Roots ›

Ja ainakin meikälle on kerrottu, että Jimi olisi ekana käyttänyt biisissään 'heavy metal' -fraasia.
 
Tämä on aika monesti täälläkin jo käsitelty, mutta ei se mitn: Joku kriitikko käytti Henkan musiikista suunnilleen tuota termiä. Steppenwolfin Born to be wild biisissä lauletaan "heavy metal thunder".

Hendrix liittyi aikanaan niin lujasti omaan musiikilliseen heräämiseeni , etten rupea hypettämään sen kummemmin.
 
Vaikkapa eka LP:n notkea blues "Red House" sopii esimerkiksi siitä, että Jimi ja esim. SRV yms. taitavat alan miehet painivat kuitenkin tässä genressä aika lailla eri sarjoissa.
 
Samoin kävi minulle, suorastaan sekosin henkasta muutamaksi vuodeksi niin hyvässä että pahassa.
Vieläkin meinaa itku päästä kun kuuntelen henkan 12-kielisellä soittaman HIENON bluesin.Biisi joka on esim. siinä 70- luvulla tehdyssä henkka dokkarissa.Kuin myös Jimin in concerts-levyllä oleva Bleeding Heart.

Vieläkin meinaa itku päästä kun kuuntelen henkan 12-kielisellä soittaman HIENON bluesin.Biisi joka on esim. siinä 70- luvulla tehdyssä henkka dokkarissa.Kuin myös Jimin in concerts-levyllä oleva Bleeding Heart.
 
Tuo "Hear My Train A Comin'" (tai mikä sen nimi sitten tarkalleen olikaan), on Hendrixin hienoimpia biisejä, niin akustisena, kuin bändiversioinakin imho. Kyyneleet valui Henkaltakin...
 
Ja Bleeding Heart myös. Tuo "Concerts"-live on sinänsä mainio pakkaus.

Vieläkin meinaa itku päästä kun kuuntelen henkan 12-kielisellä soittaman HIENON bluesin.
 
Hear My Train A Comin' tosiaan tai jotenki noin, mutta totta turiset, aivan loistoversio se minkä vetää 12-kielisellä, ja muutenkin.

Hear My Train A Comin' tosiaan tai jotenki noin, mutta totta turiset, aivan loistoversio se minkä vetää 12-kielisellä, ja muutenkin.
 
Sen ainoa toinen delta-henkinen bluesi mitä olen kuullut on Midnight Lightning jossa on myös aikamoisia lickejä...
 
Tuo akustinen Hear My Train A Comin' esitettiin kuulema ihan spontaanisti kun joku toi sille kitaran (oikeakätisten tietysti) jossain tilaisuudessa. Mutta kai se oli sen silti treenannu joskus aikaisemmin.

Pidetäänähän tota Henkkaa aina maailman parhaana kitaristina ja noin, mutta absoluuttinen totuus on se, että SRV kyllä soittaisi Jimin ojaan millon vaan.

Pidetäänähän tota Henkkaa aina maailman parhaana kitaristina ja noin, mutta absoluuttinen totuus on se, että SRV kyllä soittaisi Jimin ojaan millon vaan.
 
Eihän noisssa SRV:n Jimi-covereissa (kuten "voodoo child" ja "come on (let the good times roll)") ole mitään fiilistä. Riittää kun kuuntelee tuosta "come on"ista sen ensimmäisen ja toisen säkeistön välisen pätkän niin kuulee heti että kuka osaa bendata silleen et kuulostaa just siltä. Onko SRV:n blues-lickit yhtä omaperäisiä kuin jimin (vaikka "red house", "bleeding heart" tms.)? ei varmana.

Pidetäänähän tota Henkkaa aina maailman parhaana kitaristina ja noin, mutta absoluuttinen totuus on se, että SRV kyllä soittaisi Jimin ojaan millon vaan.
 
joo varmaan tiluttais ojaan!

joo varmaan tiluttais ojaan!
 
Roots -miehen saa ojaan tiluttamalla? Ehkäpä ei.

SRVn versioissa nimenomaan on paljon enemmän fiilistä ku jimin. esim cold shot.

ehkäpä jimi oli omana aikanaan ihmeellinen juttu mutta hyvä jos sellanen kundi saisi nykyään edes levytyssopimuksen.

