Roots ›

jos kotioloissa pääsee hifistelemään, soittamaan luurit päässä hyvillä soundeilla ja ehkäpä vielä hyvien taustojen päälle saattaa treenikämppä soundit tämän jälkeen viedä viimeisetkin fiilikset soitosta. voi sitä ryminää ja räminää mistä korvat tuli vieroitettua hifistelyllä.

Mä olen oikeastaan jo useamman vuoden tehnyt niin, että himassa soitan vain akustista ja treeneissä sitten Gibsoniani. Kotosalla vaihtelen myös teräs- ja nailonkielisen välillä, nyt on vuorossa pitkästä aikaa taas "klassinen nailonkausi".
 
Tässä on varmaan soittotekniikan kehittymisen kannalta huonotkin puolensa,
mutta jotenkin se on pitänyt soittamisen mielekkäänä. Ja omasta mielestäni olen myös kehittynyt soittajana jatkuvasti mieleiseeni suuntaan.

Kiitoksia kaikkien kommenteista.
Minä tein nyt väliaikaisesti tämmöisen päätöksen että en edes yritä soittaa soittamalla, vaan annan tulla mitä tulee enkä itseäni siitä vaivaudu kritisoimaan. Aivot narikkaan vähäksiaikaa ja keskityn välillä epäoleellisuuksiin (poseraamaan mahdollisimman tyylikkäästi lavalla), ehkä se jossain vaiheessa alkaa taas kutittelemaan siellä jossakin ja sitten voi taas itseänsä soittajana alkaa kunnioittamaan, tai ainakin hyväksyä itsensä.
 
Ps. Lisättäköön että en ole missäännimessä mikään musiikin ammattilainen, vaan tämä on harrastus minulle. Paikoin vakava sellainen.