 Turenki,Texas
06.02.2006 08:26:23 | |
|---|
Mähän oon enemmänkin rockenroll-miehiä, mutta kyllähän juuret on mukava tuntea. Oikeastaan kaikessa parhaana pitämässäni rokissa kuuluu bluesin vahva vaikutus. Eli sitä kautta. Usein on kyllä vaikea vetää rajaa, mikä nyt sitten on rockenrollia ja mikä sitä bluesia. It's all more or less the same shit to me.
70 luvun alusta CCr,n+ Hurriganesin kautta Texasbluesiin.
( Bluesmanille terkkuja ) Niin ja Tommy Shannon on se esikuva ellei Cisse Häkkistä lasketa |
 casey jones
10.02.2006 12:25:47 | |
|---|
kaippa sitä vähän isän levynjalajälkiä seuraten. Talossa aina pauhas purple tai cream..siitä aloin kaivella fleetwoodin lättyjä joka vei elmore jamesiin..ja sitten homma levis.. unohtamatta sitä että kiss on paras.
varsinainen herätys varmaan tuossa parinkympintiennoilla. nobody loves me but my mother! |
 reijoteppo
10.02.2006 12:33:32 | |
|---|
kaippa sitä vähän isän levynjalajälkiä seuraten. Talossa aina pauhas purple tai cream..siitä aloin kaivella fleetwoodin lättyjä joka vei elmore jamesiin..ja sitten homma levis.. unohtamatta sitä että kiss on paras.
varsinainen herätys varmaan tuossa parinkympintiennoilla.
Mulla aika sama polku. Paitsi tuota Kissiä en allekirjoita ja "herätys" tapahtui siinä 13 v. korvilla. |
 Blue Moon
12.02.2006 22:49:01 | |
|---|
Juniorina 70-luvun loppupuolella innostuin 50-luvun rock and rollista ja rockabillystä ja blues tuli kuvioihin sitä kautta oikeastaan saman tein, ensin lähinnä 40-50-l rhythm and bluesin ja Chicagobluesin muodossa. Oppaina toimivat muutaman valistuneen koulukaverin lisäksi Blues News - lehti sekä Paul Oliverin "Bluesin Tarina" ja Charlie Gillettin "Kaupungin Syke" - kirjat. - Joka väittää ettei rockabilly muka ole maailman parasta musiikkia on kyllä päästään vialla - TJ Malin |
-Cale
14.02.2006 20:20:16 | |
|---|
En nyt mikään täysiverinen bluesdiggari ole mutta täytyy sanoa että kyllä se oli Gary Moore jonka bluestuotannosta aloin ensinnä pitää. Myös Rory Gallagherilla on loistavia biisejä ja huippukitaristi hänkin oli... |
w the greatest
19.02.2006 21:06:05 | |
|---|
Järvenpään puistoblues. Michael Burksin keikka, paluuta ei ollut. Stop that building, rock`n roll! |
 Anniina
19.02.2006 22:19:49 (muokattu 19.02.2006 22:21:11) | |
|---|
Erik Valkaman keikka Pori jazzeilla joskus vuonna 2000??
tai siis taisi olla silloin scratch... miks kaikki kaunis katoaa |
 PIM
20.02.2006 10:49:40 | |
|---|
Juniorina 70-luvun loppupuolella innostuin 50-luvun rock and rollista ja rockabillystä ja blues tuli kuvioihin sitä kautta oikeastaan saman tein, ensin lähinnä 40-50-l rhythm and bluesin ja Chicagobluesin muodossa. Oppaina toimivat muutaman valistuneen koulukaverin lisäksi Blues News - lehti sekä Paul Oliverin "Bluesin Tarina" ja Charlie Gillettin "Kaupungin Syke" - kirjat.
Me ollaan Pekka taidettu käydä ihan samaa blueskoulua.
Mulle yks tärkee tienhaara oli myös muistaakseni enolta synttärilahjaksi saatu Chuck Berry kasetti, jossa toisella puolella oli Berryn tunnetumpia rokkibiisejä ja toisella puolella bluesia. Alkuun kiinnostus koski tietysti vaan sitä rokkipuolta, mutta onneks kasetin puolet piti soittaa vuorotellen jos ei halunnu kelailla ja sitä kautta kiinnostus heräs bluesiakin kohtaan. Myöhemmin sitten George Thorogood ja SRV tuli mukaan kuvioihin ja kun itsekin alkoi oppia jotenkuten bluesia soittamaan niin eihän siitä enää sen koommin ole irti päässyt. ...ttu tätä elämää, yhtenä päivän autokuume ja toisen GAS... |
 GuitarManiac32
20.02.2006 13:40:39 | |
|---|
Pikkupoikana (6-7v.) kuulin isäukon soittavan blueslevyjä ja siitä lähti kiinnostus bluesiin. Niihin aikoihin sain myös ensimmäisen Skylarkin pikkuakustisen. Ensin kuuntelin ja treenailin John Lee Hookeria, Lightning Hopkinsia, Bukka Whitea, Charlie Pattonia, Robert Johnsonia, Big Bill Broonzya jne. jne. Sitten tuli sähköinen blues, John Mayall´s Bluesbreakers Eric Claptonin sekä Peter Greenin kanssa, Albert, Freddie ja B.B. King, Albert Collins ja muut legendat. Lopulta päädyin vielä bluesrockiin jota tulee vieläkin veivattua bändin kanssa, eli Cream, Jimi Hendrix, Stevie Ray Vaughan, Johnny Winter jne. Saa nähdä mihin polku vielä vie... Linkki rakennuskuviini: http://img335.imageshack.us/gal.php?g=reunalistapetsitoinenkulma9zj.jpg |
 Riiski
07.03.2006 12:22:31 | |
|---|
Bluesinnostus alkoi 1980-luvun alussa Robert Johnsonilla ja Lightnin' Hopkinsilla. Sitten tuli Elmore, Charlie Patton, Son House ja Bukka White ja mitä niitä nyt onkaan vanhan polven tyyppejä, Hooker, Muddy, Wolf, Robert Nighthawk . Yleensäkin kiinnostaa vanhemmat levyt. 50-luvun Chicago blues ja countryblues. Esim. brittibluesia en pysty kuuntelemaan ollenkaan, vaikka varmasti ovat päteviä ukkoja soittamaan. En vain saa siitä irti mitään yrityksistä huolimatta. Hopkins on yhä mulle bluesukko Numero 1. Siinä on sitä jotain. |
 Vasu
07.03.2006 22:43:12 (muokattu 07.03.2006 22:43:31) | |
|---|
Mulla oli sama kuin Ossilla eli "Bluesin maailmasta" radio ohjelma. Olisko kellään tietoa mihinkä vuoteen asti tota ohjelmaa lähetettiin? |
