Aloittelijat ›

Joo tota vuosi ja puolen olen soittanut ja en ole vielä ehtinyt kunnolla harjoitella nuoteista soittamista, ja kitara tunneillakin olen käynyt vain vaivaiset 3 kk ja tällä hetkellä en käy ollenkaan.
 
Eli kysyisin neuvoa miten kannattaa alkaa harjoitella nuoteista soittamista näin itsenäisesti vaikka varsinaisesti tiedänki mutta kysyisin varalta jos en tiedäkkään. Muuta ei keksi sanoa.

Aluksi voisit opetella vaikka pelkästään sen, mistä kohtaa nuottiviivastolta löytyy vaikka kitaran vapaat kielet. Kun olet saanut jonkinlaisen kuvan siitä millaisella skaalalla nuottiviivastolla tuolla välillä liikutaan, opettele C-duuriasteikko. Siis sävelet C, D, E, F, G, A, H. Tuolla pääset jo yllättävän pitkälle.
 
Sitten kokeile vaikka joitain helppoja lasten- tai joululauluja, vaikka ne melodiat tuntuisivatkin lapsellisen helpoilta. Kirjastosta lainaat vaikka jonkun Suuren toivelaulukirjan ja sieltä lähdet tapailemaan jotain sinulle tuttua. Siitä sitten eteenpäin monimutkaisempiin kappaleisiin.
 
Nimim. Itse aloitin nuottien lukemisen Ukko nooalla ja Hämähämähakillä.

Nuottiviivaston tulkitsemista helpottanee kun opettelee tunnistamaan intervalleja sen perusteella miltä ne näyttävät: kahden nuottiviivaston tyhjän välin välinen intervalli on terssi. Sen vuoksipa viivastolle muodostuu varsin symmetrisesti nelisointuja. On helppo muistaa nuottiviivaston sävelet kun muistaa että siinä väleissä on perusmuotoinen Fmaj7-sointu: siis sävelet F-A-C-E. Neljällä viimeisellä nuottiviivaston alapuolella olevalla apuviivalla on Dm7-sointu, eli soinnut D-F-A-C. Ja neljällä ensimmäisellä nuottiviivaston alapuolella olevalla apuviivalla Am7-sointu, eli sävelet A-C-E-G.
 
http://img45.imageshack.us/img45/2109/symmetriapk2.jpg
 
Nämä siis diskanttiklaaville. Bassoklaavilla on omat sävelensä.

Itse tekisin niin että opettelisin yhdet sormitukset molliskaalalle ja yhdet duuriskaalalle, ja sitten opettelisin nuoteista katsomaan ensiksi kappaleen sävellajin, ja sitten ottaisin käyttöön tätä sävellajia vastaavan skaalan ja sormitukset. Kitarallahan voi samoilla sormituksilla soittaa eri sävellajeissa kun vain siirtää käden eri kohtaan kaulalla.
 
Tässä siis C-duuriskaala otelaudalla:

e|-|-|-|-|-|-|
B|-|-|-|-|-|-|
G|-|6|-|7|8|-|
D|-|3|4|-|5|-|
A|-|-|1|-|2|-|
E|-|-|-|-|-|-|
    e k n p

Tämä siis ei ole tabulatuuri, vaan kuva otelaudasta, ja numerot kertovat monesko skaalan aste kyseinen sävel on. 1 on skaalan ensimmäinen aste, ja tässä tapauksessa se on C-sävel (A-kielen 3. nauha), siis C-duurin 1.aste on C, josta skaala on saanut nimensä. Alhaalla olevat eknp tarkoittavat sormia millä sävelet soitetaan, eli e=etusormi, k=keskisormi, n=nimetön ja p=pikkusormi. Nyt kun soittaa nuoteista C-duurissa olevaa kappaletta, voi ensin etsiä nuottiviivastolta C-sävelen paikan, ja tämä siis soitetaan keskisormella A-kieleltä, ja kun tulee vastaan nuotti joka on vaikka neljä askelta C-nuotin yläpuolella, soitetaan se keskisormella, mutta D-kieleltä, ja 5 askelta C:n yläpuolella oleva nuotti soitetaan pikkosormella D-kieleltä, jne.
Jos tulee vastaan kappale joka on vaikka E-duurissa, niin sitten siirretään kättä niin että keskisormi A-kielellä tulee E-sävelen kohdalle, jolloin siis ollaan E-duuriskaalassa. Sitten vain etsitään nuottiviivastolta E-sävelen paikka, ja jatketaan kuten yllä.
 
