Roots ›

Marlowe: Ahaa. Lasketaanko tähän sarjaan myös suosikkibiisieni joukkoon kuuluva "Another Saturday Night", josta on mukana vain "previously unreleased take"?
 
Jep. Nuo Kleinin omistuksessa olleet Cooke-tuotokset ovat muutenkin pääosin erittäin laadukkaita ja tähän asti sangen vaikeasti hankittaviakin osittain. "Keep Movin' On" on pätevä hankinta boxinkin omistaville, koska päällekkäisyyksiä ei ole lainkaan.
 
Mielenkiintoista on, että erinomaista "Good Times" - kappaletta ei ole tämänkään julkaisun jälkeen saatavilla yhdelläkään uusintajulkaisulla siinä muodossa, jolla se on alkuperäisellä RCA-(hitti)singlelle. Singlellä "pinnassa" on toinen kitara ja se puuttuu kokonaan kaikilta uudelleenjulkaisuilla kuulemillani versioilla. Muilta osin versio on täysin samanlainen.
 
EDIT: Näyttäisi Cooken "Night Beat" - albumi ainakin CDON.com:ista edelleen löytyvän.

Tuommonen kokoelma tuli hankittua viime viikolla... varsin klassikkoa... ehkä enempi funk osastoa...
http://www.moviegrooves.com/shop/superbad3cd.htm
 
Samainen kokoelma tuli hommattua myös. Laadukas paketti ja leppoisa tunnelma.. Kehtaa suositella!

Itse sekosin vanhaan soul/gospel/r'n'b-musaan ihan täysin. Mitenkäs tuo Dusty Springfield? Mitkä olisi häneltä pakkohankinnat?

Itse sekosin vanhaan soul/gospel/r'n'b-musaan ihan täysin. Mitenkäs tuo Dusty Springfield? Mitkä olisi häneltä pakkohankinnat?
 
Dustu Springfielsin soulahtavasta tuotannosta kannattaa hankkia ehdottomasti "Dusty In Memphis", joka pitää sisällään muun muassa kuolemattoman "Son of the Preacher Manin" (jota tarjottiin kai alun perin Arethalle, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan rohkeahkon tekstin vuoksi) ja kerta kaikkiaan upean "The Windmills of Your Mindin".
 
Kokoelmia on markkinoilla useita. "Simply... Dusty" on ihan hyvätasoinen neljän CD:n kokoelmalaatikko, joka ulottuu alkuaikojen The Springfields- biiseistä aina Pet Shop Boysien kanssa tehtyihin hitteihin.

Se ensimmäinen Motown box set (Hitsville USA 1959-1971) on ihan älyttömän hyvä.
 
Olen luukuttanut tuota boksi pari viikkoa yhtä soittoa. Loistavaa kamaa. Suosittelen ankarasti! Ei maksanutkaan kuin jotain 45 euroa (cdon.com).

Gaye:
 
Gaye, Marvin What's going on 1971 CD
Gaye, Marvin Let's get it on Deluxe edition 2001 2CD
Gaye, Marvin The Concert Anthology 2004 2CD
 
Nää on herkkua!!!
 
asiaa. Tuosta WhatŽs Going Onista, eli maailmankaikkeuden toiseksi parhaimmasta levystä, on myös deluxe edition, mikä kantsii tsekata.

Otis
 
Ja jos tykkää Otis Reddingista, niin epäilemättä myös James Carrin levyt kolahtavat. Löysin eilen divarista Carrin vuonna 1967 ilmestyneen "You Got My Mind Messed Up"- albumin CD-version, ja tajusin miten paljon tämä kuulostaakaan Otis Reddingilta. Välillä tuli epäuskoinen fiilis siitä, että olen saanut väärän levyn mukaani. No, oli miten oli, hienoja laulajia molemmat. Carrin ehkä tunnetuin kappale "The Dark End of the Street" on sellainen tappobiisi, että oksat pois.
 
