Roots ›

Mitä ominaispiirteitä on tuon tyylisessä bluesissa?
 
Mississippi John Hurt tyyliä olen nyt hieman blokkaillut. Onko tyylille ominaista yhdistellä major/minor pentatonista, vai onko se vain John Hurtille ominaista?
 
Haluan oppia ymmärtämään tuota musiikkia/traditiota ja ois kiva saada teidän kokeneempien mielipiteitä/kokemuksia?

Mä en ikävä kyllä pysty kovinkaan teoreettiseen soitto-analyysiin, vaikka deltabluesista tykkään kuin hullu puurosta ja vähän oon yritellyt sitä soitellakin.
 
Hurthan oli ehkä ennemminkin bluesia edeltäneen songster-perinteen tuote kuin varsinainen bluesartisti. Uskoisin että tästä syystä Hurtin musiikki kuulostaa "melodisemmalta" ja kenties "kevyemmältä" kuin hieman myöhemmin kuvioihin tulleiden delta blues - heppujen. Ehkä ei voi myöskään olla sivuuttamatta myös Hurtin luonteenlaatua, joka oli kuulemma kovasti musiikkinsa kaltainen.
 
Mun mielestä delta bluesia tyypillisimmillään edustaa vaikkapa Son House, Skip James, Tommy Johnson ja Robert Johnson, Charley Pattonia tietenkään unohtamatta. Mitäs vielä, Bukka White ja Fred McDowell... varhainen Muddy Waters + monia muita.
 
Joku mua viisaampi sanoi, että bluesissa on aina sekä bluesille yleensä että myös juuri sen esittäjälle tyypillisiä piirteitä ja vaikkapa noita luettelemiani esiintyjiä (ja John Hurtiakin, tietysti) kuuntelemalla se käy mielestäni hyvin ilmi. Siis "tyypillisiä" mutta samalla "epätyypillisiä"...
 
Mielenkiinnolla odottelen mahdollista Hurt-soittonäytettäsi! :-)

Mä en ikävä kyllä pysty kovinkaan teoreettiseen soitto-analyysiin, vaikka deltabluesista tykkään kuin hullu puurosta ja vähän oon yritellyt sitä soitellakin.
 
Eikä sitä kannatakaan kovin paljon lähteä teoretisoimaan.. Monet jutut ovat varmaankin teoriassa melko yksinkertaisia, mutta käytännössä paljon vaikeampia. Tuossa Hurtin tyylissä on varmaankin useammallakin ollut ihmettelemistä..Kannattaa tosiaan kuunnella mahdollisimman paljon eri artisteja.

siitä vaan kitara vaikka avoimeen g viritykseen metalliputki sormeen ja eikun örisemään. Ja tuohon blue moonin hyvään listaan lisäisin vielä willie brownin ja tietysti skip jamesin.
 
ja sitten vielä aika hyvä sivusto aiheesta
http://www.thedevilsmusic.net/

Ja tuohon blue moonin hyvään listaan lisäisin vielä willie brownin
 
Juu. Noita kuulemisen arvoisia ukkeleita on vaikka kuinka paljon ja hienointa, että jokainen kuulostaa omanlaiseltaan. Willietä en maininnut, kun niitä levytyksiä on niin vähän.

ominaista yhdistellä major/minor pentatonista
 
Mainitsemasi yhdistely kuuluu koko bluesin genreen. Bender antoi ihan hyvän neuvon delta-bluesin soitannolliseen perehtymiseen: avoin G ja putki näppiin...

Metalliputki ilmeisesti pikkurilliin, jotta voi mahdollisimman hyvin soitella samalla sointuja muilla sormilla, eiks niin?

Metalliputki ilmeisesti pikkurilliin, jotta voi mahdollisimman hyvin soitella samalla sointuja muilla sormilla, eiks niin?
 
No niin, mutta muistan nähneeni joskus jonkun (olisiko ollut Jonne Kuljunvaara) soittavan sujuvasti sointuja slide keskisormessa. Eli ko. sormi on nimetöntä parempi vaihtoehto pikkurillille. Pikkurillin ainoa heikkous taitaa olla sen heikkous, eli jos haluaa käyttää tulppa-avainta tai muuta raskasta slide putkea niin käytä keskisormea jollet halua terveydellisiä ongelmia.
 
