Yleistä keskustelua musiikista ›

pakko laittaa fortunelle plussa.
 
Tuohon kyllä kannattaisi alkaa oikeasti panostamaan, kehitettäisiin tuotakin formaattia jotenkin, vaikkapa näin aluksi laittamalla levy-yhtiöiden koko kataloogin maistiaiset saataville virallisesti. Levytila on halpaa ja kaistakin maksaa vähemmän kuin toivoton pyristely ko. formaatin väärinkäyttöä vastaan...
 
Fullsteamilla tämä toimi ennen hyvin, jonka johdosta oon ostanut jo kolme niiden lafkan levyä.
 
Mä oon ihan samaa mieltä tästä. (kirjotinki samasta aiemmin)

Joo joo että tutustutaan taas siihen musiikkiin ja sitten ostetaan levy. Suuri osa kun ei osta ensimmäistäkään levyä eikä leffaa eikä peliä eikä softaa eikä käy leffassa - koska netistä saa ilmaiseksi. Pidän vähä-älyisenä ihmistä joka luulee että levyteollisuus hyötyisi p2p-ohjelmista taloudellisesti.
 
Oot oikealla linjalla...Ja tottakai jotkut näin ajattelee mutta kun on kerran "tutustunut" siihen tiettyyn bändin ja huomaa katos perkele tossahan olis ladattavana niitten koko levy...Eeikun tosahan on se toisiksi uusinkin...Meen kauppaan sitten ensi viikolla...
 
Ihmiset pitäis saada jotenkin vaan tajuamaan miten käy kun ei levyjä enää osteta jumalauta!

Mikähän se nykyään kieltää kävelemästä kauppaan ja kuuntelemasta levyjä?
 
No just se, kun voi imasta sen koneelle. Lopputulos on mun kohdalla sama; jos on hyvä, ostan. Jos ei, jätän ostamatta.

Musta vertaisverkot loistokanava bootlegien levittämiseen, useinhan artisteilla ei ole niinkään itse bootlegia kuin sillä rahastajaa vastaan.
 
Moraalisesti enemmän oikein on jakaa bootlegit ilmaiseksi kuin myydä niitä. IMHO.
 
Minusta tuossa pitää nimenomaan kuunnella artistia. Jos artisti ei halua konserttejaan äänitettävän ja levitettävän (esim. perfektionismin takia tai sen takia, että haluaa pitää julkaistavaan materiaaliinsa kontrollin itsellään), niin sitten pitää kunnioittaa sitä tahtoa.

Minäpä veikkaan että levy-yhtiöt nimenomaan keskittyvät noihin pienemmän riskin pop-artisteihin, kuin esim. musiikillisesti taidokkaaseen muttei niin massoihin uppoavaan bändiin.
 
Mä en oo ihan samaa mieltä, sillä ainakin oman kaveripiirin seurannan perusteella, ne jotka harrastaa musiikkia ostavat sitä myös huomattavasti useammin kuin ei-harrastavat, enkä kenenkään levyhyllyssä ole Tuiskun levyä nähnyt.
 
Ennenkin on ollut olemassa pieniä levy-yhtiöitä jotka ovat julkaisseet pientenpiirien levyjä, osa varmaan jopa jonkinlaisella menestyksellä. Miksi ihmeessä ne eivät voisi nykyään menestyä, kun ovat internetin ansiosta saaneet ostajakunnakseen koko maailman ja enää ei tarvitse kilpailla medianäkyvyydestä isolla rahalla, kun uutiset hyvästä musasta leviää puskaradion kautta netissä?

Nii.
 
Tuohon kyllä kannattaisi alkaa oikeasti panostamaan, kehitettäisiin tuotakin formaattia jotenkin, vaikkapa näin aluksi laittamalla levy-yhtiöiden koko kataloogin maistiaiset saataville virallisesti. Levytila on halpaa ja kaistakin maksaa vähemmän kuin toivoton pyristely ko. formaatin väärinkäyttöä vastaan...
 
Tähän piti itsekkin juuri puuttua...Onhan niitä virallisia sampleja aika monien bändien sivuilla kuunneltavissa mutta parannusta siihenkin kaivattaisiin...

