Yleistä keskustelua musiikista ›

Yksi hyvä arvo on se, että nykyään tuntuu siltä että biisin "hyvyys"=kuinka paljon se myy tai tienaa rahaa. Eikös se joskus "kulta-aikoina" ollut jotain ihan muuta? Vai millä muulla voi selittää, että ne ikivanhat 60, 70, 80 klassikot soi vieläkin radioissa? Taasen 90 2000luvulta ei samanlaisia ikivihreitä löydykään samassa mittakaavassa. Mun mielestä on hyvin hyvin vitun perseestä jos jo biisiä tehdessä mietitään kuinkahan paljon tää soi radiossa ja kuinka montaa tää miellyttää ja toivottavasti ei vaan ketään häiritse. Juurikin niitä syitä miksi radiota ei voi kuunnella, tai ainakaan suurimpaa osaa kanavasti, siellä soi juurikin ne "huipputuottajien" tuotteet, mitkä tarjoaa vain sitä musiikillista "oikeaoppisuutta", eli näin mun näkökannasta hirveetä paskaa.

Rubuinen: Yksi hyvä arvo on se, että nykyään tuntuu siltä että biisin "hyvyys"=kuinka paljon se myy tai tienaa rahaa. Eikös se joskus "kulta-aikoina" ollut jotain ihan muuta? Vai millä muulla voi selittää, että ne ikivanhat 60, 70, 80 klassikot soi vieläkin radioissa? Taasen 90 2000luvulta ei samanlaisia ikivihreitä löydykään samassa mittakaavassa. Mun mielestä on hyvin hyvin vitun perseestä jos jo biisiä tehdessä mietitään kuinkahan paljon tää soi radiossa ja kuinka montaa tää miellyttää ja toivottavasti ei vaan ketään häiritse. Juurikin niitä syitä miksi radiota ei voi kuunnella, tai ainakaan suurimpaa osaa kanavasti, siellä soi juurikin ne "huipputuottajien" tuotteet, mitkä tarjoaa vain sitä musiikillista "oikeaoppisuutta", eli näin mun näkökannasta hirveetä paskaa.
 
Miksi sä ajattelet, että niin ei tehty 60-80 luvuilla? Nimenomaan tehtiin, oli jopa kompleksisia sävellyskonklaaveja, jotka suolsi hittimatskua eri artisteille.

Lennu: Miksi sä ajattelet, että niin ei tehty 60-80 luvuilla? Nimenomaan tehtiin, oli jopa kompleksisia sävellyskonklaaveja, jotka suolsi hittimatskua eri artisteille.
 
60 luku ja Motown.

Rubuinen: Vai millä muulla voi selittää, että ne ikivanhat 60, 70, 80 klassikot soi vieläkin radioissa? Taasen 90 2000luvulta ei samanlaisia ikivihreitä löydykään samassa mittakaavassa.
 
Kuten joku jo aiemmin tekstissään viittasi, niin nuo 60-, 70- ja 80-lukujen klassikot soi vieläkin radiossa siksi, että radiota kuuntelee myös vanhempi ikäpolvi, joka tuolloin oli nuori ja assosioi noita kappaleita menneisyyteensä + nostalgia. Eikä noita klassikoita juuri NRJ:ltä tai Voicelta paljon kuulu. Nuo kun on suunnattu nuoremmalle väelle, joille nuo klassikot ei merkitse tuon taivaallista. Katsotaan vaikka 10-20 vuoden päästä niin alkaa niitä klassikoita löytymään 90- ja 2000-luvuiltakin ihan tarpeeksi. Silloin ne kappaleet tuo itselle mieleen omat nuoruusajat koulun diskossa tai festarilla ympäripäissään.

stokstoks: Kuten joku jo aiemmin tekstissään viittasi, niin nuo 60-, 70- ja 80-lukujen klassikot soi vieläkin radiossa siksi, että radiota kuuntelee myös vanhempi ikäpolvi, joka tuolloin oli nuori ja assosioi noita kappaleita menneisyyteensä + nostalgia. Eikä noita klassikoita juuri NRJ:ltä tai Voicelta paljon kuulu. Nuo kun on suunnattu nuoremmalle väelle, joille nuo klassikot ei merkitse tuon taivaallista. Katsotaan vaikka 10-20 vuoden päästä niin alkaa niitä klassikoita löytymään 90- ja 2000-luvuiltakin ihan tarpeeksi. Silloin ne kappaleet tuo itselle mieleen omat nuoruusajat koulun diskossa tai festarilla ympäripäissään.
 