Kappaleen sävellajin voi katsoa siitä kuinka monta niitä alennus- tai ylennysmerkkejä on siinä viivaston alussa, eli kuinka monta b-kirjainta tai #-merkkiä.

Itse olen Excel laskentataulukolla tehnyt miltei otelaudan mittasuhteisiin kitaran otelaudan, jossa jokainen sävel on hieman eri värillä, sekä ylennys/alennussävelet vaalean harmaana.
 
Saman voi tehdä Worksin taulukkolaskennalla tai millä vaan tietenkin. Voi olla että kerron lapsellisen helppoja asioita, koska ne eivät itselleni ole olleet niin helppoja.
 
Eli samaan A4 arkkiin olen piirtänyt samalla laskentaohjelmalla pianon koskettimiston, sekä nuottiviivastot basso ja diskanttiklaaveilla.
 
Tällä paperilla, jonka olen liimannut pahviin ja päällystänyt kelmulla, on ollut minulle suurta apua. Sekä on tukena vieläkin.
 
Vielä kun muistaa että nuottiviivasto menee samalla tavalla kuin pianon koskettimisto, eli h,c ja e,f väli on puolisävelaskel, kuten Duuriskaalassa meneekin.
 
Seuraava itsestäänselvyys (joka riippuu siitä, miten teoria on hanskassa, minun aikaan sitä ei juuri koulussa ollut), on että viides nauhaväli (merkattu) on se joka on samassa vireessä seuraavan ylimmän kanssa (ei tosin halvoissa akustisissa kovin hyvin ilman hienoviritystä), mutta moinen ei juuri soittamista haittaa.
 
C- Duuriskaala lähtee ylä h:n eka nauhavälistä ja loppuu 12 nauhavälin h säveleen.
 
a- molliskaala lähtee a- kielestä ja päättyy 11 nauhaväliin. 12 välistä uusi oktaavi.
 
Tämänhän varmaan tiedätkin musiikin teoriasta. Nuottikirjoitukseen ja sävellajeihin saa lisäselvitystä mm. tämän osion FAQ Kvinttiympyrästä.
 
Ehkä siksi että pahvi sopii pahviin, on itselleni suurta apua tästä lunttipahvista.
 
Oppimiseen on monta tapaa, kannattaa miettiä mikä on hyvä kenellekin, tätäkään en toki tyrkytä, sekä toivon että sitä kritisoidaan jos aihetta löytyy. Oppimassahan olen itsekin täällä, sekä aloittelija myös.
 
Myös sointujen rakennus on hyvin helppoa, kun tietää miten Duuri ja molliskaaloissa tulee pieni ja suuri terssi, itse teen tämän soinnunkin ensin pahvin koskettimille, ja siitä sitten otelautaan.
 
Nuorella iällä otelaudan nuottien paikat jäävät päähän varmaan nopeasti, kun ne minullakin, vaikka vasta viisikymppisenä aloitin paremmin perehtymään on ne jo aika hyvin hallussa.
 
Tosi nuo sävellajit haittasivat oppimistani 99%:sesti, vasta hiljattain sen tajusin, sekä sen jälkeen on logiikka ollut melkoisen selkeää, sekä ohjeita löytyy monesta paikasta. Minusta ei kyllä koskaan ole väärin täälläkääään kysyä, ellei heti kattavaa selitystä FAQ osoista löydä, ei ole iso vaiva jonkun viisata oikealle palstalle missä asiaa on käsitelty.

