| Aihe: Bob Dylan | |
|---|
|
Mitä levyjä kannattaa hommata.
Mulla on jo Highway 61 Revisited ja kokoelma.
Kertokaa jotain..
Muskotti |
|
Desire ja Before the flood... ehdottomasti
Blood on the tracks...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
60-luvun matsku, "Royal Albert Hall" bootleg, Blood on the tracks. Allmusic.com ja amazon.comin -levysuositukset kertonevat tarkemmin.
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
 Blue Moon
30.03.2004 11:51:17 (muokattu 30.03.2004 12:51:00) | |
|
Bonham: Desire
Tää on minunkin suosikki-Dylan, yhdessä Planet Wavesin kanssa. Erinomaisia levyjä Dylanilta toki löytyy sekä näitä vanhemmasta että uudemmastakin tuotannosta.
- It's been a long time coming - |
 leka
30.03.2004 13:33:17 | |
|
Blonde on Blonde ja Nashville Skyline on minun ostoslistallani seuraavana
Minut lukittiin vahingossa galleriaan |
|
Uusimmasta paras on kyllä varmaan tämä Love And Theft. Oh Mercykin on hieno, tosin nämä Street Infidelsit ja semmoiset ei koskettaneet minua kovin syvältä. Royal Albert Hall 1966 Bootleg on tunnelmaltaan todella mainio, varsinkin akustinen kiekko.
"It´s a mad world, but I´m proud to be a part of it" -Bill Hicks- |
|
Desiren ajalta oleva live 1975 - The Rolling Thunder Revue on aivan loistava tupla... Mielestäni Dylanin parasta aikaa...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
Desire. |
|
Bringing It All Back Home on erittäin kannattava ostos
Jauhelihapullat on aika hyviä |
|
Minä tykkään niistä äijä ja kitara -levyistä. Good as I have been to you tai jotain on nimeltään toinen ja toinen taitaa olla World gone wrong tai jotain. En kyllä ole varma noista nimistä, voi olla ihan mitä sattuu. Hyviä levyjä silti. Bob vetelee vanhoja standardeja ihan kitara ja huuliharppu säestyksellä. Soittaa muuten yrittäessään oikein hyvin kitaraa.
Don´t you know there ain´t no Devil
That´s just God when he´s drunk
- Tom Waits |
|
Desire, Blood On The Tracks, Street-Legal, The Freewheelin', myös toisiksi uusin levy Time Out Of Mind on loistava.
God is an American |
 joHa
18.11.2004 13:48:03 | |
|
Slow train coming. Ehkä vähän erityyppistä Dylania, mut hyvä levy...mun mielestä. |
|
Slow train coming. Ehkä vähän erityyppistä Dylania, mut hyvä levy...mun mielestä.
Jep. Sillä on yksi pers.koht. suosikeita, Man Gave Names To All The Animals.
Man gave names to all the animals
In the beginning, in the beginning.
Man gave names to all the animals
In the beginning, long time ago.
He saw an animal that liked to growl,
Big furry paws and he liked to howl,
Great big furry back and furry hair.
"Ah, think I'll call it a bear."
Man gave names to all the animals
In the beginning, in the beginning.
Man gave names to all the animals
In the beginning, long time ago.
He saw an animal up on a hill
Chewing up so much grass until she was filled.
He saw milk comin' out but he didn't know how.
"Ah, think I'll call it a cow."
Man gave names to all the animals
In the beginning, in the beginning.
Man gave names to all the animals
In the beginning, long time ago.
He saw an animal that liked to snort,
Horns on his head and they weren't too short.
It looked like there wasn't nothin' that he couldn't pull.
"Ah, think I'll call it a bull."
Man gave names to all the animals
In the beginning, in the beginning.
Man gave names to all the animals
In the beginning, long time ago.
He saw an animal leavin' a muddy trail,
Real dirty face and a curly tail.
He wasn't too small and he wasn't too big.
"Ah, think I'll call it a pig."
Man gave names to all the animals
In the beginning, in the beginning.
Man gave names to all the animals
In the beginning, long time ago.
Next animal that he did meet
Had wool on his back and hooves on his feet,
Eating grass on a mountainside so steep.
"Ah, think I'll call it a sheep."
Man gave names to all the animals
In the beginning, in the beginning.
Man gave names to all the animals
In the beginning, long time ago.
He saw an animal as smooth as glass
Slithering his way through the grass.
Saw him disappear by a tree near a lake . . .
And I don't give a damn if you don't like me
Cause' I don't like you cause you're not like me |
|
Desire!! se on ihan järkyttävän kova levy
2 suurta elämän totuutta on:
1.Oikeat basistit soittaa plektralla.
