Roots ›

Itse olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen ts. kaikki muu menee paitsi country (ja muut sen tapaiset).
 
Varmastihan countrymuusikot ovat päteviä siinä missä muutkin, mutta ei niin ei - ei vain kolise.
 
Miten joku voi kuunnella countrymusiikkia ilman, että kukaan aseella uhaten niin vaatii?
 
Millainen ihminen on sellainen joka kuuntelee VAIN countrya. (onko se juuri päinvastainen kuin minä? kertokaa niin tiedän)
 
kiitos.

Unohda punnaniskaperuskantri ja myös viihdekantri (esim Garth Brooksit ja muut hirvitykset) ja tutustu vaikkapa Johnny Cashiin tai esimerkiksi Steve Earleen! Varmasti alkaa olo vapautua myös Countrymusan suhteen :)

Joo, ei mitään rivitanssijoiden muovikantria, vaan outlaw-kamaa ja sellasta.

Grateful Dead - American Beauty... kantria kai sekin on tai siniheinää..
 
edit: soome keeli

Itsekin vasta aloittanut tutustumisen lande & länsi musiikin saloihin, mutta kommentoinpa silti. =)
Hank Williams III:sen Risin' Outlaw. Aivan käsittämättömän loistava levy!
Eikös Froikkaritkin ole jonkinsortin outlaw-kantria? Suomeksi tosin. Loistavaa kamaa myöskin.
Ja Coffinshakersin Dark Wings Over Finland levyssä on hyvä määritelmä bändin musatyylistä. Death Country & Vampirabilly. Heh, hupaisaa. Minusta.
Mutta ehdottomasti, ei kannata päästää kantria korvasta sisään ja toisesta ulos, on nimittäin kovaa kamaa. Ja eiköhän helpoin ole alottaa just Johnny Cashin tuotannosta, siitä se itelläkin lähti.

Ihmisessä, joka ei ainakin jossain määrin lämpene esim. David Allan Coen musiikille, täytyy olla jotain pahasti vialla. ;-)

Itse olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen ts. kaikki muu menee paitsi country (ja muut sen tapaiset).
 
Varmastihan countrymuusikot ovat päteviä siinä missä muutkin, mutta ei niin ei - ei vain kolise.
 
Miten joku voi kuunnella countrymusiikkia ilman, että kukaan aseella uhaten niin vaatii?
 
Millainen ihminen on sellainen joka kuuntelee VAIN countrya. (onko se juuri päinvastainen kuin minä? kertokaa niin tiedän)
 
kiitos.
 
Musamakuja on monia, miksi tällaista edes kysytään???
Mulla on countrybändi ja kuuntelen paljon kantria, mutta myös muutakin...
Kaipa olen kuitenkin ihan kiva ja mukava:-))

Itse olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen ts. kaikki muu menee paitsi country (ja muut sen tapaiset).
 
Varmastihan countrymuusikot ovat päteviä siinä missä muutkin, mutta ei niin ei - ei vain kolise.
 
Miten joku voi kuunnella countrymusiikkia ilman, että kukaan aseella uhaten niin vaatii?
 
Millainen ihminen on sellainen joka kuuntelee VAIN countrya. (onko se juuri päinvastainen kuin minä? kertokaa niin tiedän)
 
kiitos.
 
Jaa..että otsikon "Countrtya"-alta löytyi tällaista.
 
Mulla on vähän sama ku sulla tuon Countryn suhteen, paitsi että en kuuntele rautalankaa vaikka sillä aseella sitten uhattais.Enkä 80-luvun heviä.Enkä melodista heviä missä sopraano-akat kiljuu.pam.

kipin kapin kauppaan hakemaan Charlie Daniels Bandin 70 luvun tuotantoa...
(tai imuttakaa netistä)
 
high lonesome
nightrider
fire on the mountain
 
siinä vaikkapa aluksi kolme levyä.
kommentteja? mun mielestä järjettömän mahtavaa kamaa!
 
toinen mokoma on tietty Marshall Tucker band ja tietenkään unohtamatta Outlaws orkesteria.
kovaa kamaa!
 
