Roots ›

Kävin juuri läheisessä Siwassa. Sinne oli ilmestynyt pieni levyhylly, jossa oli mitä erilaisimpia levyjä. Mukaan jäi Country 2000 ja 25 Golden Country Hits vol. 1. Peruskatria Cashista Wynetteen 5 euron kappale hintaan. Ei noilla vielä kuuhun mennä, mutta edullista oli. Tarkkailkaa Siwojanne.

Tarkkailkaa myös Sokkaria..Veikkokin vois kävästä Hämeenkadulla, Sokoksen ale/erikoistarjouslevylaarista vitosella 3 CD boxi countrya, 2 CD Peter Green/Fleetwood Mac, samoin tuplat Wintteriltä ja Santanalta..

En tiedä tarkoittiko fox Sokoksia vai tavallisia S-Marketteja, mutta löysin eräästä melko pienestä S-Marketista John Lee Hookeria ja muuta pikkukivaa. En kylläkään ostanut mitään vielä.

Tää on paras otsikko Mnetissä koskaan!

Mä kävin ruokiksella Anttilassa ja tein pari hankintaa. Eddie "Cleanhead" Vinsonin Cleanhead's back in town ja Freddie Falconin - Blue, yhteishinta 5 eeroo, ei paha.

En tiedä tarkoittiko fox Sokoksia vai tavallisia S-Marketteja, mutta löysin eräästä melko pienestä S-Marketista John Lee Hookeria ja muuta pikkukivaa. En kylläkään ostanut mitään vielä.
 
Ainakin Prismasta löytyy myös nuo 5 euron tuplat. Taitavat kuulua vaihtelevasti S-ryhmän eri kauppojen valikoimiin.
 
Ostin Winterin ja P. Green/F. Macin. JW:n osalta levy on sillisalaatti miehen 60-luvun levytyksiä ja sitten tätä 70-luvun rock-bluesia. Aika monta biisiä And-levyltä. Kokonaisuutena kuunneltava kokoelma, vaikka kyllähän nuo biisit on moneen kertaan jo kokoelmillakin julkaistu.
 
Green/Mac levystä on tullut kuunneltua oikeastaan vaan sen Macin live-osuus, jonka alussa on Man Of The Worldin studio-versio. Se live on aika rupinen nauhoitus, mutta en mä nyt oikein muuta muista.
 
Tällaiset kokelmat on muuten ihan kivoja, mutta paras olla tarkkana mitä kärryyn laittaa ruokaostosten lomassa. Saattaapi pian kotona huomata, että ko. levy tai ainakin samat biisit tuli ostettu Anttilasta jo pari vuotta sitten. Eikä ne Claptonin ja Hendrixin epämääräiset levytykset uudelleen paketoimalla paremmaksi muutu...

Näin on!

..Veikkokin vois kävästä Hämeenkadulla, Sokoksen ale/erikoistarjouslevylaarista vitosella 3 CD boxi countrya, 2
 
Pitihän se käydä...
- Johnny Winter: Still Alive Well (hävettää, että ostin sen nyt vasta) -11.90 euroa-
Janne Louhivuori: Pan Am Cosmobox, kuulostaa pirun hyvältä hyvältä -6.99 euroa-
Essetial Blues - Blues Anthology (3cd), Hooker, Reed, Hopkins, Waters, Etta James, Slim, Mississippi John Hurt,..... -13.29-
 
Johnny Cashin kirjakin piti ostaa.

Ainakin Prismasta löytyy myös nuo 5 euron tuplat. Taitavat kuulua vaihtelevasti S-ryhmän eri kauppojen valikoimiin.
 
Tällaiset kokelmat on muuten ihan kivoja, mutta paras olla tarkkana mitä kärryyn laittaa ruokaostosten lomassa. Saattaapi pian kotona huomata, että ko. levy tai ainakin samat biisit tuli ostettu Anttilasta jo pari vuotta sitten.
 
Kyllähän tuo näin on, saattaa sopivin väliajoin jopa eri kaupparyhmiin tulla erilaisia "Memories","Golden Collection"- ynnä muunlaisilla essential-nimillä ja erilaisilla kuorilla aivan samoja kokoelmalevyjä. Taitaapa jokaisen täällä palstalla oleilevan levyhyllystäkin löytyä jotain J.L.Hookkeria tms. ainakin pari kokoelmaa jotka ovat yhtä tahi kahta kappaletta vaille identtiset. Nyppii tuo joskus tuollainen. Rahastusta sanon minä! Nii! Täytyykö opetella diskografiat ulkoa, kysyn minä...

