Yleistä keskustelua musiikista ›

Ahti Tuumiainen: Finlandiasta tulee mulle mieleen sinistä ja mustaa.
 
Hieno nosto, hermanni!
 
P.s. Itte en näe musiikkia väreinä.

Käytännössä aina muotoina ja elementteinä... ja eräänlaisina figuureina. Määrittelen itselleni hyvän biisin sen mukaan kuinka selvästi näen/koen eräänlaisen scenen/teeman jossa on joko maisema/miljöö tai sitten jokin omanlainen figuuri. Kun se on selvä niin sen jälkeen värit ja elementit/materiaalit on hienosäätöö.

Tunnistan ilmiön.
 
Soittaessa näen taas bassolinjat mielessäni geometrisinä kuvioina. "Nyt neliö ja tohon perään salama, sitten kolmio ja sit kolmio ylös alaisin.."

Dirtyh: Tunnistan ilmiön.
 
Soittaessa näen taas bassolinjat mielessäni geometrisinä kuvioina. "Nyt neliö ja tohon perään salama, sitten kolmio ja sit kolmio ylös alaisin.."
 
Se on tuo kolmio ylösalaisin mielessä kun näkee naisen yleisössä. Ei se tule musiikista.

Piano näyttää neliöltä, joka on kylmä. Kitara näyttää kääntyneeltä U:lta, joka on valkoinen. Akustinen kitara on kupla ja siinä on oranssia sävyä. Elektronin piano on pölyinen neliö ja ruskea.
 
Jokaisella soundilla on oma muotonsa ja värinsä. Lisäksi ne tuntuvat erilaisilta ympäri kehoa. Jokaisella ihmisellä on eri värinen puheääni. Tämän takia väsynkin nopeasti ihmisten seurassa, kun näen koko ajan eri värejä ja muotoja.
 
Hyvä biisi tuntuu selkärangassa lämpimältä tunteelta.

Taitaapa tuo synestesia jonkinlaisena meikäläiseltäkin löytyä... tietyt soundit, soinnut ja biisit yhdistyvät tiettyihin väreihin...

Näen mielessäni rynnäkkökiväärin kun kuulen örinäheviä. En tiijä mistä johtuu.

LaMotta: Näen mielessäni rynnäkkökiväärin kun kuulen örinäheviä. En tiijä mistä johtuu.
 
En ihmettele yhtään , uhkaavaa ja uhmaavaa, sama melodia ;)

Mielenkiintoinen juttu, vaikken oikein ymmärrä mistä puhutaan. Ei ole vuotoja missään, äänet, värit ja muodot ovat siististi kaikki omissa lokeroissaan.

Gary Enfield: Mielenkiintoinen juttu, vaikken oikein ymmärrä mistä puhutaan. Ei ole vuotoja missään, äänet, värit ja muodot ovat siististi kaikki omissa lokeroissaan.
 
Sama juttu :)
 
Tosin lapsena muistan, että numerot aiheutti mulle melodiaa. Iän myötä noi synestesian rippeet ovat kuitenkin kadonneet.

Huvittavaa kyllä miten yleisiä nämä autismin spektriin liittyvät ilmiöt tuntuvat olevan musiikkiin menevillä ihmisillä.
 
Itselläni ei käytännössä ole minkäänlaista synestesiaa, mutta eräällä jenkkiläisellä tuottajakaverilla on suhteellisen vahvanakin. Ihan leppoisaa kuunnella aina välistä jotain kappaletta yhdessä ja arvuutella värejä. Itse kun en synesteetikko tosiaan ole, niin joutuu hieman pinnistelemään, että "näkee" mitään, mutta välillä on näkynyt yllättävänkin samanlaisia väri- ja muotokombinaatioita.