Kannattaa muuten käydä Oulussa vieraillessaan Keskustan Antikvariaatissa, josta löytyy monesti käytettyjä soul- ja blueslevyjä kohtalaisen edullisesti. Ihan kuin joku keräilijä olisi muuttamassa kokoelmaansa rahaksi tai jotain.

asiaa. Tuosta WhatŽs Going Onista, eli maailmankaikkeuden toiseksi parhaimmasta levystä, on myös deluxe edition, mikä kantsii tsekata.
 
Mikä on paras? Osmo Seppälä trio, vai?

Ja jos tykkää Otis Reddingista, niin epäilemättä myös James Carrin levyt kolahtavat. Löysin eilen divarista Carrin vuonna 1967 ilmestyneen "You Got My Mind Messed Up"- albumin CD-version, ja tajusin miten paljon tämä kuulostaakaan Otis Reddingilta. Välillä tuli epäuskoinen fiilis siitä, että olen saanut väärän levyn mukaani. No, oli miten oli, hienoja laulajia molemmat. Carrin ehkä tunnetuin kappale "The Dark End of the Street" on sellainen tappobiisi, että oksat pois.
 
James Carrin "Dark End of the Street" on komeimpia 60-luvun soulballadeja ja parhaimmillaan Carr mielestäni onkin juuri silloin, kun ei yritä (?) kuulostaa Otis Reddingiltä.
 
Jostain syystä ("legendan" status johtuen varhaisesta kuolemasta lento-onnettomuudessa, cover-versiot Satisfactionista ja Day Tripperista?) juuri Reddingistä on tullut "60-luvun soulin kuningas" vaikka ajanjaksosta löytyy mielestäni koko tukku Otisia parempia soul-tulkkeja, mitenkään Reddingin erinomaisuutta väheksymättä - etenkin vuosiin 62-65 mahtuu paljon huippusuorituksia.

Mitkäs ovat teidän henk. koht. suosikkisoul-levynne, kokoelmatkin käy. Millaista pakettia suosittelisitte levyjen osalta soulin perusoppimääräksi?
 
Omat henk. koht suosikit, jotka käyvät mielstäni myös soulin perusoppimääräksikin:
 
1. Marvin Gaye: WhatŽs Going On?
Paras soul-levy mitä tiedän. Levyllä on sama hypnoottinen, unenomainen tunnelma (ei siis unettava) kautta linjan. Studiomuusikot ovat alansa huippuja, sovitukset ja soundit ovat kertakaikkiaan täydelliset. Marvin laulaa kuin enkeli. Levy ilmestyi 1971, ja levyn sanoitukset ovat tiedostavia ja ajankohtaisia edelleenkin, ilmastonmuutokset, sota ja muut globaalit huolet, ei todellakaan parin minuutin rakkauslauluja. Tässä ei ole yhtään täytebiisiä, ja kuuntelenkin sen yleensä aina yhdeltä istumalta alusta loppuun. Vaikka kaikki biisit ovat loistavia niin kulminaatiopisteitä ovat nimibiisi, ja Inner City Blues, Mercy Mercy Me.
 
2. Sam Cooke: Nightbeat. Niinkuin Marvin Gaye, myös Sam Cooke kuoli varsin nuorena väkivaltaisesti, eli ammuttuun luotiin. Nightbeat on lähes edellisen veroinen täydellinen mestariteos, joissa on paljon yhtäläisyyksiä. Tämäkin levy toimisi pelkästään laulajansa äänen varassa, mitä se melkein tekeekin biisissä Lost and LookinŽ, jossa vain basso ja rumpuvispilä säestävät Cooken ilmiömäisen sielukasta laulua. Tästä huolimatta myös tällä levyllä on viimeisen päälle taidokkaita sovituksia ja soitantoa. Kappaleet tulvivat nerokkaan kekseliäitä sovituksellisia ideoita, jotka kuitenkin
pysyvät sivuosassa ja pyrkivät alleviivaamaan solistin sielukasta tulkintaa. Kappalevalikoima on mielenkiintoinen, sillä mukana on soulversioita vanhoista blues/rock-standardeista kuten Little red rooster ja shake,rattle and roll, jotka taipuvat souliksi niin hyvin, että niitä voisi tietämätön luulla alkuperäisiksi soul-biiseiksi.
Kuten WhatŽs Goin On, nin myös tämänkin levyn tunnelma on sissänpäinkääntynyt, kaihoisa ja surullinenkin pääosin, joten perinteisen iloisen soul-musiikin leina ei sovi näihin levyihin. Ehkäpä gospelmainen hartaus on lähempänä näiden levyjen äänimaisemaa.
Nightbeat-levyä todellakin on saatavana CDON:ssa aika halvalla, 8,95 e. Jos ei vielä ole niin hanki. Tuota WhatŽs going onia saakin aika hyvin levyliikkeistä.
 