Minusta on vain aivan perseestä että kohta mulla ei ole mahdollisuutta tutustua mihinkään minua kiinnostaviin uusiin artisteihin. Ei mitään toivoa löytää yhtä tajunnan räjäyttäviä bändejä kuin Mars Volta, Cursive, Interpol, Death Cab For Cutie ja Bright Eyes, vain muutamia netistä löytämiäni, nykyisin aivan täysillä fanittamiani bändejä luetellakseni. Enkä olisi IKINÄ voinut kuulla yhtään näiden bändien biisejä ilman nettiä. Eikä opiskelijabudjetilla paljoa viitsi ostella sikoja säkeissä.
 
Ehkä musiikkiteollisuus ei tällä hetkellä hyödy P2P-softista, mutta se on varmaan ihan heidän oma vikansa. Keksisivät jonkun tavan jolla ihmiset pystyisivät tutustumaan musiikkiin kunnolla (kunnolla ei tarkoita jotain rupisia 30 sekunnin klippejä). Pienien yhtiöiden uskoisin hyötyvän jakamisesta jo nyt. Isoilla ei ehkä niin ole edes väliä.

Tolla: "kyllä mäkin oon ostanut vaik kuin monta levyä kun ensi oon imuttanut" -perusteella vois hyvin kaupoistakin poistaa kaikki kassat ja pyytää et ihmiset omantunnon mukaan maksaa niistä tavaroista mitä ne ostaa. Ihan naurettava kela ja samaa typerää provokaatiota mitä suurin osa piratismin puolustuspuheista.
 
Toi oli kans hyvä että ei jaksa nähdä sitä vaivaa että tilais jostain - et painaa vaan entteriä. Pari askelta eteenpäin ja on jo liian vaivanloista mennä edes siihen lähikauppaan, saati sit oikeen johonkin erikoiskaupaan vähän pidemmälle... Sillä samalla enterin painalluksella se kama tulee muuten nettikaupasta himaan asti.

Musta vertaisverkot loistokanava bootlegien levittämiseen, useinhan artisteilla ei ole niinkään itse bootlegia kuin sillä rahastajaa vastaan.
 
Moraalisesti enemmän oikein on jakaa bootlegit ilmaiseksi kuin myydä niitä. IMHO.
 
Samaa mieltä noista asioista. Uskon bootleggien kerääjien olevan sen verran kovia faneja, että ostavat myös viralliset julkaisut.

Mä en oo ihan samaa mieltä, sillä ainakin oman kaveripiirin seurannan perusteella, ne jotka harrastaa musiikkia ostavat sitä myös huomattavasti useammin kuin ei-harrastavat, enkä kenenkään levyhyllyssä ole Tuiskun levyä nähnyt.
 
Ennenkin on ollut olemassa pieniä levy-yhtiöitä jotka ovat julkaisseet pientenpiirien levyjä, osa varmaan jopa jonkinlaisella menestyksellä. Miksi ihmeessä ne eivät voisi nykyään menestyä, kun ovat internetin ansiosta saaneet ostajakunnakseen koko maailman ja enää ei tarvitse kilpailla medianäkyvyydestä isolla rahalla, kun uutiset hyvästä musasta leviää puskaradion kautta netissä?
 
Mutta isoilla yhtiöillä on isot kulut ja meininki on enemmän perinteistä suuryritystoimintaa, eli voittoa tavoitellaan ykkösprioriteettina. Mikä on ihan ok, sitähän on liiketoiminta. Nuo pikkulafkat idealistisine ja periaattellisine toimintatapoineen ovat erilaisia, mutta molemmille, niin pienille kuin isoille, on paikkansa.
 
Pienet julkaisevat omaa kamaansa, mutta esim. jakelu on netistä huolimatta niillä erittäin rajallista, katto tulee aina vastaan aika pian. Ja jos toimintaa kasvatetaan, yhtiön koko on kohta niin suuri ja kulut kasvaneet, että se periaate ja idealismi eivät enää toimi. Siksihän breikkaavat artistit usein tuupataankin monikansallisten yhtiöiden syliin, koska siellä on voimavaroja ja keinot niiden tehokkaaseen jakeluun ja levittämiseen mualimalle.
 
