Roots ›

Yks kovimmista bändeistä koskaan. Kuten Allmanien, myös CCR:n kanssa kävi niin että piti hankkia levyt hyllyyn. Allmanien tapauksessa 5 ekaa, CCR:ltä puolestaan 6 ekaa. Kaikki tämä on tietty seurausta siitä, että mun viisaat vanhemmat soitti CCR:ää vinyyliltä jo ennenkö opin kävelemään. Ne biisit kolahtivat jo silloin ja kolahtavat yhä. Kymmeniä aivan huikeita biisejä ja ne soundit... miksei semmoisia ole nykypäivän levyillä? Tai kertokaa, jos jossain on.
 
Pendulum-levyä ovat jotkut parjanneet. Itse löydän tuolta levyltä monta suosikkibiisiä. Yhteen aikaan kuuntelin It's Just a Thought:ia varmaan kymmenen kertaa päivässä pelkästään sen kylmät väreet tuovan urkusoundin, takapotkukitaran, kekseliäiden bassokuvioiden (välillä urkupistettä, välillä hienoja asteittaisia kulkuja) ja ihan lyömättömien rumpufillien takia. Levyn kosketin- ja puhallinsovitukset eivät mielestäni vieneet biisejä yhtään huonompaan suuntaan, vaan toivat mielestäni todella kivaa lisäväriä biiseihin. Having said that, myös puhdas ja rehellinen kitararokki-CCR on huikeaa tavaraa. Joillekuille ei vaan tuo Pendulum uppoa, itselleni ihan täysiä.

"Born on the bayou"
 
Tämä. Muistan kun joskus pikkujannuna kuuntelin tätä kipaletta isobroidin levyltä ja ihmettelin että mitä hittoa. Nyt laitoin juutuubista tulemaan ekan kerran varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Nousee karvat käsivarsissa pystyyn. Miten voi olla näin yksinkertainen juttu ja silti niin käsittämätön boogie.
 
Ihan tajuttoman kova biisi.

Yks kovimmista bändeistä koskaan.
 
Amen
 
Pendulum-levyä ovat jotkut parjanneet.
 
Muistan kun olin jo saanut tätä aikaisemmat levyt ja sitten kun tämä tuli uunituoreena kauppaan ja pistin sen pyörimään ekaa kertaa niin fiilis oli kyllä nuorella miehellä aivan huipussaan. Mulla on se vinyyli vieläkin. Kerrassaan mahtava levy. Mardi Grasista sen sijaan en saanut koskaan mitään mieletöntä fiilistä

Miten voi olla näin yksinkertainen juttu ja silti niin käsittämätön boogie.
 
Musta tuntuu, että koko homma perustuu siihen, että se E7 on niin mielettömän makean kuuloinen sointu... :) Varsinkin sieltä viidenneltä-seitsemänneltä nauhalta soitettuna. Sitten Les Paulin murina, juuri sopivasti säröä, juuri sopivasti tremoloa, makean kuuloiset sanat ja homman kruunaa yksi Fogertyn uran parhaita laulusuorituksia. Koko hommasta paistaa määrätietoisuus ja mieletön näyttämisen halu (Susie Q taisi kuitenkin olla vielä ainoa hitti kun BOTB tehtiin).
 
Tähän on pakko heittää pala rockhistoriaa; John Fogerty soittaa CCR-kappaleen ensimmäistä kertaa soolokonsertissaan vuonna 1987. Tuossa jos missä on sitä latausta. http://www.youtube.com/watch?v=moyYn8MdccA
 
Levyn kosketin- ja puhallinsovitukset eivät mielestäni vieneet biisejä yhtään huonompaan suuntaan, vaan toivat mielestäni todella kivaa lisäväriä biiseihin.
 
Pendulumilla ei ole kuin yksi supermestariteoshittiklassikko, kun niitä neljällä edellisellä levyllä on yhteensä ehkä 13. Mutta muutenhan se on mainio levy, ja "Have You Ever Seen The Rain?" lienee kiistatta Fogertyn uran hienoimpia biisejä. Tosin mua kiinnostaisi tietää oliko "Rude Awakening #2" vitsi/parodia vai jonkinlainen oikea yritys tehdä progea... Se alkuriffi on kyllä kaunis kuin mikä. Itse kuvittelen sen niin, että JF sanoo hyvästit bändilleen. Muutenkin levyllä on mielenkiintoisia juttuja, kuten "Have You Ever Seen the Rain?", joka käsittelee nimenomaan bändin hajoamista tai "It's Just a Thought" ja "Hideaway", joilla lienee jotain tekemistä Johnin parisuhteen kanssa. Monen mielestä levyn takakansi http://vinylrecords.ch/C/CR/Creeden … -Fantasy/ccr-pendulum-fantasy71.jpg kertoo, Tomin lähtevän bändistä. Ja Tomhan lähti kai paria viikkoa Pendulumin julkaisun jälkeen.
 
