Yleistä keskustelua musiikista ›

Topicin aloittaja kertoo rockkirjallisuudessa korostetun vuoden 1991 merkitystä viimeisenä "asia"vuotena rockin historiassa. Sitä jäin miettimään että millä kriteereillä on päästy juuri nimenomaisen vuoden huomioimiseksi. Tupuna on kieltänyt subjektiivisuutensa asian tulkintaan, mutta kiinnostaisi tietää kirjoittajien subjektien vaikutuksen asian tulkintaan. Kritiikit ja populaarikulttuurin tutkimus "merkittävyystutkimuksena" on jotenkin vaarallisen arveluttavaa subjektiivisuudessan. Koska itse en ole törmännyt kyseiseen kirjallisuuteen, niin heittäisitkö Tupuna parit lähteet: kuka kirjoittanut, milloin ja missä yhteydessä.
 
Puhuin rockin kirjoitetusta historiasta, en rockkirjallisuudesta. Vissi ero. Rockin kirjoitettua historiaa ovat mm. kaikki nykyiset ja vanhat rock- ja populaarimusiikin lehdet, joiden kirjoittajat tietyn kompetenssinsa turvin voivat nostaa kirjoituksissaan tiettyjä levyjä/bändejä/aikakausia yli muiden. On ihan selvästi huomattavissa, että noita luettelemiani vuoden 1991 levyjä pidetään jollain tavalla merkittävinä ajassaan.
 
Jos nyt puhutaan ihan tieteellisestä populaarimusiikin tutkimuksesta, niin uudemmissa kirjoissa kyllä puhutaan Nirvanan Nevermindista tai Red Hot Chili Peppersin Blood sugr sex magikista siinä missä David Bowien The Rise and fall of Ziggy Stardustistakin edistäjinä tai uutta tuoneina levyinä.
 
Ja olen takuuvarma, että tavallisissakin populaarimusiikin/rockin 90-luvun historiikeissa kyllä otetaan nuo alussa luettelemani levyt huomioon merkkiteoksina. Vaikka olenkin nainen, niin en minäkään mikään ihan tyhmä ole.

Ja olen takuuvarma, että tavallisissakin populaarimusiikin/rockin 90-luvun historiikeissa kyllä otetaan nuo alussa luettelemani levyt huomioon merkkiteoksina. Vaikka olenkin nainen, niin en minäkään mikään ihan tyhmä ole.
 
Olen samaa mieltä kanssasi noiden levyjen merkityksestä - eritoten Nevermindin kohdalla se on aika selvä jos vaan on korvat päässä.Vaikutteita kuullaan/on kuultu Suomessa asti.
 
Ongelma on siinä ,että hyvin suuri osa ketjun kirjoittajista sotkee sekaan omat mieltymyksensä.Hämmästyttävää sinänsä - asianhan pitäisi olla selkeä.Itse pidän paljon mm.Black Sabbathin Headless Cross-levystä ,mutta kovin merkittävä levy se ei takuulla ole.Ja aivan 100% varmasti Niravanan Nevermind on merkittävämpi levy - oli minun mielipiteeni ko. levystä mikä tahansa.

Ongelma on siinä ,että hyvin suuri osa ketjun kirjoittajista sotkee sekaan omat .Hämmästyttävää sinänsä - asianhan pitäisi olla selkeä.
 
Meinasin just kirjottaa uudemman kerran samasta asiasta. Eihän sillä kulttuurihistoriallisesti ole paskankaan väliä, mikä jonkun oma mielipide on, jossei niitä mielipiteitä ole riittävästi, jotta teoksella on vaikutusta. Varsinkin töikseen asian kanssa puuhaavien pitäisi kyetä jollain tavoin erottamaan merkittävät jutut.
 
Siihen mä en edelleenkään ota kantaa, onko nyt just vuosi 1991 jotenkin erikoinen, mutta tosiasia vain on, että jälkeenpäin tutkien tuppaa oleen niin, että muutokset voidaan haarukoida tiettyihin ajanjaksoihin ja ilmiöihin.

Varsinkin töikseen asian kanssa puuhaavien pitäisi kyetä jollain tavoin erottamaan merkittävät jutut.
 
