Roots ›

Dale Watson
 
Ostin justiin Dale Watsonin Heeah! -levyn. Ei ollenkaan paskempaa settiä.

Tuota keskustelussa aiemmin mainittuakin Shooter Jenningsin Put the o back in countrya on tullut aika non-stopina kuunneltua ja sitä voin kyllä varauksetta suositella. Mikäli joltakin on jäänyt huomaamatta, niin Shooterilta on tulossa uusi levy 4.4.2006 nimeltä Electric Rodeo.
www.shooterjennings.com/
 
Kris Kristoffersonilta on myös ilmestymässä uusi levy "This Old Road" 8.3.2006. Kiitos netin olen siitä päässyt jo nauttimaan ja menee kyllä tilaukseen heti ensiviikolla. Jos Johnny Cashin American Recordings uppoaa, niin suosittelen tutustumaan.
 
Kris Kristofferson - This Old Road
 
Review by Thom Jurek
 
This Old Road is the first recording of all new songs by Kris Kristofferson in the 11 years since Moment of Forever was released by Justice. (Interestingly enough, that album was originally recorded a few years earlier by producer Don Was for his Karambolage label, which lost its distribution deal.) Was is on-board here as a producer and as a musician, as are drummer Jim Keltner and old friend Stephen Bruton on guitar. Most of these 11 songs, however, are simply Kristofferson accompanying himself on guitar. The years -- Kristofferson turns 70 in 2006 -- haven't softened the old poet's social conscience -- "Pilgrim's Progress," "Wild American," "In the News," and the "The Burden of Freedom" are every bit as radical as those found on his last two Mercury records, Repossessed and Third World Warrior in the mid-'80s. But Kristofferson is also wise enough to believe in love and forgiveness -- "Thank You for a Life," "The Last Thing to Go," "Holy Creation," "Final Attraction" -- and still remembers how to write a killer outlaw country song (check out "Chase the Feeling"). The tunes with the band are solid, but there is something utterly irresistible about the man with only his guitar. His voice is no better and no worse than it was in all those years form the 1970s on. But his phrasing as a singer has improved considerably. Kristofferson is dead-on here, razor-sharp, economical in his language, and to the bone in his insight. This is a welcome comeback for Kristofferson; as an artist, he proves he still has plenty to offer to anyone willing enough to listen.

Meikäläinen on päässyt ihan hyvään outlaw country-vauhtiin tuon pandora.com "radion" myötä. Varsin nerokas härveli. Suosittelen kaikille!

Meikäläinen on päässyt ihan hyvään outlaw country-vauhtiin tuon pandora.com "radion" myötä. Varsin nerokas härveli. Suosittelen kaikille!
 
Jeh, se on hyvä vehje. Tervetuloa outlaw-diggareiden karvaiseen klaaniin.

Steve Earl veti muuten joskus soolona keikan provinssirokissa. Muistaako kukaan?
 

 
Juu,tuli siellä oltua.Se oli niitä WOMAD festareita, olisiko ollut 1992? Eli ei varsinainen ProvinssiRock.Vaan siis sellainen Womad-Provinssi(pitäisikö vielä toistaa).No kuitenkin niitä WorldMusic/Etno-juttuja.
Itse asiassa ajoin 400 kilsaa vain katsoakseni Steve Earlen keikan ja sitten samantien takaisin kotio.Kaikki muut esiintyjät olivat enempi semmoista pirtanauha/villapipo -osastoa.Kirgiisiläistä kurkkulaulantaa ja muuta jännää.
Noh, myönnettäköön ,että kävin katsastamassa juuri silloin kovassa huudossa olevan Värttinän pari biisiä.
Earle veteli yksin akustisella kitaralla ja mandoliinilla.Ihan leppoisa meininki.
 
Joitain vuosia myöhemmin kävin katsomassa Earlen keikan Savoy-Teatterissa ,Helsingissä.
Se oli aivan sairaan kova keikka. Se oli just sen jälkeen kun Steve oli päässyt linnasta ja päihteistä. Copperhead Roadin aikaisesta rock/bikerhenkisestä salskeasta pitkätukasta oli tullut lähinnä Jussi Raittista muistuttava ilmestys.Mutta jessus mikä karisma! Tunnelma oli kyllä aivan mielettömän hieno.
Ehdottomasti hienoimpia konsertteja joissa olen ikuna ollut.
 
