Roots ›

Itseltäni puuttu Buddy Guyn levyt kokonaan ja olisin kiinnostunut hommaamaan sellaisen, jossa on paljolti Buddy Guyn wah wahin soittoa, mitä Buddy toisinaan harrastaa. Suosittele joku hyvä sellainen levy, mistä olisi hyvä aloittaa.

Vähän asiaa sivuten tuli mieleeni, että otietääkö kukaan Erja Lyytisen uudesta levystä eli onko se jo ilmestynyt?

Vähän asiaa sivuten tuli mieleeni, että otietääkö kukaan Erja Lyytisen uudesta levystä eli onko se jo ilmestynyt?
Kaiketi tarkoitan Aija Puurtista (nimet menevät sekaisin) alias Honey-B. Blues-ministerissä kesällä oli jotain juttua, että olisi äänittämässä jenkeissä laadukasta juuri-musaa.

Mites olisi uudemmista vaikka "Sweet Tea" (v. 2001) ? En muista runkuttaako Guy siinä wah wahia mutta aika rujoa on meno. Sen parivaljakoksi paria vuotta myöhemmin ilmestynyt "Blues Singer", joka on taas ihan erisävyinen lätty se.

Noiden Blue Moonin mainitsemien erittäin loistavien levyjen lisäksi kannattaa hankkia vaikka The complete Chess studio recordings 2-cd. En tuosta wah-wahista muista minäkään, mutta kyse on kuitenkin Buddyn alkuaikojen levytyksistä.

Mun mielestä Buddy Guy:n parhaat levyt ovat:
1. a man and the blues (vanguard)
2. sweet tea (silvertone)
3. the blues giant (isabel records)
 
noita wahi juttuja oon kuullut aika vähän, mutta ainakin uusimmalla levyllä
äijä polkee wahia ainakin yhdessä biisissä...

Buddyn hienoin levy on mielestäni Stone Crazy! (Alligator) Todella rouhevaa ja raivokkaan hullua vääntöä hyvillä soundeilla.
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:4hqag4sttv3z
 
Erinomaisia levyjä ovat myös esim:
DJ Play My Blues
Slippin' In
ja tietysti nuo vanhemmat 60-luvun levytykset. Wahin käytöstä ei juuri nyt tuu ensimmäistäkään biisiä mieleen.

Damn Right I've got the Blues...from my head to my shoes! Tämmönen levy sisältää ainakin asenteellista kamaa mr.Guyltä! Tutustu myös tähän levyyn, jos mahdollista! levyn nimi kertookin mielestäni kaiken oleellisen!!!!

Tuollainen 'Buddy Guy & Junior Wells / Last Time Around -Live at Legends' pyöriin tuossa soittimessa. Akustinen duokeikka vuodelta 1993, loisto lätty, simppeliä meinikiä, mahtava osoitus miten yksinkertaisista aineista saadaan mahti svengi. Suosittelen

Sweet Tea on hieno levy.

Tuollainen 'Buddy Guy & Junior Wells / Last Time Around -Live at Legends' pyöriin tuossa soittimessa. Akustinen duokeikka vuodelta 1993, loisto lätty, simppeliä meinikiä, mahtava osoitus miten yksinkertaisista aineista saadaan mahti svengi. Suosittelen
 
Eikä pidä unohtaa myöskään Buddy Guy & Junior Wells - Messin' with the kids, livelevyä. Bändin kera vuodelta 1974.

No yks hieno blueslevy on Hoodoo Man Blues. Siinä tosin Buddy ei taida heittää soolon kuin yhdessä biisissä. Enemmänkin Junior Wellsin hienoa huularipaahtoa.

Buddy Guy on tekemässä jäähyväiskiertuetta 87-vuotiaana. Miltäs livekunto vaikuttaa?
https://www.youtube.com/watch?v=vTTPZEH9JT0

sub zero: Buddy Guy on tekemässä jäähyväiskiertuetta 87-vuotiaana. Miltäs livekunto vaikuttaa?
https://www.youtube.com/watch?v=vTTPZEH9JT0
 
Kitaransoitossa menee klipin perusteella suunnilleen kuin Bidenin vaalikampanja, mutta laulupuolihan sujuu aika hienosti.

Onkohan sen kitara mennyt epikseen matkalla lavalle?

sub zero: Buddy Guy on tekemässä jäähyväiskiertuetta 87-vuotiaana. Miltäs livekunto vaikuttaa?
https://www.youtube.com/watch?v=vTTPZEH9JT0
 
Kuten kommenteissakin todettiin, kivuliasta on tuota soittoa seurata, mutta lauluhan kulkee hyvinkin mallikkaasti. Kontrasti on kyllä häkellyttävän raju. Harva tuon ikäinen pääsee noin korkealle ja puhtaasti äänijänteillään, sille voi kyllä nostaa hattua.

Vastaan tuli aika kiva pläjäys vuodelta 1993. Rumpali ja basisti ovatten aika kovan oloisia ja miksei myös tuo pakollinen valkoinen komppikitaristi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=OZ9vV5Pl4lw

Vuodet vierivät, mutta näköjään Buddy Guylta jaksaa vaan. Tänä vuonna on ilmestynyt uusi ja hienosti nimetty levy "Ain't Done with the Blues Yet". Joe Walsh, Peter Frampton ja Joe Bonamassa vierailevat albumilla.
 
Pitääkin ottaa se kuunteluun. En ole myöskään viimeistä edellistä albumia kuunnellut, mutta sen sijaan vuonna 2018 ilmestynyt "Blues is Alive and Well" oli varsin muikea tapaus.
 
Vieläkin harmittaa, kun en aikanaan tullut menneeksi New Orleansissa Buddy Guyn keikalle Tipitinas-klubille. Siinä vaiheessa matkakassa ja -kunto olivat kyllä jo aika heikossa hapessa, mutta siitä huolimatta...

Tämä oli vallan hieno levy ilmestyessään ja onhan se vieläkin.
 
https://youtu.be/QUKC-RHuJhQ?si=OYZTuCPiWU8yngw0
 
Noita aikoja - 1992 - tulin tavanneeksi Buddy Guyn puistoblueseissa Rivolin lauantaisessa Puistoblues klubissa, hiukan siinä haasteltiin kitaroista ja bluesista. Buddy hymyillen nyökytteli kun näytin silloisen harmaan Eric Clapton Signature Stratocasterini. Buddyn silloinen Signature kitara millä siellä soittelikin pohjautui Eric Clapton Signature Stratocasteriin Lace Sensor mikrofoneineen. Hieno jamikin oli Rivolissa silloin 1992, Jarkka Rissanen veteli hienosti Buddy Guyn rinnalla Rivolin Lavalla. Puistblueseissa vuosikymmenten varrella on ollut useita mieliinpainuvia mukavia tapaamisia ja juttutuokioita siellä esiintyneiden blues hahmojen kanssa.