Kantriako? Bluesiako? Rockiako? ehei...vaan southern rockia....

Niin countryn kuin vaikkapa bluesinkin "se juttu" nojaa käsittääkseni suurelta osin tiettyihin, tyylilajille ominaisiin hmm... klisheisiin, jotka tuntuvat niin soitannollisesti kuin sanoituksellisestikin helpoilta. - "Tota kolmensoinnun huttuahan vetää koska vaan, vaikka vasemmalla kädellä ja ääh.. rekkakuskin yksinhuoltajamuijien angstikin on aika lailla läpeensä kaluttu juttu"-
 
Teet sitä taikka tätä, on oleellista että klisheet ja perustyökalut on hanskassa mikäli on halua laajentaa esim. jonkin tietyn genren ilmaisua johonkin uuteen suuntaan.
 
Muuten, countryn suunnalta löytyy hiivatisti aivan sikahyviä laulajia. Ja soittajia kans.

Mulle toi country on vähitellen alkanut uppoamaan viimeisten vuosien aikana. Johnny Cashin ja telecaster-twänggääjien kautta (http://benoconnor.com/tele101/ ).
 
Country-leimahan nyt on toisaalta laitettu niin moneen juttuun. JJ Calen olen monesti nähnyt luokiteltavan kantriksi, ja siitä olen tykännyt jo piiiiiitkään. sitten on country blues, country rock (Eagles, jossain määrin vaikka CCR ja Mellencampit, Linda Ronstadtin sun muut) jne. Rockabillyssä on paljon kantriaineksia (ihan Carl Perkinsistä lähtien).
 
Mielestäni se, että sanoo vaikka inhoavansa kaikkea kantria mutta pitävänsä southern rockista on jotenkin genre-raja-aitojen ylikorostamista. Mutta ihan miten vaan, eipä haittaa mua.
 
Jim Campilongo on kantria, jos niin haluaa lokeroida, ja minä ainakin menen rinta rottingilla katsomaan äijää kolmatta kertaa perjantai-ehtoona. :D

Country tuntuu tosiaankin olevan melko monille suomalaisille musiikinharrastajille kirosana. Tiedä sitten miksi: ehkä me haluamme nautiskella melankolisen musiikkimme mieluummin slaavilaisittain kuin Hank Williamsin tai George Jonesin tapaan esitettynä (eikä siinä mitään, joku "Moskovan valot" on upea kappale siinä missä "She Thinks I Still Carekin").
 
Countrysta löytyy niin paljon tasoja, että siihen luulisi olevan kenen tahansa helppo tarttua, ellei sitten miellä musiikkityyliä Shania Twainin ja Garth Brooksin kautta: punkista ja new wavesta pitävän voisi luulla pitävän Elvis Costellon "Bluesta", löytävän sen kautta muita artisteja ja niin edelleen (vähän ontuva esimerkki, mutta kuitenkin).
 
Loppuun voisi vielä todeta, että elämä ilman Gram Parsonsia olisi kyllä helkkarin paljon kurjempaa.

Country on maailman parasta musiikkia.Missään toisessa genressä ei voi ilmaista sanoituksilla asioita sekä tunteita niin laajalta skaalalta.Kantrissa uskontokin on luonnollinen asia muiden joukossa.

Itse olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen ts. kaikki muu menee paitsi country (ja muut sen tapaiset).

vs.

Millainen ihminen on sellainen joka kuuntelee VAIN countrya. (onko se juuri päinvastainen kuin minä? kertokaa niin tiedän)
 
Enpä tiedä - jokseenkin yhtä mustavalkoselta kuullostaa...but to each his own ja silleen..

Just esmes DACia tai Waylonia ihmisille soittaessa ne kysyy, että onko tämä kantria, täähän on hyvää? Monilla tuntuu olevan sellainen bluegrass-hilipatipimppaakuva kantrista. Bluegrass uppoaa kyllä muhun, mutta ei ymmärrettävästi kaikkiin.
 