Joka tapauksessa bändin sisällä on tuohon aikaan ollut aikamoista myllerystä. Mardi Gras:lla John laulaa "I'm lookin' for a reason to stay", Stu Cook kehottaa "Take It Like a Friend" ja Doug Clifford mietti että "oh, god, I need someone to hold"...

Muistan kun olin jo saanut tätä aikaisemmat levyt ja sitten kun tämä tuli uunituoreena kauppaan ja pistin sen pyörimään ekaa kertaa niin fiilis oli kyllä nuorella miehellä aivan huipussaan. Mulla on se vinyyli vieläkin. Kerrassaan mahtava levy. Mardi Grasista sen sijaan en saanut koskaan mitään mieletöntä fiilistä
 
Tuosta tuli mieleen, että jotain hyvää nykyajassa on, nimittäin hyvin masteroidut uusintapainokset vanhoista levyistä. Muistan kun CCR:n levyt sai 80-luvun alussa uutena kaupasta vain tuplajulkaisuina joissa oli ihan karmea ääni. Noh niitä sitten kuunneltiin kun muuta ei ollut.

Onko Makkari ja muut fanit nähny sitä Kjell Ekholmin FST:lle tekemää CCR-Dokumenttia joka tuli eka kertaa v.1995? Oli melkoinen kulttuuriteko, ainoa dokumentti jossa ovat äänessä kaikki jäsenet (-Tom tietty).Muistaakseni juttu meni niin että Fogerty suostui ohjelman tekoon (siis siihen että Stu ja Doug mukana samassa ohjelmassa) koska tekijänä oli pieni pohjoismaalainen tv yhtiö ja myyntiä ja levitystä ei vissiin saanu tehä. Nuokin tuoreet CCR-Dokumentit on aika kökköjä kun se tärkein mies ei ole mukana.

Onko Makkari ja muut fanit nähny sitä Kjell Ekholmin FST:lle tekemää CCR-Dokumenttia joka tuli eka kertaa v.1995? Oli melkoinen kulttuuriteko, ainoa dokumentti jossa ovat äänessä kaikki jäsenet (-Tom tietty).Muistaakseni juttu meni niin että Fogerty suostui ohjelman tekoon (siis siihen että Stu ja Doug mukana samassa ohjelmassa) koska tekijänä oli pieni pohjoismaalainen tv yhtiö ja myyntiä ja levitystä ei vissiin saanu tehä. Nuokin tuoreet CCR-Dokumentit on aika kökköjä kun se tärkein mies ei ole mukana.
 
Jep, hieno dokkari. On tallessa vieläkin.

Onko Makkari ja muut fanit nähny sitä Kjell Ekholmin FST:lle tekemää CCR-Dokumenttia joka tuli eka kertaa v.1995? Oli melkoinen kulttuuriteko, ainoa dokumentti jossa ovat äänessä kaikki jäsenet (-Tom tietty).Muistaakseni juttu meni niin että Fogerty suostui ohjelman tekoon (siis siihen että Stu ja Doug mukana samassa ohjelmassa) koska tekijänä oli pieni pohjoismaalainen tv yhtiö ja myyntiä ja levitystä ei vissiin saanu tehä. Nuokin tuoreet CCR-Dokumentit on aika kökköjä kun se tärkein mies ei ole mukana.
 
Enpä muista tuota nähneeni. Toinen hyvä ohjelma on myös 90-luvulla tehty VH1-legends: John Fogerty-dokkari, jossa myös kaikki kolme kommentoivat ja tuovat esille mielenkiintoisia näkökohtia. Fogerty ei käsittääkseni suostunut antamaan haastatteluja myöskään Up Around the Bend- ja Bad Moon Rising-kirjoja (joista ensinmainittu on parempi) varten, vaan on jouduttu käyttämään vanhoja haastatteluja. Fogerty lienee vielä noihin aikoihin ollut aika epävarma siitä miten hänen pitäisi suhtautua menneisyyteensä, mutta nyt hän vaikuttaa ikään kuin hyväksyneen asiat sellaisina kuin ne ovat... Onkin hyvin mielenkiintoista nähdä miten CCR:ää käsitellään tulevalla Comin' Down the Road-DVD:llä ( http://www.johnfogerty.com/splashCominDownTheRoad.html ), joka ilmeisesti tulee olemaan konserttifilmin lisäksi myös jonkinlainen dokumentti. Kannattaa muuten hankkia tuo sitten kun se ilmestyy. Oli hieno keikka ja paljon harvemmin livenä kuultuja biisejä. :)

Tervehdys. Olen uusi jäsen mutta vanha CCR fani (henkeen ja vereen). Pidin pitkään Hideway (Wish I Could) -kappaletta maailman parhaampana kappaleena. Valinta ei ollut helppo. Miten se voisi olla? Esim. Who'' Stop The Rain on täydellinen kappale. Nyt on kuitenkin Born On The Bayou noussut ykköseksi. Kai se on aina aikaisemmin ollut kakkonen mutta ei enää. Olen toki aina sanonut, että se puhaltaa aivoni pihalle ja sen se tekee vieläkin. Toinen, joka hiipii koko ajan ylöspäin on Pagan Baby. Voi hyvät hyssykät miten ihanan raakaa kamaa. Olkaa tietoisia siitä, että olen kuunnellut noita levyjä 38 vuotta!