Noiden isojen tehtävä on myös tarjota massoille (jotka ovat moninkertaiset verrattuna noihin viittaamiisi harrastajajoukkoihin) viihdettä ja tahkota siten rahaa. Niillä rahoilla sitten edesautetaan niitä marginaalisempiakin artisteja, mutta ei liiketoiminnassa silti voida pitää tappiollisia osasia kovin kauaa mukana. Jotain pitää saada panostuksen vastineeksi tai rahahanat sijoittajien taholta menevät kiinni. Naps.
 
Liike-elämä on kovaa, raha on ihmisen keksimä asia, mutta kummasti se vain meitä hallitsee.
 
Ja tuosta massoille suunnatusta musiikista: eivät ne Tuiskun musiikkia haluavat kuluttajat ole sen huonompia musiikinkuuntelijoita kuin ne, jotka innostuvat marginaalisemmasta tavarasta. Jokaisella omat suosikkinsa ja hyvän olon lähteensä. Niinhän sen pitääkin olla, elämä on monimuotoista ja kulttuurin jos minkä pitää olla nimenomaan sitä, jotta se elää ja hengittää. Lieveilmiöitä on aina, mutta pitäisi koettaa nähdä positiivisiakin puolia niissä.

Tolla: "kyllä mäkin oon ostanut vaik kuin monta levyä kun ensi oon imuttanut" -perusteella vois hyvin kaupoistakin poistaa kaikki kassat ja pyytää et ihmiset omantunnon mukaan maksaa niistä tavaroista mitä ne ostaa. Ihan naurettava kela ja samaa typerää provokaatiota mitä suurin osa piratismin puolustuspuheista.
 
Toi oli kans hyvä että ei jaksa nähdä sitä vaivaa että tilais jostain - et painaa vaan entteriä. Pari askelta eteenpäin ja on jo liian vaivanloista mennä edes siihen lähikauppaan, saati sit oikeen johonkin erikoiskaupaan vähän pidemmälle... Sillä samalla enterin painalluksella se kama tulee muuten nettikaupasta himaan asti.
 
Eipä vaan tulekkaan, jos ettii jotain hiukankin exoottisempaa. Mistä löydät esim. Purplrn "In the wings of a Russian foxbat"-liven? Tai Richie Kotzenin "Wave of emotion"in? Et mistään, paitsi painamalla enteriä. Music Hunter toki palvelee, mutta kuten sanottua, Japsipainos 45,- ei paljon nappaa.

mä olen tutustunut moneen hyvään bändiin lainaamalla summassa mielenkiintoisen oloisia levyjä kirjastosta.
 
tiesittekö muuten, että kirjaston levyjä saa lain mukaan kopioida omaan käyttöönsä..
 
käykää ihmiset kirjastossa, ja lopettakaa tuo naurettava warettaminen.

Mikähän se nykyään kieltää kävelemästä kauppaan ja kuuntelemasta levyjä?
 
Joo, sitähän vois käydä het huomenna Anttilassa kuuntelemassa läpitte sen Eminemin, Antti Tuiskun ja Smurffit vol 666:den. En mä silti usko että mä niitä ostasin.
 
En oo muuten eläissäni kuunnellut kaupassa levyjä. Vaikka täällä nykysessä asuinkaupungissa hyvä levykauppa onkin, niin semmoisia ei ihan joka mestasta löydy.
 
Dir En Grey näytti muuten olevan viime viikolla virallisella albumilistalla, miettikääpä sitä.

Juu, outoa on jos "vain" 200 biisin takia ottaa yhteyttä. Tiedän monia joilla on kymmeniä tuhansia biisejä jaossa.
 
Sama täällä.
 
Tutulla on hieman löysät pöksyissä.
630gb jaossa kaikkea mahdollista, joista musiikin määrä on n.400gb
biisi määrää en jaksa edes laskea.
no yrittää voi. yks biisi=n.4mb
1000 biisiä n.4gb
 
noin pyöristettynä laskettuna lähempänä sataa tuhatta kappaletta, kuin viittäkymmentätuhatta.
 