Se harmittaa kun Steve Earlea en ole Dukesin kanssa päässyt katsastamaan.
Kitaraa soitti ainakin viime Dukes rundilla mainio Eric Ambell.Mies joka soittaa Joan Jett&Blackhearts klassikon "I Love Rock'n'Roll" legendaarisen kitarariffin.Soitti myös Del Lordsissa ja kävi Suomessakin Dan Baird&Yahoos -orkesterin kanssa joskus 90-luvun puolessa välissä.Niin sen oma bändi oli Roscoe's Gang.

Se harmittaa kun Steve Earlea en ole Dukesin kanssa päässyt katsastamaan.
Kitaraa soitti ainakin viime Dukes rundilla mainio Eric Ambell.Mies joka soittaa Joan Jett&Blackhearts klassikon "I Love Rock'n'Roll" legendaarisen kitarariffin.Soitti myös Del Lordsissa ja kävi Suomessakin Dan Baird&Yahoos -orkesterin kanssa joskus 90-luvun puolessa välissä.Niin sen oma bändi oli Roscoe's Gang.
 
Eric "Roscoe" Ambell ansaitsisi ehkä omakin ketjun. Jos miehen nimi on levyn krediiteissä sen voi ostaa kuuntelematta.

Copperhead Roadin aikaisesta rock/bikerhenkisestä salskeasta pitkätukasta oli tullut lähinnä Jussi Raittista muistuttava ilmestys.
 
Jussi Raittinen rules o.k!

On muuten pirun hyvä tämä uusi Shooter Jenningsin levy. Mahtaakohan tätä saada mistään päin Eurooppaa? Vai täytyykö ostaa Ebaystä kuten edellinenkin levy?
 

 
In a recent interview, Shooter Jennings claimed that Electric Rodeo was actually recorded before Put the "O" Back in Country, which was released first. Sonically, Electric Rodeo is louder, rawer, more upfront rock & roll than its predecessor, though there are solid, old-school country tunes here as well: the wild fiddle stomp of "Manifesto No. 2," and the broken love song "Aviators," with its spoken word intro and whinnying pedal steel. But as the title suggests, for the most part, Electric Rodeo is a hardcore, roaring country-rock record. Jennings' band -- Leroy Powell on guitar, Brian Keeling on drums, and Ted Kamp on bass with Robby Turner on steel, and backing vocals by no less than Bonnie Bramlett -- are a crack crew. They swagger and slither and stomp, but they know how to whisper, too. On tracks such as the title, "Little White Lines," "Bad Magick," and the jet-propelled swamp funk of "Alligator Chomp" -- with a guest vocal by Tony Joe White -- Jennings uses angular Texas blues, hard rock/arena rock dynamics -- complete with Mac Truck volume guitars -- tight, big whomp drums, and the almighty riff to get his hell-raising message across. There are also some more outlaw country-styled cuts such as "It Ain't Easy," "Goin' to Carolina," "Some Rowdy Women," "The Song Is Still Slipping Away," and "Hair of the Dog." They recall the brand of historic country music Jennings' father helped to pioneer in the 1970s. The term "outlaw" is simply a musically descriptive word now; it's not meant to be a millstone around Shooter's neck -- even though he directly references Waylon often (and let's face it, if anyone has a right to do that, it's him). Electric Rodeo is solid; it's full of ragged road poetry, defiant rowdyism, and restless, rust-stained, country-soul, with plenty of its own charisma.
 
***œ
 
Review by Thom Jurek www.allmusic.com

Jep, Rebel Meets Rebel CD:n pitäis tulla ulos nyt 2006. Ja Phil Anselmon "uudessa" bändissä Superjoint Ritual on Hank Williams Jr. basistina.
 
Junioriko?!?
Tämä mies: http://www.hankjr.com/ ?

Lähti Shooter Jennings, Hank Williams Jr, Kris Kristofferson ja Johnny Cashia taas tilaukseen...jihaa !

