Yleistä keskustelua musiikista ›

Jaa 5-10 vuotta vanhoista levyistä kestosuosikit?
 
1. Kiss - Alive!
 
Mikäpä muukaan se voisi olla vannoutuneen Kiss-fanin listalla ykkösenä kuin Kiss? Ollut hyllyssä jo 10 vuotta ja edelleenkin rokkaa kuin karkuteille päässyt hirvi. Biisit on klassikkotavaraa alusta loppuun ja todella tiukasti soitettuina, joka ikinen jäsen loistaa omalla tontillaan. Minun kirjoissani maailman kaikkien aikojen paras livelevy.
 
2. Rasmus - Peep
 
Ostin levyn silloin kun se ilmestyi, ja pääsin vielä saman vuoden syksyllä tsekkaamaan bändin livekunnonkin. Mutta itse levyyn. Kuunnellessani sen ensimmäistä kertaa en voinut kuin äimistellä sitä fiilistä ja energiaa mikä levyltä välittyi. Ja välittyy yhä. Juuri äsken kuuntelin taas ja taas sitä tunsi itsensä siksi samaksi teinipojaksi joka hyppi ja pomppi ympäri huonetta tämän levyn tahtiin. Rasmus saisi tehdä enemmän tämmöisiä levyjä. Life 705 ja Small - yksi parhaista levynlopetuksista koskaan.
 
3. Deep Purple - Machine Head
 
Mitäpä listaus olisi ilman tätä? Jo pelkästään Smoke On The Waterin kaltainen biisi tuo paljon pisteitä, mutta kun siihen ynnätään Highway Star, Lazy ja Space Truckin niin a vot. Klassikko on valmis.

Stone Temple Pilots - Core
 
Iggy & The Stooges - Raw Power
 
Pantera - Cowboys From Hell

PJS:n lista olisi sitten tämän näköinen, päätös on aika vaikea ja nää on niitä levyjä jotka mahtuu sinne top 5 listan sijojen 4,9999 ja 5,0 väliin:
 
Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon
 
Levy johon vertaan kaikkia levyjä. Täydellinen pop-levy. Kokonaisuus on saumaton ja tasapainoinen ja levy suorastaan huutaa tulla kuunnelluksi yhdeltä istumalta hyvistä äänentoistolaitteista. Jokainen kuuntelukerta on uudenlainen kokemus. Mahtavaa.
 
The Smashing Pumpkins: Mellon Collie & Infinite Saddnes
 
Itselle MC&IS on aina ollut 'SE' The Smashing Pumpkins julkaisu. Tämä levy on munsta kyseistä bändiä parhaimmillaan. Tukuttain loistavia biisejä jotka kumartavat corganin vaikutteille, mutta ovat silti nimen omaan selkeästi juuri The Smashing Pumpkinssin omia. Myös levyn tuotantopuoli on minusta täydellisesti onnistunut näennäisen Lo-Fi saundeineen. Ja C'mon kuka voisi vastustaa sitä möyryävää Electric Guitar Wall O' Soundia?
 
Kolmos-sijan hallitsija vaihtelee mut aika pitkään se on nyt ollu tää.
 
Dire Straits: Communique
 
Dire Straitsin paras albumi kokonaisuus. Tällä Albumilla ei vielä ole sitä liian tuottamisen tuomaa steriiliyttä, joka vaivaa yhtyeen myöhempiä albumeja. Kitarat helisevät rummut paukkuvat napakasti ja Knopfler mutisee mikkiinsä oivaltavia sanojaan. Tällä levyllä kuulee yhtyettä jolla on selvästi vielä jotain sanottavaa musiikillisesti ja myöskin taitoa ja näkemystä toteuttaa ideansa levylle asti. Saunditkin ovat lostavat. Jos haluaa kuulla malliesimerkin siitä, miltä kunnon kitarabändin pitää kuulostaa, kannattaa kuunnella tämä levy sillä tässä levyssä on "Twangia"
 
Bubling under:
 
-Rush - Moving pictures: Proge jättiläisen viimeinen täydellinen levy, loistava aloitus karmealle vuosikymmenelle. (tosin ilmestyi vasta 81 mutta silti) + Rushin muukin tuotanto kelpaisi tähän listalle kyl.
 
