Juu, Nashvillessähän tuo oli kait suunnilleen 70-luvun loppupuolelta ainakin siihen asti, että joutui lähtemään katkaisuhoitoon alkoholi- ja huumeongelmiensa vuoksi vähän ennen Bring the Familyn aikoja.
Niin, eikös tuo "family" ollutkin ikään kuin Hiattin comeback -albumi. Miestä pidettiin jo menetettynä tapauksena, ja sitten se iskee tiskiin yhden parhaista levyistä ikinä... ja heti perään Slow turning!
Kuukausipalkasta en kyllä tiedä, yleensä lauluntekijät joutuvat kait amerikoissakin elämään teosto- ja mekanisointikorvauksilla.
Voi hyvin olla noinkin, en tiedä. Muistelin jotain kauan sitten lukemaani Hiattin haastattelua, jossa hän puheli Nashvillen ajoistaan, mutten ole enää varma, mainittiinko siinä kuukausi- tai mikään muukaan palkka. Oli miten oli, nuo kokemukset yhdessä Hiattin ensimmäisten levyjen (kaupallisen) floppaamisen kanssa varmasti selittävät hyvin miehen käsitystä itsestään ensisijaisesti lauluntekijänä... "I dont know who they think they are, smashing a perfectly good guitar" |
Niin, eikös tuo "family" ollutkin ikään kuin Hiattin comeback -albumi. Miestä pidettiin jo menetettynä tapauksena, ja sitten se iskee tiskiin yhden parhaista levyistä ikinä... ja heti perään Slow turning!
Jep, mies oli vuoden-parin sisään kokenut vaimon itsemurhan (liekö Johnin alkoholi- ja huumesekoiluilla ollut jotain tämän kanssa tekemistä) ja mennyt uudelleen naimisiin. Nämä kyllä kuuluvat Bring The Familyllä niin sanoituksissa kuin tunnelmissakin. Upea levy. |
Åboensis
Jaaba