SRVn versioissa nimenomaan on paljon enemmän fiilistä ku jimin. esim cold shot.
 
ei jimi ole levyttänyt tuota. voit verrata myös buddy guyn ja SRVn covereita mitä tuohon fiilikseen enemmyyteen tulee.
 
ehkäpä jimi oli omana aikanaan ihmeellinen juttu mutta hyvä jos sellanen kundi saisi nykyään edes levytyssopimuksen.
 
jos tää on provoa niin en mene provoon. jos tää on tyhmyyttä niin sen huomaa kyllä muutkin vaikka jättäisin kommentoimatta

Roots -miehen saa ojaan tiluttamalla? Ehkäpä ei.
 
heh. kunhan heitin. mutta no tästä aiheesta ei kannata sen enempää.

Eihän noisssa SRV:n Jimi-covereissa (kuten "voodoo child" ja "come on (let the good times roll)") ole mitään fiilistä. Riittää kun kuuntelee tuosta "come on"ista sen ensimmäisen ja toisen säkeistön välisen pätkän niin kuulee heti että kuka osaa bendata silleen et kuulostaa just siltä. Onko SRV:n blues-lickit yhtä omaperäisiä kuin jimin (vaikka "red house", "bleeding heart" tms.)? ei varmana.
 
Ei varmaan pitäisi puhua Come Onista Hendrix coverina. Ja toiseksi SRV:n esittämä Come On pt3 (Couldn't stand the weatherin bonus on parempi) svengaa kuin hirvi ja on soundeiltään oikeastaan aivan täydellinen. Ja Little Wing on helkkarin hyvä kuin myös esim SRV-boxin DVDllä oleva Voodoo Child. Muuten SRV:n Voodoo Child ei nyt mun mielestä muuten niin spesiaali (siis ne muutamat vedot mitkä olen kuullut) ollut mutta toi liveveto Austinista jotenkin kulkee vaan niin hienosti.
 
Mitä tarkoitat kun sanot että 'osaa bendata silleen et kuulostaa juuri siltä"?
 
Mä en näkis kauhean tarkoituksenmukaisena kahden hyvän kitaristin vertailua minkään teknisen suorittamisen pohjalta tai oikeastaan minkään muunkaan pohjalta. Parhaimmillaan Hendix oli soittajana ilmiömäinen ja huonoimmillaan aivan kamala. Parhaimmillaan SRV oli ilmiömäinen ja huonoimmillaan mitäänsanomaton.

Ei varmaan pitäisi puhua Come Onista Hendrix coverina.
 
No ei tietenkään varsinaisesti mutta käytännössä se on sitä. SRV on kyllä tehnyt siitä hyvin samanlaisen version kuin jimi.
 
Mitä tarkoitat kun sanot että 'osaa bendata silleen et kuulostaa juuri siltä"?
 
että sen soitto (varsinkin bendaukset) kuulostaa paremmalta
 
Mä en näkis kauhean tarkoituksenmukaisena kahden hyvän kitaristin vertailua minkään teknisen suorittamisen pohjalta. Parhaimmillaan Hendix oli soittajana ilmiömäinen ja huonoimmillaan aivan kamala. Parhaimmillaan SRV oli ilmiömäinen ja huonoimmillaan mitäänsanomaton.
 
joo, no ei niitä voi soittajina sikäli vertailla että jos otetaan vertailukriteeriksi vaikka se että kuinka paljon ne ovat tuoneet uutta kitaransoittoon niin vertailu on aika turhaa.
 
SRV:llä taitaa olla tekniikka (siis tuo nopeus ja sellainen) parempi kun kellään muulla bluesia soittaneella (tai noh, kaikki 60-luvun kitaristit oli "hitaita" verrattuna näihin di'meolan ja van halenin jälkeisiin) ja olisikin mielenkiintoista kuulla että mistä SRV sai kimmokkeen kehittää tekniikkaansa niin pitkälle (ero esim Jimmy Vaughaniin on aika iso - tai sitten Jimmyä ei vain huvita brassailla nopeilla biiseillä)

että sen soitto (varsinkin bendaukset) kuulostaa paremmalta
 
I don't follow. Kumman soitto kuulostaa paremmalta sun mielestä?
 
joo, no ei niitä voi soittajina sikäli vertailla että jos otetaan vertailukriteeriksi vaikka se että kuinka paljon ne ovat tuoneet uutta kitaransoittoon niin vertailu on aika turhaa.
 
Niin tai jos vertaillaan kummalla oli isompi merkitys bluesmusan suosioon 80-luvulla? Molemmat on kuitenkin aika monelle toimineet esikuvina, saaneet molemmat lukuisia klooneja, se kait kertoo aika paljon? Soundissa oli joskus hauskasti sanottu SRVtä 80-luvun bluesdiggareiden vara-Jeesuksesksi. Oli kyllä muuten negatiivinen juttu.
 
