Yleistä keskustelua musiikista ›

No entäs miehiin sitten? Kyllähän miehet toisistaan haluavat ottaa mittaa. Kilpailuvietti, vai miten sitä nyt sanotaan. Jos kilpailuviettiä ei olisi, ei olisi myöskään urheilukilpailuita, kädenvääntöä ryyppyporukassa, jne.
 
Kilpailuviettiä on turha kiistää miesten tai sen enempää naisten kohdalla, mutta yleistyksenä voisin sanoa, että soitinten omistuksessa/ostamisessa on kyse jostain muusta.

Miehet ovat tuollaisia, että pitää yrittää näyttää taitojaan ja vempeleitään muille miehille ja varsinkin naisille, jotta saisi miehistä itsetuntoa kohotetuksi.
 
Oho, sängyn alla lojuvat kitarani siis nostavat itsetuntoani baarissa temmeltäessä. Niinno, no, niinno.
 
Miusta kilometrin pitkä bändilistaus on pahempi, sillä on pelkkä snobbailuarvo. "Kato, tiijän näin paljon bändejä (josta sä et oo ikinä kuullutkaan) enks ookki fiksu ja boheemi ja erilainen noiri."
 
Sitten: :)
 
Ja vielä vastaus alkuperäiseen, soittimet on kivoja. Oma varasto on kyllä vähentynyt, nyt on enää kolme oikeata skitaraa ja yksi ritsa. Ehkä sen munanjatke-rajan voisi vetää jonnekin vähän ylemmäs, ei ihan miljoonaan, mutta vaikka sitten 50. Sitten siinä alkaa minusta olla vähän samaa meininkiä kun jossain MTV Cribsissä jossa neekerit esittelee kellä on paksuimmalti kullatut Ferrarit ja kattokruunut jotka on tehty platinasta ja timanteista ja lentokoneet jotka on päällystetty timanteilla. Excessive, statussymboli. Eihän sitä tiedä mitä kaikkea hömpötystä sitä keksii jo raha alkaa pursua pankkitililtä yli. Todennäköisesti minä en ostaisi ylenmäärin mitään. Kolme kaikkea vain. :)

Siis nythän on niin että jos tässä polttaisi rahansa savuna ilmaan tupakin muodossa tai käyttäisi 500 euroa viikossa alkoholiin ja baari-iltoihin, niin ei siihen olisi kellään mitään sanottavaa.
 
Ja noin saa vielä enemmän naisiakin, se on fakta.

No entäs miehiin sitten? Kyllähän miehet toisistaan haluavat ottaa mittaa. Kilpailuvietti, vai miten sitä nyt sanotaan. Jos kilpailuviettiä ei olisi, ei olisi myöskään urheilukilpailuita, kädenvääntöä ryyppyporukassa, jne.
 
OK, miehistä löytyy kitaristeja enemmän kuin naisista, mutta mun mielestä sama pointti pätee: suurin osa äijistä on instrumenttien suhteen Pertti Perusjätkiä, joilta ei hirveästi "uuh, mahtavaa" -huudahduksia pääse, jos joku ryyppykaveri ostaa uuden kitaran.
 
Erilaisten kitaroiden omistaminen ja soittaminen on kieltämättä varsin mukavaa, mutta on absurdia väittää että soittimien ostamisen taustalla olisi päällimmäisenä syynä vaikutuksen tekeminen kavereihin/hameväkeen. Varsinkin musiikkialan opiskelijalta aika kummallinen kommentti.

Mä olen monen oikeasti hyvän soittajan kanssa keskustellut, että pitäisi ehkä olla vaan yksi instrumentti kerrallaan - silloin sen oppisi läpikotaisin, ja sen puutteitakin voisi pitää vahvuuksina, kun oppisi käyttämään juuri sen tietyn nauhan särinää efektinä tms.
 
Tunnen kitaristin, joka olikohan -97 teki inventaarion ja hällä oli silloin vajaa sata soittokuntoon laitettua kielisoitinta. Lisäksi hällä oli laatikoittain "munuaisia" ja myös muita kuin kielisoittimia sekä myös vielä korjaamattomia raatoja. Varmaan lähes kaikilla suomalaisilla divareilla oli diili hänen kanssaan kelvollisten näköisten soittimien jemmaamisesta seuraavaa kertaa varten. Ja jos jollain bändillä tuli studiossa uupelo efektistä, niin aina joku tiesi, kelle soittaa.
 