Mitä noin suurella mp3 määrällä edes tekee?
Ja kuinka suuri riski jäädä kiinni moisesta.

Ihmiset pitäis saada jotenkin vaan tajuamaan miten käy kun ei levyjä enää osteta jumalauta!
 
Mutta ostetaanhan levyjä, eikös viihdeteollisuus (jota tämä imurointi eittämättä eniten koskettaa) ole yksi kasvavimmista teollisuudenaloista? Näin muistan uutisoidun.

Joo, sitähän vois käydä het huomenna Anttilassa kuuntelemassa läpitte sen Eminemin, Antti Tuiskun ja Smurffit vol 666:den. En mä silti usko että mä niitä ostasin.
 
No mikset voi kuunnella sellaisia levyjä, jotka kiinnostavat? Jossakin muualla kuin Anttilassa? Kyllä lähes joka kaupungissa on levykauppa...
 
En oo muuten eläissäni kuunnellut kaupassa levyjä. Vaikka täällä nykysessä asuinkaupungissa hyvä levykauppa onkin, niin semmoisia ei ihan joka mestasta löydy.

 
Nyt on hyvä aika aloittaa, niin sitä ennen tehtiin (ennen=vielä kolme vuotta sitten :)

Music Hunter toki palvelee, mutta kuten sanottua, Japsipainos 45,- ei paljon nappaa.
Edelleen tolla perusteella voi varastaa mitä vaan jos hinta kaupassa ei miellytä. Mä oon tottunut sellaseen, että jos mulla ei ole varaa ostaa jotain niin oon sit ilman.
 
Periaatteessa mä kyllä ymmärrän pointtisi, mutta kun tolle linjalle lähtee niin rajojen veto on vaikeaa ja lopulta pertti peräkylästä imuttaa sen indexin levyn ihan samalla perusteella sun kanssa. Monesti näissä keskusteluissa ns. saivarteluesimerkeillä annetaan noille oikeille spedettäjille hyviä selityksiä ja oikeutuksia. Se on niin helppo sit netistä katsoa et muutkin on tätä mieltä. Ihminen on hyvä keksimään selityksiä ja oikeutuksia epäilyttäville teoilleen silloin kun niistä saavuttaa itse taloudellista hyötyä jonkun toisen kustannuksella.

Mutta ostetaanhan levyjä, eikös viihdeteollisuus (jota tämä imurointi eittämättä eniten koskettaa) ole yksi kasvavimmista teollisuudenaloista? Näin muistan uutisoidun.
 
Juu, mutta se kasvu tapahtuu aika pienen valikoiman turvin. Pieniä ja keskikokoisia artistejahan tämä korpeaa eniten, yhtiöiden ei kannata riskeerata niihin panostamalla vaan tuupataan markkinoille miljoonia myyvää varmaa tavaraa, jossa vertaisverkko- yms. levityksen haukkaama palanen ei tunnu niin pahasti. Kun on volyymia.

Periaatteessa mä kyllä ymmärrän pointtisi, mutta kun tolle linjalle lähtee niin rajojen veto on vaikeaa ja lopulta pertti peräkylästä imuttaa sen indexin levyn ihan samalla perusteella sun kanssa.
 
Mulle se rajojen veto ei oo vaikeaa, mulle netistä imuroitu musa on tutustumiskeino uuteen musaan ja toisaalta keino hankkia musaa, jota ei muuten oo helposti saatavilla. Pertti imuroikoon mitä imuroi, mulle poltettu levy ei KOSKAAN korvaa oikean, ostetun levyn omistamisen iloa.

Pienet julkaisevat omaa kamaansa, mutta esim. jakelu on netistä huolimatta niillä erittäin rajallista, katto tulee aina vastaan aika pian. Ja jos toimintaa kasvatetaan, yhtiön koko on kohta niin suuri ja kulut kasvaneet, että se periaate ja idealismi eivät enää toimi. Siksihän breikkaavat artistit usein tuupataankin monikansallisten yhtiöiden syliin, koska siellä on voimavaroja ja keinot niiden tehokkaaseen jakeluun ja levittämiseen mualimalle.
 
Siinä vaiheessa kun pieni yhtiö alkaa menestyä, suuret ostavat sen.