Taitaapa jokaisen täällä palstalla oleilevan levyhyllystäkin löytyä jotain J.L.Hookkeria tms. ainakin pari kokoelmaa jotka ovat yhtä tahi kahta kappaletta vaille identtiset. Nyppii tuo joskus tuollainen. Rahastusta sanon minä! Nii! Täytyykö opetella diskografiat ulkoa, kysyn minä...
 
Joskus on näitä tosi hyviäkin kokoelmia liikkeellä ja edullisesti. Muistuu mieleen Anttilassa jakelussa olleet muistaakseni "Roots" merkillä julkaistut cd:t, joilla oli näitä Chess-yhtiön artisteja. Jotain Charly-yhtiön lisensejä vissiin olivat. Biiseistä on levyillä yksityiskohtaisia tietoja ja muutenkin asiallista materiaalia esim. Hookkerilta, L. Hopkinsilta, C. Berryltä, Muddylta, Ulvovalta Sudelta, Pikku Waltterilta jne. Siis näitä 50- ja 60-luvun Chessin vakkareita. Hienoa ja ajatonta musiikkia ja levyt myös soivat hyvin. Remasteroinneista yms. myös koteloissa mainintaa.
 
Ko. sarja tuli esille ensin 80-luvun lopulla myös vinyylinä ja sitten taas 10 vuotta myöhemmin. Nämä uudemmat oli Espanjassa painettuja, vanhemmat Hollannista. Eipä ole noita muutamaan vuoteen ainakaan enää näkynyt. Olivat mielestäni Anttilan tarjontaa parhaasta päästä. 20 mummoa per lätty...

Lonesome: Joskus on näitä tosi hyviäkin kokoelmia liikkeellä ja edullisesti. Muistuu mieleen Anttilassa jakelussa olleet muistaakseni "Roots" merkillä julkaistut cd:t ---- Ko. sarja tuli esille ensin 80-luvun lopulla myös vinyylinä ja sitten taas 10 vuotta myöhemmin. Nämä uudemmat oli Espanjassa painettuja, vanhemmat Hollannista.
 
Jep, noita on hyllyssäni paljon sekä vinyylinä että CD:nä. Ainakin jotkut vinyyleistä näyttäisi olevan painettu Belgiassa ja CD:stä Ranskassa... ota näistä selvää. :-)
 
"As Good As It Gets" - niminen sarja on myös mukavaa peruskamaa, country bluesia, rockabillyä, gospelia, bluesgrassia jne. tuplaCD-kokoelmamuodossa. Ihan varteenotettava tapa tutustua ko. musiikkityyleihin edullisesti.
 
Anttilan viimeisin isompi rykäyshän oli muutaman vuosi sitten, kun Charlyn kamaa myytiin ulos erittäin edullisesti.
 
Lähellä neljättä kymmenettään olevat näkevät varmaan vieläkin unta Valintatalo cut-out vinyylivuorista 70/80-luvun taitteeesta. :-)

Lähellä neljättä kymmenettään olevat näkevät varmaan vieläkin unta Valintatalo cut-out vinyylivuorista 70/80-luvun taitteeesta. :-)
 
Tuli nimittäin silloin tutustuttua 70-luvun happofunkiin ja ylipäätänsä soulahtavaan musaan vähän joka kantilta. Vaikka oonkin vanhempi. Ainakin yksi tuntemani jamppa teki myös pikkubisnestä ostamalla täältä kultahtavaa kamaa ja myymällä Tukholmassa divareihin.

Tämä merkillinen siwa tapaus sattuiminullekkin. Minkä vitun takia siellä myydään Levyjä. Toisaalta ihan hyvä sillä ostinpas Saran Kromi albumin 5 € llä !! hihihihi

sormunen: Tuli nimittäin silloin tutustuttua 70-luvun happofunkiin ja ylipäätänsä soulahtavaan musaan vähän joka kantilta. Vaikka oonkin vanhempi.
 