Juuri näin. On oletettavaa, että esim. rock/musiikkitoimittajana tai kriitikkona toimivalla ihmisellä on niin paljon innostusta ja tietoa kirjoittamistaan asioista ja asioiden ympärillä liikkuvista sosiaalis-kulttuurisista tekijöistä, että omaisi tavallista tallaajaa enemmän kompetenssia sanoa ja eritellä niitä tekijöitä, jotka ovat missäkin ajassa merkittäviä. Tarkoitan jyvien poimimista akanoista, you know. Jyvät tosiaan erottuvat akanoista vaan sillä, että osaa katsoa asioita tarpeeksi laajasti.
 
Monet tähän threadiin kirjoittaneet ovat tuoneet lähinnä kehiin omia mieltymyksiään, jotka eivät todellakaan kerro yleisestä merkittävyydestä yhtään mitään.

Juuri näin. On oletettavaa, että esim. rock/musiikkitoimittajana tai kriitikkona toimivalla ihmisellä on niin paljon innostusta ja tietoa kirjoittamistaan asioista ja asioiden ympärillä liikkuvista sosiaalis-kulttuurisista tekijöistä, että omaisi tavallista tallaajaa enemmän kompetenssia sanoa ja eritellä niitä tekijöitä, jotka ovat missäkin ajassa merkittäviä. Tarkoitan jyvien poimimista akanoista, you know. Jyvät tosiaan erottuvat akanoista vaan sillä, että osaa katsoa asioita tarpeeksi laajasti.
 
Monet tähän threadiin kirjoittaneet ovat tuoneet lähinnä kehiin omia mieltymyksiään, jotka eivät todellakaan kerro yleisestä merkittävyydestä yhtään mitään.
 
Saattapi heillä ollakin tai on pakkokin olla jos aikovat toimittajina pysyä. Mutta useimmiten muusikoiden netissä näiden samaisten ihmisten mielipiteitä pidetään vähintään epäilyttävinä ellei peräti väärinä. Nämä ihmiset eivät voi ymmärtää musiikista mitään koska eivät osaa soittaa ja tykkäävät vain jostain ihmebändeistä joista kukaan ei ole kuullut.
 
Mutta kuitenkin: vaikka musiikkitoimittajilla voi olla keskivertoa laajempi näkemys, heillä on myös omat mieltymyksensä ja heidän arviointinsa perustuu suurelta osin siihen.

Monet tähän threadiin kirjoittaneet ovat tuoneet lähinnä kehiin omia mieltymyksiään, jotka eivät todellakaan kerro yleisestä merkittävyydestä yhtään mitään.
 
Joo, mutta hei - onhan useimmilla kuitenkin tullut esiin se, että esitetään omat mielipiteet selvästi mielipiteinä, ja arviot yleisestä merkittävyydestä sitten erikseen. Erilaisten vaikutusten (ja jopa niiden hyvyyden tai huonouden) pohtiminen on mun mielestäni ihan asiaankuuluvaa: ja sellaisessa lähtökohtakin on, että merkitystä on ollut.
 
Selailin vähän Rolling Stonen, NME:n ja muiden tekemiä erilaisia levylistoja. Esim. täältä voi tutkia: www.rocklist.net - kannattaa vaan pitää lähdekritiikki noita tutkaillessa mielessä: voivat olla painottuneita johonkin suuntaan tai tyylilajiin. Esim. rockpainotteisella listalla ei luultavasti hiphopia näy - ja silti sekin on merkittävä musalaji.
 
Mitä noista voidaan nähdä yleisesti? Nevermind on useimmilla listoilla mukana, ja sinne se mielestäni kuuluukin (FWIW, mullakin on tuo levy niiltä ajoilta). Nirvanan vaikutuksen tietää jokainen, joka on esim. vähänkään selaillut viime vuosien kitaralehtiä. OK Computer on toinen 90-lukulainen, joka tuntuu olevan mukana kärjen tuntumassa.
 
Pääpaino noilla listoilla on kuitenkin järjestään vanhemmassa tavarassa, ainakin kun katsotaan kitarapainotteista rock-musaa. Poppikipalelistat näyttävät jo sitten vallan erilaisilta.