3. Otis Redding: Otis Blue.
Otisin ääni on karhea kuin parhaimmilla blues-laulajilla, ja laulutapa muistuttaa Wilson Picketin ja James Brownin parhaimpia piirteitä kaikkia kiimaisia ähkyntöjä myöden.
Otis blue on monipuolinen levy. siitä löytyy harrasta soulballadi-osastoa (My Girl), kuin tuota edellä mainittua kunnon ähkimistä (Shake), mielenkiintoisia soul-tulkintoja rock-biiseistä (Satisfaction), ja paljon muuta.
Sovituksellisesti tämä ei ole yhtä hienostunut ja viimeisen päälle tehty kuin kaksi edellistä, vaan simppelimpi ja karheasoundisempi. Tämä raaempi ja yksinkertaisempi tyyli sopiikin paremmin Otisin äänelle ja levyn kappaleille.

Mitkäs ovat teidän henk. koht. suosikkisoul-levynne, kokoelmatkin käy.
 
1. Aretha Franklin - I Never Loved a Man (The Way I Love You)
 
Levy, jolla ei oikeastaan ole yhtään huonoa raitaa: nimikappaleen lisäksi mukana mm. "Respect", "Don't Let Me Lose This Dream", "Do Right Woman - Do Right Man" ja cover-versio "A Change Is Gonna Comesta". Arethan levyistä suositeltavia ovat myös "Aretha Now" ja monien suosikki "Lady Soul", puhumattakaan kokoelmasta "Gold".
 
2. Etta James - At Last
 
3. Sam Cooke - Live at the Harlem Square Club, 1963
 
Alla kuplivat ainakin Marvin Gayen "Let's Get It On", Ann Peeblesin "I Can't Stand the Rain" ja Al Greenin "I'm Still in Love with You (tai sitten "Call Me" tai "Let's Stay Together").

"Lady Soul",
 
Joo, toi löytyy iteltäkin. Ei oo tullut kuunneltua pitkään aikaan, pitääpä korjata tilanne.
 
3. Sam Cooke - Live at the Harlem Square Club, 1963
 
Alla kuplivat ainakin Marvin Gayen "Let's Get It On",
 
Tuo live-levy on kuulematta, jo Marlowen suositukset riittävät siihen, että hankintalistalle mennee.
Tuo LetŽs Get it On on kyllä kaikkien kutulevyjen äiti ja isä;)

Mitkäs ovat teidän henk. koht. suosikkisoul-levynne, kokoelmatkin käy. Millaista pakettia suosittelisitte levyjen osalta soulin perusoppimääräksi?
 
Hyviä on jo mainittu, mutta kyllä minä lisäksi suosittelisin noita jo mainitsemiani Motown ja Stax bokseja. Niistä saa aika kattavan paketin R&B:tä ja soulia ja sitten voi alkaa perehtymään tarkemmin omiin suosikkeihin. Kai Stevie Wonder lasketaan tähän ketgoriaan? Meitsi diggaa Wonderin koko 70-luvun tuotannosta kuin hullu puurosta (no, se yksi hämy soundtrack ei ole kovin häävi).

Tuo Stevie Wonder on kyllä myös minunkin suosikkeja. The Songs In the Key Of Life, Innervisions, Talking Book, Fullfillingness... löytyvät omasta hyllystä ja varsinkin kolme ensin mainittua ovat kyllä täyttä rautaa.

