Yleistä keskustelua musiikista ›

Ursula K. Le Guin?
 
Ihmistaimen koulutusta ei voi parantaa ennen kuin pienten lasten opettajan tehtävää aletaan pitää yhteiskunnan arvokkaimpana ja siihen valitaan vain lahjakkaimmat ja myötätuntoisimmat tarjolla olevista yksilöistä. Sitten sivistys voi lisääntyä. Tulkoon vielä huomioiduksi että sivistys on ainakin meidän maassamme aina ollut hyvin vähäistä ja juuri tänä päivänä kenties vähäisempää kuin koskaan. Olen kuullut sanottavan että "suomalaiset ovat hyvin informoitu huonosti sivistynyt kansa", ja tämä pitää paikkansa ja näkyy aivan kaikessa.

velipesonen: Olen kuullut sanottavan että "suomalaiset ovat hyvin informoitu huonosti sivistynyt kansa".
 
Minä taas olen kuullut, että 'Suomessa on maailman parhaiten koulutetut työttömät'.

velipesonen: Olen kuullut sanottavan että "suomalaiset ovat hyvin informoitu huonosti sivistynyt kansa", ja tämä pitää paikkansa ja näkyy aivan kaikessa.
 
lol, osuvasti pistetty :P
 
ja mitä Rockin tulevaisuuteen tulee, olen samoilla linjoilla Alice Cooperin kanssa, tokaistuaan kerran haastiksessa "niinkauan kuin jostain kellarista vielä löytyy oikea kitara ja rummut, Rockilla on toivoa" :) Pitää olla eteenpäin menemisen mieliala ja sellai, 6kk pimeetä ja kylmää v*tuttaa mut liikaan pessimismiin sortuminen ei siltikään kannattane, IMO
 
jos miulta kysytään, niin Rock'n'Roll is Undead :D hoho

Mulle se ei ole kovin suuri ongelma, jos "rock" velipesosen rajaamana kulttuuri-ilmiönä on kuollut. Kukin tyylillään jne.

Nuages: Mulle se ei ole kovin suuri ongelma, jos "rock" velipesosen rajaamana kulttuuri-ilmiönä on kuollut. Kukin tyylillään jne.
 
Ajatukseen rockin kuolemasta on paljon helpompi sopeutua kuin jokapäiväiseen todellisuuteen, jossa rock on kuollut.

Jep, "Avatkaa ovi.", Ursula. Samoin on ihmisyyden ja sivistyksen määrätöntä dilemmaa pohtinnut Canopus Argossa-sarjassaan Doris Lessing.
Selvempään havainnointiin tarvitaan etäisyyttä. Eli nykyisten yhteiskuntamallien virheet ja valuviat nähdään tarkasti ehkä jo sadan vuoden kuluessa.
 
Tämän informaatio-ähkyisen ja sivistyksensä joko nielleen, tai pois tuijottaneen, tai (kaikkein pahin) tahallisesti ahneudelleen hylänneen, suomen allekirjoitan.
Niin, mainitsit parhaan aineksen valinnan opetukseen, muttet - onnekseni - lisännyt alleviivaavaa sivulausetta.
 
Aivot on jännä kapine. Niiden pohdintaan olen kuluttanut illan jos toisenkin. Selvimmin on tullut esiin luutumaan pyrkivät aivoradat, jotka tietokentän laajentumisen myötä saavat vain paremman mahdollisuuden jäädä jumittamaan omalle pikku fragmentilleen, óle, väistäen "muun turhan". Ja tästä peikko-aasinsiltaa alemman tietoisuustason häkellyttävään typeryyteen:
- Heijastettu minä on tunnistamaton (oma peilikuva)
- Kohdatessaan uuden asian se panikoi ja yrittää vaihtaa kiinnostusta muualle
- Pyrkimys samaisuuteen ja hyväksyntään ylittää ajoittain 100-0 kaiken muun (huomio asennot ja eleet)
- Suureet lukittuja (minän on todella vaikeaa, tai jopa mahdotonta korjata virhe. Fex. Room of Ames)
 
Edellä huomioita kypsien aikuisten ullakoilta, pääsääntöisesti lapsilla (ja vielä nuorillakin) ärsyke-reaktio on moninaisempi.
 