Monet tähän threadiin kirjoittaneet ovat tuoneet lähinnä kehiin omia mieltymyksiään, jotka eivät todellakaan kerro yleisestä merkittävyydestä yhtään mitään.
 
Just näin.Joku taisi mainita ,että esmes Nirvanan Bleach on hänestä merkittävämpi kuin Nevermind.Noinhan asia ei objektiivisesti ottaen ole jo yksistään siitä syystä ,että Nevermind oli ensimmäinen laajemmalle levinnyt (eli enemmän myynyt) Nirvana-levy.Toki Bleachin myyntiluvut Nevermindin julkaisun jälkeen nousivat ,mutta jokainen tajunnee pointtini.Nevermindin kaikuja voidaan kuulla mm.Apulannan ja Tyrävyön tuotannossa asti muista nyt puhumattakaan.
 
Metallican "black album" on hieman vaikeampi tapaus.Jos tarkastellaan speed/thrash-metal ilmiötä yleensä niin siihen on enemmän vaikuttanut bändin aiempi tuotanto - eritoten kaksikko Ride the lightning/Master of puppets.
 
Toisaalta muutamat Metallican aikalaiset julkaisivat omat "black albuminsa" Metallican jälkeen:mm.Megadeth ja Testament.Perusmuutoksia olivat mm.biisien osia oli karsittu,kertosäe/säkeistö -rakenne oli selkeämmin esillä ja biisien tempot hidastuneet.Metallican kohdalla myös biisien pituudet taisivat lyhetä.

Juuri näin. On oletettavaa, että esim. rock/musiikkitoimittajana tai kriitikkona toimivalla ihmisellä on niin paljon innostusta ja tietoa kirjoittamistaan asioista ja asioiden ympärillä liikkuvista sosiaalis-kulttuurisista tekijöistä, että omaisi tavallista tallaajaa enemmän kompetenssia sanoa ja eritellä niitä tekijöitä, jotka ovat missäkin ajassa merkittäviä. Tarkoitan jyvien poimimista akanoista, you know. Jyvät tosiaan erottuvat akanoista vaan sillä, että osaa katsoa asioita tarpeeksi laajasti.
 
Monet tähän threadiin kirjoittaneet ovat tuoneet lähinnä kehiin omia mieltymyksiään, jotka eivät todellakaan kerro yleisestä merkittävyydestä yhtään mitään.
 
Etkös sä just itse tuossa ekassa viestissäsi pohdi, että "sinusta tuntuu"... kai se sitten on eri asia kuin muiden tuntemukset?

Tässä vähän klassikkoja, myyntimenestyksiä ja muita merkkipaaluja vuodelta 2000:
RHCP: Californication
Foo Fighters: The Colour And The Shape

 
Krhm...
1999 ja 1998 (vai1997?).
 

 
Mutta jospa vihdoinkin yrittäisi vastata itse kysymykseen.
 
Epäilen että kyseessä on sama ilmiö, joka teki vuosista 1967-69 niin "maagiset" ja toisaalta 70-luvun lopusta niin mainion punkhenkisen johdatuksen 80-luvun pompöösille popille ja heville: trendit.
 
Populäärimusiikki on siitä kiinnostava taiteenlaji, että se toimii kaikkien markkinatalouden lakien mukaisesti, mutta siihen pitäisi silti suhtautua kuin markkinoista piittaamattomaan "omaehtoiseen" taiteeseen.
 
Jokainen voi todeta, miten populaarimusiikissa kierrätetään sopivan ajan kuluttua vanhoja ideoita ja tyylejä sekä yhdistellään niihin muita vanhoja ja kenties jotakin uutta. Näin kokeilemalla joku näistä hulluista kemisteistä keksii ilmaisumuodon, joka kuvaa aikaansa ja on riittävän radikaali edelliseen trendiin nähden.
Uuden asian pitää siis olla "vastaveto" isoveljien ja -siskojen musiikille, mutta sen pitää käyttää kuitenkin osin samoja aineksia jotta siirtymä olisi uskottava.
 
Joskus tuo neronleimaus saa monta yrittäjää, toisinaan näistä muodostuu kokonainen genre. Ei kai siinä sen kummallisempia asioita tarvita.
 