Heps,
 
tämän ketjun vuoksi piti tännekin rekkautua.
 
CCR tuli luultavimmin imettyä jo äidinmaidossa; kotona passivisesti kuuntelin CCR-ää C-kaseteilta. Sitten eräänä aamuna Green River tunkeutui tajuntaani ja siitä se lähti. Olin aivan murheen murtama, kun tutuistuin aiheeseen ja huomasin, että bändi on hajonnut. Tuo Kjellin dokumentti oli aivan hunajaa ruudulta ja mahtaa se olla jossain videoillakin...sitähän voisi varmaan pyytää esim. Yle Areenaan; onhan se kuitenkin tosiaan merkkiteos. Muistelen, että sillä on juuri edellämainittu tausta; kerrassaan merkitapaus, että Fogertyn Jussista saatiin elonmerkkiä ulkomaailmaan. Sen jälkeen piakkoin taisikin tulla se Blue Moon Swamp.....ja eräs unelmista täyttyi, kun TIETENKIN olin Jaffa-areenalla ankarasti fanittamassa -97 (saman kesänä näin toisen suosikkini U2:n stadionilla-->olipahan kesä!). Sittemmin CCR on tahdittanut monia reissua...=). Muistoja piisaa. Enää ei tule kuuneltua niin aktiivisesti, mutta silloin tälllöin CD:t pulpahtavat kaapin uumenista. Ja aina alkaa jalka vipattamaan, ei voi mitään! Suosikkibiisit ovat vaihdelleet vuosien varrella, mutta kyllä Born on the Baoyu nostaa aina kananlihan. Samaten Fortunate Son, vaikka se onkin eräs leffamailmaan vakioveiveistä.

huomasin tässä että run trough the jungle ja bootleg ovat melkein kuin yksi ja sama biisi. kovin samantapaisia ovat juu.
 
mites onko kukaan hommannut noita juhlapainoksia levyistä?

huomasin tässä että run trough the jungle ja bootleg ovat melkein kuin yksi ja sama biisi..
 
Ennemmin yhdistäisin Bootlegin ja Keep on Chooglinin. Sama riffikin. :)
 
mites onko kukaan hommannut noita juhlapainoksia levyistä?
 
Olenhan mä. Nyt ne on vihdoin tehty kunnolla, niinkuin olisi pitänyt silloin kun tuli ne pahvikantiset vuonna 2000(?). Nyt on todella hienot kansivihkoset. Takakansia ei ole unohdettu ja muutenkin on paljon hienoja kuvia. Tekstit tosin ovat samat kuin noissa aikaisemmissa remastereissa ja siinä 6CD boksissa! Tai bonusbiiseistä on lyhyet selitykset. Mitään kovin ihmeellistä bonusbiisit eivät tarjoa. Mielenkiintoisia lähinnä livevedot Crazy Otto ja 99 1/2, vaihtoehtoinen versio Bootlegista, DOTC ja BOTB Booker T & the MG'sin kanssa sekä biisialkiot Glory Be ja Broken Spoke Shuffle.

Makkari: Ennemmin yhdistäisin Bootlegin ja Keep on Chooglinin. Sama riffikin. :)
 
lähinnä biisin rakenteesta ja laulumelodiasta tulee mulla kys. biisit mieleen. on tämä vaan hieno bändi. sellaista kesäfiilistelymusiikkia, ei creedencea tule muina vuodenaikoina juuri kuunneltua.
 
pendulumin kuuntelin eilen pitkästä aikaa ja kyllä tuo on selkeästi heikoin levy ainakin itselleni.

niin ja sinister purpose kuulostaa ihan hendrixin biisiltä.

Elbe55: Tervehdys. Olen uusi jäsen mutta vanha CCR fani (henkeen ja vereen). Pidin pitkään Hideway (Wish I Could) -kappaletta maailman parhaampana kappaleena.
 