Joo, aattelin vaan, että kolmeakymppiä nuoremmat ei varmaan muista noita Valintatalon cut-out - pinoja. Mäkin olin liian nuori kunnolla ymmärtämään, kuinka hemmetin hyviä levyjä siellä oli tarjolla. Suurin osa divareissa nykyäänkin pyörivistä 70-luvun soul/funklevyistä on takuulla peräisin noista laareista. Ja olihan samaa kamaa esim. Epe'sissä tarjolla yhtä edullisesti silloin. Hauskinta oli, että ne kaikkein parhaat levyt sai usein kaupan päälle ilmaiseksi Epes'istä, kuten vaikka the Dellsin vanhat Cadet-albumit. :-)

Lähellä neljättä kymmenettään olevat näkevät varmaan vieläkin unta Valintatalo cut-out vinyylivuorista 70/80-luvun taitteeesta. :-)
 
Tulihan noitakin....
 
vaan ketkäs muistavat nämä: 70-luvun lopulla oli ainakin Oulussa muistaakseni Tampereen säästöaitta tms., jossa oli yhtenä kesänä laatikoittain vanhoja sinkkuja myynnissä. Mukana oli promokappaleita mutta enimmäkseen virallisia julkaisuja 70-luvun taitteesta tyyliin Isley Brothers, Will Mitchell, Ann Peebles, 1910 Fruitcum Company jne. ...
 
Ostin tuntemiani nimiä + tuttuja levymerkkejä + muuten kiintoisan tuntuisia. Oisiko ollut 50 p/kpl. Melkoisen kasan haalin, mutta jälkeenpäin on käynyt mielessä, että mitä kaikkea en ymmärtänyt hankkia. Eihän niistäkään ostoksista jokainen levy mitään huippua ole, mutta mielenkiintoista ja jopa erinomaista tavaraa aivan riittämiin. ....olisi pitänyt ostaa kaikki!!
 
Niitä vanhoja sinkkuja olen verranut aina mahdollisuuksien mukaan cd-versioihin. Kyllä vinyylit kepittää tunnelmassa nämä uudet miksaukset ja re-masteroinnit. Etenkin soul-sinkuissa on selvä bassokorostus, joka soundaa varmaan jukebokseissa hyvältä - semmoinen aito meininki. Dynamiikkaa niissä kaiverruksissa on julmetusti eli bassoa ja muuta syvyyttä löytyy.

vaan ketkäs muistavat nämä: 70-luvun lopulla oli ainakin Oulussa muistaakseni Tampereen säästöaitta tms., jossa oli yhtenä kesänä laatikoittain vanhoja sinkkuja myynnissä. Mukana oli promokappaleita mutta enimmäkseen virallisia julkaisuja 70-luvun taitteesta tyyliin Isley Brothers, Will Mitchell, Ann Peebles, 1910 Fruitcum Company jne. ...
 
Noita on löytynyt myöhemminkin muovikassikaupalla divareista ja kirppiksilta. Valintatalostakin muistan pussukoita, jossa ossa umpimähkään pakattuna kymmenisen sinkkua.
 
Kyllä vinyylit kepittää tunnelmassa nämä uudet miksaukset ja re-masteroinnit. Etenkin soul-sinkuissa on selvä bassokorostus, joka soundaa varmaan jukebokseissa hyvältä - semmoinen aito meininki. Dynamiikkaa niissä kaiverruksissa on julmetusti eli bassoa ja muuta syvyyttä löytyy.
 
Pitää pitkälle paikkansa minunkin mielestäni. Esim. 60-luvun Motown-saundia ei yksinkertaisesti ole pystytty siirtämään CD:lle.

Esim. 60-luvun Motown-saundia ei yksinkertaisesti ole pystytty siirtämään CD:lle.
 
Staxin single-collection -laatikoita (3) kuunnellessakin nautintoa aina väliin häiritsee, että ryhtyy arvailemaan miltä ne vinyyliltä kuullostaisivat. :-(
 
ceedeetä täytyy kuitenkin kiittää, että yleensä ovat kuultavissa niinkin - vs. n. 15 biisiä samalla LP:n puoliskolla, jonkalaisia pahimmat tv-hittikokoelmat olivat 80-luvulla. Niillähän kaiverruksessa tilaavievät bassoäänet ja dynamiikka oli latistettu ja ehkä vielä niistetty biisin häntiä...