2.Laatuviineissä on kierrekorkit |
|
Kyllä se se Desire on minun ja ilmeisesti monen muunkin mielestä. Etsin sen käsiini, kun halusin kuulla hienon One More Cup Of Coffeen alkuperäisversion, mutta muut kappaleet ovat vähintäänkin yhtä hyviä. Yhteen aikaan oli semmoinenkin vaihe, ettei voinut muuta kuunnellakaan.
Am I cursed, or am I blessed, I can't tell, oh yes - Jeff Buckley: Witches' Rave- |
|
Itse suosittelisin maan mainioita ainakin Highway 61 Revisitediä ja Bringing it all back homea, ja ja.. Äh, hitto. Niitä on monta. No _ainakin_ edellämainitut sekä Blonde on blonde ja Blood on the tracks. Tekisi mieli jatkaa tätä listaa pitemmälekin, mutta jääköön näihin. Ei varmaan ne parhaat levyt, mutta ehdottomasti hankkimisen arvoisia kaikki.
"I rather be a free man in my grave, than living as a puppet or a slave" -Jimmy Cliff |
|
Desiren ajalta oleva live 1975 - The Rolling Thunder Revue on aivan loistava tupla... Mielestäni Dylanin parasta aikaa...
M'oon sammaa mieltä.
Ei kukaan, tai kun kerran kaikki muutkin. -Tommi Liimatta |
 Klezberg
19.11.2004 21:50:43 (muokattu 19.11.2004 21:52:09) | |
|
Desiren ottaisin autiolle saarelle mukaan.
Uudemmista hyviä ainakin Oh Mercy ja Time out of Mind. Love & Theftiä en ole ehtinyt vielä sulatella. 60-luvulta olisi paljon hyviä, mutta niin erilaisia että on vaikea nimetä paria tiettyä levyä. Ehkä akustiselta puolelta Dylanin kolmas lp, jossa oli The times they are achanging. Sitten Bringing it all back home ja ehkä vielä Blonde on Blonde. John Wesley Harding oli aikoinaan kova, mutta siitä ei loppujen lopuksi jaksa kuunnella kuin muutamaa piisiä. Ja live-levyjä kannattaa tsekata, ja niitähän on viime aikoina julkaistu useita, kuten tässä on mainittukin. Before the Floodissa saa The Bandia samaan hintaan. Budokan oli ajankohtainen kun Dylan innostus iski itseeni joskus 1979. Ja lienen niitä harvoja jotka pitivät oikeasti Renaldo & Clara -leffasta, joten -75 live tottakai. Cover-puolelta oma suosikkini on Dylan på Norsk jossa laulaa Åge Aleksandersen trönder-murteella. Oslon pääkadusta on tullut Desolation Row. Masked & anonymous -leffan soundtrackilla on myös mielenkiintoisia covereita. Joku turkkilainen nainen laulaa One more cup of coffee ja Jerry Garcia Band esittää Senorin. Mutta nyt menee jo offtopic. |
 Jii
19.11.2004 21:54:59 (muokattu 19.11.2004 22:07:07) | |
|
"Oh Mercy" (-89) on soundimaailmaltaan hieno. Daniel Lanois kyllä taitaa nämä hommat. Tuo levy on hienoa sähköistä Dylania.
Edit: Slow Train Coming täällä on jo mainittukin. Nimibiisi iski ensimmäistä kertaa kuullessani todella kovaa. Mark Knopflerin soitto toimii.
Birth, copulation, and death.
Is this your life? |
|
Jos pitäisi selvitä elämästä viidellä Bob Dylanin levyllä, niin päätyisin varmaan näihin:
1. Blood on the Tracks (1975). Lauluja - kitkeriäkin sellaisia - ihmissuhteista ja niiden päättymisestä. "Tangled Up in Blue", "Idiot Wind"... Ei täyteraitoja, kaikki kappaleet ovat enemmän tai vähemmän loistavia.
2. Freewheelin' Bob Dylan (1963). Kaikkien aikojen parhaita folklevyjä. Hienoja protestilauluja.
3. Blonde on Blonde (1966). Klassikko, hyllyyn jo "I Want Youn" ja etenkin nerokkaan "Just Like a Womanin" takia.
4.Highway 61 Revisited (1965). Sähköistä Bobia. "Like a Rolling Stone" ja "Desolation Row". Juuri muuta ei tarvinne sanoa.
5. Nashville Skyline (1969). Dylanin toinen ja minun mielestäni se parempi kantrilevy. Mukavia lauluja hyväntuulisella äänensävyllä. Johnny Cash vierailee (jos saisi jostakin Dylanin ja Cashin bootleg-pitkäsoiton, niin se olisi hienoa se) yhdellä raidalla. Mukana mm. "Lay Lady Lay".
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
