Roots ›

Katselin urakalla läpi Scorsese prsesents The Blues sarjan dvd:tä. Maku asia tietenkin, mutta itselleni Son Housen pari esitystä kaiken herkun keskellä tuntuivat kuitenkin mykistäviltä. Suurin osa entisistä ja varsinkin myöhemmistä oikeista tai ns. bluesmiehistä vaikuttavat SH:n mielettömän intensiteetin rinnalla anemisilta. (Innostuin asiasta ja rupesin lukemaan Lomaxin The Land Where the Blues Began (-93) kirjaa. Lomax oli haastatellut Housea v. -41. Lomax antaa verevän kuvauksen esityksestä, jonka House soittokavereineen heittää jossain paikallisessa ladosssa Lomaxille. L:n mukaan ko. oli hänen paljon musiikkia kuulleen elämänsä ehkä mieleenjäänein musiikki elämys.
 
Onko havaintoa siitä, josko Son Housen 60 -luvun esiintymisistä on taltiointeja DVD:nä kaupan?

Katselin urakalla läpi Scorsese prsesents The Blues sarjan dvd:tä. Maku asia tietenkin, mutta itselleni Son Housen pari esitystä kaiken herkun keskellä tuntuivat kuitenkin mykistäviltä. Suurin osa entisistä ja varsinkin myöhemmistä oikeista tai ns. bluesmiehistä vaikuttavat SH:n mielettömän intensiteetin rinnalla anemisilta. (Innostuin asiasta ja rupesin lukemaan Lomaxin The Land Where the Blues Began (-93) kirjaa. Lomax oli haastatellut Housea v. -41. Lomax antaa verevän kuvauksen esityksestä, jonka House soittokavereineen heittää jossain paikallisessa ladosssa Lomaxille. L:n mukaan ko. oli hänen paljon musiikkia kuulleen elämänsä ehkä mieleenjäänein musiikki elämys.

Joo, totta turiset. House on kyllä aika omaa luokkaansa, toisaalta ei se muidenkaan tekeleitä vähennä. Toi Lomaxin kirjanen on kyllä hyvä, pitäis melkein hommaa sitten vielä se CD-läjä mikä tohon periaatteessa kuuluu. Olihan House periaattessa ilmiö jo noissa delta-blues piireissä, ei ihme jos tekee meihin valkonaamoihinkin vaikutuksen :). Tosta HOusen perinteestä on ponnistaneet Robert Johnsonit ja Muddyt, aika Idols meininki ;).

Onko havaintoa siitä, josko Son Housen 60 -luvun esiintymisistä on taltiointeja DVD:nä kaupan?
 
Joo, noilta Stefan Grosmanin sivuiita löytyviä Vestapol-DVD:tä, eli
 
http://www.guitarvideos.com/

Tosta HOusen perinteestä on ponnistaneet Robert Johnsonit ja Muddyt, aika Idols meininki ;).
 
Jos nysväämään aletaan niin eikö toi House ja Johnson ollu paremminkin aikalaisia ja aika eri tyyppistä musiikkia vetelivät vielä kaikenlisäksi. Jotain Charley Pattonia voitaisiin varmaan sanoa noiden "Idoliksi"
 
Blå Moon korjannee jos olen hakoteillä...

Jos nysväämään aletaan niin eikö toi House ja Johnson ollu paremminkin aikalaisia ja aika eri tyyppistä musiikkia vetelivät vielä kaikenlisäksi. Jotain Charley Pattonia voitaisiin varmaan sanoa noiden "Idoliksi"
 
Mulla on sellaisia muistikuvia, että R.Johnson hengasi Housen ja kumppaneiden kanssa, mutta he vähän potkivat tätä nuorta räpeltäjää päähän. Sitten kun miesten reitit uudelleen kohtasivat, oli Robert melkoinen virtuoosi(diilit paholaisen kanssa;)..). Siitä kai legenda lähti. Johnsonhan plokkaili vähän kaikkien staileja (paljon myös Housea) ja syntetisoi niistä omia juttujaan. Muddylle kulkeutui ehkä selvimmin nuo Son Housen kautta tulleet jutut. Eihän Muddyllä R. Johnsonin tyyliskaalaa ollut..

Jos nysväämään aletaan niin eikö toi House ja Johnson ollu paremminkin aikalaisia ja aika eri tyyppistä musiikkia vetelivät vielä kaikenlisäksi. Jotain Charley Pattonia voitaisiin varmaan sanoa noiden "Idoliksi"
Blå Moon korjannee jos olen hakoteillä...
 
