Yleistä keskustelua musiikista ›

velipesonen: Ongelma tuossa on että rockin määritelmä haetaan anakronistisesti eli jälkikäteen siitä mitä se näyttäisi olleen ollut. Eikä se jazzkaan oikeasti "elä" kuolleena, ei mikään elä kuolleena. Rock kuoli vuonna 1986, silloin siltä loppui happi koska bisnes ja hipit tappoivat sen.
 
Mun henk-kohtainen mielipide on, että rock on aika henkitoreissaan, mutta elää ainaki niin kauan kuin Rollarit ja Jon Spencer jatkaa. Huonompi on Suomi-rokin tilanne, kun Popedakin on ilmoittanut lopettavansa. Minusta tämä nykyinen "Suomi-rock" on paljolti iskelmää särökitaralla. Ja minun käsitykseni rockista perustuu siihen, millaisena Elvis ja kumppanit sen 50-luvulla aloittivat. Rockin pitäisi olla likaista ja ilkeää. Ei mitään "kivaa musaa, joka ei ärsytä ketään". Sitä on nyky Suomi-Rock.

Mortte: Minusta tämä nykyinen "Suomi-rock" on paljolti iskelmää särökitaralla. Ja minun käsitykseni rockista perustuu siihen, millaisena Elvis ja kumppanit sen 50-luvulla aloittivat. Rockin pitäisi olla likaista ja ilkeää. Ei mitään "kivaa musaa, joka ei ärsytä ketään". Sitä on nyky Suomi-Rock.
 
Juu. Rock edusti aikanaan vapaata ja villiä seksuaalisuutta. Koko termikin tarkoittaa nussimista alkuperäisessä muodossaan. Nykyään vapaa ja villi seksi on valtavirtaa, niin rockilla ei enää ole kapinaimagoa. Nykyään seksi on kaikkialla muualla, paitsi rockissa musiikillisesti. Ei ole svengiä eikä vaaraa. Kuten herra Monroe sjungáa, "counter culture is fading fast". Kun ei ole counter culturea, niin ei ole rokkiakaan. Vastakulttuuria on aina se, mikä ärsyttää valtaa, minkä enemmistö ja valta pyrkii sensuroimaan.
 
Kun alkaa miettiä mitä establishment pyrkii tällä hetkellä sensuroimaan, niin löytää asioita joilla ei ole perinteisesti mitään tekemistä rockin kanssa. Nykyään kaikki tekevät kaikkensa miellyttääkseen enemmistöä. Klassinen musiikki alkaa olla enemmän rockia kuin rock, koska klassinen musiikki on niin konservatiivista. Se ei nuole kenenkään persettä, se on punk nykyajassa. Se on traditio, joka ei pyri muuttumaan. Kun klassinen säveltäjä levyttää ja julkaisee teoksensa, niin levy-yhtiön kanssa tuskin paljoa lässytetään yleisön miellyttämisestä. Että onko sulla someseuraajia riittävästi, Mozart? Että tehdään tästä dub-mix ja reteet kuvat.
 
"Dignity, it never got photographed", sanoi Dylan. Joku tuottaja vai oliko levy-yhtiön edustaja sanoi lehdessä, että "biisienteko on onneksi nykyään ammattimaistunut paljon". Olisin heittänyt sitä kahvimukilla, jos olisin ollut paikalla. Kuka tällaisen kulttuurin loi? Miksi biisienteon kuuluisi ammattimaistua?, voi luoja. Miksi popin tai rockin kuuluisi olla teollisuutta? Klassisen musiikin säveltäminen ei ole ammattimaistunut pätkääkään viiteen vuosisataan, enkä usko että kukaan sellaista edes ehdottaa. Että venatkaa orkesteri, laitetaan teolliset ammattilaiset tekemään teille teos biisileirillä. Ei, klassisessa musiikissa säveltäjä yksilönä sekä persoonana nostetaan jalustalle arvoon suureen. Aivan kuten rockissa joskus ennen.
 
Dignity, it never got photographed

shuffle: Juu. Rock edusti aikanaan vapaata ja villiä seksuaalisuutta. Koko termikin tarkoittaa nussimista alkuperäisessä muodossaan. Nykyään vapaa ja villi seksi on valtavirtaa, niin rockilla ei enää ole kapinaimagoa. Nykyään seksi on kaikkialla muualla, paitsi rockissa musiikillisesti. Ei ole svengiä eikä vaaraa. Kuten herra Monroe sjungáa, "counter culture is fading fast". Kun ei ole counter culturea, niin ei ole rokkiakaan. Vastakulttuuria on aina se, mikä ärsyttää valtaa, minkä enemmistö ja valta pyrkii sensuroimaan.
 