-Tool - Lateralus: Progea, Raskasta Rockia, Pimeää Tunnelmointia, Psykedeliaa, Tahtilajeja, Parhautta
 
-The Police - Outlandos d'Amour: Tykkään tästä levystä ihan törkeesti, reggae rockia tai rock reggaeta, melkein punkkia. Bändi soittaa timmisti ja biisit kuulostavat aina yhtä tuoreilta.
 
-CMX - Aion: Loistava levy loistavalta bändiltä
 
-CMX - Vainajala: Kuten myös.
 
-Cure - Disintegration: Soundtrack to our ahdistus.
 
-REM - Out Of Time: hyviä biisejä
 
-Sonic Youth - Daydream Nation: paras levy tyypeiltä, jotka keksi metelin ja teki siitä kaunista.
 
-Dire Straits - koko tuotanto
 
-James Brown - Greatest Hits: Vaikka onkin kokoelma levy, niin ei haittaa.
 
täytyy lopettaa tän listan kirjoittaminen, rupee tulee ristiriitaisia ajatuksia parhaasta levystä ja päädyn tappelemaan itseni kanssa.

Nick Cave & The Bad Seeds - No More Shall We Part
The Cure - Disintegration
Pink Floyd - Dark Side of the Moon

Ykkönen ja kakkonen ovat pysyneet jo monta vuotta samoina:
 
1. Marillion - Afraid of Sunlight
2. Marillion - Brave
 
Molempia olen kuunnellut jo 90-luvun puolestavälistä lähtien, ja niistä vieläkin löytyy uusia juttuja. Loistavia biisejä kumpikin levy täynnä, ja biisien sovitukset ovat erityisen hienoja ja monikerroksisia. Varsinkin Bravella on biiseihin onnistuttu tunkemaan ihan hirveästi tavaraa ilman että levy kuitenkaan kuulostaa täyteenahdetulta. AoS on toisaalta biiseiltään hieman Bravea parempi ja tyylilajillisesti varsin monipuolinen, mutta silti yhtenäinen levy.
 
Kolmas levy onkin hankalampi päättää, mutta ehkäpä kuitenkin
 
3. Genesis - Foxtrot
 
Perustelut: Supper's Ready. Muutkin biisit varsin mainioita.
 
Kolmoseksi olisivat olleet ehdolla myös Rushin Hemispheres ja Metallican ...And Justice for All. Hemispheresillä jokaikinen sekunti on täyttä asiaa, mukavan teknistä meininkiä menemättä kuitenkaan turhan kikkailun puolelle. Metallican levyistä taas Puppets on mielestäni paras kokonaisuus, mutta siihen ei kuitenkaan ole jostakin syystä päässyt muodostumaan samanlaista tunnesidettä kuin Justiceen.
 
Täytynee myös mainita The Flower Kingsin _kappale_ Garden of Dreams...ehkä paras proge-eepos ikinä. Jos TFK olisi julkaissut tuon yksittäisen kappaleen omana levynään (onhan sillä sentään pituutta 59:57), niin se olisi ollut aika itsestäänselvä kolmonen. Harmillisesti bändi päätti kuitenkin pistää kappaleen osaksi Flower Power -tuplalevyä, jolla muiden kappaleiden taso on hieman vaihteleva.

Spiritual Beggars - On Fire. Pääsi yllättämään nurkan takaa ja iskikin suoraan ässäbiiseillä ilmat pihalle. Erittäin hyvä levy Deep Purplen hengessä.
 
Pride & Glory/Book of Shadows - Zakk Wylden mestarilliset albumit. Harmi vain, ettei näiden jälkeen ole tämän laatuista tavaraa tullut.
 