Mitä tulee vuoteen 1991, kyse on osittain juuri tästä: San Franciscon skene on jäävuoren huippu, ympäri maailmaa oltiin kyllästyneitä Los Angeles -tukkarokkiin ja ratsastusheviin pohjaaviin pikametelibändeihin. New Yorkissa sotkettiin funkia heviin (RHCP oli aloittanut ennemminkin funkpunk-bändinä) ja uutta mainstreamia haettiin.
 
Nirvana ja Pearl Jam sotki monen grunge-alakulttuuri-ihmisen elämän muuttamalla tyylin mainstreamiksi... ;)
 
Ajan toinen merkittävä liikehdintä tapahtui elektronisessa tanssimusiikissa.
 
Muuten listaamistasi levyistä voisi tosiaan keskustella. Metallican musta albumi saattoi olla myyntimenestys, muttei takuulla tuonut mitään uutta musiikilliseen ilmaisuun. Sehän oli askel kohti mainstream-rokkia. Jacksonin Dangerous oli silloin puheenaihe, mutta lähinnä siitä, paljonko rahaa sen tekemiseen oli käytetty. Ja Heal the World. Eikö näitä nyt tehty jo 80-luvulla. Black or Whiten videon muistan. Morfaustekniikka oli jotain uutta ja Jackson pisti lisää pätäkkää kehiin ja nappasin videoonsa muuttuvia kasvoja.
 
- R.E.M: Out of time
- U2: Achtung Baby
Varmasti loistavia levyjä, mutta molemmat melko mainstreamia. Ei mainstream tuo uutta populaarimusiikkiin, reunat sen tekevät.
 
- Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik
- Guns'n'roses: Use your illusion II
Kuten edellä, aikanaan jo täysin mainstreamia. Verisokeriseksitaika oli Peppersin breikkauslevy ympäri maailman, mutta bändin soundi ja tyyli on niin tunnistettavaa, että sitä tuskin kukaan on edes ajatellut kopioida sellaisenaan... no joo, saattoi tasoittaa tietä pomppuhevin ja rapin avoliitolle. Tosin tässäkään ei ollut mitään uutta. Faith No More julkaisi 1989 Epicin joka oli maailmanlaajuinen rockhitti rappeineen kaikkineen. G'n'R:n levyt (niin, miksi vain II?) julkaistiin yhdessä syksyllä 1991 ja jo silloin oltiin sitä mieltä, että niistä olisi saanut yhden helvetin hyvän levyn. Täytematskua on siis runsaasti. Lisäksi bändin tyyli alkoi olla hiukan epämuodikasta. Grungeilijat ja uushipit oli koolimpia ja parin vuoden päästä hopparit ja brittipopparit kusi ruusujen savuaville raunioille. Että ei nyt juurikaan 90-lukuun vaikuttanut tuo levy. Gannareiden esikoinen varmastikin vaikutti moneen ja saattaa yhä vaikuttaa.
 
- Lenny Kravitz: Mama said
- Massive Attack: Blue lines
 
Molemmat hyviä debyyttejä. Tai oikeastaan en tuota Massivea edes tunne (enkä oo varma onko debyytti mut veikkaan...) Mutta Lennyhän oli retroilun mestari. Eihän sellainen ole uuden tuomista, että kopioidan aivan täysin?
 

 
Eli siis: vuosi 1991 oli populaarimusiikin kannalta kiinnostavassa taitekohdassa 80- ja 90-lukujen tyylien välissä. Mutta yksittäisten teosten nostaminen merkkipaaluiksi on aina hankalaa. Harvoin asiasta on sellaista yksimielisyyttä kuin jonkun Revolverin tai Never Mind the Bollocksin kanssa. Nevermind on varmasti yksi 90-luvun kymmenestä tärkeimmästä poplevystä, mutta vuosi 1991 oli kuitenkin vain vuosi muiden joukosta.
 
Itse oon jostain syystä aina pitänyt vuotta 1973 hyvänä vuosikertana: Dark Side of the Moon, Houses of the Holy, ... ja minä. :)

Itse oon jostain syystä aina pitänyt vuotta 1973 hyvänä vuosikertana: Dark Side of the Moon, Houses of the Holy, ... ja minä. :)
 
Heh. Repesin :)
Toisaalta... synnyttihän vuosi 1982 kaksi ajassaan suurta... Michael Jacksonin Thrillerin....
sekä minut :)

Mutta Lennyhän oli retroilun mestari. Eihän sellainen ole uuden tuomista, että kopioidan aivan täysin?
 
