Roots ›

Tietty joku Anttilan postimyynnistä hankittu akustinen lelu vois olla lähimpänä niitä vehkeitä millä ne sokeat puuvillanpoimintaan kykenemättömät työtävieroksuvat neekerit soittelivat...

 
Heidän omalaatuinen soittotyylinsä tuli siitä, kun he eivät kyenneet lukemaan Ivan Putilinin oppaita ja Ilpo Saastamoisen Kitarakirjaa. Eikä heillä ollut vara käydä työtävieroksuvina musiikkiopistossa eikä konsalla. Mutta saatiinhan me sitten bluesia ja farkkuja.
 
Kyä näi o.

Heidän omalaatuinen soittotyylinsä tuli siitä, kun he eivät kyenneet lukemaan Ivan Putilinin oppaita ja Ilpo Saastamoisen Kitarakirjaa.
 
Kaikella kunnioituksella herroja Putlin ja Saastamoinen kohtaan väitän, että kenestäkään ei tule soittajaa heidän teoksiaan lukien...
 
t: nimimerkki "aloitin soittamisen saatana Putlinin kirjasta enkä vieläkään ymmärrä siitä mitään ja se Saastamoinen oli ihme hippi käsinkirjoitettuine nuottiesimerkkeineen, joista ei niistäkään saanut mitään tolkkua".
 
Ps: Se Saastamoisen kirja on kyllä komee, jos joku haluaa luopua omasta kappaleestaan, niin tänne vaan.

No,tilasin sen kirjan,mitä taas tulee niihin kitaroihin niin on varmaan enempi makuasia,mut kunhan kysyin.Se vähä mitä tiedän Bluesista,on,että tykkään siitä ja osaan jonkun yksinkertaisen kaavan ja sitä on kiva soitella.

Ps: Se Saastamoisen kirja on kyllä komee, jos joku haluaa luopua omasta kappaleestaan, niin tänne vaan.
 
Hitto, sain sen joululahjaksi ehken vuonna 1976 ja harmittaa vietävästi, että tämä keiteleläisen shamaanin kirja on jonnekin lainareissulle hävinnyt. Siinä opetettiin mm. Cläpän soolo ja paljon muuta. Saastamoinen osasi myös hirtehisen tyylin (johtuikohan opettajan taustastaan..). Taisi olla muuten uraa uurtava kirja Suomenmaassamme siihen aikaan, luulen ma. Mentiin etnosta K.W. Blomqvistin Ilmailuaiheiseen bluesiin asti (näin olen muistavinani).

Taisi olla muuten uraa uurtava kirja Suomenmaassamme siihen aikaan, luulen ma.
 
Minäkin muistelen, että se oli ihan ensimmäinen suomalainen opas, joka keskittyi rockpohjaiseen soittoon.
 
Ei noilla oppailla ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut minulle muuta merkitystä kuin se, että niissä saattoi olla sointuja biiseihin. Olisi pitänyt olla opettaja, joka olisi selittänyt mitä niissä oppaissa yritetään sanoa ja mitä hyötyä jonkun "kutsuen kaihoten soi balalaikka" -biisin pimputtelusta yhdellä kielellä jatkossa on. 80-luvullakin oli rockmusiikkiin keskittyvien oppaiden saaminen kiven takana. Nykyisinhän tilanne on onneksi toinen.
 
Mentiin etnosta K.W. Blomqvistin Ilmailuaiheiseen bluesiin asti (näin olen muistavinani).
 
Jep. Tuo Blomqvistin biisin nimi se jaksoi huvittaa teinipoikaa tuolloin.

Heidän omalaatuinen soittotyylinsä tuli siitä, kun he eivät kyenneet lukemaan Ivan Putilinin oppaita ja Ilpo Saastamoisen Kitarakirjaa. Eikä heillä ollut vara käydä työtävieroksuvina musiikkiopistossa eikä konsalla. Mutta saatiinhan me sitten bluesia ja farkkuja.
 
Kyä näi o.
 
Tosta putos plussaa.....ite oon kelannu molempia ...hehe....ei ne mitään auttanu...

Blues on musiikkilaji, jota kukaan ei hallitse täydellisesti. Muutama on päässyt lähelle.

Tosta putos plussaa.....ite oon kelannu molempia ...hehe....ei ne mitään auttanu...
 
Sama juttu. Minäkin tankkasin aikoinani tota Saastamoisen kirjaa, enkä sen avulla kylläkään juuri viisastunut saati sitten kehittynyt kitaristina.
 
Muistattekos vielä sen Ulf G. Åslundin kitarakurssin kai joskus -75? Tuli telkkarista viikottain, siihen liittyi kirjanen, jossa oli mm. sellaisia biisejä kuin Ken vois tuulessa seilata, Malaguena ja ilmeisesti Åslundin oma mestariteos Blues in my mind. Jumalavita, huomasin, että 30 vuoden jälkeen osaan soittaa sen "bluesin" nuotti nuotilta vieläkin! No, se oli kuitenkin meikäläisen ensimmäinen etäinen kosketus bluesiin.

Sama juttu. Minäkin tankkasin aikoinani tota Saastamoisen kirjaa, enkä sen avulla kylläkään juuri viisastunut saati sitten kehittynyt kitaristina.
 
