Itselläni on sellainen ajatus ollut oikeastaan koko "muusikonurani" ajan, että kuuntelen ja imen vaikutteita kaikesta musiikista. Kannattaa kuunnella mahdollisimman monipuolisesti musiikkia, jos haluaa kehittyä muusikkona; erilaisten tyylien tuntemus on aina eduksi.
Ajattelepa jos tuottaja sanoo sinulle studiossa että "tähän kävisi hyvin sellanen rytmikäs reggaesoolo", niin sinulla on kuitenkin heti jonkunlainen käsitys miten reggaeta soitetaan.
Kun on aikaa ja mahdollisuus (tai jopa pakko) kuunnella esim. radiota kuuntelen yhtä lailla analyyttisesti suomalaista iskelmää kuin discopoppiakin tai Iron Maideniakin. Kaikissa musiikkityyleissä on olemassa huonoja biisejä ja hyviä biisejä. Tärkeää on kuunnella ajatuksen kanssa ja miettiä mikä tässä on hyvää ja mikä ärsyttää.
Tämä kaikki pätee siis myös bluesiin ja sen opiskeluun. It's not the speed that kills you. |
En ole ikinä ollu mikään hevidiggari joten siitä on vaikea sanoa mitään... Mutta itse aikoinani löysin bluesin rockabillyn ja kantrin kautta, ja blues on paitsi auttanut kehittymään soittajana myös johdatellut syvemmälle roots-musiikin ihmeelliseen maailmaan. Ei mitään musiikkityyliä kannata vaihtaa johonkin toiseen, joku jo puhuikin diggailun laajentamisesta ja siihen kannustan minäkin. Kaikesta ei voi tykätä, mutta tietty avarakatseisuus on musiikillisessakin mielessä hyvästä. Mökkihöperöksihän siinä tulis, jos kuuntelis ja soittais vaan jotain tiettyä juttua. "I don`t wanna be a rock`n roll star, just wanna play my honky guitar..." -Peer Gynt |
kassu_90
Ray-Ska
Mouhi
Jani The Rock