Roots ›

Kaverukset ovat purkittaneet levyllisen Jimmy Reedia.
 
Onko kukaan ehtinyt jo tutustua tähän levyyn?
Vaikuttaa mielenkiintoiselta uutuudelta.

youtubes on muutama video pätkä
 
http://www.youtube.com/watch?v=tvTY7lbToMM
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ew_S … Zn_y-I&mode=related&search=

Aina maalimaan kunnon ränttä-tänttää mahtuu. Jos levy on jotain muuta, niin ihmettelen suuresti.
 
Jimmy Reed ja Eddie Taylor levytti kyl semmosen määrän klassikoita että huh. Ihan sitä parasta bluesia mun mielestä.

Mainiota meininkiä mut jotenkin en jaksa uskoa tämän olevan pitkäikäinen projekti,
enempi sellainen tribuuttiveto Reedille ja mikäs siinä kun jälki on näin messevää.
Vaughania olen diggailut 80-luvun alusta asti.

Levy on pari päivää ollut ahkerassa kuuntelussa ja mielestäni mainio levy.
Jimmie Vaughan soittaa kompiakin kuten vanhaan T-Birds malliin ja muutkin soittajat hoitaa homman loistavasti.
"Ränttä-tänttä" on huipussaan taidemuoto ja edustaa mielestäni parasta mitä musiikista saa eli hyvän fiiliksen. Toimii mm. korvanapeissa kävelylenkin tahdittajana.
Siis jos ei ollut selvää niin: levy sisältää Jimmy Reed'in biisejä plus pari Omarin tekemää ja yhden Eddie Taylorin biisin. Soittajina: Jimmie Vaughan ja Derek O'Brien kitarassa, Ronnie James basso, Wes Starja George Rains rummut ja munnari osuuksia vetää Kim Wilson, James Cotton, Gary Primich ja Delbert McClinton, Omar hoitaa laulu osuudet ja Lou Ann Barton mukana laulamassa muutamilla raidoilla.

"Ränttä-tänttä" on huipussaan taidemuoto
 
Ehdottomasti. Ja Reedin ja Taylorin biisejä ja soittoa pidetään yksinkertaisena mutta ei oo mikään maailman helpoin homma saada tommonen hidas shuffle kulkemaan saati kuulostamaan joltain. Samoin Reedin harpunsoitto on musta mitä hienointa, etenkin ne korkeat nuotit.

...Omar hoitaa lauluosuudet...
 
Vaikka menee vähän off-topiciksi, niin en millään malta olla kertomatta tähän väliin ensikosketuksestani Mister Omariin... Äänitin nimittäin joskus 80-luvulla säännöllisesti radiosta musiikkia kuunneltavaksi ja yhdelle kasetille sattui tarttumaan pari mainiota biisiä Omar & The Howlersilta (ainakin Border Girl) sekä yhtyeen nokkamiehen haastattelu. Aikani niitä diggailtuani menin kotikaupunkini levykauppaan kyselemään bändin levyä, ja kuinka ollakkaan, seuraavan viikon kuormassa saapuisi yhtyeen uunituore "Hard times in the land of plenty" -älppäri.
 
Palatessani viikon kuluttua kauppaan levyä noutamaan käytiin tiskillä jokseenkin seuraavanlainen keskustelu:
 
- Moi, tulin hakemaan sitä uutta Omar & The Howlersin levyä.
- Tässä, ole hyvä.
- Ei toi oo oikea levy!
- Miten niin? Tässähän lukee bändin nimi päällä.
- Niin lukee, mutta noi on valkosia. Omar on musta!!
 
Niinpä niin. Miehen sielukas laulu- ja puheääni olivat vakuuttaneet minut siitä, että kyseessä on tummaihoinen laulaja. No, koekuuntelun jälkeen levy lähti kuin lähtikin matkaani, ja on 80-lukulaisista lätkyn lätkyn -rumpusoundeistaan huolimatta ihan kelpo kamaa.

No, koekuuntelun jälkeen levy lähti kuin lähtikin matkaani, ja on 80-lukulaisista lätkyn lätkyn -rumpusoundeistaan huolimatta ihan kelpo kamaa.
 
Löysin jokin aika sitten tuon "Hard times in the land of plenty" levyn käytettynä cd-lättynä 80-luvun painoksena. Soundit ovat kokonaisuudessaan järkyttävän huonot, Ohuet ja hirveet diskantit. Muistaakseni tuo levy soundasi vinyylinä ihan hyvältä. Onkohan tuosta tehty mitään tuoreempaa remaster versiota.

Hehe, Omar on kyllä parhautta, ihan kun "NasseSetä" laulais.

