Yleistä keskustelua musiikista ›

Minusta ensimmäinen on Popcorn, josta se alkoi. Sitten 70-luvun lopulla niitä tuli solkenaan.

Tässä on lyhyt, mutta valaiseva juttu aiheesta:
 
https://www.npr.org/2019/06/04/7261 … 343/searching-for-discos-cro-magnon

Hipithän sen keksi. Twisti vaihtui hulluna heilumiseen.

Henri Henri Olavi: Tässä on lyhyt, mutta valaiseva juttu aiheesta:
 
https://www.npr.org/2019/06/04/7261 … 343/searching-for-discos-cro-magnon
 
Hyvä artikkeli!
 
Mulle disco on valkopestyä soulia ja rytmisestä intensiteetistä riisuttua funkkia. Onneksi "discon" alla on myös joitain helmiä mitkä eivät ole täysin saksalaistettu.
 
Popcorn vois sormien läpi mennä EDM-proto-klassikoiden kategoriaan.

Diskomusiikki alkaa perusliikkeestä.

Varsin vanhana gubena muistan kuinka aikoinaan närästi discon tasatahtiläpsytyksen tunkeutuminen 70-luvun alkupuolen upeaan mustaan musiikkiin latistaen sen melko munattomaksi.
Oikein mainiossa kirjassa, Musta Syke, Heikki Hilamaa ja Seppo Varjus kertovat discon taustoista seuraavaa:
Discotetheque eli levyjen soittaminen syntyi Pariisin kellariravintoloissa natsimiehityksen aikana, jolloin jazz-yhtyeet olivat hajonneet. Sodan jälkeen discot levisivät Rivieralle, josta amerikkalaiset nappasivat idean mukaansa. Chubby Checkerin twist aloitti tanssihuuman, ja kyllä jo silloin olivat niin artistien kuin nuorisonkin muuvit kunnossa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=TZdvihA7Y1A
 
San Fransiscon ja New Yorkin homoklubeilla on oma roolinsa discoutumisessa 60/70-lukujen vaihteessa. New Yorkin kuuluisin mesta oli Sanctuary, entinen kirkko osavasti nimetyllä alueella Hell's Kitchen. Klubin DJ oli Francis Grasso, paikan ainoa hetero, joka kehitti tupladekkimiksaustyylin. Mutta sitten meno pyhäkössä yltyi niin kovaksi, että viranomaiset sulkivat sen 1972.
Discot eivät tähän kuolleet ja monimuotoistuessaan tarvitsivat tyylikästä ja tanssittavaa musiikkia. Vastauksena oli PIR-yhtiön Philly Soul, jota tahkottiin ympärivuorokautisesti yhtiön Sigma studiolla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=_BlkTSKqE_8
 
Salsoul-yhtiö toi mukaan latinorytmit, joiden vaikutuksesta markkinoille saatiin discon alkupamauksena pidetty Van McCoyn The Hustle 1975.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Sf2VeKl3riM
 
Parliamentin (ja jonkun rokkibändinkin) levy-yhtiö Casablanca halusi myös osille, mutta joutui turvautumaan eurooppalaiseen apuun Giorgio Moroderin ja Donna Summerin muodossa. Eurooppalaisten keksintöä on myös ex-presidentti Trumpin suosikki Village People. Huippuvuonna 1978 saatiin sitten Australian panos discon kehitykseen Saturday Night Feverin muodossa. Discon huipulla meno olikin aika infernaalista.
 
https://www.youtube.com/watch?v=mnkntLDNXCs
 
Kun Rolling Stones ja Frank Sinatra uivat discomarkkinoille, tiedettiin että loppu on lähellä ja 80-luvun alkupuolella discopallot raijattiin komeroihin. Tilalle saatiin sitten syntsapoppia ja räpätystä

uusikaveri: Kun Rolling Stones ja Frank Sinatra uivat discomarkkinoille, tiedettiin että loppu on lähellä ja 80-luvun alkupuolella discopallot raijattiin komeroihin. Tilalle saatiin sitten syntsapoppia ja räpätystä
 
Diskomusiikki puhtaimmassa muodossaan hiipui, mutta sulautui samalla 1980-luvun R&B:hen ja poppiin niin vahvasti, että oltaisiin voitu puhua vaikkapa diskopopista tai jotain vastaavaa.
 