Kun alkaa miettiä mitä establishment pyrkii tällä hetkellä sensuroimaan, niin löytää asioita joilla ei ole perinteisesti mitään tekemistä rockin kanssa. Nykyään kaikki tekevät kaikkensa miellyttääkseen enemmistöä. Klassinen musiikki alkaa olla enemmän rockia kuin rock, koska klassinen musiikki on niin konservatiivista. Se ei nuole kenenkään persettä, se on punk nykyajassa. Se on traditio, joka ei pyri muuttumaan. Kun klassinen säveltäjä levyttää ja julkaisee teoksensa, niin levy-yhtiön kanssa tuskin paljoa lässytetään yleisön miellyttämisestä. Että onko sulla someseuraajia riittävästi, Mozart? Että tehdään tästä dub-mix ja reteet kuvat.
 
"Dignity, it never got photographed", sanoi Dylan. Joku tuottaja vai oliko levy-yhtiön edustaja sanoi lehdessä, että "biisienteko on onneksi nykyään ammattimaistunut paljon". Olisin heittänyt sitä kahvimukilla, jos olisin ollut paikalla. Kuka tällaisen kulttuurin loi? Miksi biisienteon kuuluisi ammattimaistua?, voi luoja. Miksi popin tai rockin kuuluisi olla teollisuutta? Klassisen musiikin säveltäminen ei ole ammattimaistunut pätkääkään viiteen vuosisataan, enkä usko että kukaan sellaista edes ehdottaa. Että venatkaa orkesteri, laitetaan teolliset ammattilaiset tekemään teille teos biisileirillä. Ei, klassisessa musiikissa säveltäjä yksilönä sekä persoonana nostetaan jalustalle arvoon suureen. Aivan kuten rockissa joskus ennen.
 
Dignity, it never got photographed
 
Hyvä teksti!! Annoin siitä sulle plussanki!! Täysin samaa mieltä rokin osalta, mutta vähän pistää toki miettimään tuo vertailusi nykyklassisen musan tekijään. Mää en tunne nykyklassista meininkiä ollenkaan, joten voi olla, että puhun tässä nyt sitte ihan läpiä päähäni. Mutta ensinnäkin pystyäkseen säveltämään klassisen teoksen täytynnee käydä jokunen koulu ja siis pakostakin tulla aika ammattilaiseksi. Vaikka mää oon tehny omia biisejä aikalailla 40 vuotta, en ikinä pystyisi tekemään klassista sävelteosta yksinkertaisesti sen takia, ettei mua oikein koskaan ole musiikinteoria napannut. En ole viitsiny edes opetella nuotteja, aikanaan ne toki koulussa nokkahuilun soitossa osasin. Mutta hyvää rokkia tehdäkseen ei tarvitsekaan osata nuotin nuottia.
 
Toisaalta mietin sitä, että kuinkahan paljon edes perinteisen klassisen musan tekijä saa arvostusta muulta kuin ihan lähipiiriltään? Kuinka monien teoksia edes soitetaan yhtään missään ainakaan kertaa enempää? Olen ymmärtänyt, että juurikin Mozartit yms. klassikot on edelleen niitä esitetyimpiä. Jos en olisi katsonut Kassu Halosen dokkaria, en olisi tiennyt, että hän on säveltänyt sinfonian. Olihan siitä joku julkistamistilaisuus Kajaanin uuden sairaalan vihkimisen yhteydessä, mutta siitäkin oli vain dokkarissa. Edes Kassun wikipedia-sivuilla ei mainita hänen sinfoniastaan yhtään mitään, rupesin sieltä tarkistelemaan, että oliko hän jo tehnyt toisenkin. Ehkä Kassu ei sitten edes olekaan "oikea" klassisen musiikin säveltäjä, niinkuin ei monen mielestä ole Pekka Pohjolakaan, mutta jos kerran noitten miesten sinfoniat painuu unholaan heti niiden ilmestyttyä, miten ketään nykyklassista säveltäjää voi verrata entisaikojen suurin rockmuusikoihin? Varmaan juu toki ihan totta, että kukaan ei heidän töistään toki ole mitään remixejä vääntämässä. Minä itseasiassa näkisin radikaaleimpina ja mielenkiintoisimpinakin monia ns. taidemusan tekijöitä, jotka siis ovat lähteneet etsimään ihan uusia polkuja klassisen musan traditioista irrallaan (pidän itse kovasti esim. Pekka Airaksisesta, Harry Partchista, Terry Rileystä ja Suzanne Cianista, hitto just huomasin, että nainen on ollu Suomessa!), mutta taitaapa heillä olla näkyvyyttä vielä nykyklasari säveltäjiä vähemmän.

