Roots ›

Tällä hetkellä ultimate blueskitara on minun vanha kunnon Landola. Eka akustiseni, joka maksoi aikoinaan 999 mk( saaatana, että niitä mansikoita sai poimia), mutta mistä en luovu koskaan. Käteen se on kasvanut kiinni, meiillä on historiaa.
 
"sure got them olŽberry pickinŽblues..." :-)~

Kitaralla ei niin väliä, kun vahvari on pienehkö putkivempain josta säröt saadaan vain volumepotikasta. Tällöin kylllä kitarassa sais mieluiten olla yksikelaiset mikit...

Kattokaa mun omakuva. ns. "köyhänmiehen blueskeba".
 
Aattelin nyt ainaskii valkosen pleksin vaihtaa ettei näytä liika srv:n skebalta. Ei nimittäin ostaessa tullut srv mieleenkään.
 
Älä hyvä mies tee sitä! Sullahan on varsin tyylikäs kitara!

Älä hyvä mies tee sitä! Sullahan on varsin tyylikäs kitara!
 
Ootko muuten se äijjä joka käy mun kotona viikottain?
 
Kyllähän se tyylikäs on. Kävi vaan pikku äksidentti sille suojalle. Ja aattelin samalla että jos vaikka vaihtais sen valkoseen.
 
Tulee liian monelle mieleen srv ( (johtuen mustasta pleksistä muutenhan se on ihan tavallinen sunburst strato) vaikkei siinä mitään sinäänsä mutta minä oon minä ja stevie stevie).
 
Kitara muuttuu päivä päivältä enemmän blues kitaraks (lommot!). Joku päivä (vuosia) se ei oo enää "köyhänmiehen blueskitara" ku sille tulee ikää mikä tekee k-m:n blueskitarasta blueskitaran. Tuo strato tulee olemaan meitsillä monia vuosia (on niin hyvä).