Muistattekos vielä sen Ulf G. Åslundin kitarakurssin kai joskus -75? Tuli telkkarista viikottain, siihen liittyi kirjanen, jossa oli mm. sellaisia biisejä kuin Ken vois tuulessa seilata, Malaguena ja ilmeisesti Åslundin oma mestariteos Blues in my mind. Jumalavita, huomasin, että 30 vuoden jälkeen osaan soittaa sen "bluesin" nuotti nuotilta vieläkin! No, se oli kuitenkin meikäläisen ensimmäinen etäinen kosketus bluesiin.
 
Oliko sellainen vihreä kirja ja Malaguena oli siinä kanssa....ja ensin viritämme kitaran?Mulla taitaa olla se kirja jossain...

Oliko sellainen vihreä kirja ja Malaguena oli siinä kanssa....ja ensin viritämme kitaran?Mulla taitaa olla se kirja jossain...
 
Joo, nimenomaan vihree kirja, ja siinä tais olla sellainen hassu piiretty ukko, joka löi kitaran päreiksi jollain sivulla. Muistan muuten sen Malaguenankin vielä hyvin...joka toinen nuotti oli vapaa ylä-E-kieli. Mullakin pitäis olla se kirja jossain kätkössä.

No niin ja sitten itse aiheeseen, mitä siis on blues? Olin tänään 600 km tien päällä ja siinä ajaessa tuli kuunneltua muutama levykin. Totesin, että:
 
- Blues on B.B. King Live at Regal
- Blues on Lightning Hopkins
- Blues on Robert Johnson
- Blues on marraskuu
- Blues on tyhjä pissapoika paskasäässä ja pimeässä kymmenien kilometrien päässä lähimmältä huoltoasemalta.

Sama juttu. Minäkin tankkasin aikoinani tota Saastamoisen kirjaa, enkä sen avulla kylläkään juuri viisastunut saati sitten kehittynyt kitaristina.
 
Muistattekos vielä sen Ulf G. Åslundin kitarakurssin kai joskus -75? Tuli telkkarista viikottain, siihen liittyi kirjanen, jossa oli mm. sellaisia biisejä kuin Ken vois tuulessa seilata, Malaguena ja ilmeisesti Åslundin oma mestariteos Blues in my mind. Jumalavita, huomasin, että 30 vuoden jälkeen osaan soittaa sen "bluesin" nuotti nuotilta vieläkin! No, se oli kuitenkin meikäläisen ensimmäinen etäinen kosketus bluesiin.
 
Malaguena menee vieläkin hirveissä promilleissa silloin kun ei pysty enää bluesia soittamaan ollenkaan. Samoin jotain ikivanhoja juttuja, joita pikkujannuna on treenaillut esim ganesin ekalta levyltä tulee mieleen, vaikka kaikki nykyiset soittopiisit ovat jo haihtuneet päästä......

Malaguena menee vieläkin hirveissä promilleissa silloin kun ei pysty enää bluesia soittamaan ollenkaan. Samoin jotain ikivanhoja juttuja, joita pikkujannuna on treenaillut esim ganesin ekalta levyltä tulee mieleen, vaikka kaikki nykyiset soittopiisit ovat jo haihtuneet päästä......
 
Joo, ihmisen muisti on kummallinen kapine...

Malaguena menee vieläkin hirveissä promilleissa silloin kun ei pysty enää bluesia soittamaan ollenkaan. Samoin jotain ikivanhoja juttuja, joita pikkujannuna on treenaillut esim ganesin ekalta levyltä tulee mieleen, vaikka kaikki nykyiset soittopiisit ovat jo haihtuneet päästä......
 
Pahoissa promilleissa pysyy mielessä Blueasbreakersien Hideaway.....ja Malaguena....

Juice on myös blues kuuntelussa: Hojas - Sekatyömies....

Juice oli hyvä jätkä,viimeisessä haastattelussa jonka mä näin se sano,että jos tilaa risaisen elämän,ni ei pidä valittaa sit ku se on saatu.

Vähän yllätti tuo Guy Davisin 'Can't be satisfied'
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=5479749

Malaguena menee vieläkin hirveissä promilleissa silloin kun ei pysty enää bluesia soittamaan ollenkaan. Samoin jotain ikivanhoja juttuja, joita pikkujannuna on treenaillut esim ganesin ekalta levyltä tulee mieleen, vaikka kaikki nykyiset soittopiisit ovat jo haihtuneet päästä......
 
Tuo Malaguena on kitaristien Säkkijärven polkka. Ja suunnistajien Jukolan viesti. Anteeksi tämä viimeinen vertaus, sillä ei ole mitään tekemistä bluesin kanssa. Åslundia en saa millään mieleen, vaikka olen jo vierivä kivi.

Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni. (hieman pohdiskelen) Onkohan se äijien kyky/rohkeus nauraa pahalle silmälle ja vahingolle? Siis nauraa sille, että kaveri joutui vankilaan tms. eikä sille kaverille?

Ketjun otsikkoon liittyen löysin hiljattain aika hauskan kuvan John Lee Hookerista. Laitoin sen "omat kuvat" palstalleni muidenkin nähtäväksi.