Yleistä keskustelua musiikista ›

Fiksuimmat varmaan jo otsikosta tajusivat, mutta säestysongelmasta on kyse. Bumtsibumissa aikoinaan Sepolle ja Eskolle heitettiin vastaavia huudahduksia kuin otsikossa ja pojat heti alkoivat säestää. Osaan itse säestää joten kuten jos tiedän soinnut, mutta jos joku pyytää säestämään vaikkapa G:ssä, menee sormi suuhun.
 
Eli arvon muusikot, mitä pitäisi opiskella? Skaaloja/asteikkoja, sitä kuuluisaa "kaikki biisit voi soittaa neljällä soinnulla" vai jotain vallan muuta? Ja pianolla soittelen itse jos joku sillä tiedolla jotain tekee. Kiitokset etukäteen!

Eihän siinä oo kun veivata. Osaatko kompata eri tyyleissä? Kuinka nopea on korvasi?
Pystytkö palauttamaan kappaleita mieleen ulkomuistista niitä koskaan aiemmin soittamatta? Ja jos pianosta on kyse niin vapaasta säestämisestä on opuksia maailman sivu. Hirrrrveän tärkeää olisi myös osata toimia bändikontekstissa, ts. vasen käsi taskuun tai muuten vaan basistin rekisteri/kuviot huomioonottaen.
 
yms.
 
Loppuelämähän siinä menee. t: säestyksestä viime aikoina kiinnostunut

Saattaa tulla yllätyksenä, mutta Bumtsi Bumissakin (kuten Uutisvuodossakin) on käsikirjoitus ja ne biisit ovat tiedossa ennakkoon. Se on yksinkertaisesti tehokkaampaa, että materiaaliin tutustutaan etukäteen kuin se, että käytettäisiin vaikkapa kuusi tuntia studioaikaa ja saksittaisiin viisi tuntia ja vartti leikkaamon lattialle.

Ihan omat kompit on menossa biisistä riippuen. En mitään absoluuttista sävelkorvaa omaa, mutta pystyn kyllä pianolla soittelemaan biisejä joita en ole kuunnellut vähään aikaan, toki aikasa ottaa että soinnut on oiken tai sinne päin eli ensin pitää harjoitella ennen kuin esiintyy:). Pitää joo hommata joku vapaan säestyksen kirja, yksi taitaa veljeltä löytyäkkin eli pitänee mennä "lainaamaan".
 
Ja Presidentti, kyllähän se käsikirjoitus tiedossa on, ajattelin vain kun on pojat sentään ammattimuusikkoja, että saattaisivat osata heittää myös lonkalta jos niikseen tulee. Mutta kiitokset teille.

Tässä G:ssä on tieto toisille soittajille missä sävellajissa mennään. Ei sen kummempaa. Osaa kaikki heti lähteä samassa sävellajissa

Kaipa esimerkkiä mukailevissa tilanteissa kuitenkin on oleellista, että kappale on soittajille ennestään suurinpiirtein tuttu. Tällöin voidaan napata tutut sointuasteet halutusta sävellajista; tässä tapauksessa siitä G:sta.

Joulupukin kuumalinja -lähetyksessä pianotonttu nappaa varsin nopeasti oikean laatikon.

lurkki: Joulupukin kuumalinja -lähetyksessä pianotonttu nappaa varsin nopeasti oikean laatikon.
 
No on syytä napatakin, kun kersat esittävät useimmiten niitä kappaleita varsin progressiivisella otteella vaihdellen joka tahtiin sävellajia.

Zed: No on syytä napatakin, kun kersat esittävät useimmiten niitä kappaleita varsin progressiivisella otteella vaihdellen joka tahtiin sävellajia.
 
Lapset ovat siis luontaisia jazz-muusikoita.

Kolme sormea alaspäin: Kolme alennusta eli Eb/cm
 
Neljä sormea ylöspäin: neljä ylennystä eli E/c#m
 
ok= C/am

Kantalooppi: Osaan itse säestää joten kuten jos tiedän soinnut, mutta jos joku pyytää säestämään vaikkapa G:ssä, menee sormi suuhun.
 