Mun havainto on se, että nykyään yllättävän monet nuoretkin kuuntelee myös vanhoja klassikoita ihan aktiivisesti. Ainakin sellaiset, jotka harrastavat musaa kuuntelu- ja/tai soittopuolella. Eri asia on se porukka, joka ei ole niin musiikkiorientoitunutta ja joille musa on lähinnä äänitapettia, niille riittää päivän soittolistahitit. Oma lukunsa on johonkin kapeaan genreen jämähtäneet. 90-luvulta lähtien musassa on ollut niin paljon vanhan kierrätystä, että aika näyttää kuinka iso osa tästä musiikista jää elämään klassikkoina. Olennainen juttu on myös se, että ennen hitit yhdistivät koko sukupolvea. Nykyään musiikkiyleisö on pirstoutunut pieniin kohderyhmiin eikä sukupolvikokemuksia synny niin helposti. Tällaisessa tilanteessa biisejä nousee aiempaa nihkeämmin klassikkoasemaan.

Lennu: Miksi sä ajattelet, että niin ei tehty 60-80 luvuilla? Nimenomaan tehtiin, oli jopa kompleksisia sävellyskonklaaveja, jotka suolsi hittimatskua eri artisteille.
 
On on aina tehty. Mutta jos nykyään jo demoasteen bändit miettii radiosoittoja, eikä sitä miten "hyviä" ne biisit ovat. Ja ainahan sieltä radiosta on paskaa tullut.
 
E: ja se piti sanoa, että tuohon aikaan tais se biisi merkitä enemmän, kuin perseet ja tissit? Eli keskityttiinkö silloin kuitenkin enemmän siihen, että sen biisin piti kuullostaa hyvältä, kun ei ollut yhtä vahvasti esillä perseenpyöritys videot jne.--> tai no niitä teki tukkahevi jampat:-).

Laitetaan nyt tänne vielä esimerkki musiikista, jota ei ole kirjoitettu co-writeissa eikä tuotantopalavereissa, ja jota ei allekirjottaneen mielestä ole motivoinut se tilille virranneiden dollarien määrä, vaan jokin ihan muu.
 
http://www.youtube.com/watch?v=keMbjwBzWYw
 
Olkoonkin Steven status tänä päivänä mikä hyvänsä, se, mistä kaikessa PITÄISI olla kyse, se juuri, ei vaikuta kadonneen minnekään.
 
Samaa ei todellakaan voi sanoa valtaosasta mainstream -musiikkia. Itselleen saa toki uskotella muutakin, jos tahtoo.
 
Jos jonain päivänä kykenisin tekemään jotain yhtä hienoa, ei koko elämä persaukisena takkutukkana tuntuisi edes uhrauksen tapaiselta.
 
Sitä mä vaan, ja kukin tavallaan.

stokstoks: Katsotaan vaikka 10-20 vuoden päästä niin alkaa niitä klassikoita löytymään 90- ja 2000-luvuiltakin ihan tarpeeksi. Silloin ne kappaleet tuo itselle mieleen omat nuoruusajat koulun diskossa tai festarilla ympäripäissään.
 
Siinä kohassa ku Coco Jamboo ja Captain Jack alkaa raikaamaan radiosta vielä enemmän, ni loppu mun musan kuuntelu kokonaan.

Funkonaut: Siinä kohassa ku Coco Jamboo ja Captain Jack alkaa raikaamaan radiosta vielä enemmän, ni loppu mun musan kuuntelu kokonaan.
 
No juu, toivottavasti ei ikinä nuo. Mutta onhan sieltä kasaridiscoistakin jäänyt radioihin soimaan niitä oman genrensä klassikoita, joista vielä nykyäänkin tehdään uudistettuja versioita (melkoisen kehnosti).
 
Kyllähän tämän nykyinen tarjonta internetin takia on huomattavasti suurempaa, kuin esimerkiksi 60- ja 70-luvuilla ja ilman nettiä ei niitä pienempiä bändejä oikein tainnut löytyäkään. Ehkä osin siksi monet Suomessa tuolloin soineet kappaleet on muodostunut klassikoiksi. Ilman loputonta vaihtoehtojen määrää nuo muutamat sadat kappaleet yhdistikin kansaa ja suuresta osasta hittejä tehtiinkin käännösbiisejä suomalaisille, joita lauloivat tutut suomalaiset laulajat.
 
Aikaisempaan lainattuun; Jep, kyllähän nuoret nykyäänkin kuuntelee paljon noita klassikkobiisejä. Viittasinkin tuolla nuorisolla tuossa yhteydessä siihen porukkaan, joka kuuntelee NRJ:tä tai Voicea. Muita kanavia kuuntelemalla ei kyllä voi välttyä noilta klassikoilta. Esim RadioCity soittaa varmaan noin 80% vähintään 15 vuotta vanhaa musiikkia.
 
