Roots ›

Mitä nyt täällä olen keskustelua seurannut niin kummastuttaa osalla noi kommentit "aluksi joku huonompi, 20€:n harppu.."
 
Siis nimenomaan aluksi kannattaa ostaa yksi hyvä harppu, ne ei niin kalliita ole. Olen törmännyt että jotkut haluaa heti kaikkien mahdollisten sävellajien harput ja sitten tinkivät siitä yksittäisen harpun laadusta. Se ei ole hyvä ratkaisu.

Kannattaa opetella/tajuta mitä on 1.asema, 2.asema,3.asema. enempiki löytyy, mut näillä pärjää pitkälle. Parhaita soitonoppaita löytyy goolettamalla David Barrett/Harmonica masterclass company.Myös kaupoissa ja kirjastoissa. Erittäin perusteellisia ja monipuolisia.

Minä en ole koskaan opetellut harppujuttuja kirjoista enkä kansista. Ostin muistaakseni ensimmäisen bluesharppuni n. 20 vuotiaana ja aloin vain soittelemaan levyiltä kuuntelemani musiikin mukana. Siihen tuli oikein himo ja vuosien varrella sitä oppi tuntemaan harpun aika hyvin ja sen tarjoamat mahdollisuudet lähinnä yritys ja erehdys pohjalta. Totta kai sitä on tullut kuunneltua levyiltä muiden harpistien soittoa, riffejä jne. ja kerännyt sieltä tavaraa, mikä omissa korvissa kuulostaa hyvältä. Oma soittamiseni ei kuitenkaan ole koskaan perustunut yksioikoiseen kopioimiseen, vaan olen aina halunnut kuulostaa itseltäni, solot eivät koskaan ole samanlaisia, tajunnan virtaa ja kulloisenkin hetken mukaista fiilistelyä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, kun innostusta riittää ja motivaatiota, edessä oleva maailma on täynnä mahdollisuuksia. Jokaisen sävellajin harpulla on oma kiehtova soundinsa, välillä on hauska soittaa alarekisterin tummempi soundisilla harpuilla ja välillä esim. E, F tai jopa F# harppujen korkeat kiekaisut tekevät terää. Yksi monista lemppareistani on normaali F harpun oktaavia alempi "isoveli".
 
www. tomminen.com

Sanokaas onko noista halvoista kuten Hohnerin Silverstarista tai Heringin Handy Harpista mihinkään? Kun ei paljoa ole kokomusta huuliharpun soittamisesta, mutta olisi kuitenkin kiva kokeilla niin haluaisin jonkun halvan harpun, jolla kuitenkin voisi soittaa ja joka ei heti rikki menisi. Eihän tuommoinen vähän yli 20e ole paljoa, mutta sitten jos ei kiinnostakaan kauaa soitella... Eli halpaa harppua nyt etsin.

Sanokaas onko noista halvoista kuten Hohnerin Silverstarista tai Heringin Handy Harpista mihinkään? Kun ei paljoa ole kokomusta huuliharpun soittamisesta, mutta olisi kuitenkin kiva kokeilla niin haluaisin jonkun halvan harpun, jolla kuitenkin voisi soittaa ja joka ei heti rikki menisi. Eihän tuommoinen vähän yli 20e ole paljoa, mutta sitten jos ei kiinnostakaan kauaa soitella... Eli halpaa harppua nyt etsin.
 
Taitaapi kaikki soittokelpoiset pelit valitettavasti mennä sinne parinkympin tienoille.
Halvat harput tuppaavat hajoamaan turhan herkästi, kielet menee paskaks kun bendaa jne.

Minä en ole koskaan opetellut harppujuttuja kirjoista enkä kansista. Ostin muistaakseni ensimmäisen bluesharppuni n. 20 vuotiaana ja aloin vain soittelemaan levyiltä kuuntelemani musiikin mukana. Siihen tuli oikein himo ja vuosien varrella sitä oppi tuntemaan harpun aika hyvin ja sen tarjoamat mahdollisuudet lähinnä yritys ja erehdys pohjalta. Totta kai sitä on tullut kuunneltua levyiltä muiden harpistien soittoa, riffejä jne. ja kerännyt sieltä tavaraa, mikä omissa korvissa kuulostaa hyvältä. Oma soittamiseni ei kuitenkaan ole koskaan perustunut yksioikoiseen kopioimiseen, vaan olen aina halunnut kuulostaa itseltäni, solot eivät koskaan ole samanlaisia, tajunnan virtaa ja kulloisenkin hetken mukaista fiilistelyä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, kun innostusta riittää ja motivaatiota, edessä oleva maailma on täynnä mahdollisuuksia. Jokaisen sävellajin harpulla on oma kiehtova soundinsa, välillä on hauska soittaa alarekisterin tummempi soundisilla harpuilla ja välillä esim. E, F tai jopa F# harppujen korkeat kiekaisut tekevät terää. Yksi monista lemppareistani on normaali F harpun oktaavia alempi "isoveli".
 
www. tomminen.com
 
Aivan samalta pohjalta - ja tuo filosofinen ajatus soittamisesta - noinhan se on , tulkinnassa tulee olla persoonaa.
 
Sitkeästi "tööttäilemällä" harppuun , sitä oppii löytämään soittimesta kulloinkin tarvitsemat oikeat sävelet ja asemat. Kun hyräilemiä riffejä/melodianpätkiä pystyy soittamaan vapautuneesti , on sisäistänyt sävelten paikat harpusta , myös ne "piilossa" olleet. Äänten "asemat" menevät ns. selkäytimeen. Pystyy ottamaan soittimesta ulos ne sävelet jotka haluaa , eikä "teoreettista" lähestymistä nuottien löytämiseksi välttämättä tarvita - paitsi kun täytyy kyetä kertomaan soittamiensa sävelten nimet. Kun oppii enemmän ja enemmän ymmärtämään soitintaan ja sen suomia mahdollisuuksia , sisällä kytevät soittohalut , on helppo "valjastaa" omiksi persoonallisiksi tulkinnoiksi - aivan kuten Tomminenkin kirjoittaa.

Laitetaan tähän vielä perään You Tubesta löytyneitä Little Sammy Davisin tulkintoja:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZgRbcmwTLlY
http://www.youtube.com/watch?v=WhVaCQ8cltg
http://www.youtube.com/watch?v=FCy3vonEWIM
http://www.youtube.com/watch?v=DAMdp2Z201s
http://www.youtube.com/watch?v=U3azjBK9fIY
http://www.youtube.com/watch?v=-9-MamUJ-BE
http://www.youtube.com/watch?v=5uE8c5XE9K0
http://www.youtube.com/watch?v=s-0WNo3FleA
 
http://www.youtube.com/watch?v=_MikdoMmc4U
http://www.youtube.com/watch?v=_89Mzzm0eBQ
http://www.youtube.com/watch?v=s7GxPYPC0gk
http://www.youtube.com/results?
 
... niin tai tuolta ne löytyvät allekain listattunakin:
 
http://www.youtube.com/results?sear … t=&search_category=0&page=1

Hohner Special 20 on kyllä suhteellisen hyvä kuuloinen ja helppo soitettava. Itsellä ainakin kestänyt. Pari kymppiä soitinliikkeistä. C-harppu helpoin valinta.

Taitaapi kaikki soittokelpoiset pelit valitettavasti mennä sinne parinkympin tienoille.
Halvat harput tuppaavat hajoamaan turhan herkästi, kielet menee paskaks kun bendaa jne.
 
Meitsillä on tuossa muitten harppujen seassa pari alunperin vitsinä ostettua Harley Bentonia. Soi ja kukkuu, ei ongelmia.