Tosi nuo sävellajit haittasivat oppimistani 99%:sesti, vasta hiljattain sen tajusin, sekä sen jälkeen on logiikka ollut melkoisen selkeää, sekä ohjeita löytyy monesta paikasta.
 
Juuri näiden vaikeuksien takia suosittelisin että sävellajit opetellaan ensimmäiseksi. Jos opettelee soittamaan sävellajien perusteella, tulee samalla opetelleeksi eräänlaista musiikin kielioppia.
Voin selittää vielä tarkemmin, jos tuo ensimmäinen oli hieman liian vaikeaselkoinen. Täältä löytyy kirjoitus sävellajien etumerkinnöistä, eli niistä #- tai b-merkeistä jotka löytyvät nuottiviivaston alusta.
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=26768
 
Jos siis viivaston alussa ei ole yhtään #- tai b-merkkiä, on kappale C-duuri-sävellajissa. Tällöin otetaan käyttöön C-duuriasteikko (asteikko=skaala), joka siis kitaran otelaudalla näyttää samalta kuin kuvassa 1.:

kuva 1. C-duuri kuva 2. D-duuri     kuva3. Es-duuri
e|-|-|-|-|-|-|  e|-|-|-|-|-|-|-|-|  e|-|-|-|-|-|-|-|-|-|
B|-|-|-|-|-|-|  B|-|-|-|-|-|-|-|-|  B|-|-|-|-|-|-|-|-|-|
G|-|6|-|7|8|-|  G|-|-|-|6|-|7|8|-|  G|-|-|-|-|6|-|7|8|-|
D|-|3|4|-|5|-|  D|-|-|-|3|4|-|5|-|  D|-|-|-|-|3|4|-|5|-|
A|-|-|1|-|2|-|  A|-|-|-|-|1|-|2|-|  A|-|-|-|-|-|1|-|2|-|
E|-|-|*|-|*|-|  E|-|-|*|-|*|-|*|-|  E|-|-|*|-|*|-|*|-|-|
    e k n p             e k n p               e k n p

Asteikko on siis kokoelma säveliä, jotka on numeroitu. Nyt etsitään nuoteista se viiva jolta löytyy C-sävel, ja samalla löytyvät kaikki muutkin sävelet. Tässä sävelet nuottiviivastolla:

-------------------  -------------------
                                        
-------------------  -------------------
                 8                      
---------------7---  ---O---------------
             6               O           
g----------5-------  -----O-------------
         4            O                 
-------3-----------  -------------------
     2                          O
  -C-                            -O-

 
Nyt huomataan että oikeanpuoleisen melodian soittaminen onnistuu siten että soitetaan asteikosta järjestyksessä sävelet 4 7 5 6 2 ja 1.
 
Jos sitten sattuu tulemaan vastaan sellainen nuotti jonka alussa on kaksi #-merkkiä, tarkoittaa se sitä että koko kappaleen aikana näiden merkkien kohdalla olevat nuotit ovat ylennettyjä, koska #:han on ylennysmerkki. Ajatus siitä että täytyy muistaa kappaleen ajan mitkä nuotit ovat ylennettyjä, voi tuntua vaikealta, mutta sävellajien avulla ajateltuna mitään vaikeutta ei ole. Kaksi #-merkkiä tarkoittaa että kappale on D-duurissa, (tämän voi aluksi vaikka luntata alussa mainitusta kirjoituksesta). Otetaan siis käyttöön D-duuriasteikko, joka näkyy kitaran otelaudalla kuvassa 2. ylhäällä. Viivastolla D-duurin nuotit ovat seuraavissa kohdissa:

-#-----------------  -------------------
                                        
-----------------8-  ---------------O---
   #           7                        
-------------6-----  ---O---------------
           5                 O           
g--------4---------  -----O-------------
       3              O                 
-----2-------------  -------------------
   D                            O

 
Nyt huomataan että oikeanpuoleisen melodian soittaminen onnistuu siten että soitetaan asteikosta järjestyksessä sävelet 3 6 4 5 1 ja 8. Soittaminen siis sujuu ihan samoilla sormituksilla kuin C-duurissakin, eikä alussa olevia ylennys ja alennusmerkkejä tarvitse enää ajatella, kunhan vain ajattelee että jokainen viiva ja viivaväli nuottiviivastolla vastaa yhtä asteikon astetta.
 