Diskoon ilmiönä haluttiin ottaa varmaankin vuodesta 1981 alkaen etäisyyttä, mutta itse musiikkihan ei lopulta niin kamalasti muuttunut.

Kuuuluuko diskomusiikin ideaan olla hyvin konemaista? Esim. konerummut ym?

faq1: Kuuuluuko diskomusiikin ideaan olla hyvin konemaista? Esim. konerummut ym?
 
Disko on musiikillisessa jatkumossa soulin ja funkin sekä toisaalta myöhempien konemaisten tanssimusiikin tyylien välissä ja yksi askel tässä konemaistumisen kehityksessä.
 
Vaikea kysymys, kumpaan suuntaan se nyt sitten lopulta enemmän kallistuu. Painottaisin, että diskossa on yleensä paljon sitä soulin sielukkuutta ja keinuvuutta paljon jäljellä.
 
Pelkkä koneiden käyttöhän ei tarkoita ehkä sinänsä konemaisuutta. Donna Summerin "I Feel Love" toki on junnaavine ostinatoineen melko konemainen aika laajassa mielessä. Mutta se on vain pieni osa diskosta, eikä mitenkään tyypillinen.

Mihin sitten rajat halutaankin vetää. Parhaat discobändit olivat todella kovia. Esimerkkeinä lasken näihin ainakin osalla tuotantoaan Earth, Wind & Firen sekä Kool & the Gangin. On näistä konejumputus kaukana.
 
September
https://youtu.be/Gs069dndIYk
 
Celebration
https://youtu.be/3GwjfUFyY6M

Pinewood: Mihin sitten rajat halutaankin vetää. Parhaat discobändit olivat todella kovia. Esimerkkeinä lasken näihin ainakin osalla tuotantoaan Earth, Wind & Firen sekä Kool & the Gangin. On näistä konejumputus kaukana.
 
September
https://youtu.be/Gs069dndIYk
 
Celebration
https://youtu.be/3GwjfUFyY6M
 
Nämä eivät nähdäkseni ole kovin tyylipuhtaita esimerkkejä diskosta. Näissä enemmän funkiin ja souliin keskittyneet yhtyeet ovat ajanmukaistaneet tyyliään diskon suuntaan, mutta synkoopeista ei ole (onneksi??) hellitty luopua niin pitkälle mikä toki vähentää heti konemaisuutta.
 
Melko tyylipuhtaina esimerkkeinä pitäisin tämmösiä niinkun Donna Summerin "Hot Stuff" ja Village Peoplelta vaikkapa "Can't Stop the Music". Näissä on selkeämmin diskon yksinkertaisempi komppi pinnalla ja melodiakieli on etääntynyt kauemmaksi soulista ja lähentynyt selvemmin poppia. Ja tietysti soul-uskottavuutta paljon vähemmän ja enemmän muovia! Kieltämättä nämäkään ei nyt mitään konemusaa kuitenkaan ole. Yksi syy tähän on, että popin emotionaalinen sävelkieli on jonkinlainen konemaisuuden vastainen elementti.
 
Itse asiassa myös Kissin "I Was Made for Lovin' You" olisi varmaan tyylipuhdasta diskoa, jos komppikitarassa olisi vähemmän säröä. Tällainen cross-over -meininki onnistui varmaan juuri siksi, että diskon melodiat ovat soulia ja funkia lähempänä rockia ja poppia.

Eikö Abbankin musiikki ollut paljolti discomusiikkia?

sub zero:
Itse asiassa myös Kissin "I Was Made for Lovin' You" olisi varmaan tyylipuhdasta diskoa
 
Tätä oon itekki miettiny.

Epämuusikko: Tätä oon itekki miettiny.
 
Disco Demolition Night ja levyroviot ym. taisi syntyä isolta osin vastareaktiona "oikeiden" artistien kaupallisiin kokeiluihin.

Cosmic Ted: Disco Demolition Night ja levyroviot ym. taisi syntyä isolta osin vastareaktiona "oikeiden" artistien kaupallisiin kokeiluihin.
 
