Aloittelijat ›

En löytänyt tällaista topikkia haulla. (älkää kiusatko jos ite löysitte) Mitä hyötyä on siitä, että voi säädellä mikkien volumeita erikseen? Menettääkö paljon jos on vain yksi volume? Kiitos vastauksista!

Jotta päästään kinaamisen alkuun, sanon että yksi volume on parempi kuin kaksi. Jää turhanaikaiset roplaamiset pois, kun namiskoita on mahdollisimman vähän.

No, ideahan on siinä, että voi mikkien ulostuloja tasoittaa, jos toinen mikki on kovasti tykimpi kuin toinen. Ettei tarvitse kokoajan olla volumea kääntelemässä. Ja hauskan killswitchin saa, kun lyö toisesta mikistä volumet nolliin ja rämplää mikkivalitsinta edestakaisin.
 
Käsittääkseni.

Juu, ja jos on kaksi mikkiä päällä yhtä aikaa, saa niiden keskinäistä suhdetta "miksattua" portaattomasti jos kummallakin on oma volume.
 
Tai yhtä mikkiä kerrallaan käytettäessä voi säätää mikkien tasot erilaisiksi, ja soolon tullen viuhtaista kytkimestä päälle sen kovaäänisemmän.

Juu, ja jos on kaksi mikkiä päällä yhtä aikaa, saa niiden keskinäistä suhdetta "miksattua" portaattomasti jos kummallakin on oma volume.
 
Tai yhtä mikkiä kerrallaan käytettäessä voi säätää mikkien tasot erilaisiksi, ja soolon tullen viuhtaista kytkimestä päälle sen kovaäänisemmän.
 
No kumpi nyt sitten oli parempi? =)
 
Aloittajalle: Tuossa tuli jo oikeastaan molempien edut ja käänteisesti molempien haitat tiivistettynä. Jokaisen pitää itse miettiä, kumpi sopii omaan soittoon paremmin. Kumpikaan ei siis loppupeleissä ole toista parempi.

Vielä yksi hyvä/huono puoli on, että jos käyttää vain toista mikkiä koko ajan, voi käyttämättömän mikin volumen laittaa nollille, jolloin mikkikytkin toimii mukavasti "killswitchinä". Biisien välissä voi siis kääntää kytkintä, jolloin esim. häiritsevät hurinat ei kuulu taukojen aikana. Ei tarvitse aina ruuvailla volumepotikkaa biisien välissä keikoilla.
 
EDIT: Niin, se huono puoli on, että esim. kesken soolon saattaa vahingossa kääntää mikkikytkintä, jolloin ei enää kuulukaan mitään, koska sen toisen mikin volume on nollassa.

Jooh. Käsittääkseni käsitinkin ihan oikein ton toiminnan. Kiitos kaikille vastanneille! :D

Joo. Kyllähän se erilaisuus on aika helppo oivaltaa.
 
Mikrofonit ja säätimethän voi periaatteessa kytkeä monella mullakin tavalla, mutta tässä on eräs mielenkiintoisimmista kulttuurijaoista sähkökitaramaailmassa. On Fender-tapa ja Gibson-tapa.
 
Mutta näistäkin on versiota: Originaali Straocasteriin oli laitettu yksi volume ja kahdelle mikrofonille oma tone, mutta kolmas (valitettavasti tallamikki) oli täysin ilman tone säätöä, jolloin niillä toisillakaan ei varsinaisesti tehnyt paljon mitään, jos aikoi joskus käyttää tallamikkiä yksistään.... Ueimmissa "Fender-tyyppisissä" systeemeissä on vain yksi volume ja yksi tone.
 
Ittelläni on (sellainenkin) kitara, jossa on yhteiset vol ja tone, mutta jokaiselle kolmelle (singlecoil) mikille on pistetty oma on-off-no kytkin. (Siis keskellä off, alhaalla on, ylhäällä on, mutta vaihe käännettynä). Ruokankaan juhlamalli taitaa olla niinpäin tehty, että siinnon kahdelle mikeille oma vola, mutta yhteinen tone (elektroniikka kylläkin tehdään juuri sellaiseksi kuin asiakas toivoo) -- Ja sittenhän on vielä mm. Brian May-kitara, johon jotkut hurjapäät on kehitelleet vaihtoehtoisia johdotuksia, kun ei perus kepistä irronnut riittävän monta eri yhdistelmää....
 
Ja siis alkuperäiseen kysymykseen: Itse ole tottunut siihen että on yksi vola ja yksi tone. Volahantaakin pitää olla iso ja siinä pitää olla numerot. Käytän sitä koko ajan. Harvemmin käännän mikkikytkintä kesken kappaleen, mutta niitäkin on koko joukko, missä niin teen ;)