Willie Nelson sanoi, että ns. "nashville sound" johtuu suoraan siitä, että siellä on maailman parhaat muusikot. Varmaan totta toinen puoli tosiaan kun kantrilevyjä kuuntelee.

Just esmes DACia tai Waylonia ihmisille soittaessa ne kysyy, että onko tämä kantria, täähän on hyvää? Monilla tuntuu olevan sellainen bluegrass-hilipatipimppaakuva kantrista.
 
Ei niin, että asia liiemmälti vaivaisi, mutta kyllähän - bluegrassia enemmänkin - tää nykyjään countrynä tarjoiltu lässy aikuisviihde homojumppaavine country-poikabändeineen jne. tekee parhaansa vieraannuttaakseen kenet tahansa arvostelukykysen koko genren liepeiltä - ja ihan aiheesta.."no I don't think Hank done it this way"..

Kantri on vähän niinkuin synonyymi iskelmälle. En minä pidä iskelmästä, mutta kyllähän jotkut Agenstsit sun muut hyvää musiikkia tekee... mutta nehän sitten ei olekaan enää iskelmää koska ne tekee hyvää musiikkia. :P

Willie Nelson sanoi, että ns. "nashville sound" johtuu suoraan siitä, että siellä on maailman parhaat muusikot. Varmaan totta toinen puoli tosiaan kun kantrilevyjä kuuntelee.
 
Siellä tullaan ilmeisesti musiikkiteknologian jälkijunassa, käsityötä arvostetaan vielä, kai... Jossain vaiheessa ainakin LA:n studiomuusikoita muutti töiden perässä Nashvilleen.
 
Onhan kantrissa häirinnyt tuo ideologinen rasite bushmaisine maailmankatsomuksineen. Dixie Chicks oli piristävä paluu juurille muutenkin kuin musiikillisesti...
 
Kaipa bluesin ja kantrin erottelu oli ihan tietoista, vai oletteko kuulleet mustien levyttäneen Jimmie Rogersia ainakaan ennen toista maailmansotaa? Eddie Langkin, italialaissyntyinen jazzkitaristi, käytti nimeä Blind Willie Dunn levyttäessään Lonnie Johnsonin kanssa.
 
Minua viehättää kantrissa eniten sen lauluntekijävetoisuus. Yksinkertaisia melodioita jotka kertovat tarinaa. Esim. kun kuuntelin Lucinda Williamsin ilmeisesti vähän flopannutta "Essence" levyä, en voinut olla ihmettelemättä kuinka niukoilla keinoilla ja kuluneista sointukierroista voi saada aikaan hienoja biisejä.
 
Toinen kantrin koukuista on kitaroiden käyttö. On akkaria, sähköistä, dobroa, steeliä... Jokaisella kantrilevyllä käytetään kitaroita muutenkin kuin pakollisiin sooloihin ja hihatin tuplaamiseen.

Ei niin, että asia liiemmälti vaivaisi, mutta kyllähän - bluegrassia enemmänkin - tää nykyjään countrynä tarjoiltu lässy aikuisviihde homojumppaavine country-poikabändeineen jne. tekee parhaansa vieraannuttaakseen kenet tahansa arvostelukykysen koko genren liepeiltä - ja ihan aiheesta.."no I don't think Hank done it this way"..
 
Näin on. Katselin taannoin telkasta Country Music Awardsia, ja kyllä sitä stetsonipäisten, viimeisen päälle kantrikliseekuteisiin pukeutuneiden urpojen rallatteluhonkitonkkia katsellessa oli naurussa pitelemistä.
 
Kantriinkin pätee yleistys mainstreamin huonoudesta, ja hyvää kamaa hakiessaan joutuu jo vähän tonkimaan listojen ulkopuolelta ja/tai vuosien takaa.

zzzzzzzzzzz