Mä en edelleenkään ole Suomen rokkitilanteesta huolissani. Esimerkiksi se seksuaalisuus. Perinteisen kulliuhon tilalla on vakuuttavaa, sekä jannujen että mimmien tekemää musaa jossa seksuaalisuutta käsitellään luontevasti ja fiksusti. Eihän rokin tarvitse tyhmää olla. Rokin määritteleminen tietty on vähän hankalaa, mutta tiettyä etevimpään rokkiin kuuluvaa tuoreutta nykymeiningeissä on.
 
Bisnestä tosin silläkään musalla ei valtavasti tehdä mutta hyvä että edes julkaistaan.

velipesonen: Ongelma tuossa on että rockin määritelmä haetaan anakronistisesti eli jälkikäteen siitä mitä se näyttäisi olleen ollut. Eikä se jazzkaan oikeasti "elä" kuolleena, ei mikään elä kuolleena. Rock kuoli vuonna 1986, silloin siltä loppui happi koska bisnes ja hipit tappoivat sen.
 
No tuo rockin määritelmä sen mukaan että levyllä kuuluu sähkökitaraa on ihan ok tai ainakin sitä on käyttäneet muutkin (esim. Tommi Liimatta suuressa serkkuteoriassa) - tosin mulle ei ainakaan ole kovin kiinnostavaa määritelläänkö kuuntelemaani musiikkia rockiksi vai ei.. joka tapauksessa suurimmassa osassa tämän vuoden kotimaisista albumeista joista olen tykännyt sähkökitaraa tunnistettavasti kuuluu, joten kai ne jonkinlaista rockia ovat.. sähkökitara on itse asiassa edelleen yllättävän hallitseva soitin!

Sähkökitara lienee ihan ok lähtökohta pääsääntöisesti, mutta on myös bändejä, jotka eivät sitä käytä ollenkaan tai ainakaan paljoa, mutta istuvat silti ilmaisunsa puolesta rock-musaan.
 
The Tripin Atlantidella ei ole ollenkaan kitaristia, mutta kyllä minä tämän silti rokin alakategorioihin laittaisin. https://youtu.be/iZIowgIG_ok
 
The Nice ja Keith Emersonin myöhempi ELP eivät myöskään nojaa kitaraan. Thr Nicella kitaristi kyllä oli, mutta väittäisin, että juuri kitaran käyttäminen esim. tämän rokiksi määrittämisen perusteena ei ole kovin osuvaa. https://youtu.be/CmYEVKDHTgU
 
Magman määrittely on usein hankalan puoleista, mutta kaipa De Futura jonkin sortin rokkia on. Säröä riittää sellossa ja bassossa, mutta kitaraa ei ole. https://youtu.be/vzyOi5XRu_g
 
Mr. Marcaille on minusta aivan perkeleen rock! https://youtu.be/glKyBYgVqIA
 
Ja toki Apocalyptica.
 
Toisaalta särökitaroita voi olla aivan helvetisti ilman, että musa on rokkia. https://youtu.be/wqgQ7IYhvRg
 
Tällaiset määrittelyt ovat aina ongelmallisia. Rokissa on kyse taiteellisesta tai mistä lie ilmaisusta, joka ei ole sinänsä sidottu johonkin yhteen tiettyyn ilmaisuvälineeseen. Välineilläkin on määrittelyissä paikkansa - esimerkiksi kitararock vaatii luonnollisesti kitaran - mutta ehkei niihin kannata lukkiutua liian lujasti.