Hmm. Lennysta ei ollakaan tässä threadissa liiemmin puhuttu. Mulle tuli sellainen Lennyn debyytistä mieleen, että kukaan ei ollut keksinyt vielä 90-luvun alussa juurikaan retroilla. Lenny Kravitz, mulatti joka tunnustautui vanhan rockin faniksi, oli kuitenkin tuohon aikaan jotain uutta. Käsittääkseni "It ain't over 'til it's over" tai "Mama said" olivat aikanaan aika kovia hittejä.

- Lenny Kravitz: Mama said
- Massive Attack: Blue lines

Molemmat hyviä debyyttejä.
 
Mama Said on Kravitzin toinen levy. Let Love Rule on eka.

Mama Said on Kravitzin toinen levy. Let Love Rule on eka.
 
Siis nimenomaan.
Oli hetkellinen ajatuskatkos.
 
(Miten tänä on mahdollista ihmiseltä, joka omisti levyt heti niiden ilmestyttyä ja vielä viime kesänä soitti Lenny-tribuutissa...?)
 
Kyllä vaan retroiltiin silloinkin.
80-luvun lopulla 60-luku oli kovasti muodissa.
 
Lennylle sulka hattuun myös soundeilla retroilusta. Saattoi kyllä tosiaan vaikuttaa joidenkin soundikäsityksiin 90-luvulla. Uusin tekniikka ei aina annakaan sitä parasta mahdollista soundia.
 
Juu, pohdittavan arvoinen asia.

Populäärimusiikki on siitä kiinnostava taiteenlaji, että se toimii kaikkien markkinatalouden lakien mukaisesti, mutta siihen pitäisi silti suhtautua kuin markkinoista piittaamattomaan "omaehtoiseen" taiteeseen.
 
Totta.Tämä on aina kiistoja aiheuttava ristiriita.
 
Jokainen voi todeta, miten populaarimusiikissa kierrätetään sopivan ajan kuluttua vanhoja ideoita ja tyylejä sekä yhdistellään niihin muita vanhoja ja kenties jotakin uutta.
 
Juuri näin.
Metallican musta albumi saattoi olla myyntimenestys, muttei takuulla tuonut mitään uutta musiikilliseen ilmaisuun. Sehän oli askel kohti mainstream-rokkia.
 
Voisiko asian toisaalta nähdä myös siten ,että Metallica loi uutta sekoittamalla speed/thrash-elementtejä mainstream-ilmaisuun?
 
- R.E.M: Out of time
- U2: Achtung Baby
Varmasti loistavia levyjä, mutta molemmat melko mainstreamia. Ei mainstream tuo uutta populaarimusiikkiin, reunat sen tekevät.
 
Tuossa R.E.Min kohdalla vaikutus voi olla se ,että Out of timella bändi ponkaisi levyllä maailmanlaajuiseen suosioon ja tuntemukseen jolloin se myös saattoi vaikuttaa moneen muusikonalkuun.En tiedä.En oikein tunnista R.E.M-vaikutteita monestakaan yhtyeestä ,mutta se on tod.näk. vain perehtymättömyyttä.
 
- Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik
 
Sama juttu kuin edellä.
 
Itse oon jostain syystä aina pitänyt vuotta 1973 hyvänä vuosikertana: Dark Side of the Moon, Houses of the Holy, ... ja minä. :)
 
Molemmat toki paljon myyneitä levyjä.Molemmista pidän.Molemmat omistan.
 
Mutta ovatko ne merkittäviä siinä mielessä ,että ne olisivat vaikuttaneet populaarimusiikin kehitykseen esim.luoden uuden genren?

Molemmat toki paljon myyneitä levyjä.Molemmista pidän.Molemmat omistan.
 
Mutta ovatko ne siinä mielessä ,että ne olisivat vaikuttaneet populaarimusiikin kehitykseen esim.luoden uuden genren?
 