Leikari: Staxin single-collection -laatikoita (3) kuunnellessakin nautintoa aina väliin häiritsee, että ryhtyy arvailemaan miltä ne vinyyliltä kuullostaisivat. :-(
 
Tuli mieleen, kyllähän 60-luvun sinkuissa - myös Staxin - on osunut vastaan teknisesti heikkolaatuistakin tavaraa suttuisin saundein. Asiat saattoi mennä ennenkin pieleen mitä erinäisimmistä syistä. Ja esim. Phil Spectorin originaalisinkuista osalla ei ole mitenkään kummoinen saundi. Johtui kuulemma siitä, että ne tehtiin kustannussyistä Meksikossa heikkolaatuiselle vinyylille.
 
ceedeetä täytyy kuitenkin kiittää
 
CD-hommaksihan vanhan musiikin keräily on ainakin mulla mennyt. CD:ssä on hyviä ja myös huonoja puolia.
 
Nykytekniikan hyvistä puolista yksi on vanhoille mastereille tallennetun musiikin puhdistaminen ylimääräisistä rahinoista ja ritinöistä.

Tuli mieleen, kyllähän 60-luvun sinkuissa - myös Staxin - on osunut vastaan teknisesti heikkolaatuistakin tavaraa suttuisin saundein. Asiat saattoi mennä ennenkin pieleen mitä erinäisimmistä syistä. Ja esim. Phil Spectorin originaalisinkuista osalla ei ole mitenkään kummoinen saundi. Johtui kuulemma siitä, että ne tehtiin kustannussyistä Meksikossa heikkolaatuiselle vinyylille.
 
CD-hommaksihan vanhan musiikin keräily on ainakin mulla mennyt. CD:ssä on hyviä ja myös huonoja puolia.
 
Noinpa - eihän ne alkuperäiset hifi-mielessä välttämättä loista, mutta niissä on se autenttinen tunnelma (tiedä sitten, että pitäisikö vielä kuunnella ko. ajan laitteistoilla ;-))
 
CD-versioissa häiritsee myös tietty kliinisyys so. ovat niin puleerattuja. Voisi kyllä häiritä sekin ,että levyt olisivat alkuperäisen "suttuisina" siirrettyjä.
 
Vinyyleistä vielä: tuli lähinnä 80-luvulla hankittua reggaeta jamaika-prässäyksinä. Taso oli aika kirjavaa ja levypusseista saattoi silloin tällöin tipahdella ties mitä (ei kuitenkaan sitä!!) luonnontuotteita kun jossain lafkassa levyvarasto ja kanala tms. sijaitsi samoissa tiloissa tai jotain...?
 
Musiikki tulee hankittua cd:llä kun harrastuksena on ennemminkin kuuntelu kuin levyjen keräily (siis siinä varsinaisessa mielessä). Aikanaan hankitut hyvät/hienot vinyylit kyllä lämmittävät mieltä niin musiikkina kuin esineinäkin.

Noinpa - eihän ne alkuperäiset hifi-mielessä välttämättä loista, mutta niissä on se autenttinen tunnelma (tiedä sitten, että pitäisikö vielä kuunnella ko. ajan laitteistoilla ;-))
 
CD-versioissa häiritsee myös tietty kliinisyys so. ovat niin puleerattuja. Voisi kyllä häiritä sekin ,että levyt olisivat alkuperäisen "suttuisina" siirrettyjä.
 
Aika harvalla lienee tänä päivänä esim. 78 kierrosta minuutissa pyörittävä soitin... :-) Kyllä mä luulen, että tämän päivän tekniikalla saadaan ikivanhat levytykset kuulostamaan lähemmäksi sitä miltä niiden oli alunperin tarkoituskin kuulostaa, jos tehdään homma huolella. Siis nyt tarkoitan äänityksiä, jotka tallennettiin suoraan levylle.
 
20-40-luvun bluesia on tullut viime vuosina vastaan CD:llä ihan älyttömän hyvillä saundeilla verrattuna hyllyssä oleviin vinyylilevyihin, jotka on samoista mastereista ja/tai 78:ista koottu. Originaaleja 78 ei mun hyllystä tietenkään löydy mutta mitä niitä kuullut olen, niin saundi ei useinkaan mitenkään erityisen laadukas ollut.