Sähkökitara on hieno soitin ja sitähän käytettiin lähes kaikessa rock/pop-musassa ennen tätä nykyistä hiphopin ja electron valtakautta, no joo, jazzissa on pärjäilty paljon ilman sitä. Kyllä meikäläisen suosikeista suurimmalla osalla on kitara isossakin roolissa, mutta juu, menihän Wigujen paras kokoonpano kans kolmen levyn verran ilman vakikitaristia, vaikka noillakin levyillä kitaraa ainakin akustisessa muodossa edes vähän kuullaan. Toisaalta sitten nykyään kaikenlainen akustinen musiikki kolahtaa mulle paljon enemmän kuin se massiivinen metallinen särökitara, joka on kans aika valtasoundia ollut 2000-2020 -luvuilla.
 
Mutta siis juu, komppaan kaikkia muita, ei rockmusa ole mistään soittimesta kiinni, vaikka harva täysin ilman kielisoittimia tehty musa mun korvaan siltä "likaiselta ja ilkeältä" rokilta kuulostaa. Tosiaan eipä ollut Little Richardin hienoissa rokeissa kitara juurikaan esillä.

Rock and roll oli paikalliskulttuuria josta jostain syystä tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Syitä voi hakea musiikillisista ja etenkin ulkomusiikillisista tekijöistä. Rockin elinvoimaisuus minua ihmetyttää paljon enemmän kuin se että se nyt saattuu nykyisin olemaan kuollut. Koska on paljon paikallaiskulttuureja joista ei tule maailmanlaajuisia ilmiöitä.
 
Mitä on vapaa seksi? En ole sellaista kyllä huomannut. Ymmärtääkseni vapaa seksi oli hippiliikkeen julkilausuttua agendaa josta nyt en tiedä tuliko siitä koskaan suurta huutoa edes hippien itsensä keskuudessa.
 
Vai tarkoitetaanko vapaalla seksillä naisen mahdollisuutta päättää itse raskaaksi tulemisensa ajankohdasta - jos näin on niin käsitteet venyyyyvät kuin jyvääskyläläisten puhe.

Tulipas luettua koko ketju. Perin mielenkiintoista ja asiallista tekstiä useammalta tekijältä. Näin harrastelijana törmää siihen todellisuuteen, että eihän nämä rämpyttelyt oikein ketään kiinnosta, vaikka palaute olisi muutoin varsin arvostavaa ja positiivista.

velipesonen: Ongelma tuossa on että rockin määritelmä haetaan anakronistisesti eli jälkikäteen siitä mitä se näyttäisi olleen ollut. Eikä se jazzkaan oikeasti "elä" kuolleena, ei mikään elä kuolleena. Rock kuoli vuonna 1986, silloin siltä loppui happi koska bisnes ja hipit tappoivat sen.Rock kuoli vuona 1986?.vaikuttiko siihen kun tona vuonna Europe julkaisi The final countdown -levyn ja Bon jovi slippery when wet- levyn!!!.

Ei ole rock kuollut, kuten ei mikään muukaan musatyyli joka on ikinä keksitty. Yksilölle voi olla. Kuten mulle rock on kuollut, koska munsta rock on aika paskaa.

velipesonen: Rock and roll oli paikalliskulttuuria josta jostain syystä tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Syitä voi hakea musiikillisista ja etenkin ulkomusiikillisista tekijöistä. Rockin elinvoimaisuus minua ihmetyttää paljon enemmän kuin se että se nyt saattuu nykyisin olemaan kuollut. Koska on paljon paikallaiskulttuureja joista ei tule maailmanlaajuisia ilmiöitä.
 
Eiköhän Rock`n`Rollin nousuun populaarimusassa ollut syynä ihan selkeästi se, että se puhutteli sen ajan nuorisoa enemmän kuin mikään muu musa ennen sitä. Musabisneksen aikuisethan pitivät sitä ohimenevänä muotivillityksenä ja koettivat viihteellistää sitä Fabianin tyylisillä laulajilla. Kyllähän se jonkun vuoden näyttikin, että rock jää lyhyeksi ilmiöksi monen 50-luvun rokkarin kuollessa ja taas toisten, kuten Elviksen omaksuessa viihteellisemmän tyylin. Mutta sitten Beatles ja kumppanit palauttivat rokin nuorisolle useiksi kymmeniksi vuosiksi!
 