Ei kön tää oli olevinaan se viestin huumoriosuus.

Joku taisi mainita ,että esmes Nirvanan Bleach on hänestä merkittävämpi kuin Nevermind.
 
Ei, vaan kyllä toikin tuli aivan selvästi paremmuusmielipiteenä, eikä merkittävyysasiana.
 
Lenny Kravitzin mäkin muistan retrojuttuna, ja olihan moisia muitakin siihen aikaan. Jotain sellaista hänkin kuitenkin ehkä toi ihmisten mieliin, mikä ei kaikilla ollut tuoreessa muistissa: häneltä kysyttiin eräässä haastattelussa, millä efektilaitteella hän tekee kitarasoundinsa, kun kuulostaa niin persoonalliselta. Lennyn kommentti oli, että se soundi tuli niin, että hän nimenomaan jätti kaikki efektit pois - kovin moni ei ollut hoksannut koettaa sellaista siihen aikaan :-)

Ei kön tää oli olevinaan se viestin huumoriosuus.
 
Aha.Sori.Seisoo korjattuna - I stand corrected :-)

Ei, vaan kyllä toikin tuli aivan selvästi paremmuusmielipiteenä, eikä merkittävyysasiana.
 
No siksi laitoin tuon "taisi" tuohon kommenttiini.Pointtini oli ,että melko moni alkoi kommentoida omien mieltymystensä pohjalta tätä aihetta vaikka käsittääkseni objektiivinen "merkittävyyden" määrittely oli enemmänkin noiden levyjen valintakriteerinä.
 
Lenny Kravitzin mäkin muistan retrojuttuna, ja olihan moisia muitakin siihen aikaan. Jotain sellaista hänkin kuitenkin ehkä toi ihmisten mieliin, mikä ei kaikilla ollut tuoreessa muistissa: häneltä kysyttiin eräässä haastattelussa, millä efektilaitteella hän tekee kitarasoundinsa, kun kuulostaa niin persoonalliselta. Lennyn kommentti oli, että se soundi tuli niin, että hän nimenomaan jätti kaikki efektit pois - kovin moni ei ollut hoksannut koettaa sellaista siihen aikaan :-)
 
Joo siitä 60/70-luvusta oli kulunut jo niin pitkä aika ettei kukaan tainnut muistaa :-) Taisi niitä retroilijoita tulla Lennyn menestyksen myötä - muistan ainakin Atomic Swing-nimisen yhtyeen jolla oli samoja elementtejä.
 
Vähän samanlaista vanhan kierrätystä - täyttä kopiointiakin - koettiin Suomessa rockabilly buumin myötä 70-luvun lopulla.

käsittääkseni objektiivinen "merkittävyyden" määrittely oli enemmänkin noiden levyjen valintakriteerinä.
 
Varmaankin näin. Mutta kyllä puhtaat mielipiteetkin ovat ihan ymmärrettäviä, kun aloitusviestissä pohdittiin sitä miten moni bändi on tehnyt parhaan levynsä juuri tuona vuonna. Jos on tuosta eri mieltä niin saahan sen sanoa.
 
Mutta joo, ei turhaan takerruta tähän, itse aihehan on hyvinkin kiinnostava. Jatketaan.
 
Vähän samanlaista vanhan kierrätystä - täyttä kopiointiakin - koettiin Suomessa rockabilly buumin myötä 70-luvun lopulla.
 
Kyllä, näin oli, mä muistan tuonkin ajan kyllä... sehän oli monella vakavampaakin erään aikakauden diggailua. Musa tietysti oli oleellinen osa tätä, mutta jo silloin oli myös retrokuteita, kenkiä, kampauksia.... ja telkkariohjelma Onnen Päivät. Vaikken mä sanaa "retro" muistakaan sieltä asti :-)

pakko niuhottaa tuosta Gunnareiden Use Your Illusionista...olen monissakin listauksissa nähnyt rankattavan GNR:n ekan levyn, sen Appetite For Destructionin, melkoisen korkealle mutten (onneksi) tätä Use Your-tuplapläjäystä. Jossain musiikkilehdessä tuo gnr-debyytti valittiin jopa kaikkien aikojen parhaaksi rock-levyksi.