Roots ›

BigPapa: Paljon mukavaa kuunneltavaa noissa Essentialeissakin.

https://www.youtube.com/playlist?li … y_lHyQseJfuRufv4xc69h9XwuremSR4848E
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_lOsxQMDr-t0LIPcUkCEOqgO1xZJcySWNE
 
Ooo, siellä on myös Can't Believe You Want to Leave, joka on kai Little Richardin orkkis. Mulle kuitenkin tuli tutuksi Gene Vincentin tulkintana kaikkine nyyhkytyksineen.
 
Ei oo huono tää Peter Greeninkään tulkinta.
https://youtu.be/zfl7oHX7-Og

Green pistelee hienosti, niinkuin tapanansa oli.

Greeny
Hieno instrumentaali Mayallin korkeakoulusta
https://www.youtube.com/watch?v=u26zwW7fwrY

Greenyhän toimii, myös livenä upeesti.
 
https://youtu.be/N3_vKYvLKSY
 
Ja tässä vielä hienoa lisä kuunneltavaa jos Green Mayallin kanssa kiinnostaa.
Sitten on vielä Fleetwood Macit erikseen.
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_k9zRCdgu30WVUHSy2et2t1UftK_6Nhu7o
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_lYrkXySfXatvvX_c35kA53oc0Dc_hYz4o
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_ksDbQyy_NqI-mA8Wdq2Wj4b7iP9JDLdso

Hyvin toimii myös toi LIVE, empä muistanutkaan, vaikka Mayalit ja Flidarit on aikajen saatossa tullut kahlattua läpi :)
 
Mr. Wonderfull oli kova albumi joka tuli hankittua heti kun syksyllä 1968 ilmestyi. Eikös se ollut äänitetty periaatteella kaksi mikkiä studioon ja siitä vaan livevetona? Jossain vaiheessa tuli hankittua myös se eka Fleetwood Mac, roskis kuva kannessa.
 
Mayalilta oli tullut 1966 Bluesbreakers & Eric Clapton sekä 1967 Blues Alone, missä Mayall hoitaa kaikki soittimet itse, muutamassa biisissä Keef Hartley rummuissa.
 
A Hard Road missä on Green ja Laurel Canyon puikoissa nuoria sällejä. Mick Taylor (17v) kitarassa, Stephen Thompson (19v) bassossa ja Colin Allen rummuissa. THE BEAR on yks kaikkien aikojen biisejä!
 
Yritin ymmärtää myös myöhempiä Flidareita, mutta se AOR ei vaan kolahtanut. Myös Mayallin myöhemmät taidepaukut ei oikein jaksanut kiinnostaa vaikka mielenkiintoista oli, kun Sugarcane Harris, Harvey Mandel ja ketä niitä olikaan tulivat kuvioon. Enemmän kiinnosti mm. Canned Heat ja varsinkin Larry Taylor bassossa, ikuinen suosikkini.

Laurel Canyon on kova, mutta ei pidä unohtaa myöskään Crusade LP:tä jolla aiemmin jo mukana Mick Taylor. Myös Bare Wires ilmestyi ennen Laurel Canyonia.
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_nxoWVaaVbXP2ZSaP6Ybjw0hNX8WfYu0W4
 
"The album was the first recordings of the then-18-year-old guitarist Mick Taylor."
 
https://youtu.be/tSoeY1mzTNQ

Larry Taylorista tuli mieleen monesti kelaamani "turvaluokitusteoria", elikkä laittakaa mielipiteitä basistien "mitä saa tehdä ja mitä ei" -pärstäkertoimista. Ite suosin semmoisia jotka on suurimman osan ajasta all over the place mukkelis makkelis otelautaa ja vieläpä erittäin reaktiivisesti, mitä nyt jotkut erityisen jumitusbiisit vaativat staattisempaa ilmaisua.
 
Sellaisia, jotka saavat usein lead stara kitaristeiltä helvetisti silmäpuukkoja.
Koetaanko moinen toiminta egolle uhkana vai mistä moinen?
 
ajatuksia saa esittää.
 
(toisaalta suosin myös kitaristeja joiden kommentti taustasoittajien ideoihin on mallia Yeah! tai Lisää!, en ynseitä fakki-idiootteja joille enemmän kuin yksi hetkessä herännyt musiikillinen ajatus lavalla on liikaa)

willie: Yritin ymmärtää myös myöhempiä Flidareita, mutta se AOR ei vaan kolahtanut.
 
https://www.youtube.com/watch?v=0-ktnXhjvCI

Kovasti kyllä diggailen Larry Taylorin basismia eri yhteyksissä. Soittaa sen mikä on oleellista, eikä tunge maisemaa täyteen, mikäli ei ole tarpeen. Itse asiassa toi sama koskee varmaan itselläni eri instrumenttien käsittelijöitä niissä genreissä mitä kuuntelen ja niitä on paljon. Joskushan se hyvinkin kuuluu asiaan, että nuotteja tulee lukuisammassa määrin/esitettävä musiikkikappale. Kaikki niinsanotusti riippuu kaikesta ja mikä on konteksti, jossa pyritään määrittelemään "mitä saa tehdä ja mitä ei".
 