Otetaan vielä yksi esimerkki, tällä kertaa viivaston alussa on kolme b-merkkiä, eli alennusmerkkiä. Kolme alennusmerkkiä tarkoittaa että sävellaji on Es-duuri (lunttasin taulukosta!), joten otetaan käyttöön Es-duuriasteikko, joka näkyy kitaran otelaudalla kuvassa 3., ylhäällä.Viivastolla seuraavasti:

-------------------  -------------------
  b              8                  O  
---------------7---  -------------------
             6                          
-b---------5-------  ---O---------------
   b     4                   O           
g------3-----------  -----O-------------
     2                O                 
---Es--------------  -----------O-------

Harjoituksena voi nyt itsenäisesti miettiä miten oikealla puolella näkyvä melodia soitetaan. Huomaa että alennusmerkeistä vain katsotaan sävellaji, jonka jälkeen ne voi käytännössä unohtaa. Myöskään yksittäisten sävelten nimiä ei tarvita, vaan voi käyttää pelkästään numeroita.
 
Tällä tavalla nuottikirjoitus on ilmeisesti alunperin suunniteltu luettavaksi, ja tällä tavalla myös esimerkiksi transponointi helpottuu huomattavasti.
Täytyy näin lopuksi tunnustaa että oma nuottienlukutaitoni on käytännössä melko huono, mutta näin teoriassa huomattavasti parempi!

Tässä siis C-duuriskaala otelaudalla:
 
e|-|-|-|-|-|-|
B|-|-|-|-|-|-|
G|-|6|-|7|8|-|
D|-|3|4|-|5|-|
A|-|-|1|-|2|-|
E|-|-|-|-|-|-|
e k n p
 
Tässä tuon C- Duuriskaalan rinnakkaissävellaji a- molli (poistin sormituksen koska ei taida mennä tuossa ihan noin, enkä pohtinut miten olisi).
 
e|-|-|-|-|-|-|
B|-|-|-|-|-|-|
G|-|8|-|-|-|-|
D|-|5|6|-|7|-|
1|-|2|3|-|4|-|
E|-|-|-|-|-|-|
_
Koska molliasteikolla puolisävelaskeleet osuvat eri paikkoihin, on sillä merkitystä kun alkaa itse rakentamaan sointuja.
 
Mielestäni muuten kyllä nuottien soittamisen kanssa pärjääkin, vaikka sävellajeista tietäisi vain kuinka monta alennusta tai ylennystä kussakin on.
 
Olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä tajuta mielessään esim. sävellajien rakenteet, sillä ellei niitä tunne, ei voi tietää millainen terssi tulee mihinkin kohtaan sointua. Ilman tätä tietoa asiat perustuvat vain muistiin, eikä asian ytimen tajuamiseen, jolloin ollaan aika huteralla pohjalla.
 
Itse olen alkanut käydä laulutunneilla, siksi olen alkanut taas perehtyä kosketinsoittimella soittamiseen, se on kuitenkin kätevämpi melodioiden opetteluun nuoteista, sekä tarkemmin vireessä kun harjoittelee solmisaatioden laulamista. Siksi myös itseni on helpompi omaksua sointu ensin koskettimille, ja sieltä siirtää otelaudalle. Tosin soinut jotka osaan, olen oppinut ulkoa, nyt vaan tarkistelen ja pähkäilen niitä huvikseni.
 
Tuo Tommi. S nimimerkin taulukko on kätevä, mutta ainakin itseni olisi vaikea sitä omaksua, ellen osaisi koko otelaudan säveliä, sekä mieltäisi näitä asioita mielessäni.
 
