaletta kotona. Suositan lämpimästi soittotuntien ottamista perusasioiden oppimiseksi.
Kuuntelen paljon musiikkia ja nimenomaan bassonsoittajan kuvioita.
Usko edistymiseen meinaa kyllä välillä kadota lyhytjänteiseltä ihmiseltä.
 

 
big m

Kyllä!
Käy hitaammin kuin juniorilla mutta mihis sulla kiire olísi?
 
Onko varmasti niin, että ikä hidastaa vaikka olisi sama aika käytettävissä harjoitteluun ja muut olosuhteet myös samat?

Niin kauan kuin henki pihisee niin kerkee oppia. :)

Onko varmasti niin, että ikä hidastaa vaikka olisi sama aika käytettävissä harjoitteluun ja muut olosuhteet myös samat?
 
Vertaan vaan itseäni ja poikaani. Molemmat pianoa treenataan. Joteskin hänelle nopeampaa ja helpompaa.
 
Tutkimusaineisto kieltämättä níukka, ehkä suuremmalla otannalla johtopäätös voisi olla toinen (En muuten usko siihen:-)

No kun et ole enää mikään untuvikko, niin hiukan ihmettelen kysymystä. Tottakai se nelikymppinen voi oppia soittamaan kitaraa ja vielä varsin mallikkaasti. Kysymys on enemmänkin asenteesta ja innosta!

Vanhemmilla on plussana vielä kärsivällisyyskin. Nuorilla/lapsilla kun tuppaa olemaan kuuluisa "en osaa heti, lopetan" -asenne.

Onko varmasti niin, että ikä hidastaa vaikka olisi sama aika käytettävissä harjoitteluun ja muut olosuhteet myös samat?
 
On. Ihminen omaksuu ja oppii asioita parhaiten muistaakseni n. reiluksi parikymppiseksi. Sen jälkeen aivot alkaa pistään pikkuhiljaa hanttiin. Kyllä tuolle joku tieteellinen selityskin oli, en vaan muista miten se meni... jos kiinnostaa niin netistä varmaan löytää.

On. Ihminen omaksuu ja oppii asioita parhaiten muistaakseni n. reiluksi parikymppiseksi. Sen jälkeen aivot alkaa pistään pikkuhiljaa hanttiin. Kyllä tuolle joku tieteellinen selityskin oli, en vaan muista miten se meni... jos kiinnostaa niin netistä varmaan löytää.
 
Ei se oo sattuma, että yleensä huiput, on ne sitten taiteilijoita tai urheilijoita, on aloittaneet aikaisin. Poikkeuksiakin on, mutta ei ne muuta kokonaistilannetta.
 
Mutta tää ei tarkoita, ettei voisi vanhempanakin aloittaa mitä tahansa. Pitää vaan olla realisti, mihin tähtää.

Onko varmasti niin, että ikä hidastaa vaikka olisi sama aika käytettävissä harjoitteluun ja muut olosuhteet myös samat?
 
"Normaaliin vanhenemiseen kuuluu energian vähittäinen aleneminen, ärsykkeisiin reagoinnin heikkeneminen, aloitekyvyn ja kiinnostuksenkohteiden väheneminen, tietynlainen itsekeskeisyys ja luonteen särmikkyys. Oppiminen hidastuu iäkkäänä, vaikkei voidakaan sanoa oppimiskyvyn heikkenevän."
 
Oulun yliopiston sivuilta.
 
Kaikki on suhteellista. Itse aloitin 20-vuotiaana.
 
Mikä on tavoite? Joku aloittaa 13-vuotiaana ja soittaa 60-vuotiaaksi - on tietysti keskimäärin parempi kuin 20-vuotiaana aloittanut mutta who cares!
 
Anna palaa! Kyse on elämän sisällöstä. Toiset soittaa kitaraa, toiset juo viina ja jotkut molempia.
 
Ei helvete, nyt mä lopetan..

Moi,
 
Itse aloitin kaverin innoittamana 30v kypsässä iässä. Pidin itseäni nuorena täysin epämusikaalisena enkä ole koskaan aikaisemmin harrastanut muuta musiikkia kuin sen kuuntelua. Nyt 33, soitan juttuja johon en olisi koskaan uskonut pystyväni ja nautin joka hetkestä. Vaikka vanhana oppii hitaammin, niin toisaalta äijänä ei tarvi stressata siitä mitä kaverit ajattelee ja voi ottaa bänditoiminnan rennon kypsällä asenteella. Mielestäni musiikkia voi oppia hitaasti, "salakavalasti" ja se on taito joka kehittyy iän myötä. Kaksi kovaa vinkkiä:
 
-Koita löytää joku jonka kanssa voit soittaa yhdessä.
-Koita löytää opettaja jonka kanssa löytyy hyvä fiilis (itse menin ensi kerran tunnille viime syksynä eikä ole tosiaankaan kaduttanut).
 
Onnea opiskeluun!

Ei se oo sattuma, että yleensä huiput, on ne sitten taiteilijoita tai urheilijoita, on aloittaneet aikaisin. Poikkeuksiakin on, mutta ei ne muuta kokonaistilannetta.
 
Mutta tää ei tarkoita, ettei voisi vanhempanakin aloittaa mitä tahansa. Pitää vaan olla realisti, mihin tähtää.
 
Entä jos on saanut pohjakoulutuksen ikävälillä 4-16 v., luulisi helpottavan asioita?

Harmi, teininä oli itsellään ja kavereilla aikaa soitella vaikka aamusta iltaan, mut rahaa ei välillä ollut edes uusiin kieliin. Nyt on mahdollisuus hankkia vempeleitä mut ajan, varsinkin soittokavereitten kanssa yhteisen, löytyminen tuntuu mahdottomalta.
 
Aina niitä haittatekijöitä on. Soittamaan kyllä oppii vanhemmalla iällä, esteet toteutukseen löytyy luultavimmin muista seikoista.

Toota Mooses! Mie alotin ite vähän aikaa sitten 15 vuoden tauon jälkeen ja tauko oli totaalinen. Ja nyt oon sitte jo virittelees kotistudiotakin.
 
Ote on myös vanhoihin omiin biiseihin ihan erilainen kuin aikaisemmin. Yritän nyt opetella näitä tietokonehommia myös ja vaikka välillä takkuaa, niin täältä foorumeista saa helkutin hyvää opastusta ja opetusta, kun jaksaa vaan tsekkailla eri topiikkeja läpi ja toki saa myös ite kysellä tyhmiä.
 
Nyt on taas vaan intoa alkaa tän tyypistä luovaa toimintaa harrastaan. Anna siekin palaa vaan snaku63 sillä mie oon vm64. Tsemppiä!