WASP - The Crimson Idol. Waspin eittämättä taiteellinen huipentuma. Poissa oli sirkkelinterät (tilalla moottorisahat:). Hieno teemalevy rock-tähdestä, jota menneisyyden demonit eivät jättäneet rauhaan ja jonka ura loppuu itsemurhaan.

Näiltä kaikilta + koko tuotanto, vaikeahan heiltä parasta on valita.
 
1: Tom Waits - Beautiful Maladies
Tästä on tullut kirjoiteltua paljonkin ympäri nettiä. Kun olin äimistellyt ja diggaillut vuoden päivät, sain selville että tyypillä on täsmälleen sama perhehistoria/aikajana vanhempien avioeroineen tms kuin meikällä, siis suhteutettuna kolmekytä vuosikymmentä eteenpäin. Sitten diggasin vieläkin enemmän. Henkilökohtaista ja lämmintä musiikkia. Ei viitsi taustamusiikkina bileissä paljoa laitella soimaan, tuntuu pahalta.
Oikeastaan PASKA homma :) kun Tompan jälkeen ei oikein mikään ole kolahtanut samalla tavalla. "Tavallinen" musiikki tuntuu käsittämättömän tyhjältä ja pinnalliselta.
Hyvä näyttelijä. Suuri kansa muistaa herran Bram Stokerin Draculasta, 90-luvun alusta. Esitti Renfieldiä mielisairaalassa. "The MASTER is coming..." hyytävää.
 
2: Frank Zappa - hmm..... The best band you never heard in your life
Hoh. Tiedättekö mikä minun elämässäni on hauskinta? Ei kun seksin ja alkoholin jälkeen? Noooh, se, kun olemukseltani näytän 19-vuotiaalta-meikkirokkari-69Eyes-jotain-fanilta. Vaikka olenkin oikeasti 25-vuotias Zappadiggari. On se kuulkaa nautittavaa ja vahingoniloista, kun true-muusikot käyvät naureskelemaan ennakkoluuloisena baarissa tai kadulla(oot aika pelle!), sitten purskautan niille Zappatriviaa, eikä nämä ihmisparat edes tiedä kuka Zappa oli. Aah.
Musakaupoissa tärkeät hifistelijät kikattavat kuin pikkutytöt, kun kitaraa konttaan testaamaan. Yhtäkkiä, Children of Bodomin tms standardien sijasta, nämä apinat kuulevatkin esimerkiksi Zomby Woof-nimisen teoksen. Biisi puhdistaa kummasti ilmaa ja saa ihmiset luomaan kunnioittavia katseita suuntaani.
Fiksu ja innovatiivinen jätkä. Ei piitannut säännöistä, trendeistä ja muiden puheista. En minäkään. Omassa ihmemaailmassa minäkin asun.
 
3: 80-luvun pop/rock/metal
Aloin kiinnostumaan musiikista kunnolla vasta tuossa 90-luvun puolen välin välissä(?!). Silloin media alkoi syytämään kiihtyvällä tahdilla pääparalleni masentavia ja rumia nörttirokkiryhmiä, ja tissiteknoa. Ei hitto, mitä ne uudet bändit sanoivatkaan.. "olemme vastaisku 80-luvulle?" Noh, väkivaltahan ei aiheuta muuta kuin lisää väkivaltaa, ja halusin jotain täysin päinvastaista. Vastaisku 90-luvun ärsyttäville kitisijöille löytyi vuosikymmenen takaa. Karismaa, oikeita hittibiisejä, taitavia muusikoita, hienoja rumpusoundeja eikä mitään pahvilaatikon läpsyttelyä. Kitaroissakin oli vielä säröt päällä. Ja laulajalla raspia. Ja toimintaleffoja ei oltu pilattu 5 pennin tietokoneanimaatioilla.
 
(4:) Oma musiikki
niih... "Pitää itse tehdä sellaista musiikkia josta tykkää, kun ei muutkaan sitä osaa oikein tehdä." Kuuntelen omia renkutuksia narsistisena ja ihaillen pitkät päivät. Ooolen idiootti.
 