Muuten yhdistän deltabluesiin vielä sellaisen piirteen, että se on paitsi tavallaan yksinkertaista, myös äärimmäisen konstikasta. Herrat Patton, House ja kumppanit kun itse itseään säestäessään saattoivat tehdä biisin rakenteelle mitä tahtoivat. Orjallisesti ylöskirjoitetut Robert Johnson -transkriptit sisältävätkin koko joukon 5/4, 2/4 tai 1/4 lisäyksiä siististi soljuvaan 4/4 komppiin. Ts. kun komppaa itseään ja laulaa "hatusta" - tai vakiintuneen tarinan mukaan - blueskaava ei välttämättä päde. Jo 40-50 -lukujen bändiviritelmissä ykkösen paikka tuntui joskus olevan hiukan hakusalla ja kun brittirokkarit pääsivät mestaroimaan klassikoita mutkia oiottiin lisää. Jatkakaamme siis pitkää perinnettä ;)

No niin, mutta muistan nähneeni joskus jonkun (olisiko ollut Jonne Kuljunvaara) soittavan sujuvasti sointuja slide keskisormessa. Eli ko. sormi on nimetöntä parempi vaihtoehto pikkurillille.
 
Amatöörislidekitaristina (heh) pidän keskisormea huomattavasti pikkurilliä parempana vaihtoehtona just edellä mainitusta syystä, eli pikkurillissä ei ole tarpeeksi voimaa; en saa sillä riittävästi tuntumaa slideputkeen. Tai oikeastaan ei siihen putkeen vaan kaulaan, you know.
 
EDIT: Ja vielä tuosta deltabluesista sen verran, että Son House on mielestäni kaikkein paras esimerkki siitä, tai jos nyt ei paras esimerkki, niin ainakin yksi omista suurimmista suosikeistani. Äijä soitti suurella tunteella ja voimakkaasti vaikka ei varmasti ollut ns. maailman paras kitaristi. Ja lauluääni on mahtava. Jos ette usko, niin kuunnelkaa vaikka Preachin' the blues vuodelta -30 ja Death letter vuodelta -65.
 
Joo, vaikka ihan yhtä hyviä ne on Pattonit ja Jamesit ja Morganfieldit ja muutkin...

Amatöörislidekitaristina (heh) pidän keskisormea huomattavasti pikkurilliä parempana vaihtoehtona just edellä mainitusta syystä, eli pikkurillissä ei ole tarpeeksi voimaa; en saa sillä riittävästi tuntumaa slideputkeen. Tai oikeastaan ei siihen putkeen vaan kaulaan, you know.
 
Duane Allman piti nimettömässä. Deltameiningissä suosittelisin kyllä ehdottomasti että totuttelet pikkurilliin. Ei siihen paljoo aikaa mene että totut. Sitten tulevaisuudessa on huomattavasti helpompi kehittää tyyliään kun on enemmän sormia vapaana.

Sitten tulevaisuudessa on huomattavasti helpompi kehittää tyyliään kun on enemmän sormia vapaana.
 
Kun soittaa avovireellä niin ei niitä vapaita sormia tarvitse kovinkaan montaa olla. Mutta en kiellä ettetkö voisi olla ihan oikeassa, ns. ammattimuusikot näyttävät melkein järestään pitävän putkea pikkurillissä. Minulle tuo keskisormi vain sopii tällä hetkellä paremmin, pikkurillistä on enemmän hyötyä vapaana.
 
Nimetön voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun ei -perhana vieköön- ole sopivankokoista putkea...

Kun soittaa avovireellä niin ei niitä vapaita sormia tarvitse kovinkaan montaa olla.
 
Eikös niitä sormia jää joka tapauksessa yleensä (Houd Dog Tayloria ei lasketa) kolme otelaudan puolelle kun yhteen laittaa sliden?
 
Minulle tuo keskisormi vain sopii tällä hetkellä paremmin, pikkurillistä on enemmän hyötyä vapaana.

Voi tosiaan olla että jotkut otteet ylettyy ottamaan paremmin noin? En taida silti vaihtaa keskariin.
 
Nimetön voisi olla hyvä vaihtoehto,
 
En tiedä miten muilla, mutta ainakaan omat sormet ei enää taivu sointuihin jos slide on nimettömässä, olkoonkin että silloinkin kolme on vapaana.
 
mutta kun ei -perhana vieköön- ole sopivankokoista putkea...
 
Kramppihan siinä tulee jos sormi ei mahdu hiukan taipumaan putkessa. Ikkunan tiivistenauhaa voi laittaa pikaliimalla sisäpuolelle tilkkeeksi sen verran että lakkaa hölskymästä. Toinen juttu on tietysti jos pitää slideä vain keskimmäiseen niveleen asti sormessa, silloin on varmaankin tarkempaa tuon sovittamisen kanssa...

