Roots ›

Huh huh, kuuntelin pitkästä aikaa läpi Gene Vincent & his blue capsin debyyttialbumin. Miten voikaan olla niin monipuolinen ja taidokas lätty tuossa ajassa!
 
Tulee mieleen, voiko tuo kaikki olla tottakaan bändisoiton näkökulmasta. Vaan kai se oli häivähdys parhautta, mutta vain äbaut vuoden ajan; Cliff Gallup ei lähtenyt rundeille, eikä vissiin toinen virtuoosi Jack Neal jaksanut paljon pitempään.
 
Olis nastaa kuulla joku Blue Capsin live-veto Russell Willifordin tai DJ Teddy Crutchfieldin ollessa luutunvarressa.
 
Mutta en myöskään tiennyt ennen tätä päivää, että Cliff Gallupin ajan liveklippejä on tallessa; Ja vielä näin laadukkaita! Ai että voi gruuvata tää rytmiryhmä, ja Cliff vetää erittäin tyylikkäästi.
 
https://youtu.be/eQzGkF5hUMw

rheinone:
Mutta en myöskään tiennyt ennen tätä päivää, että Cliff Gallupin ajan liveklippejä on tallessa; Ja vielä näin laadukkaita! Ai että voi gruuvata tää rytmiryhmä, ja Cliff vetää erittäin tyylikkäästi.
 
Ei taida olla muita kuin Hound Dog ja Be-bop-a-Lula samasta Alan Freedin ohjelmasta elokuulta '56. Mulla on nuo espanjalaisella kokoelma-LP:llä, myöhemmin Norton on julkaissut ne sinkkuna jota ainakin on hyvin saatavana.
https://www.discogs.com/Gene-Vincen … 3%A9ditas-Y-Rarezas/release/4682643
https://www.discogs.com/Gene-Vincen … d-Dog-Be-Bop-A-Lula/release/1844780

Aikoinaan on väännetty Cliff Gallupin soundista. Silloin joku tietäjä totes "Cliff veti kuivana sisään. Miksausvaiheessa lisättiin kaiku. Siitä se ei tykänny".
 
Varmasti paljolti just noin. Mutta nyt taas kuunneltuani Cliffin dynaamista soittoa, delayn on täytynyt olla oleellinen osa hänen omaa soundiaan.
 
Mitä mieltä olette?

Eiköhän Cliffin omiin muisteluihin ole uskominen. Vinskin "Outtakes" boxissa on muistaakseni tuota käsittelemätöntä matskua. Lootaa ei omasta hyllystä löydy.
 
"He does recall playing dry and direct, with no effects."
 
https://www.vintageguitar.com/32416/cliff-gallup/