Yleistä keskustelua musiikista ›

Mun kovin rajallisen kokemuksen mukaan aloitteleva musikantti saa jotain järkevän kuuluista aikaan varsin nopeasti kitaralla. Jos haluaa soittaa vähän alkeita pitemmälle, basso ja rummut eivät todellakaan ole mitään helppoja instrumentteja. Musta ei tulis basistia eikä rumpalia millään. Oon yrittänyt kumpiakiakin niin huonolla tuloksella, että oksettaa ajatellakin niitä ravellyksiä. Oon tosi surkea musikantti, siksi soitan sähköskebaa.
Tosin ei skebakaan oo mikään helppo (tuskin mikään soitin) jos aattelee alkeita pitemmälle.

Kyllä huuliharppu on helpoin

marakassi on oikeasti hankala soitin, jos haluaa saada koko ajan siitä sellaista napakkaa ääntä mitä pitäisi saada. triangeli on varmaan aika helppo

Kyllä huuliharppu on helpoin
 
Joo, tämänhän huomaa kun kaikki ihmiset pystyy tosi helposti soittelemaan vaikkapa Toots Thielemansin improvisaatioita parin viikon harjoittelulla. Ja Sonny Boy tyyppistä blues vetoa. Not.

Jos pitäisi soittaa nyt heti jossain kappaleessa jota en ole koskaan kuullut niin luultavasti parhaiten se menisi rummuilla. Vielä paremmin triangelilla.

Narubasso =)

Jos pitäisi soittaa nyt heti jossain kappaleessa jota en ole koskaan kuullut niin luultavasti parhaiten se menisi rummuilla. Vielä paremmin triangelilla.
 
Tuota en usko.

heh. tulee ihan mieleen jotkut ala-asteen musatunnilla paukuttavat raivopäiset rumpalit noista teidän "rummut on helppo. sen kun hakkaa vaan" kommenteista. Mä kyllä melkein sanoisin että rummut on paljon vaikeampi soitin kuin esim kitara. Rumpalilla kun pitää se rytmi olla ihan oikeasti hyvin hallussa, sillä bändisoitossa rummut on se ylin auktoriteetti rytmin osalta. Jos kitaristilla vähän taimi heittelee niin ei se ketään kiinnosta, mutta jos rumpalilla homma kusee niin koko homma menee ihan metsään.
 
Näin. Rummuista tekee vaikean myös se, että siinä todella voi ja pitää käyttää kaikkia raajojaan. Peruskomppi 4/4 tahtilajiin ja valssi päälle on toki helppo oppia, ja ekstrahyperhätätilanteessa peruskompin osaamalla voi jotain rokkibändiä säestääkin, kun nyt suunnilleen osaa aloittaa oikealla iskulla ja lopettaa silloin kuin muutkin.
Mutta kehittyminen uudeksi Buddy Richiksi vaatii kyllä verta ja hikeä ja saatanasti työtä.
 
Kuten toki minkä vaan muunkin soittimen hallinta. Tietysti kaikki riippuu siitä, mitä haluaa saavuttaa.
 
Vastaan alkuperäiseen kysymykseen että triangeli.

Tuota en usko.
 
Jaahas.
Jos soittaisin siinä kappaleessa jollain soittimella, jolla soitetaan sointuja tai melodiaa, niin tuskinpa se kovinkaan oikein menisi.
 
Ja huomaa, että en väittänyt sen menevän hyvin rummuilla. Ei. En tietäisi yhtään pysäytyskohtia ja fillit menisivät perseelleen (ja en pysyisi tempossa yms.), mutta paremmin se silti menisi kuin jatkuva väärien sointujen soittaminen.

Viime vuosisadan alussa paikallisessa jatsiskenessä bigbandin rumpali sai neljäsosan vähemmän rahaa kuin muut, koska rumpalin "ei tarvitse osata melodioita". Laulaja sai puolet, koska laulajan ei tarvitse osata soittaa mitään.
 
Että näin :)

Balalaika

Koko otsikko on lähinnä huvittava, mutta voi hyvänen aika teitä, jotka luulette marakasseja, tamburiineja, guïroa & muita pikkuperkkuja helpoiksi hallita.
 
Paskan marjat!
 
Tamburiinin ja shakerin normi-tsika-tsaka -kompit on toki suhteelisen simppeliä saada joten kuten kulkemaan, mutta on aivan eri asia saada taimi, groove ja saundit kohdilleen. Eikä sillä tsika-tsakalla kovin pitkälle pötkitä.
 
Marakassien soitto edellyttää melkoista kontrollia niihin vehkeisiin, ja erilaisia komppeja löytyy hullut määrät.
 
Guïronkin kanssa joutuu hyvän tovin sitä tatsia hakemaan. Sitä paitsi se kuulostaa väärin soitettuna hirveältä.
 
Perkut pois lelulaatikoista, prkl!

Jazzpiano.

Ja paskat. Säkö helpommin treenaat ittes hyväksi blues-kitaristiksi kuin blues-rumpaliksi?
 
nyt puhut poika asiasta josta et tiedä. sori nyt vaan. näytä mulle sun shufflekäsi, katotaan mihin riittää. suomessa ei oo kovia bluesrumpaleita ku kourallinen. kitaraa oon soittanu sen verran, että tiiän miten bluesia soitetaan. jos soittaisin kitaraa pääinstrumenttina niin tykkäisin just eniten soittaa bluesia. helpoksi en oo väittäny. tässä vaiheessa multa luonnistunee blues rummuilla paremmin ku kitaralla ottaen huomioon kuinka paljon on uhrattu reenitunteja soitinta kohden. jos molemmilla lähtisin samalta viivalta niin ei epäilystäkään, etteikö blues irtoais skitalla helpommin ku rummuilla. rämpytellä voi kaikki mitä vaan instrumenttia, mutta kun puhuttiin soittamisesta..

nyt puhut poika asiasta josta et tiedä. sori nyt vaan.
 