Minä pidän slidea (metalliputkea) pikkurillissäni. Olen kokeillut sliden pitämistä muissakin sormissa ja havainnut pikkurillin omaan soittooni mukavimmaksi ja käytännöllisimmäksi. Minun tapauksessani slidea kannattaa pitää pikkurillissä ihan senkin takia, koska en muissa tapauksissa juuri käytä ko. sormea soittaessani joten slide on luontevaa laittaa juuri pikkurilliin. Vielä suosikeistani Delta-bluesin saralla. Robert Johnson on ehdottomasti suurin suosikkini.

En ole vielä kokeillut avointa G-viritystä. Aloin kikkailemaan 6.kieli = D vireellä. Nailonkielisellä noi bendit tahtoo jäädä 1/4 osa sävelaskeleen korkuisiksi, mutta kyllä se tästä.

En ole vielä kokeillut avointa G-viritystä.
 
Avoimen geen ("spanish") lisäksi käyttivät usein avointa deetä ("vestapol"). Skip James ja Bukka White usein "cross-notea" - joka oli avoin molliviritys - huolimatta siitä että kappale saattoi mennä duurissa... Dropped-deellähän saa silläkin jo erilaista saundia soittoon.
 
Mississippi John Hurt taisikin soittaa useimmat kappaleensa "normaalivirityksellä".

Eikös niitä sormia jää joka tapauksessa yleensä (Houd Dog Tayloria ei lasketa) kolme otelaudan puolelle kun yhteen laittaa sliden?
 
Olet varmasti laskenut ihan oikein. Minä olen huono matematiikassa, mutta luotan kyllä terävämmän pään omaavien puheeseen.
 
Pointtini –joka taisi jäädä sanomatta - oli se, että kun omalla jopa Son Houseakin alkeellisemmalla avoviretyylilläni (lähinnä soittoani voisi kai kuvata Sepi Kumpulaiseksi slidellä varustettuna) ei varsinaisia sointuja juuri edes oteta, vaan homma perustuu hyvin pitkälle yhden tai kahden kielen riffeihin, joita sitten maustetaan slidellä ja/tai bassoäänellä. Pikkurillin vapaana oleminen mahdollistaa sen, että esim. viidenneltä ja seitsemänneltä nauhalta C:tä ja D:tä soittaessa voi sillä hyvin ottaa seiskat ohuimmalta kieleltä. Kyllähän sinne nimetönkin taipuu, mutta näillä meiksin metsätöiden koukistamilla räpylöillä se aiheuttaa turhia kirosanoja ja verenpaineen nousua…
 
Toinen hyvä puoli on se, että käytän slideä paljon myös ihan siinä lavan lähellä (siis siinä viritystappipäässä, kielet vapaana. En osaa oikeita termejä, yrittäkää ymmärtää.), joten keskisormi mahdollistaa mielestäni pikkurilliä paremmin sen, että voin painaa kieliä vapailla sormilla ja siirtyä sitten slideen ilman, että kättä täytyy siirtää vielä enemmän sinne viritystappien suuntaan. Jos slide olisi pikkurillissä, jäisi muut sormet tällöin turhanpanteiksi.
 
Tiedän hyvin, että slideputki keskisormessa on yleisen tavan mukaan ”väärä” ja samoin myös koko putkitekniikkani, mutta kotitarvekitaristin ei onneksi tarvitse muiden mielipiteistä välittää. Älkää vaan ottako opiksenne, jos aiotte julkisesti missään soittaa.
 
EDIT: Jäi sanomatta, että käytän siis useimmiten avointa-G:tä, joten "seiskaäänien" ottaminen em. tapauksessa vaatii vähän kurottelua, koska ohuin kieli on viritetty D:hen.
 
EDIT2: korjausta.

Vanhassa bluesissa oli tyypillistä että pyrittiin saamaan aikaan jotenkin rikottuja nuotteja, slidesoiton yksi tarkoitus oli saada aikaan niitä ääniä mitkä jäävät sävelten väliin. Vanhat pianistit virittivät pianonsa epävireeseen ja laittoivat pianon iskureihin (vai mitä nenyt olivat) mm. nastoja jotta saataisiin epäpuhtaita ääniä. Länsimaisen musiikin teorian tuntemuksesta ja koulitusta sävelkorvasta saattaa olla jopa haittaa bluesin saralla.
Tuolla voi ainakin puolustella omaa lahjattomuutta musiikin saralla :-)