Jos ymmärsin pulman oikein, niin pitää hahmottaa sointuasteet. Eli jos osaat kappaleen vaikka D-duurissa, mutta komennetaan soittamaan G:stä, täytyy osata vaihtaa D-duurisoinnun tilalle G, A:n tilalle D ja sitä rataa. Hommassa on vissi logiikka joka on opeteltavissa.

Sointuasteiden kanssa puljaaminen on ensisijaista.

Zibaldone: Kolme sormea alaspäin: Kolme alennusta eli Eb/cm
 
Neljä sormea ylöspäin: neljä ylennystä eli E/c#m
 
ok= C/am
 
Mitä tässä sanotaan?
 
Joo transponointi lennosta on aika triviaalia asiaa.

Lennu: Mitä tässä sanotaan?
 

 
Käsimerkkejä bändin kesken, 'sissimerkkejä'. 50-luvun Jazz-muusikoiden kommunikaatiota niiden välillä, joilla on relatiivinen sävelkorva.
 
Kolme sormea alaspäin tarkoittaa sitä, että biisi menee Eb duurissa. Kolme alennusta.
Relatiivisen sävelkorvan omaavan ei tarvitse hapuilla osuakseen oikeisiin säveliin, ja ei tarvitse huudella kesken soitannon, tai biisien välillä.

Zibaldone: Käsimerkkejä bändin kesken, 'sissimerkkejä'. 50-luvun Jazz-muusikoiden kommunikaatiota niiden välillä, joilla on relatiivinen sävelkorva.
 
Kolme sormea alaspäin tarkoittaa sitä, että biisi menee Eb duurissa. Kolme alennusta.
Relatiivisen sävelkorvan omaavan ei tarvitse hapuilla osuakseen oikeisiin säveliin, ja ei tarvitse huudella kesken soitannon, tai biisien välillä.
 
Jaajuu, käsimerkkejä. Aika humppasta. En voi kuvitella mitään tilannetta, missä tätä joutuisi soveltamaan :D Ehkä tää on tosiaan 50-luvun jatsareiden kulttuuriperimää. Ei telkkarissa aleta mitään viittilöimään.

Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Lennu: Jaajuu, käsimerkkejä. Aika humppasta.
 
Kertoman mukaan James Brownilla oli tapana näyttää käsimerkkejä soittajilleen kesken keikan, mutta kyse oli ilmeisesti siitä, että soittajalle osoitettiin tämän tekemät virheet ja montako dollaria sen seurauksena hänen palkkiostaan vähennettiin. Että ehkäpä se on sittenkin funkkista. ;)

Pulliainenkin toisinaan näyttää käsimerkkejä orkesterille. Ei sentään väännä rautalangasta ;)

En ollut kuullutkaan tuota käsmerkkiä. Mutta tavallaan aika jees.
 
Soittajien keskinäinen kommunikointi on tärkeää, ja lennosta transpailua olen itsekin joutunut harrastamaan, vaikken määräsävelsoittaja olekaan ensisijaisesti. Mutta yksi asia kerrallaan.
 
Aloittaja voisi hyötyä muutamasta soittotunnista ja esim. Tohtori Toonikasta, Tenni/Varpaman Vaparikirjasta ja vaikka Mark Harrisonin Piano Pop Bookista.
 
Ja sointuasteita (KAIKKEA) voi treenata ilman että soitin on läsnä. Seiso bussipysäkillä ja räknäile "Akuankkakierto E-duurista", "jazz-blues-kierto Des-duurista", "kvinttikierto F-mollista". "Iron Maiden / mitänäitänyton - mollinpuolelta VI-VII mennen eka asteen duuriin D-Duuri/Mollista", "Megadeth-kierto A-mollista", "ihanmikätahansa biisi x-sävellajista". jne
 
Numeroista tuli mieleen https://youtu.be/Q4uaLmqZSbI?t=2525

Nelisormimangusti: Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
 
Just tämä.