Kyllä voi sanoa, että Rock on pelastanut minunkin elämän! Jos se tosiaan olisi jäänyt vain 50-luvun artistien ilmiöksi ja viihdelaulajat olisivat sen jälkeen vallanneet populaarimusakulttuurin, enpä usko, että olisin koskaan innostunut musasta samalla lailla kuin mitä innostuin! Kyllä niin rokin kuuntelu kun soittaminenkin sai mulla aikaan sen, että paljon vähemmän tein tyhmyyksiä nuorena. Vaikea mun on kans kuvitella, mikä muu asia olisi voinut tulla vastaavaksi intohimoksi mulle, jos ei rokkia olisi ollut, minä kun jaksan intoilla siitä vieläkin vaikka nykymeno on mitä on.

Jep. Rock on minulle käsityöläiskulttuuria, ei teollisuutta. Jokainen artisti tekee biisinsä itse. Idea ei ole olla julkisuudessa julkisuuden vuoksi eikä käyttää musiikkia terapiana, vaan luoda uutta itse. Kyllä 90-luvun lama olisi ollut tylsä ilman rokkia ja bänditreenejä. Silloin rock, muusikkous antoi jonkinlaisen hataran identiteetin kun muunlaisia identiteettejä ei ollut tarjolla. Opiskelut oli opiskeltu, eikä töitä ollut. Muusikkoidentiteetti syntyi pelastamaan tilanteen. Tästä syystä siitä onkin nyt viisikymppisenä vaikea ollut irtautua, vaikka en edes tiedä, pitäisikö.

Miksi pitäisi? Aikas pientä meikäläisen bänditouhut nykyään on, mutta musaa kuuntelen ihan entiseen malliin ja ostelen levyjä. En aio siinä mielessä koskaan "aikuistua", että lopettaisin "lapsellisen rokin kuuntelun" ja alkaisin vaikkapa urheilemaan ja/tai metsästämään tai johonkin muuhun "tosi miesten" touhuun. Autojen rassauskaan ei ole koskaan voinut vähempää kiinnostaa.
 
Muusikonidentiteetistä vielä sen verran, että kyllä se mulle syntyi jo peruskoulussa. Tosin olen aina mieltänyt itseni enemmän pelimanniksi kuin muusikoksi, ihan ryppy otsassa en ole koskaan musiikin soittamista harrastanut ja vähäiseksi on jäänyt kaikenlainen soittamisen opiskelu.

Mortte: Miksi pitäisi? Aikas pientä meikäläisen bänditouhut nykyään on, mutta musaa kuuntelen ihan entiseen malliin ja ostelen levyjä. En aio siinä mielessä koskaan "aikuistua", että lopettaisin "lapsellisen rokin kuuntelun" ja alkaisin vaikkapa urheilemaan ja/tai metsästämään tai johonkin muuhun "tosi miesten" touhuun. Autojen rassauskaan ei ole koskaan voinut vähempää kiinnostaa.
 
Muusikonidentiteetistä vielä sen verran, että kyllä se mulle syntyi jo peruskoulussa. Tosin olen aina mieltänyt itseni enemmän pelimanniksi kuin muusikoksi, ihan ryppy otsassa en ole koskaan musiikin soittamista harrastanut ja vähäiseksi on jäänyt kaikenlainen soittamisen opiskelu.
 
Niin. Juu musaa tulee kuunneltua yhä, bänditouhut ovat jääneet taakse jo aikoja sitten eikä minkäänlaista uutta projektia ole syntynyt, yrityksistä huolimatta. Siinä se peruskoulun jälkeen alkoi itselle syntyä, peruskoulussa sitä oli vasta vain musadiggari, ei vielä soittaja sillä lailla. En ole minäkään soittamista opiskellut.
 
Aika on ajanut jo vähän itsestä ohi, nykyinen musabisnes on niin eri juttu. Oma käsitys musan tekemisestä on vanhanaikaisen romanttinen tässä kylmää teollista sarjatuotantoa ihannoivassa ajassa. Biisejä tehdään silleen että otetaan soittimet käteen, ja aletaan huutamaan. Siitä niitä syntyy. Ei tietokoneita eikä somea. On yksi hienoimpia fiiliksiä kun biisi syntyy minuutissa kun porukka vain improvisoi. Toki siihen usein tarvitaan jonkinlainen snadi sytyke. Yksi hyvältä kuulostava lause, sana, riffi, yms.

shuffle: Niin. Juu musaa tulee kuunneltua yhä, bänditouhut ovat jääneet taakse jo aikoja sitten eikä minkäänlaista uutta projektia ole syntynyt, yrityksistä huolimatta. Siinä se peruskoulun jälkeen alkoi itselle syntyä, peruskoulussa sitä oli vasta vain musadiggari, ei vielä soittaja sillä lailla. En ole minäkään soittamista opiskellut.
 