Joo, vaikka ne aikalaisia olikin, niin Johnson oli kuitenkin junnu vielä noiden piireissä. Ja kyllähän ne vaikutteet kuulee musta selkeästi, niin lickeissä, lyriikoissa kuin biiseissäkin.
 
EDIT: oops.. olikin keretty vastamaan... ihme pikaviestittelyä ;).

Son Housella on kalmaprosentit kohdallaan. Aina menee kylmät väreet kun äijän ääntä kuulee.

Johnsonhan plokkaili vähän kaikkien staileja (paljon myös Housea) ja syntetisoi niistä omia juttujaan. Muddylle kulkeutui ehkä selvimmin nuo Son Housen kautta tulleet jutut. Eihän Muddyllä R. Johnsonin tyyliskaalaa ollut..
 
Jep. Son House vaikutti suoraan sekä Muddy Watersiin että Robert Johnsoniin.
 
Muddy on itse sanonut omasta tyylistään jotakuinkin siihen suuntaan että "osa Son Housea, osa Robert Johnsonia ja osa Muddy Watersia".
 
Muddyhan kävi nuorna miesnä kuulemassa Son Housea livenä aina kun vain oli mahdollista .... "when I was just a young boy coming up that man was THE KING!" Robert Johnsonin Muddy ei koskaan nähnyt soittavan livenä, vaan opetteli Johnsonin juttuja levyiltä.

Taas oikaistiin mies radalle, kiitän ja nostan kommentointi toleranssia.

Mage: Taas oikaistiin mies radalle, kiitän ja nostan kommentointi toleranssia.
 
Toki Charley Pattonia on vaikea sivuuttaa vaikutteiden antaja, puhuttiin sitten melkeinpä kenestä tahansa deltan bluesmuusikosta; Tommy Johnson, Son House, Big Joe Williams, Bukka White, Willie Brown, Howlin' Wolf jne.
 
Patton, Eddie "Son" House ja Willie Brownhan soittelivat kimpassa yhteen aikaan.

Mihinkäs tää keskustelu hävis?
 
Son House on paras Charley Patton, Robert Johnsonin ja Muddy Watersin kanssa. Nämä ne kuuluisimmat taitaa olla, ellen unohda jotakin. Skip James ja Howlin' Wolf.. Son Housen tyyli soittaa ja laulaa on kyllä ainutlaatuinen.. Ei voi kun ihailla.

Tämä "Death Letter Blues" ainakin on aika veret seisauttava esitys, ellei niinkään teknisesti niin ainakin fiiliksen puolesta:
http://www.youtube.com/watch?v=NdgrQoZHnNY

aika veret seisauttava esitys, ellei niinkään teknisesti niin ainakin fiiliksen puolesta
 
Onhan tuo tekniikkakin aika hurjan näköistä. Pitää muistaa sekin että videolla nähdään näitä 50-60 -luvulle selvinneitä ensimmäisen polven bluessoittajia vasta vanhoina ukkoina, joilla saattoi olla pitkäkin tauko soittamisesta ennen kuin heidät 'löydettiin'.

joo, son housen lauluääni on kyllä parhautta. se on myös hyvin vilpittömältä kuulostava ääni, ei semmoinen maailman coolein ääni kuten lightnin' hopkinsilla eikä mikään machoileva, kuten monella muulla. erityisesti noissa alan lomaxin 40-luvun nauhoituksissa (kyse on kai todella _nauhoituksista_) on myös soitto samalla tavalla paksua ja vahvaa
 
mahtoikohan canned heatin pojat oikeesti opettaa housea taas soittamaan 1960-luvulla, kuten sanotaan.

joo, son housen lauluääni on kyllä parhautta. se on myös hyvin vilpittömältä kuulostava ääni, ei semmoinen maailman coolein ääni kuten lightnin' hopkinsilla eikä mikään machoileva, kuten monella muulla. erityisesti noissa alan lomaxin 40-luvun nauhoituksissa (kyse on kai todella _nauhoituksista_) on myös soitto samalla tavalla paksua ja vahvaa
 
mahtoikohan canned heatin pojat oikeesti opettaa housea taas soittamaan 1960-luvulla, kuten sanotaan.
 
Sää sen hoksasit miksen tykkää Lighting Hopkinssista! Pitäs kyllä ostaa se levy missä on niitä 40-luvun biisejä Son Houselta.. Housen lyriikoissa on paljon samoja säkeistöjä hieman muunneltuina.