SRV:llä taitaa olla tekniikka (siis tuo nopeus ja sellainen) parempi kun kellään muulla bluesia soittaneella (tai noh, kaikki 60-luvun kitaristit oli "hitaita" verrattuna näihin di'meolan ja van halenin jälkeisiin) ja olisikin mielenkiintoista kuulla että mistä SRV sai kimmokkeen kehittää tekniikkaansa niin pitkälle (ero esim Jimmy Vaughaniin on aika iso - tai sitten Jimmyä ei vain huvita brassailla nopeilla biiseillä)
 
En nostaisi tässäkään tekniikkaa esille, ainakaan nopeutena. Etkä sinäkään varmasti sitä niin tarkoittanut. Stevie Ray oli toki teknisestikin taitava genressään (ei varmaan kannata vertailla Vaihin, Satriaaniin ym muihin teknisesti ylivertaisiin täysin munattomiin kavereihin :)) mutta kyllä SRV:n soitto svengasi esimerkillisellä tavalla.

I don't follow. Kumman soitto kuulostaa paremmalta sun mielestä?
 
speden
 
Niin tai jos vertaillaan kummalla oli isompi merkitys bluesmusan suosioon 80-luvulla?
 
aika reilu kriteeri tässä tapauksessa
 
Molemmat on kuitenkin aika monelle toimineet esikuvina, saaneet molemmat lukuisia klooneja, se kait kertoo aika paljon?
 
joo, aika harva levy minuunkaan on tehnyt niin suurta vaikutusta kuin Texas Flood (tosin Claptonin 60-luvun blueskitarointi (kuten vaikka kappale Freight Loader) iski kovempaa kuin SRV:n hidas blues)
 
En nostaisi tässäkään tekniikkaa esille, ainakaan nopeutena. Etkä sinäkään varmasti sitä niin tarkoittanut. Stevie Ray oli toki teknisestikin taitava genressään (ei varmaan kannata vertailla Vaihin, Satriaaniin ym muihin teknisesti ylivertaisiin täysin munattomiin kavereihin :)) mutta kyllä SRV:n soitto svengasi esimerkillisellä tavalla.
 
Ei kun tarkoitin nimenomaan tekiikkaa niinkun teknisessä mielessä nopeutena jne. SRV on kehittänyt tämän puolen pidemmälle kuin kukaan muu blues-tyyppi (niistä mitä olen kuullut) ja olisi mielenkiintoista tietää että mihin se pyrki. En väitä etteikö tekniikasta olisi iloa, onhan Rude Mood hauskan kuuloinen

speden
 
Jahas. Eli minulla on sisälukutaidossa puutteita ja ilmiselvästi tarkoitit Jimppaa? Eipä mennyt kyllä mielestäni Hendrixillä bendaukset aina ihan kohdalleen, kun noita livetaltiointeja katselee. Välillä kuulosti juuri siltä itseltään. Mut se taitaakin olla sitä tunteella soittamista. Mutta en mitenkään halua dissata, aiemmin kirjoitinkin että parhaimmillaan ilmiömäinen.
 
aika reilu kriteeri tässä tapauksessa
 
Eipä kriteereillä niin väliä olekkaan kun kysymys on subjektiivisista asioista. On sun totuus ja mun totuus.
 
Ei kun tarkoitin nimenomaan tekiikkaa niinkun teknisessä mielessä nopeutena jne. SRV on kehittänyt tämän puolen pidemmälle kuin kukaan muu blues-tyyppi (niistä mitä olen kuullut) ja olisi mielenkiintoista tietää että mihin se pyrki. En väitä etteikö tekniikasta olisi iloa, onhan Rude Mood hauskan kuuloinen
 
Empä ossaa sanoa oliko nopein ja mihin vedetään raja kuka on bluestyyppi ja kuka ei. Käyk Eric Johnson jos vetää pentatonisella? :)

Mut hei henkka osas soittaa hampailla joten sen on oltava eliittiä.
 
Samaa kantaa, eipä olisi enää kummoinen heppu, kaikella kunnioituksella hänen saavutuksiaan kohtaan.

Eipä kriteereillä niin väliä olekkaan kun kysymys on subjektiivisista asioista. On sun totuus ja mun totuus.
 
Toi vertailu mistä mä puhuin ei ollut subjektiivinen