Minä puolestaan on joillain sellainen tuuliviiri, ettei varsinaista persoonaa voi kertoa. Monet peilaavat minänsä helpoimmalla mahdollisella tavalla synnyttäen jopa hauskoiksi luokiteltavia tilannepersoonia. Tämä minäily ei varsinaisesti katso ikää, rotua tai sukupuolta, vaan tällä mennään.
 
Nutsehell: Kyllä se on aivot, jotka takaa rokin kehityksen !
Tässä on taas mainittava ettemme ole "vuosituhansien kehityksen tulos", vaan muutumme sillä hetkellä kun ympäristö sitä edellyttää. Tämä koskee sekä psyykkistä & fyysistä ihmistä. Edelleen esimerkkinä fyysistä muutoksesta on avaruuden (Kuu, Mars), tai meren asuttaminen ja muutos ensimmäiseen syntyvään sukupolveen.
Psyykkinen muutos on salakavalampi ja pelkään, että se havainnoidaan vasta kun sitä ilmenee pysäyttämättömissä määrin.
 
Kysyn itsekultakin, kuinka paljon astihavaintosi keskittyvät näköön (sentään muusikoita, Perkeleet) ?

epäilen, että rock ei kuole niin kauan kuin nuorilla miehillä on pillu mielessä ja Fenderit autotallissa.

ganesha: epäilen, että rock ei kuole niin kauan kuin nuorilla miehillä on pillu mielessä ja Fenderit autotallissa.
 
No harvemmalla on Fender autotallissa. Pillu on mielessä, mutta niin on myös se fakta ettei rockilla saa nykyään naisia.

Jussiman: Pillu on mielessä, mutta niin on myös se fakta ettei rockilla saa nykyään naisia.
 
Riippuu vissiin pitkälti siitä, että millä tasolla ollaan rockin tulevaisuuden tekemisen hierarkiassa?

BubbleBob: Kysyn itsekultakin, kuinka paljon astihavaintosi keskittyvät näköön (sentään muusikoita, Perkeleet) ?
 
Aika vähän, näkeehän sen jo paljaalla silmälläkin.
 
Näkö on aisti johon yhteiskunta luottaa, mikä on nähdäkseni myös ajan oloon heikentänyt kuulon erotuskykyä, mikä myös tekee ihmisistä vääjäämättä vähemmän musikaalisia. Musikaalisuus on paljon kiinni kuuloaistin erotuskyvystä.
 
Toisaalta kuulo on ihmisen sisäisen mielen, sielun, kuvastin. Ihminen käy monologia sisällään ja kuulee "sisäisen äänensä". Tätä ei pidetä mielisairauden oireena vaan luonnollisena. Mutta jos ihminen kertomansa mukaan näkee sisäisen olemuksensa tai jotain sen tapaista, yhteiskunta pitää häntä tärähtäneenä. Näköaisti on siis asiallisuuden ja kuuloaisti ilman ansiotaan privatisoituvan sielukkuuden "kuvastin".
 
Puhumme myös "tarkasta kuvauksesta" mutta harvemmin "tarkasta kertomuksesta". Asennoidumme - mielestäni täysin turhaan ja väärin perustein - siten että kuulonvarainen ei voi olla tarkkaa. "Piirrä kuva!" Tämä heikentää myös kielellistä kykyä ja ennen kaikkea keskittymiskykyä.
 
Kuulemalla viestin vastaanottaminen on riippuvaista viestin lähettäjän ajankäytöstä. Lukemalla tai kuvia katsomalla voi itse päättää ajankäytöstään. Emme kuuntele toisiamme tarpeeksi ja meillä menee yhä herkemmin hermot jos joku pitää miettimistaukoja kesken puheittensa. Tahdomme korvata harkitun puheen pölötyksellä jota ei tarvitse miettiä.
 
Kuulon merkitys siis ikäväksemme heikkenee, mikä tietää entistä pienempää todennäköisyyttä minkään rockin uudelle tulemiselle, koska kaikki musiikki menettää merkitystään, muuttuu funktionaaliseksi eli esim. tiskauksen tai pariutumisen (diskoteekki) taustameluksi. Välillä tarvitaan rentoutumismusiikkia.
 
Ja kun kuulo tajunnallisena ilmiönä on sielun peili, on sielummekin vääjäämättä surkastumassa.
 