Hänellä oli kriteerinä se, että hän kykenee oppimaan jokaista soitinta sen verran, että voi mennä sen kanssa keikalle tai studioon. Hän tapasi pitää kaikilla keikoillaan "vierailevaa keppiä" ja "vierailevaa munuaista", mitä hän sitten jossain biisissä kokeili.
 
Hänestä se oli mielenkiintoista ja aika usein hän valitti, että kun ei ihmisen aika kerta kaikkiaan riitä kaikkien soitinten oppimiseen.
 
Aika pitkä muna taisi kaverilla olla.
 
Tää on imperfektissä, koska en oo nähnyt kaveria pariin vuoteen ja saattaahan se olla, että hän ei enää ole tommonen, mutta eppäillä soppii.
 
PS. Samalla kaverilla oli myös -80-luvulla Rolandin JC 120 -styrkkari, mikä taisi olla hänen kannattavin hankintansa, koska sitä kyseltiin ehtimiseen Suomessa vierailevien mm. reggaebändien kosketinvahvistimeksi.

Soitan kyllä, ja laulan. Ja opiskelen myös musiikkia, että äläpäs äläköi.
 
Mitä?!? Ei kai täällä vaan tehdä jotain listaa.. ;o)

Mitä?!? Ei kai täällä vaan tehdä jotain listaa.. ;o)
 
hihi.

Miusta kilometrin pitkä bändilistaus on pahempi, sillä on pelkkä snobbailuarvo. "Kato, tiijän näin paljon bändejä (josta sä et oo ikinä kuullutkaan) enks ookki fiksu ja boheemi ja erilainen noiri."
 
Tämä on yhtälailla typerää yleistämistä. Joku ehkä saattaa vetää tolla periaatteella, mutta en minä ainakaan. On mukavaa huomata jos jollain on samanlainen musiikkimaku kuin minulla ja niistä sitten vaikka rupatella. Sitäpaitsi musiikkimaku kertoo ihmisestä yllättävän paljon.

Niimmutta tuo sinun musakkilista ei yltänyt vielä lain kilometriluokkaan! Ja siellä oli bändejä jotka minäkin tiedän, eli saat "approved by apinamies" -leiman.

Tämä on yhtälailla typerää yleistämistä.
 
Toki, mutta jos tullaan kirkkain silmin väittämään että kamojen listaaminen on egobuustausta niin voihan siitä vähän huomauttaa noista muista listoista... :o)

Oho, tuli dubberposti tässä kiihdyksissäni.. Noh jatketaan vaikka näin:
 
Sitäpaitsi musiikkimaku kertoo ihmisestä yllättävän paljon.
 
Esimerkiksi minkä näköisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin haluaa tehdä vaikutuksen.

Ai en soita?
 
Soitan kyllä, ja laulan. Ja opiskelen myös musiikkia, että äläpäs äläköi.
 
Joo, mutta pianojen keräileminen on pikkasen eri asia kuin esmes kitaroiden, efektien, vahvistimien, mikkien jne. jne. ettei niitä voi verrata. Eli jos et soita itse ns. "bändisoittimia", niin turha tulla pätemään miten turhaa niiden listaus tai niistä keskusteleminen on kun et kerran niistä itse mitään tajua.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kitaroita tulee olla juuri niin monta kuin käyttää. Oli vintage tai ei, sitä on ihan turha omistaa ellei sitä käytä.

En näe siinä mitään väärää että omistaa viisikin kitaraa erilaisiin musiikkityyleihin. Suuri staroilla onkin sitten mennyt vähän tuo kitaroiden ja muiden soittolaitteiden ostaminen yli hilseen. Katsoin tuossa Metallica-dokkarin, jossa sanottiin Metallican omistavan joku 500 vai 600 kitaraa.

En nyt varmaan ole kovin true-muusikko, kun en ymmärrä tällaista tosirokkarin itsestäänselvyyttä, mutta miksi monet ihmiset omistavat useita kitaroita.
 