Tähän on kyllä pakko kommentoida kun kerrankin joku samaa mieltä. Ei ehkä maailman paras mutta top-kympissä. Kerrassaan hieno biisi!

kun tutuistuin kitaraan niin eka kappale jonka kaveri opetti oli Creedence Clearwater Revival-Down On The Corner..siis tota introo paukuttelin innoissani ja kauhuissani "eihän tää ookkaa nii vaikeeta"..muistoja tulee kun kuulee kappaleen

CCR on maailman maagisin bändi. Onkohan ketään toista rockrumpalia jolla olisi yhtä mahtava groove kuin Doug Cliffordilla?
 
Olen joskus leikkinyt ajatuksella, jos rock'n'roll olisikin keksitty vasta 60-luvun lopussa ja keksijä olisi ollut John Fogerty. Fogerty keittää samoista 50-luvun aineksista kokoon vähän erilaisen sopan.
 
Monet CCR:n biisit ovat suorastaan huikeita, esim. Effigy, Run Through the Jungle tai leuat loksauttava versio I Put a Spell on You:sta. Sitä väkevien mielikuvien virtaa ei tiiviydessään voita mikään.
 
P.S. Huomasin eilen ensimmäistä kertaa että Someday Never Comes on mahtava piisi.

velipesonen: Huomasin eilen ensimmäistä kertaa että Someday Never Comes on mahtava piisi.
 
Niin on.
 
Erään kovasti CCR:n musiikista pitävän ystäväni kanssa olemme hekumoineet ajatuksella heittää "CCR unplugged" -sessio, jossa keskittyisimme näihin vähemmän tunnettuihin mestariteoksiin.
 
Idea vapaasti käytettävissä!

Ois kyllä ihan helvetin hienoa nähdä vielä John,Doug ja Stu yhdessä lavalla.Mutta eipä sita tuu tapahtumaan enää.
 
CCR oli melkolailla täydellinen paketti.Maailman kovin laulaja,helvetin hyvä soundinen bändi,groovaava rumpali ja nippu klassikkobiisejä.Fogertyn laulusoundilla (se soundi joka kesti n. Centerfieldiin eli vuoteen 1985) ois tehty kyllä hittejä keskinkestäisillakin biiseillä.Niinku se muuan Rolling Stonen toimittaja sanoi siinä FST:n CCR-dokkarissa,että kun otetaan se Fogertyn laulu irti kaikesta muusta,niin siinä on jo 90%:a hittiä siinä.

leuat loksauttava versio I Put a Spell on You:sta.
 
Satuitko olemaan viime vuonna Fogertyn Helsingin keikalla? Vetäisi aivan uskomattoman version tuosta biisistä. Mulle yks eniten mieleenpainuneita esityksiä näkemiltäni Fogerty-keikoilta. Jumalauta, se laulo mut suohon! :D
 
oulukyllosa: Ois kyllä ihan helvetin hienoa nähdä vielä John,Doug ja Stu yhdessä lavalla.Mutta eipä sita tuu tapahtumaan enää.
 
Oishan se hieno homma, tosin jos tuollainen vastoin kaikkia odotuksia tapahtuisi, niin tulis ilonhuutojen mukana vihaisia ja pettyneitä rahastussyytöksiä. ;) Ja jos leikitään ajatuksilla ja poistetaan tuo "legendaarisuusnäkökulma", niin menisin ennemmin Fogertyn soolokeikalle kuin CCR:n keikalle. Se on ihan selvä juttu.
 
Mutta siis pointti, jonka oikeastaan halusin ilmaista on, että molemmilla (sekä Johnilla että DC+SC:llä) on omat bändinsä ja molemmat nauttivat siitä mitä tekevät. Eivät he tarvitse toisiaan. CCR oli aikoinaan hyvä juttu, mutta se oli ja meni. Nyt on uudet jutut jotka ovat ihan yhtä hyviä. Mahtava muuten tää "Blue Ridge Rangers Rides Again". Ei uusia biisejä, vaan vanhoja countryklassikoita, mutta että osaakin olla hyvää, kaunista, ja hyvin soitettua/laulettua musiikkia!
 
Erään kovasti CCR:n musiikista pitävän ystäväni kanssa olemme hekumoineet ajatuksella heittää "CCR unplugged" -sessio, jossa keskittyisimme näihin vähemmän tunnettuihin mestariteoksiin.
 
Tuli tuossa eilen jammailtua mm "Pagan Babya", "Hideawayta" ja "Effigya" hittien ohella. Ei sentään unplugged kuitenkaan. :) Tahtoo vaan jamit aina painottua noihin perusrokkeihin ja muihin sellaisiin biiseihin, jotka kaikki tuntee hyvin.
 
pendulumin kuuntelin eilen pitkästä aikaa ja kyllä tuo on selkeästi heikoin levy ainakin itselleni.
 
Mä tykkään paljonkin. Ei yhtä hyvä levy kuin ne neljä klassikkoa, mutta parempi kuin eka ja vika levy.