Bobby 'Blue' Bland: The anthology, 2-cd
Al Green: Hi and mighty - The story of Al Green 1969-78, 2-cd
 
Amatöörille -kuten minä- ehdottomia hankintoja. James Carriin voi muuten tutustua jo mainitun Goldwax story vol. ykkösen avulla. Minä en ole oikein sisäistänyt What's going onin ja Songs in the key of lifen suuruutta lp-kokonaisuuksina. Pätkissä kuunneltuna ihan kivaa kylläkin. Lienee liian modernin kuuloista tavaraa meiksin makuun...
 
EDIT: Jokos Etta Jamesin Tell mama -lp on mainittu? Arethasta ja/tai rokimmasta menosta pitäville tarpeellinen hankinta. Sitä on joku muukin (Marlowe?) joskus täällä kehunut.
 
Ja vielä lisäys: Ei ole taittu Solomon Burkea mainita? Rhinolla on mainio The very best of -kokoelma ja äijän Fat Possum -levy Don't give up on me kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan musiikkidiggarin hyllyyn.

James Carr ja Etta James mulle tuntemattomia. Ilmeisesti tutustumisen arvoisia, kun monesta eri suunasta tykätään?

James Carr ja Etta James mulle tuntemattomia. Ilmeisesti tutustumisen arvoisia, kun monesta eri suunasta tykätään?
 
Carrista en osaa sanoa enempää, koska kokemukseni perustuu just tuohon Goldwax -kokoelmaan. Siltä löytyy pari vahvaa soulballadia (toivottavasti määritelmä osui kohdalleen...) ja vähän reippaampi Pouring water on a drowning man ja kaikki kolme kappaletta ovat oikein mainiota tavaraa. Carr on vahva laulaja, Reddingiin verrattuna ehkä vähän pehmeämpiääninen, vaikka runttaava huutokin tuon Pouring water kappaleen perusteella irtoaa todella mallikkaasti.
 
Etta Jamesilta olen kuullut em. Tell maman bonusbiisein varustetun version, jolta löytyy mm. versio Do right woman, do right manista. Todella reipasta ja rokkia meininkiä vuosilta 67-68 (ja lienee levyttänyt Chessille jo 50-luvulla tai viimeistään 60-luvun alussa?). Heräteostoksena hankin myös Matriach of the blues -ceedeen vuodelta 2000 ja levy on nimensä veroinen; täti on kovassa laulukunnossa ja vetäisee hyvät versiot esim. Gotta serve somebodysta, Try a little tendernessistä, Miss yousta (!!) ja Born on a bayousta.
 
Soulia, bluesia, rokkia. Oli mitä oli, niin mie tykkään.
 
EDIT: Motownin Hitsville vol. 1 on todellakin hyvä neljän cd:n paketti yhtiön hittejä vuoteen -71 asti. Mutta jos tuo ei riitä, niin uudessa Blues Newsissä esiteltiin The complete Motown singles Vol. 1, 1959-61. Näyttäisi olevan kuusi ceedeetä. Aika hyvin, kun kyseessä on kuitenkin vain kolmen vuoden ajanjakso. Mutta sen paketin hankkiminen taitaa hankaluudessaan vaatia vähintään 40 vuoden kokemuksen soulin tai muun mustan rytmimusiikin saralta...

kenkkunen: Etta Jamesilta --- Todella reipasta ja rokkia meininkiä vuosilta 67-68 (ja lienee levyttänyt Chessille jo 50-luvulla tai viimeistään 60-luvun alussa?).---
 
Bändiliideri/laulaja Johnny Otisin "löytö" Etta James aloitti uransa muistaakseni jo 15-vuotiaana Modernilla v. -54 (55?). Tunnetuin varhaislevytyksistä lienee "Roll With Me Henry", uudelleennimettynä "The Wallflower", (R&B-listasijoitus #2) joka oli eräänlainen vastauslevy Hand Ballard & the Midnightersin uskaliaalle jätti-R&B-hitille "Work With Me Annie". Ettan Modern-levytykset ovat koottuna mm. Acen CD:llä "Hickory Dickory Dock". Chessille Etta taisi siirtyä v. -60.

Joo, Otis jotain puhuikin Etta Jamesin löytämisestä tossa radiohaastattelussa: Http://www.amroutes.com/interview.html

Pankaas vielä suosikkilevynne Wilson Picketiltä. Kiitos!