Siksi olisi koulunkin muututtava pääasiassa kuulon varassa toimivan viestinvälityksen ja oppimisen tyyssijaksi. Tämä edellyttää nykyistä paljon parempaa työrauhaa, totta kai.

Jussiman: No harvemmalla on Fender autotallissa. Pillu on mielessä, mutta niin on myös se fakta ettei rockilla saa nykyään naisia.
 
Tämä se on.
 
Rock on vanhaa- nuoriso ei perehdy siihen tai tee uutta koska sitä pidetään vanhanaikaisena, vanhempien sukupolven jutttuna- ja eihän nuori voi olla kuin vanhenpansa.
Nuorelle on tärkeää kapinoida, ja jos vanhemmat pitävät rockmusiikista- ja nuorikin pitää, niin hehän silloin ovat samaa mieltä keskenään.
Nuori haluaa kapinoida ja rock ei ole kapinallista, kun "tylsät" vanhemmatkin pitävät siitä.
Paljon kapinallisempaa on kuunnella ja soittaa teknoa ja räppiä, jota nuoren vanhemmat eivät ymmärrä, ja jota he, niinkuin täälläkin on todistettu, pitävät vähempiarvoisena musiikkina ja paheksuvat.
 
Rock ei ole enää rock. Sääli.
 
Mites se meni?
 
This is my generation, baby
 
Why don't you all fade away
and don't try to dig what we all say?
 
Sama se on nyt kuin tuolloin.
 
Nyt tosin rock ei ole kapina vaan rockia vastaan kapinoidaan.

Number 9: Paljon kapinallisempaa on kuunnella ja soittaa teknoa ja räppiä, jota nuoren vanhemmat eivät ymmärrä, ja jota he, niinkuin täälläkin on todistettu, pitävät vähempiarvoisena musiikkina ja paheksuvat.
 
Vaan miten alas pitäisi teoriassa nuorisomusiikin taiteellisen tason vajota, jotta ainoaksi uskottavaksi kapinaksi vanhempien musiikkimakua vastaan jää lopulta äärimmäinen elitismi? Mitä siihen yhdeltä sukupolvelta vaadittaisiinn, että jälkikasvu luukuttaisi vanhuksien kiusaksi vaikkapa Händelin Messias-oratoriota? Olisi veikeä näky, kun Karjala-lippispäiset teiniviiksiniekat ajelisivat kylillä pimppirallia ja huutelisivat ihmisille rivouksia takakontin subbareista kajahtelevien barokkisävelien tahdissa.

Nuages: Vaan miten alas pitäisi teoriassa nuorisomusiikin taiteellisen tason vajota, jotta näkisimme kapinallisen elitismin nousun? Mitä siihen yhdeltä sukupolvelta vaadittaisiinn, että jälkikasvu luukuttaisi vanhuksien kiusaksi Händelin Messias-oratoriota?
 
Sait plussan.
 
En tiedä, mutta tuli mieleen että myös se on sääli etteivät nuoret tutustu myöskään klassiseen, joka tietyllä tavalla on kapinallista nyt.
 
Toisaalta nuorten keskuudessa on kapinallisempaa (jos se on itseisarvo) kuunnella rockia, kun se on niin epämuodikasta.
Ota näistä selvä.
 
Ja nuorisolistamusiikissa ainoa arvo tuntuu olevan juuri vanhemman sukupolven shokeeraamisessa.
 
PS. Ilmiötä itse läheltä seuraava.

http://www.cracked.com/article_2006 … usic-scientifically-programmed.html
 
Tuolta ainakin kaksi viimeistä kohtaa kannattaa lukea ajatuksella, siitäkin huolimatta että kyse on huumorisivustosta.
 