Sori ystävät, mutta mielestäni Omar ei ole ihan noin lahjakas kuin mitä täällä yhteen ääneen hymistellään. Kuunnelkaa vaikkapa "I'll Change My Style" tällä Jimmy Reed -levyllä ja huomaatte että hän ei oikein meinaa kyetä käsittelemään melodiaa kyseisesä rekisterissä, eikä kykenekään. Itse asiassa hämmästelen miksi paljon lahjakkaampi laulaja Lou Ann Bartonin ei saanut tulkita tuota kaunista balladia. Ei se olisi ollut Omarilta pois. Kykyihinsä nähden Omar on liikaa äänessä tällä levyllä. Myös Delbert McClinton saa laulaa vain yhden biisin, ja senkin Omarin kanssa. Tämähän on Omarin proggis kyllä ja sen huomaa. Hän on löytänyt tuon yhden gimmickin, Howlin' Wolf/Fogety -örinän, jolla meinaa mennä koko uransa läpi. Omar on kyllä pätevä showmies. Ilman Jimmie Vaughania tätä levyä ei viitsisi kuunnella.

Miksi pitäisi olla niin hirveän pätevä? Blues with the feeling!

No just siks koska tossa se fiilis murenee kun se suoritus ei tee niiku oikeutta sille biisille. Se kappaleen ydin ei välity. Ei kauhean hyvä pidä olla mutta ei liian huonokaan väärässä yhteydessä. Comprendo?

Hyvä perustelu. Päätin kuitenkin hankkia koko levyn parin näytebiisin sijaan. Olen siinä samaa mieltä, että Omar & Howlers on hieman taantunut alkuajoista. Onhan näillä viimeisimmilläkin lätyillä ihan kelpo suorituksia mutta tietty epätasaisuus on olemassa.
Silti, kävi mielessä ehdottaa vaimolle, että mitenkä olisi jos mentäisi talvella Tahkon sijaan Texasiin?

Kykyihinsä nähden Omar on liikaa äänessä tällä levyllä.
Jaa, Omar on liikaa äänessä omalla levyllään? Täytyis sitten ostaa jonkun muun artistin levy. Minkäs sitä äänelleen voi, Omarilla ei taida olla muita rooleja kuin Omar ja jos haluaa kuunnella niitä super lahjakkaita laulajia niin ehkä jostain oopperoista löytyy. Jos verrataan tuon levyn alkuperäis esittäjään (Jimmy Reed) niin ei taida Omar varsinaisessa laulutaidossa hävitä, vai mitä?

Musta Omar istuu proggikseen enempi kuin hyvin.

Löysin jokin aika sitten tuon "Hard times in the land of plenty" levyn käytettynä cd-lättynä 80-luvun painoksena. Soundit ovat kokonaisuudessaan järkyttävän huonot, Ohuet ja hirveet diskantit. Muistaakseni tuo levy soundasi vinyylinä ihan hyvältä...
 
Kyllähän sitä vinyyliä ihan mielikseen kuuntelee, vaikka levyn soundi onkin melko "80-lukulainen" sanan ikävimmässä merkityksessä - siis jotenkin muovinen, prosessoitu ja hieman hengetön. Pahimmin tästä kärsivät nimenomaan rummut, jotka kuulostavat joissain biiseissä todella synteettisiltä.
 
Biisit ja Omarin ääni (juu, minä pidän siitä) ja kitarointi pelastavat kuitenkin paljon, ja koska kyseessä on ensimmäinen "herkässä iässä" käsiin osunut Howlers -levy, on sillä(kin) aina oma erityinen paikkansa levyhyllyssä - siellä Stevien Live Aliven, Johnny Winterin Third Degreen ja Lonnie Mackin Strikes like lightningin välissä...

Lisäänpä tähän ketjuun toisenkin omakohtaisen kokemuksen Omarista....80-luvun puolivälissä Pirates ja Dr. Feelgood oli edelleen kova sana...sitten maikkarilla alkoi ohjelma nimeltään Napakymppi ja sen tunnarina oli aivan loistava R&B-biisi. Niinpä me Tornion pojat sitten keräsimme rohkeutemme ja soitimme MTV3:n vaihteeseen(nuoret, tämä oli siis aikaa ennen kuin kaikilla oli kännykät).
 
Kysyimme keskusneidiltä että "mistäköhän met saisimma tietää mikä biisi soi Napakympin alussa ja lopussa?". Neiti tähän hesalaisella nenä-äänellä: "Ai niin, sehän on toi Omar & The Howlers ja toi biisi löytyy levyltä I told you so".
 
Kiitti paljon! Levytilaukset pistettiin kehiin samoin tein. Sittemmin Omarin levyjä on tullut hankituksi kohtuullisen useita.
 
Samainen biisi muuten soi par'aikaa kännykkäluureista.