Roots ›

Guitar Slim on vaikutusvaltainen (ainakin SRV ja A.Collins tykkäsivät) kitaristi ja kaiketi arvostettukin. Silti en oikein ymmärtänyt miehen kitarointia kun hankin erään hänen kokoelmansa divarista. Varsin hyviä biisejä siinä kyllä oli muutamia ja lauluääni on mukavan ilmeikäs (ja CD:n sleeve-tekstin mukaan loistava lavaesiintyjä). Mites Guitar Slim kolisee muille?

Täytyikin kaivaa Acen julkiasema Specialty-kokoelma "Things That I Used To Do" levysoittimeen pyörimään. Ihan loistavaa tavaraa, etenkin nimibiisi on se klassinen luenta aiheesta. Tavallaan aikansa "kitarasankari"-kamaa ja ainakin mulle tää uppoa paremmin kuin suurin osa uudemmista vastaavista yrittäjistä.

Mutta entä se kitaransoittotyyli?

Mutta entä se kitaransoittotyyli?
 
Slimin stailihan on periaatteessa samaa capo-koulukuntaa kuin läheiset rajanaapurinsa Texasista; Gatemouth Brown, Albert Collins ja Johnny Guitar Watson ja nykypäivänä täysin capo-saundia edustamaan siirtynyt Jimmie Vaughan.
Guitar Slimin remellys on vain paljon ruraalimpaa, kuin esim. Gatemouth Brownin hienostunut bigband jumpblues ja tästä syystä johtuen hieman vaikeammin sulavaa kamaa.
 
Guitar Slimhän oli tosiaankin ensimmäinen varsinainen 'kitarasankari' kovine volyymeineen, värikkäinen esiintymisasuineen, joissa hiusten värikin aina matchasi puvun kanssa, pitkä johto kitarassa ja 'better burn out bright than fade away' elämäntyyli...Slimhän kuoli ollessaan vasta jotain vähän päälle 30:n.
 
Guitar Slimillä oli keikoilla aina oma PA-laitteisto kitaraa varten ja Slimin soiton saattoi kuulemma aina kuulla kortteleiden päähän asti.. Ja studioissa ei ollut outoa, jos mikseripöydistä putket posahtelivat kun Slimin biisejä ääniteltiin... ;o)
 
Jopa Frank Zappakin mainitsi Guitar Slimin kappaleen "The Story Of My Life" ja erityisesti sen väkivaltaisen soolon olevan hänelle se yksi seminaalisimmista kitarasooloista ever. Stevie Raynkin aggressiviista staccatotatsia väritti aina Guitar Slimin tyylin jäänteet herran oman tyylin alta...

Jopa Frank Zappakin mainitsi Guitar Slimin kappaleen "The Story Of My Life" ja erityisesti sen väkivaltaisen soolon olevan hänelle se yksi seminaalisimmista kitarasooloista ever.
 
Hurja soolo tuo onkin, hieno.
 
Melkoisestihan Guitar Slim mun mielestä kuulostaa agressivisella tatsilla soittavalta T-Bone - koulukunnan mieheltä.

Hurja soolo tuo onkin, hieno.
 
Melkoisestihan Guitar Slim mun mielestä kuulostaa agressivisella tatsilla soittavalta T-Bone - koulukunnan mieheltä.
 
Kyllä kyllä. Hurja kitaristihan se oli ajalleen. Se T-Bone Walker juttuhan tulee Slimillä alunperin Clarence'Gatemouth'Brownin kautta, joka aloitti T-Bonen staililla...T-Bone onkin yksi eniten blueskitaran evoluutioon vaikuttaneista artisteista. B.B.King halusi nuorna miehenä olla kuten T-Bone ja todettuaan sen mahdottomaksi, löysi oman tyylin. Ja kaikkihan me nyt tiedetään B.B.King... :)

Kyllä kyllä. Hurja kitaristihan se oli ajalleen. Se T-Bone Walker juttuhan tulee Slimillä alunperin Clarence'Gatemouth'Brownin kautta, joka aloitti T-Bonen staililla...T-Bone onkin yksi eniten blueskitaran evoluutioon vaikuttaneista artisteista. B.B.King halusi nuorna miehenä olla kuten T-Bone ja todettuaan sen mahdottomaksi, löysi omna tyylin. Ja kaikkihan me nyt tiedetään B.B.King... :)
 
Jees. Ja T-Bonen takaa löytyy Blind Lemon Jefferson, ainakin jossain määrin. Earl King kertoo Guitar Slimista: "...Gatemouth, T-Bone, B.B., he listened them all".

Jees. Ja T-Bonen takaa löytyy Blind Lemon Jefferson, ainakin jossain määrin. Earl King kertoo Guitar Slimista: "...Gatemouth, T-Bone, B.B., he listened them all".
 
Jeh. Ja Buddy Guy on aikalailla B.B.tä ja Guitar Slimiä...

Jeh. Ja Buddy Guy on aikalailla B.B.tä ja Guitar Slimiä...
 
Jep. Guy ja samaa ikäpolvea olevat Otis Rush, Albert King, Freddy King, Magic Sam... kaikissa kuulee BB:n ja sitä kautta T-Bonen ja Guitar Slimin.