Minustakin on tyhmää jos ihmisillä on sellaisia harrastuksia joista en itse tykkää, tai ei ole varaa osallistua tykkäämisestä huolimatta.

Minustakin on tyhmää jos ihmisillä on sellaisia harrastuksia joista en itse tykkää, tai ei ole varaa osallistua tykkäämisestä huolimatta.
 
Juu, niinku oopperra minulla (ne tietävät, jotka tietävät) ;)
 
No joo, minulla on yksi kitara, mutta haluaisin lisää. Koska haluan olla lapsi ja asua Mikä-Mikä-maassa, sillä aikuisena on tylsää. Tai voi olla aikuinen, mutta on myös lupa olla hullu. Se rikastuttaa elämää.
 
Ja jos naisilla on hirveä tarve olla tylsiä ja aikuisia, niin olkoon niin. Oma tytsyni on ikuinen lapsi, kuten minäkin. Ja ihan hyvin pärjäillään aikuisten maailmassakin :)

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kitaroita tulee olla juuri niin monta kuin käyttää. Oli vintage tai ei, sitä on ihan turha omistaa ellei sitä käytä.
 
Höh, voihan kitara olla koriste-esinekin. Ei sillä ole mitään kosmisesti määrättyä "se on soitin, sillä saa vain soittaa" -funktiota. Ihan kuin sanoisi, että posliinikissoilla pitää leikkiä eikä hyllyssä pitäminen ole niiden funktio.
 
Tavaroita ne ovat kitaratkin ja omilla rahoillaan niitä saa ostaa vaikka seitsemän tuhatta seinälle roikkumaan, jos huvittaa.

Höh, voihan kitara olla koriste-esinekin. Ei sillä ole mitään kosmisesti määrättyä "se on soitin, sillä saa vain soittaa" -funktiota. Ihan kuin sanoisi, että posliinikissoilla pitää leikkiä eikä hyllyssä pitäminen ole niiden funktio.
 
Tavaroita ne ovat kitaratkin ja omilla rahoillaan niitä saa ostaa vaikka seitsemän tuhatta seinälle roikkumaan, jos huvittaa.
 
Saa...en minä ketään kiellä tai moralisoi. Taispa unohtua sanoa että minä en aio ostaa kitaroita vain seinälle roikkumaan. En kyllä usko, että John Entwhistlekään teki niin...

Jos minulla olisi liikaa rahaa niin omistaisin seuraavanoloisen arsenaalin:
 
-7-kielinen hevikirves
-Ibanezin tilukeppi
-Kunnon Stratocaster
-Vaikka Les Paul Studio
-Mikitetty teräskielinen akustinen
-Nailonkielinen akustinen
-Hollowbody.
-Niin, ja Telecaster tottakai
 
Jos ei noilla väänny kaikenlaiseen musaan niin on kumma.
 
EDIT: Äh, tottakai minä muitakin soittimia omistaisin, kuten basson, sähkörummut ja syntikan.

No joo, minulla on yksi kitara, mutta haluaisin lisää. Koska haluan olla lapsi ja asua Mikä-Mikä-maassa, sillä aikuisena on tylsää. Tai voi olla aikuinen, mutta on myös lupa olla hullu. Se rikastuttaa elämää.
 
Hyvin sanoit. Ei aina tartte olla niin saatanan järkevä. Sillon tulee elämästä tylsää.
 
Paras itsetunto (pisimmästä suvunjatkamiselimestä puhumattakaan) lienee sitten semmosilla tyypeillä, joilla on asunnossa huonekaluina kierrätyskeskuksesta haettu lamppu ja sohva. Mitään muuta ei ole, koska se olisi turhaa elvistelyä. Aikansa tämmönen edistynyt yksilö käyttää siihen että hän käy töissä, nukkuu, syö ja tuijottaa loppuajat seinää. Kaikki muuhan olisi turhaa, sisäisestä onttoudesta kumpuavaa hapatusta. Asunnon nurkassa tällä heppulilla on vaatepino, jossa on vaihtosukat, vaihtokalsarit, vaihtopaita ja vaihtohousut. Yhdellä takilla pärjää kesät talvet, samoin kengillä. Kaikki muu olisi ylenmääräistä pröystäilyä.