Koska osin disko-vaikutteinen Michael Jacksonin "Thriller" myi 70 miljoonaa kappaletta ja AC/DC:n "Back in Black" sen sijaan vain vaatimattomat 50 miljoonaa kappaletta, on tosiaan selvää, että disko on ihan kaupallista musaa verrattuna hard rockiin.

sub zero: Koska osin disko-vaikutteinen Michael Jacksonin "Thriller" myi 70 miljoonaa kappaletta ja AC/DC:n "Back in Black" sen sijaan vain vaatimattomat 50 miljoonaa kappaletta, on tosiaan selvää, että disko on ihan kaupallista musaa verrattuna hard rockiin.
 
Suosittuja molemmat, mutta aika eri kaliiberin hittejä silloin uusina. Thrillerin myynnistä noin 50 % on ensimmäisen vuoden ajalta. Back In Blackillä taas noin 5 %.

sub zero: Koska osin disko-vaikutteinen Michael Jacksonin "Thriller" myi 70 miljoonaa kappaletta ja AC/DC:n "Back in Black" sen sijaan vain vaatimattomat 50 miljoonaa kappaletta, on tosiaan selvää, että disko on ihan kaupallista musaa verrattuna hard rockiin.
 
Juuh, mutta Thrillerillä on "afropotikka" huomattavasti enemmän myötäpäivään kuin monella muulla "enemmän disco" -artistilla. Oli miten oli, EVH:n studiossakäytön ohella toinen ihan onnistunut kombo MJ:lta ja sitä myöten toki QJ:lta.
 
(sivuhuomiona: oon viime aikoina ruvennu jopa tykkäämään Village Peoplesta niiden taustojen takia, mutta enemmän orkesterinkäyttösyistä kuin rytmikkyyden ilosta)
 
(toisena sivuhuomiona Rod Tempertonista tullut dokkari jota taisin toisella palstalla jo mehustaa https://www.youtube.com/watch?v=xEvoqBRzINU )

Satuin törmäämään tällaiseen saksalaisten vuonna 1975 väsäämään herkkuun, joka voitti Grammyn sarjassa the Best R&B Instrumental Performance 1976 ja oli ihan ykkönen miltei joka sarjassa ja myikin 1,5 miljoonaa kappaletta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=wC_kCnm3GYQ
 
Eli sakemannit osaa tehdä tarttuvaa musiikkia ja jenkeillä on tyylitaju kohillaan?
 
Kompensaatiokarkkina tarjoaisin vuonna 1976 ilmestynyttä tanssilevyä, joka myi 2,5 miljoonaa. Ykköslevy, mutta ei mikään Grammy-voittaja.
 
https://www.youtube.com/watch?v=qc1c_R2WSHs
 
Vaikka jenkeissä ja maailmalla näille lämmettiin kovasti, niin kumpikaan näistä ei ottanut tulta Englannissa. Eipä heillä tainnut olla juurikaan omia diskotuotoksia, kun Tempertonkin joutui pakenemaan Amerikkaan.

uusikaveri: Satuin törmäämään tällaiseen saksalaisten vuonna 1975 väsäämään herkkuun, joka voitti Grammyn sarjassa the Best R&B Instrumental Performance 1976 ja oli ihan ykkönen miltei joka sarjassa ja myikin 1,5 miljoonaa kappaletta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=wC_kCnm3GYQ
 
Eli sakemannit osaa tehdä tarttuvaa musiikkia ja jenkeillä on tyylitaju kohillaan?
 
Kompensaatiokarkkina tarjoaisin vuonna 1976 ilmestynyttä tanssilevyä, joka myi 2,5 miljoonaa. Ykköslevy, mutta ei mikään Grammy-voittaja.
 
https://www.youtube.com/watch?v=qc1c_R2WSHs
 
Vaikka jenkeissä ja maailmalla näille lämmettiin kovasti, niin kumpikaan näistä ei ottanut tulta Englannissa. Eipä heillä tainnut olla juurikaan omia diskotuotoksia, kun Tempertonkin joutui pakenemaan Amerikkaan.
 
Hämmentävän hyvin läjässä jouset, yleensä ne on tämmöisessä kamassa ihan levällään. A lá Funkytown, Across the 110th street, Too young to dien intro ja Kashmir.

Voiton skabassa veisi silti Uuno Turhapuro.
 
Born to be alive - Patrick Hernandez
 
https://www.youtube.com/watch?v=kl1LP81eSKY