rheinone: Arc Angels, aika jees niin'ikään. Saisivat vaan pikkuhiljaa julkaista toisen(kin) levyn. Ne Living In A Dream -livellä (cd & dvd) olleet kolme uutta biisiä (Crave And Wonder, What Im Looking For & Too Many People) antavat onneksi viitteitä siitä, ettei se kai aivan mahdotonta olisi... "I dont know who they think they are, smashing a perfectly good guitar" - John Hiatt - |
Åboensis: Juu, DB II on itse haastatteluissa todennut, että vaikka hänen tuleekin jatkuvasti kokeiltua kaikenlaisia vahvistimia, niin parhaat soundit löytyvät aina vaan siitä samasta 100 wattisesta Marshall Superbass -nupista (vm. -67) , joka herralla on ollut jo vuosia. Nykyään Doyle muuten taitaa käyttää nupin kanssa keikoilla 2x12" kaappia, kun 4x12" kävi turhan äänekkääksi, etenkin laulaessa. Ja vissiin back-uppina twin reverb. Toissakesän Guitarist -lehden jutussa mainittiin Doylen soittavan yksitoistasilla, joskus jopa kaksitoistasilla kielillä (esim. 0.011 - 0.054). Kielten merkkiä ei kerrottu, vaan lieneekö tuolla niin väliäkään ; ). Lähinnä tuo kielten paksuus kiinnosti. Että onko sallaiset SRV:mäiset kolmetoistaset. Taitaa DB II:n melko omintakeinen soittotyyli johtua ainakin osittain siitä, että mies soittaa vasurikitaraa oikeakätiselle kielitettynä, kielet "ylösalaisin" (l. ohuin kieli ylimpänä). Sointuotteet (siis sointujen käännökset) poikkeavat tällöin väistämättä normaaleista. Soolojen osalta soittoon vaikuttanee myös ainakin se, että Doyle voi venyttää ohuimpia kieliä vetämällä niitä alaspäin, jolloin venyttäminen lienee hieman helpompaa. Mene ja tiedä. Lisäksi mies itse on sanonut joutuneensa opettelemaan kaiken kitaransoitosta tietämänsä korvakuulolta, koska kaikki opetusmateriaali on tehty oikeakätisille - tämän hän arvelee vaikuttaneen oman tyylinsä muotoutumiseen voimakkaasti. Tämä juurikin. Hauskaa kuunneltavaa kun on niin uniikkia paikoin. Myös edellämainittujen liskäksi Eric Gales soittaa myös näin. E: Kannattaa muuten tsekata myös DB II:n isän, DB seniorin levytykset (joilla poikakin soittaa). Suosittelen! Tsekattu onkin. Hyvää kamaa sielläkin. |
Epämuusikko: Katsokaa silmiä avaava laatudokkari "Before the music dies". Siinä löytyy kaikkien aikojen tykein Green Light Girl. Vois metsästää jostain tuon dokkarin. Jazzin ja rokin ero: Rokissa soitat kolme sointua miljoonalle ihmiselle, mutta jazzia soittaessasi soitat miljoona sointua kolmelle ihmiselle. |