Kuunteli Son Housea ja Skip Jamesia ja tuo virehomma on hieman hankala, kun yritin jammailla eri biisien mukana, niin oli aika vaikeeta, ku joka toinen biisi on ihan eri vireessä. Ja on tosiaan nuo biisien rakenteet ja sointujen harmoniat sanoisinko mielenkiintoisia. ;) ! Siellä on sitten soinnuissa milloin mitäkin vapaita (ei toivottuja?) kieliä soimassa. Tärkeintä on tosiaan se tunne ja sen kun saa sormiin, niin se välittyy myös kuulijalle, vaikka siellä olisi ns."vääriä ääniä". Hienoja noi ilman kitaraakin vedetyt pelkät laulubiisit. En ole koskaan ollut mikään lyriikkafani, enkä oikeastaan koskaan kuuntele musiikissa sanoja, mutta noissa biiseissä tuntuu että sanoma/sanat jää päähän edes jollain tavalla. Hienoa musiikkia tuo blues. Noilta edellä mainituilta tyypeiltä kuulee soitossa samoja asioita kuin John Hurtillakin, eli kun esim. soitetaan kaksäänisesti niin usein mennään bendaten toinen ääni duurista molliin ja päinvastoin. Ja tuo bluesasteikon vähennetty 5 aste toimii. Sillä saadaan kromatiikkaa ja todella bluesahtavia sävyjä soittoon.
 
"Reseptini" bluesin soittoon:
 
1. Kuuntelen vanhoja mestareita ja mietin, mitä heillä on sanottavaa.
 
2. Yritän kertoa oman tarinani ja toivon, että mestarit eivät käänny haudoissaan. :DDD !!!

En ole koskaan ollut mikään lyriikkafani, enkä oikeastaan koskaan kuuntele musiikissa sanoja, mutta noissa biiseissä tuntuu että sanoma/sanat jää päähän edes jollain tavalla.
 
Ihan sama homma täällä, eli lyriikat ovat aina olleet minulle toisarvoinen seikka, kunnes sitten vakavissani innostuin tästä neekerimusiikista. Bluesin sanoituksethan usein perustuvat sellaisiin "one-linereihin", joissa on sanottava tiivistetty mahdollisimman lyhyeen ja niissä on joku koukku joka kääntää homman joko ihan alkufraasin vastakohdaksi tai esittää humoristisen lisäkommentin tai muuten vaan muuttaa kappaleen tunnelman tai jotain. Ja niihin on helppo samaistua, vaikka aiheet liittyvätkin usein ihan toiseen kulttuuriin. Esim.
 
"Oh, I'm gonna get me a religion, I'm gonna join the Baptist Church
Oh, I'm gonna get me a religion, I'm gonna join the Baptist Church
I'm gonna be a Baptist preacher, and I sure won't have to work"
 
edellämainitusta Preachin' the bluesista. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta pitää vähän miettiä, ettei tule puhuttua puuta heinää...
 
"Reseptini" bluesin soittoon:
1. Kuuntelen vanhoja mestareita ja mietin, mitä heillä on sanottavaa.
2. Yritän kertoa oman tarinani ja toivon, että mestarit eivät käänny haudoissaan. :DDD !!!
 
Tuo on oiva resepti. Ei orjallista kopiointia, vaan omaa tulkintaa. Sopii myös meille vähemmän lahjakkaille "muusikoille"...
 
EDIT: Laitanpa tähän vielä lainauksen Charlie Gilletiltä (kyllä, Gillet on saanut silmissäni kunnianpalautuksen), koska tässä tiivistyy jotain oleellista niin bluesin esittämisestä kuin vaikka teksteistäkin:
 
”Blues korostaa luonnostaan esittäjänsä luonteenlaatua: esittäjän pitää olla luonteeltaan voimakas ja johdonmukainen, ja hänen täytyy välittää ajatuksensa ja tunteensa uskottavasti kuulijoilleen. Hän saattaa käyttää uhkaavia tai rohkean riemukkaita sävyjä, huumoria tai syvää epätoivoa, lempeyttä tai raakaa voimaa saadakseen illan yleisön haluamansa tunnelman valtaan. Mutta mitä keinoja kukin sitten käyttääkin, niiden täytyy olla hänen omiaan, kaikkien muiden käyttämistä poikkeavia.”
-Charlie Gillet: Kaupungin syke, osa 2-

Rev. Gary Davis,Mississippi Fred Mc Dowell,Robert Johnson on
suosikkejani.Noita ei pysty kyllä kopsaan millään(paitsi myymällä sielunsa pirulle).Delta rytmi on hypnoottinen,mutta koitapa soittaa(ei onnistu tiluttajilta.
Slidella liutetaan sointu ja perään soitetaan melodiapätkä ja samalla lauletaan... jees helppoa..Vielä koputetaan jalalla rytmiä pahvilaatikon päällä.No nyt täytyykin olla jo melko jakomielitautinen.
Delta-blues on primitiivisintä bluesia,mutta ei todellakaan helppoa soittaa.Aika paljon melodiaa toistetaan slidekitaralla(samaan aikaan).