Tarkoitan siis sitä, että kun perusasiat ovat päässä riittävän hyvin, sen jälkeen on paljon helpompi omaksua esim. tuo taulukko, sekä nuo alempana olevat.
 
Minä en toki ole niitä vielä edes lähellekään täysin omaksunut, ja voi olla että Cisse 2 osaa nämä asiat jo paljon paremmin kuin minä.
 
Sitä kun ei tiedä, mitä toinen jo osaa, sekä ainakin minun jutuissani on aina virheen mahdollisuus, eli en kehota ketään purematta niitä nielemään. Kirjoitan näille palstoille myös siksi, että jos on väärin, siitä huomautettaisiin ja ottaisin opikseni.
 
Täytyypä kyllä perehtyä ja miettiä tuota Tomminkin metodia paremmin.
_
_San ny Cisse 2 välillä sinäki jotai._

On ihan hyvä osata kaikki sävelet otelaudalla, ja myös kaikki sävelet nuottiviivastolla, ja skaalojen rakentuminen, mutta mielestäni on väärin soittaa nuoteista sävelten nimien perusteella, eli tyyliin tuossa on A, ja tuossa on E, ja tuossa F#. Nuottiviivasto on rakennettu asteikkojen perusteella, joten asteikkojen ja sävellajien käyttö on paras tapa lähestyä asiaa, ja asteikot ovat myös eräänlainen musiikin kielioppi. Jos tiedät että melodian pidempi sävel on asteikon viides sävel, ja vielä tiedät miltä se kuulostaa, niin silloin ymmärrät jotain itse musiikista, mutta jos tiedät vain että se pidempi sävel on D, niin tällöin et periaatteessa ymmärrä yhtään mitään.
Mitä vähemmän ajattelet kirjaimia, ja mitä enemmän skaalojen numeroita, sitä parempi.

Suosittelisin käymään kirjastossa etsiskelemässä kirjoja, jotka on tarkoitettu juuri soittoa aloitteleville. Siellä on selitetty alusta asti kaikki tarkkaan ja itse voit sieltä etsiä sopivan kohdan josta lähteä syventämään taitojasi.

Vähän muistivinkkejä.
 
Eli,ekana kannattaa muistaa,että nuottiviivojen välillä olevista sävelistä muodostuu sana "FACE",eli nassu. Tosta ne loput on sitte helpompi hahmottaa.
 
Ylennykset voi opetella tälläsellä lorulla: "Gideon,Daavid,Aatami ja Eeva Hyppäsivät Fissästä Cissään"
 
Siis idea on se,että ton lorun sanojen alkukirjaimet kertovat,että mikä sävel on kyseessä.
 
Siis:
 
G-duurissa on 1 ylennys
D-duurissa on 2 ylennystä
A-duurissa on 3 ylennystä...

Ja alennetut Duurit: Vastaava rinnakkaisävellaji molliasteikkohan on aina puolitoista sävelaskelta alempana.
 
Fiksusta Boksista Esiin Astui Despootit Ges ja Ces
 
= F, B (tarkoittaa Bb eli alennetu H), Es, As, Des, Ges, Ces,
 
Onko muuten niin, että käytännössä kai harvoin alennetaan Duureja puolisävelaskelille, eli oikeastaan vain F- Duuri, loput duurit alnnettuja, eli käytännössä miltei aina silloin kyseessä molli sävellaji, sekin neljän alennukseen eli f- molliin, sen jälkeen taas b eli Bb eli alennttu h- molli.
 
Tämän vaan itse pähkäilin, ei ole tieto.....
 
Nuo erilaiset merkintätavat H:n kanssa hieman hämäävät, varsinkin kun on aloittelija kuten minäkin.
 