Pysyn mielipiteessäni että blues-rumpalin osa on oleellisesti helpompi kuin blues-kitaristin

Koko otsikko on lähinnä huvittava, mutta voi hyvänen aika teitä, jotka luulette marakasseja, tamburiineja, guïroa & muita pikkuperkkuja helpoiksi hallita.
 
Paskan marjat!
 
Tamburiinin ja shakerin normi-tsika-tsaka -kompit on toki suhteelisen simppeliä saada joten kuten kulkemaan, mutta on aivan eri asia saada taimi, groove ja saundit kohdilleen. Eikä sillä tsika-tsakalla kovin pitkälle pötkitä.
 
Marakassien soitto edellyttää melkoista kontrollia niihin vehkeisiin, ja erilaisia komppeja löytyy hullut määrät.
 
Guïronkin kanssa joutuu hyvän tovin sitä tatsia hakemaan. Sitä paitsi se kuulostaa väärin soitettuna hirveältä.
 
Perkut pois lelulaatikoista, prkl!
 
totta! tamburiiniki (kalvollinen) on aika villi peli. haluaisimpa kuulla jonku mnettiläisen vetävän särmästi tremoloa. yleensä perkkuja ei osaa muut soittaa edes siedettävästi kuin rumpalit/perkussionistit. eikä aina nekään.

totta! tamburiiniki (kalvollinen) on aika villi peli. haluaisimpa kuulla jonku mnettiläisen vetävän särmästi tremoloa. yleensä perkkuja ei osaa muut soittaa edes siedettävästi kuin rumpalit/perkussionistit. eikä aina nekään.
 
Kuten minä. Jollain congilla saan varmaan hakattua suht hienosti tasaisia kuudestoistaosia tms. mutta siihen se sitten jää. Yhtään parempaan en pysty muilla perkkavehkeillä, vaikka rumpusetistä vaitän jotain joskus ymmärtäväni.

Pysyn mielipiteessäni että blues-rumpalin osa on oleellisesti helpompi kuin blues-kitaristin
 
no huhhei. opettelepa vetään shufflea vasurilla virveliin aksentoiden back beattia. tempot voi olla esim. alueelta 60-250. veikkaan että tulee vakavia vaikeuksia missä tempossa tahansa. saati sitten koko biisin mittaa. shufflekäsi on sellanen taitolaji että vaatii valtavan määrän reeniä, että homma toimii. sanotaan nyt vaikka 10v blueskeikkakokemusta näin alkuun. sit ehkä rupee toimiin. jos et ite soita rumpuja tai et tiiä miten rummuilla oikeasti soitetaan bluesia niin sitte ymmärrän kommentit. muuten joutuu oikeesti ihmetteleen, et mistä mies tulee.

Kuten minä. Jollain congilla saan varmaan hakattua suht hienosti tasaisia kuudestoistaosia tms. mutta siihen se sitten jää. Yhtään parempaan en pysty muilla perkkavehkeillä, vaikka rumpusetistä vaitän jotain joskus ymmärtäväni.
 
eikä niillä kuudestoistaosilla tee mitään musiikissa. congat vaatii sen, että saa släpin irtoamaan molemmilla käsillä ilman demppausta. lupaan ettei tuu hetkessä. :)

Kuten minä. Jollain congilla saan varmaan hakattua suht hienosti tasaisia kuudestoistaosia tms. mutta siihen se sitten jää. Yhtään parempaan en pysty muilla perkkavehkeillä, vaikka rumpusetistä vaitän jotain joskus ymmärtäväni.
 
Perkussiot on mielestäni siitä hämääviä, että niitä äkkiseltään, ja kylmiltään "soittaessa" on vaikea kuulla mikä menee hyvin ja mikä huonosti. Aina kun jossain on jotain perkkoja niin pakkohan niitä on päästä vähän klopajamaan. Tiedostan kyllä sen, että ei se räpistely välttämättä kenenkään muun mielestä musiikilta kuulosta. :)
 
Mutta yleisenä huomiona koko keskusteluun, tai sen aloitukseen. Mielestäni arvottaminen ei kuulu musiikkiin. Siksi on mielestäni järjetöntä etsiä helpointa soitinta, yhtä järjetöntä kuin olisi etsiä parasta soittajaa. Se mikä tekee jostain soittajasta hyvän minulle, voi olla juuri se juttu joka tekee hänestä huonon sinulle.
 
Soittimissa taas ihmisten fyysiset ominaisuudet muokkaavat sitä, mikä soitin luonnistuu parhaiten. Pitkät vai lyhyet sormet? Rytmitajua vai nuottikorvaa? Kenties molempia tasaisesti. Ominaisuudet jotka tekevät ihmisistä erilaisia, ja jotka juuri sillä erilaisuudellaan synnyttävät koko ihmisyyden, tekevät myös eri soittimista helppoja toisille ja vaikeita toisille. Jos keuhkot on heikot, ei puhallinsoittimet välttämättä onnistu, tai huuliharppu. Jos kädet on tarpeeksi lyhyet, voi kontrabasso olla ylipääsemättömän vaikea soitin. Heikkokeuhkoisesta voi silti tulla loistava kitaristi, lyhytkätisestä rumpali.
 
Kuka sanoikaan jo alkuvaiheessa, että kaikki soittimet ovat helpoimpia. Mutta samalla myös vaikeimpia.