Tää on oikein kaikin puolin hienoa rytyyttämistä.
 
Larry Taylor basso ja Harvey Mandel kitara.
 
https://youtu.be/9r6vnzevkw0
 
Tuolta voi halutessaa tsekkailla mitä on kuuntelussa:
 
https://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=5444

Hommasin jokin aika sitten Fleetwood Macin neljän vinyylin Boston boxin. Aiemmin Bostonin teekutsuja on kuunneltu CD:ltä, josta ei löydy settien kaikkia biisejä. Tällä lootalla on sen sijaan täydellisinä kaikki kolme iltaa. Todella kovaa livejöötiä! ja hyvät masteroinnit!
 
https://www.discogs.com/release/11513495-Fleetwood-Mac-Boston
 
"Oh Well" on kyllä kurko veto.
https://www.youtube.com/watch?v=-kMy-ORtRpE

Teekutsuja.. Mitä ihmettä?

willie: Teekutsuja.. Mitä ihmettä?
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Boston_Tea_Party_(concert_venue)

Kiitos Masa.. Kaikkea sitä oppii kun vanhaks elää.

Siis Larry Taylor on/oli tosi ankara basisti, mutta mihin se Laurel Canyon basisti. Stephen Thompson 19vee katosi sen albumin jälkeen..?

Epämuusikko :..Sellaisia, jotka saavat usein lead stara kitaristeiltä helvetisti silmäpuukkoja.
Koetaanko moinen toiminta egolle uhkana vai mistä moinen?
 
ajatuksia saa esittää
 
Zappahan sitä sanoi että jos hän haluaa soittaa soolossa tietyn soinnun päälle jotain ja sitten basistin yli-innokas haahuilu sekoittaa sointupohjan niin se harmittaa. Mutta egodilemmasta varmaan on kyse peruskitaristien kohdalla :D

Ei Steve Thompson tietääkseni mihinkään kadonnut, ehkä vain jotkut eivä ole olleet kartalla siitä missä hän milloinkin oli menossa ja putosivat kyydistä. Oli seuraavalla Turning Point levyllä mukana
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_n__bUa8ysy26vyihenZLedGh0QeIWEA1E
 
ja Empty Roomsilla
 
https://www.youtube.com/playlist?li … y_mytIA0kw3pFnprKIjoRqBAcOEyH6fCWRw
 
Jesse Ed Davisin levyllä soitteli. Memphis Slimin Blue Memphis levyllä.
Stone The Crows -bändissä. Denny Lainen LP:llä. Alvin Leen Pump Iron Lp:llä.
Kevin Coynen On The Air LP:llä. Jotain Spooky Toothin kera.
 
https://knowyourbassplayer.com/2018/03/27/2018-3-27-stephen-thompson/
 
tuolta jotain löytyy
 
https://www.discogs.com/artist/2748 … son-2?type=Credits&filter_anv=0
 
Joulukuun 24. 2007 liittyi yläkerran orkesteriin. R.I.P.

Kyllä vanha Ten Years After(kin) on melkoisen tiukkaa, Bad Scene
 
https://www.youtube.com/watch?v=An5beXqVEdc

Ohan se.
 
https://youtu.be/RrN6rZpgiF8
 
https://youtu.be/EvCkbyjF__o

Kyllä se Woodstock esitys Im Going Home (with Helicopter) on melkoinen veto, sekin. Teki suuren vaikutuksen mun nuorenmiehen sydämeen ja kun siinä basisti Leo Lyons huhtoo taas kerran kun viimistä päivää pystyssä pysymisen rajamailla voi jees. Alvin Lee ja 335 skeba on niin palanut mun verkkokalvoihin. Kunnon mättöä.
 
(Edit. Onkos tuo Gibson 335 ?)
 
https://www.youtube.com/watch?v=IaKgQATdB6I

Suosikki TYA-platta on "Undead". Rentoa, hyväntuulista livemeininkiä ja muikeaa jatsailua. Kaikki alkupään kiekot ovat hyviä. Woodstockin "I'm Going Home" veto on tietysti monella tapaa legendaarinen, mutta kyllä tämä "Undeadin" alkuperäinenkin rokkaa ihan kybällä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=42dHf8X_InY