Aika on ajanut jo vähän itsestä ohi, nykyinen musabisnes on niin eri juttu. Oma käsitys musan tekemisestä on vanhanaikaisen romanttinen tässä kylmää teollista sarjatuotantoa ihannoivassa ajassa. Biisejä tehdään silleen että otetaan soittimet käteen, ja aletaan huutamaan. Siitä niitä syntyy. Ei tietokoneita eikä somea. On yksi hienoimpia fiiliksiä kun biisi syntyy minuutissa kun porukka vain improvisoi. Toki siihen usein tarvitaan jonkinlainen snadi sytyke. Yksi hyvältä kuulostava lause, sana, riffi, yms.
 
Mulla on tällä hetkellä vain akustinen blues-trio. Hyvin paikallisesti tehdään kevät-kesä -painotteisesti muutamia keikkoja. Ohjelmisto on pääasiallisesti vanhaa Delta- ja Chicagobluesia, mutta olen tällekin poppoolle tehnyt muutaman oman biisin. Kaikintavoin mukavaa on soittaminen tossa ollut, joku vuosi sitten kyllästyin sähköiseen soittamiseen ja möin melkein kaikki kamat pois, yksi sähkis kitara ja basso jäi sekä pieni kotivahvistin. Ei ole koskaan muakaan kiinnostanu biisejä tietokoneella tehdä, kyllä mää aina pääsääntöisesti olen biisit yksin kotona kitaralla tehnyt ja vienyt ne sitten toisten muokattavaksi reenikämpälle.
 
Aikanaan mulla kävi hyvä mäihä, että pääsin jo peruskoulun kolmannella luokalla bändiin. Veli ei saanut bändiinsä basistia, niin otti minut sitten sillä ehdolla, että suostuin soittamaan bassoa! : )

shuffle: Niin. Juu musaa tulee kuunneltua yhä, bänditouhut ovat jääneet taakse jo aikoja sitten eikä minkäänlaista uutta projektia ole syntynyt, yrityksistä huolimatta. Siinä se peruskoulun jälkeen alkoi itselle syntyä, peruskoulussa sitä oli vasta vain musadiggari, ei vielä soittaja sillä lailla. En ole minäkään soittamista opiskellut.
 
Aika on ajanut jo vähän itsestä ohi, nykyinen musabisnes on niin eri juttu. Oma käsitys musan tekemisestä on vanhanaikaisen romanttinen tässä kylmää teollista sarjatuotantoa ihannoivassa ajassa. Biisejä tehdään silleen että otetaan soittimet käteen, ja aletaan huutamaan. Siitä niitä syntyy. Ei tietokoneita eikä somea. On yksi hienoimpia fiiliksiä kun biisi syntyy minuutissa kun porukka vain improvisoi. Toki siihen usein tarvitaan jonkinlainen snadi sytyke. Yksi hyvältä kuulostava lause, sana, riffi, yms.
tosin olihan 60- luvulla eräs motown myös sarjatuotantoa tavallaan. samat biisintekijät ja house bändi , ainoastaan laulajat vaihtu mikin ääressä.

Mortte: Eiköhän Rock`n`Rollin nousuun populaarimusassa ollut syynä ihan selkeästi se, että se puhutteli sen ajan nuorisoa enemmän kuin mikään muu musa ennen sitä.
 
Tällaisten tulkintojen ongelmana on että ne pyörittävät narratiivia jota rock-sukupolvi kaikkein mieluiten haluaa omasta asiastaan toistettavan.

Eikö selitykseksi kelpaa se että rokkimeininki vetoaa primitiivisiin vaistoihin paremmin kuin muu musiikki? Vaistoillahan tässä kuitenkin edetään eikä järjellä.

En ole asiaan juurikaan perehtynyt, mutta olettaisin, että nuorison hahmottuminen kuluttajaryhmäksi 50-luvun amerikoissa oli merkittävä myötätekijä. Kaupalliset intressit tukivat vahvasti nuorisokulttuurin syntyä. Plus että rock itsessään oli energisoivaa musaa, eli täytti paikkansa. Oma lukunsa on sitten rokin leviäminen muualle maailmaan. Oisko moniakaan kiinnostanu samoissa määrin jos se ois tullu muualta kuin amerikoista?