Saisikohan tähänkin testamenttiin vielä mahdutettua J-rockin ja japanifaniuden...?

1. Guns N' Roses: Appetite For Destruction
2. Kingston Wall: Trilogy
3. Dio: Diamonds

Kingston Wall : II
Miles Davis : Greatest Hits(Columbia Jazz)
Rush : Permanent waves
 
Nämä siis sellaisia jotka olen ostanut yli 5 vuotta sitten ja soi vieläkin aktiivisesti.

Alice In Chains - Dirt
Pantera - Far Beyond Driven
Ismo Alanko - Taiteilija elämää
 
...joitain mainitakseni.
Kai tuolla mun omakuvauksessa on ainakin puolet levyistä hankittu yli 5v.sitten...

Eihän sitä muista edes viiden vuoden päähän...
Mut nämä on ollu v.1998-99 lähtien tärkeimmät (vieläkin löytyy hyllystä):
 
The Gathering - Mandylion
Kent - Isola
Kent - Hagnesta Hill

1.) The Stooges - Funhouse
 
2.) MC5 - Back In The USA
 
3.) Ramones - Leave Home

Itse en ole omistanut MITÄÄN levyä yli viisi vuotta, mutta mainitsen silti yhden levyn.
 
Queensrÿche - Operation: Mindcrime
 
Hienoin levy ikinä. Täydellinen. On suunnilleen joka päivä kuuntelussa.

Massive Attack - Mezzanine
Daft Punk - Homework
Portishead - Portishead

Dire Straits - Kaikki
Beatles - Kaikki
Nirvana - Kaikki

Iron Maiden - Seventh Son of A Seventh Son
 
Tämä levy on varmaankin parasta, mitä heavymusiikki on minulle koskaan tarjonnut. 7th Sonia jaksan edelleen kuunnella aika usein, toisin kuin monia muita Maidenin levyjä.
 
Pink Floyd - Wish You Were Here
 
Ei ole välttämättä Pink Floydin paras levy, mutta ainoa, jonka ostamisesta on yli 5 vuotta. Kyllähän tuosta Shine onin alusta edelleen saa hyvä fiboja oikeanlaisessa mielentilassa. Have a Cigar on myös aina ollut yksi lemppareistani.
 
Thin Lizzy - Renegade
 
Hieno levy. Biisimateriaali on monipuolisempaa kuin Lizzyn levyillä yleensä ja oikein erinomaista. Lynott on edelleenkin mielestäni ehkä rockhistorian karismaattisin hahmo ja yksi tunnistettavimpia laulajia.

Kauko Röyhkä - Talo merenrannalla
 
The Verve - Urban hymns
 
The Stone Roses - The Stone Roses

Varmaankin:
 
1. Opeth - Still Life. Tähän en kyllästy koskaan.
2. Anathema - The Silent Enigma. Todella upea lätty ja tähänkään en oikei koskaan kyllästy.
3. Textures - Drawnig Circles. Ehdoton levy tässä listassa. Tähän en koskaan kyllästy myöskään.
 
Muita levyjä jotka eivät tuohon yltäneet, mutta ovat ihan melkein täysin yhtä hyviä ovat:
4. My Dying Bride - The Dreadful Hours
5. Opeth - My Arms Your Hearse
6. The Devin Townsend Band - Synchestra

3. Textures - Drawnig Circles. Ehdoton levy tässä listassa. Tähän en koskaan kyllästy myöskään.
 
Heh. Levy on ilmestynyt tänä vuonna, joten en ihmettele yhtään ettet ole vielä kyllästynyt. Tässähän nyt kuitenkin haettiin "kestosuosikkeja, jotka ovat olleet levyhyllyssäsi n. 5 vuotta"...

Dire Straits - Kaikki
Beatles - Kaikki
Nirvana - Kaikki
 
Empäs tiennytkään, että Dire Straits, Beatles ja Nirvana ovat jokainen tehneet levyn nimeltä: Kaikki