Minusta tämä loru on kätevämpi kuin kvinttiympyrä, kaippa makuasia, mutta nämä muistaa helposti, mutta jotta kunnola oppisi, kannattaa piirtää joka sävellaji nuottiviivastolle ja pähkäillä etumerkit (aina vain joko ylennyksiä tai alennuksia), niin että sävelasteikko on kuten C- duurin valkoisia koskettimia pitkin mentäessä.
 
G- duurista helppo mieltää periaate, kun vain F tarvitsee ylentää, jotta skaala päättyy kokosävel, puolisävel, kuten C- duurissakin A^^ H ja H^C.
 
Muutenhan G- duuri kun osuukin "valkoisille koskettimille".
 
Ja myös nuottiviivastollahan myös e-f ja h-c on puolisävelaskelia.

Eli,ekana kannattaa muistaa,että nuottiviivojen välillä olevista sävelistä muodostuu sana "FACE",eli nassu.
 
Ylennykset voi opetella tälläsellä lorulla: "Gideon,Daavid,Aatami ja Eeva Hyppäsivät Fissästä Cissään"

Fiksusta Boksista Esiin Astui Despootit Ges ja Ces
 
Näistä loruista sellainen neuvo että niihin ei kannata turvautua ensisijaisena keinona, vaan ne kannattaa pitää eräänlaisena hätävarana, eli jos olet joutunut autiolle saarelle etkä muista jonkun sävellajin merkintää, etkä voi sitä mistään tarkistaakaan, niin sitten käytät lorua. Tällaisilla loruilla on helppo opetella lyhyessä ajassa vastaamaan oikein esimerkiksi kouluissa käytettäviin kokeisiin, mutta itse asian hallinta voi jäädä vajaaksi, varsinkin jos kuvittelee jo osaavansa sen kun on opetellut tällaisia loruja.
 
Eli kun pitää katsoa mikä sävellaji on kyseessä, niin ensiksi yrittää muistaa, ja jos ei muista niin sitten vaikka arvaa, ja vasta aivan lopuksi tarkistaa arvauksensa lorun avulla, jos ei ole varma.
Huono tapa on sellainen että aivan ensiksi aletaan lukea lorua, koska siinä voi käydä niin että opittavaa asiaa ei koskaan sisäistä kunnolla kun on tottunut luottamaan tällaisiin apuvälineisiin. Väärästäkin arvauksesta oppii enemmän kuin oikean vastauksen löytämisestä apuvälineen avulla.

Tuossa Edellisessä Tommin esittämästä mielipiteestä täytyy sanoa, että minäkin olen aivan, siis erittäin vahvasti samaa mieltä.
 
Kaikki mitkä ovat näitä ratkaisevia perusasioita, kannattaa opetella ymmärtämään, niin että on aivan selvää miksi juuri tuo asia pitää olla niin kuin se on.
 
itse en edes jaksa alkaa opetella asioita joita en tiedä miksi ne on niin. Se on kyllä osittain vääräkin periaate, jotain kompromissiahan on oltava, mutta ei perusasioiden kanssa.
 
Itse, kun lopulta oivalsin sävellajit, laitoin nämä "pötköt2 exceliin, Duuri keltaisella ja molli harmaalla, siten että ylennetyissä oli C-duuri ensimmäisenä, sen jälkeen G jne.
 
Siirsin aina "pötköt" alkamaan joka sävellajin kohdalta, jolloin oli helppo verrata yllä oleviin koskettimiin, mitkä sävelet menevät ja miten.
 
Siis ylennetyt ja alennetut ovat kaikki järjestyksessä alekkain, siinä on helppo mieltää miksi on ylennettävä tai alennettava.
 
Siis mm. jopa H ja C pitää ylentää, kuten etumerkeissä näkyy, mutta minun taulukoista selviää miksi.
 
Nyt kun tiedän periaatteen, voin kyllä turvautua loruunkin, jos ei muuten muista.

Kiitoksia kaikille kirjoittajille! Olin ehtinyt jo aivan unohtaa tämän topiikin. Näistä neuvoista on minulle varmasti paljon apua. =D