Suuri syy nykynuorten musiikkimaun "suppeudelle" on se että heidän käsityksensä hyvän musiikin laatukriteereistä poikkeavat vanhemman väen vastaavasta. Syy tähän on se että musiikkimaun kehitykselle kriittistä aikaa on se aika varttumisesta kun aivot vielä kehittyvät ja luovat uusia viestiyhteyksiä. Populaarimusiikin erilaiset variaatiot ovat aika tasaisesti laskeneet sitten 60-luvun LSD-huuruisten kokeilujen, tai ainakin ns. hittilistat ovat tasapäistyneet, ja sitä myöten lapset ovat altistuneet paljon suppeammalle otannalle erilaista musiikillista ilmaisua tuona aivojen kehitykselle olennaisena aikana. Tämä yhdistettynä markkinavolyymin kasvuun. Eli se miksi rockilla ynnä muulla menee näennäisen huonosti on se että kakarat ei ole altistuneet sille enää Spice Girlsin jälkeen niin voimallisesti kuin silloin kun paappa kiikkustuolin osti. Poikkeuksena toki ne vanhemmat jotka ovat omieni tapaan pakkotoistaneet kotona melkoista kattausta erilaista tavaraa omilta nuoruusvuosiltaan, mutta sen vuoksi minä nykymittapuulla olenkin sitten marginaalitekijä enkä pärjänne levymyynneissä koskaan Justin Biebereille ynnä Rihannoille.

Karipiirto: http://www.cracked.com/article_2006 … usic-scientifically-programmed.html
 
Tuolta ainakin kaksi viimeistä kohtaa kannattaa lukea ajatuksella, siitäkin huolimatta että kyse on huumorisivustosta.
 
Suuri syy nykynuorten musiikkimaun "suppeudelle" on se että heidän käsityksensä hyvän musiikin laatukriteereistä poikkeavat vanhemman väen vastaavasta. Syy tähän on se että musiikkimaun kehitykselle kriittistä aikaa on se aika varttumisesta kun aivot vielä kehittyvät ja luovat uusia viestiyhteyksiä. Populaarimusiikin erilaiset variaatiot ovat aika tasaisesti laskeneet sitten 60-luvun LSD-huuruisten kokeilujen, tai ainakin ns. hittilistat ovat tasapäistyneet, ja sitä myöten lapset ovat altistuneet paljon suppeammalle otannalle erilaista musiikillista ilmaisua tuona aivojen kehitykselle olennaisena aikana. Tämä yhdistettynä markkinavolyymin kasvuun. Eli se miksi rockilla ynnä muulla menee näennäisen huonosti on se että kakarat ei ole altistuneet sille enää Spice Girlsin jälkeen niin voimallisesti kuin silloin kun paappa kiikkustuolin osti. Poikkeuksena toki ne vanhemmat jotka ovat omieni tapaan pakkotoistaneet kotona melkoista kattausta erilaista tavaraa omilta nuoruusvuosiltaan, mutta sen vuoksi minä nykymittapuulla olenkin sitten marginaalitekijä enkä pärjänne levymyynneissä koskaan Justin Biebereille ynnä Rihannoille.
 
Tämä on täysin totta.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka ovat intohimoisia viiskytluku- ja elvisfaneja.
 
Ecit. Oma musiikkimakuni on kyllä säälittävän suppea, mutta vain eri tavalla.
Ja yritän laajentaa sitä koko ajan.

Number 9: Ecit. Oma musiikkimakuni on kyllä säälittävän suppea, mutta vain eri tavalla.
Ja yritän laajentaa sitä koko ajan.
 
Ite aloitin aikanaa musamakuni laajentamisen kirjaston avulla. Omaa todella paljon mainioita kokoelmalevyjä tietyistä genreistä. Ja, ku löytää jotakin kiehtovaa, niin tietää jo mitä etsiä. Suosittelen.

Funkonaut: Ite aloitin aikanaa musamakuni laajentamisen kirjaston avulla. Omaa todella paljon mainioita kokoelmalevyjä tietyistä genreistä. Ja, ku löytää jotakin kiehtovaa, niin tietää jo mitä etsiä. Suosittelen.
 
Spotify on aikalailla mullistanut musiikin kuuntelun erityisesti ton musiikkimaun laajentamisen näkökulmasta.

Karipiirto: Populaarimusiikin erilaiset variaatiot ovat aika tasaisesti laskeneet sitten 60-luvun LSD-huuruisten kokeilujen, tai ainakin ns. hittilistat ovat tasapäistyneet, ja sitä myöten lapset ovat altistuneet paljon suppeammalle otannalle erilaista musiikillista ilmaisua tuona aivojen kehitykselle olennaisena aikana. Tämä yhdistettynä markkinavolyymin kasvuun.
 