Junioriko?!?
Tämä mies: http://www.hankjr.com/ ?
 
Ehh... my mistake, my bad... Hank III siis :)

Tänä iltana, eli ihan kohta WILCO vieraana Conan O'Brien Showssa (sub tv).
Huomenna se tulee sitten kyllä uusintana.

Siis mitä? Laulaako Joaquin Phoenix itse "Walk the Linella"? Uskomatonta. Leffa ei mun mielestä leffana ollut mikään ihan megahyvä, mutta aihe oli kiinnostava ja näyttelijät hyviä. Mun mielestä Reese Whitherspoon on aina ollut vähän perus-Hollywood-tasoa parempi näyttelijä, mutta June Carterina se oli tosi hyvä. Puhumattakaan itse miehestä mustissa. "Walk the Line" oli just niitä leffoja, joiden henkilöihin samaistuu ja tekisi mieli itsekin olla kuin he. Hassua.
 
En tiedä onko Outlaw-countryä, mutta Townes Van Zant on aika karu ja uskottava. Eikä mitään turhaa "tears in my beer" -jollotusta. Tsekkaa ainakin "Waiting around to die". Ja se yksi leffa, jonka nimeä en muista, jossa esiintyy David Allan Coe ja edellä mainittu herra on aika tykki. Muistaako joku? Ei Lost Highway, mutta melkein on se nimi... Siinä Townes vetää "Waiting around to dien" ja sen musta kaveri stetsonissa liikuttuu kyyneliin.

Heartworn Highways on leffan nimi. Suosittelen.

Tuota keskustelussa aiemmin mainittuakin Shooter Jenningsin Put the o back in countrya on tullut aika non-stopina kuunneltua ja sitä voin kyllä varauksetta suositella.
 
Tämä levy kolahti postiluukusta ja kerkesin 6 biisiä ruokiksella kuunteleen. Voi jo sanoa, et rahat meni oikeaan kohteeseen. Mukava ilta tiedossa. Huomenna pyhä ja uusia Country lättyjä odottaa kotona......täytyy vissiin pikku wisky ottaa kuunteluun mukaan.....:-)

Huom! Olet kirjoittamassa yli 305 päivää vanhaan ketjuun! No shit, Sherlock.
 
Tänä aikana on tullut Shooter Jenningsilta loistava live-levykin "Live At Irving Plaza" ja MySpacestakin bongasin seuraavaa:
 
http://www.myspace.com/tedrussellkamp
 
Tuolta löytyy Ted Russell Kampin ja Shooter Jenningsin yhteinen biisi "Before You Were Big Time" ja sen voi ladata myös koneelle sieltä. Kolahtaa kyllä kovaa näin keväällä.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 305 päivää vanhaan ketjuun! No shit, Sherlock.
 
Tänä aikana on tullut Shooter Jenningsilta loistava live-levykin "Live At Irving Plaza" ja MySpacestakin bongasin seuraavaa:
 
http://www.myspace.com/tedrussellkamp
 
Tuolta löytyy Ted Russell Kampin ja Shooter Jenningsin yhteinen biisi "Before You Were Big Time" ja sen voi ladata myös koneelle sieltä. Kolahtaa kyllä kovaa näin keväällä.
 
Joo, tuon liven ilmestymisen huomasin kanssa. Hankintalistalla on. Viime keväällä ilmestynyt Electic Rodeo onkin kyllä lähempänä Southern Rokkia, mut ihan jep levy sekin.

Tänä aikana on tullut Shooter Jenningsilta loistava live-levykin "Live At Irving Plaza" .
 
Joo, tämäkin tuli hommattua. Ihan OK, ei kyllä tuonut mitään uutta Shootterin meininkiin. Olisin ehkä odottanut jotenkin terävämpää livemeininkiä.

Tämä ei nyt varsinaista outlaw-kamaa ole mut hyvää hillbillyä ja länkkäriswingiä.
Tsekatkaa vaikka verkosta Wayne Hancock. Äijä on Honky Tonk!

Nytten kuuminta hottia on Hank Williams III.
 
Tää on kyllä tyly.