Mä en osta tätä koska tämä ei sisällä mitään kertomusta siitä, miksi näin on. Sellaisen radiomusiikin sisäisen "taantumisprosessin", josta tässä puhutaan, pelkkä kuvaaminen on lapsellisen yksinkertaista ja sille tasolle tämä jää.
 
Minusta olisi tarpeellista esimerkiksi kysyä, miksi hittilistamusiikki ei aina ole ollut pelkästään huonoa? Joku tyrmää kysymykseni sanomalla että "huonous" on kuulijan korvien välissä ja se siitä sitten. Heidän kanssaan ei voi keskustella mistään. Mutta miksi sitten iskelmiä viitsittiin aikoinaan ihan säveltääkin nykyisen elementtirakentamisen sijaan? Miksi rock kiinnosti lahjakkaita ihmisiä? Miksi hienot jazzmuusikot olivat nuorisojengien suosikkeja? Jos joku relativisti on oikeasti sitä mieltä että tuunatussa Ladassa pauhaava jymps-jymps on ihan yhtä kiinnostavaa kuin Helsingin lättähattujen 50-luvun alussa suosima Earl Bosticin jazzmusiikki, hänellä on kyllä vintti pimeänä.
 
Minä voisin heittää pöytään sellaisenkin kysymyksen, onko saavuttamamme elintaso jo nyt väestötasolla liian korkea minkäänlaisen henkisen elämänmenon ylläpitämiseen vai pitäisikö harkita elintason optimointia aivan tästä syystä? Voisiko näillä seikoilla ja ekotaseella olla jokin yhteys; jos niin mikä? Minä en tiedä.

Nuages: Spotify on aikalailla mullistanut musiikin kuuntelun erityisesti ton musiikkimaun laajentamisen näkökulmasta.
 
Itse en ole koskaan Spotifytä omistanut, mutta jos se antaa suosituksia samaan tapaan kuin Last.fm, niin todennäköisesti siinä tapauksessa paras tapa tutustua uuteen musaan on Spotify. Sieltä ku löytää paljon biisejäkin.

..kertomuksesta". Asennoidumme - mielestäni täysin turhaan ja väärin perustein - siten että kuulonvarainen ei voi olla tarkkaa. "Piirrä kuva!" Tämä heikentää myös kielellistä kykyä ja ennen kaikkea keskittymiskykyä.
 
Ja kun kuulo tajunnallisena ilmiönä on sielun peili, on sielummekin vääjäämättä surkastumassa.
 
Siksi olisi koulunkin muututtava pääasiassa kuulon varassa toimivan viestinvälityksen ja oppimisen tyyssijaksi. Tämä edellyttää nykyistä paljon parempaa työrauhaa, totta kai.
 
Sama "näytä kuva"-elämä on surkastuttaa tekstinkin. Moni väittää totisesti elokuvaa paremmaksi kuin alkuperäistä kirjaa, toistuvasti. Tekstin ymmärtävä lukeminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi.
 
Ah, niin totta on sielujen surkastuminen.
 
Autovertaus fakkiutumisesta: Miten käy kun auto on täynnä pelkkää bensaa; pissapoika, jäähdytin ja lohko, öljyn sijasta. Toiminee mainiosti, vai?
Samoin toiminee ihminen, joka näkee muttei tunne-kuule-haista-maista-kuvittele..
 
Koululaisten maailma on nyt yli kaksikymmentä vuotta vain hajonnut. Luokkakoot 28-32 kärsivät nyt keskittymisen ja ryhmädynamiikan suhteen melkoista turbulenssia ja seuraukset nähdään kymmenen vuoden kuluttua.
 
Ulkopuolinen (ET) kuvittelisi nyky-informaation takaavan tietyn sivistystason, jolloin kaikki ymmärtäisivät elämän monipuolisuuden, kohtuuden ja tasavertaisuuden. Mutta kumma kyllä, mennään päinvastaiseen suuntaan.
 
Onko se sattuma, että juuri tämä tajunta on minussa eikä sinussa ?
 
velipesonen: Minä voisin heittää pöytään sellaisenkin kysymyksen, onko saavuttamamme elintaso jo nyt väestötasolla...?
 
Siinä jännä juttu, yksityinen elintaso nousee, mutta kouluissa karsitaan tarvikkeissa, ruuassa, opettajista,.. Kolme autoa pihassa, muttei aikaa.