Ja varmaan monelle nuo klassikot on tullut tutuiksi myös vanhempien levyhyllyjen kautta.
 
Voisin kyllä veikata, että 20 vuoden päästä itse ainakin kuuntelen nostalgiatippa lahkeessa jotain CMX:n Auraa tai Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu -levyä. Ehkäpä Musen Showbiz ja Anatheman Alternative 4. Jne... Eiköhän noita tämän ajan klassikoita muodostu myös.

stokstoks: Muita kanavia kuuntelemalla ei kyllä voi välttyä noilta klassikoilta. Esim RadioCity soittaa varmaan noin 80% vähintään 15 vuotta vanhaa musiikkia.
 
Tavallaan tää on kyl huolestuttavaakin. Ja nykymusastakin aina samat rallit. Tarvetta ois piraattiradioille... Joskin, niitäkin taitaa olla vaikka ja kuinka. Niidenkin keskuudesta on ongelma löytää ne hyvät.
 
Voisin kyllä veikata, että 20 vuoden päästä itse ainakin kuuntelen nostalgiatippa lahkeessa jotain CMX:n Auraa tai Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu -levyä. Ehkäpä Musen Showbiz ja Anatheman Alternative 4. Jne... Eiköhän noita tämän ajan klassikoita muodostu myös.
 
Juu, kyl vieläkin mainioita levyjä tehdään. Niiden löytäminen on vaan hankalaa, ku levyjä ja äänitteitä julkaistaan vaikka ja kuinka.

Ravenheart: Laitetaan nyt tänne vielä esimerkki musiikista, jota ei ole kirjoitettu co-writeissa eikä tuotantopalavereissa, ja jota ei allekirjottaneen mielestä ole motivoinut se tilille virranneiden dollarien määrä, vaan jokin ihan muu.
 
En mä lähtis arvailemaan toisten motiiveja tehdä musiikkia. Miks Macca keikkailee vieläkin? Sillä on taaloja omasta takaa niin paljon, että ei sen rahan vuoksi tarttis tehdä yhtään mitään. Joten kait hän sitten tykkää siitä hommasta.
 
Olkoonkin Steven status tänä päivänä mikä hyvänsä, se, mistä kaikessa PITÄISI olla kyse, se juuri, ei vaikuta kadonneen minnekään.
 
Mikäs miehen stauksessa on vikana?

rintapek: En mä lähtis arvailemaan toisten motiiveja tehdä musiikkia. Miks Macca keikkailee vieläkin? Sillä on taaloja omasta takaa niin paljon, että ei sen rahan vuoksi tarttis tehdä yhtään mitään. Joten kait hän sitten tykkää siitä hommasta.
 

 
Mikäs miehen stauksessa on vikana?
 
Älä tuu tänne järkeilemään, kun mustasydäminen hevimies valistaa meitä kaikkia musiikin tekemisen oikeista motiiveista. Hän, jos kuka, sen tietää!

rintapek: En mä lähtis arvailemaan toisten motiiveja tehdä musiikkia. Miks Macca keikkailee vieläkin? Sillä on taaloja omasta takaa niin paljon, että ei sen rahan vuoksi tarttis tehdä yhtään mitään. Joten kait hän sitten tykkää siitä hommasta.
 

 
Mikäs miehen stauksessa on vikana?
 
Voi vittu, mitä vammailua. Osoita teksteistäni kohta, jossa sanon, että kaikki myyvää musiikkia tehneet tahot, legendat ja yksi koko rock-musiikin ikoneista teki tai tekee hommaa vääristä syistä.
 
Ei mikään vikana, vaan siitä huolimatta, että homma lurpsahti yhtäkkiä tosi isolleen, ei itse musiikin suuntaviivat määrittyneet uudestaan myyvyyden nimissä.
 
sticky fingers: Älä tuu tänne järkeilemään, kun mustasydäminen hevimies valistaa meitä kaikkia musiikin tekemisen oikeista motiiveista. Hän, jos kuka, sen tietää!
 
Mikäs sua nyt kismittää? Jos haluat tehdä musiikkiasi palavereissa ja hitti silmissä siintäen, niin go for it. Mä yritän vain sanoa, että "pakarat ammollaan hinnalla millä hyvänsä myyntilistojen kärkeen ja laskut maksuun" -mentaliteetti ei ole ainoa muusikkouden muoto, eikä jokainen muusikko tavoittele ensisijaisesti pelkkää taloudellista menestystä tekemisillään. Vaikkei siitä kohdalle sattuessa kieltäydykään, se ei ole ainoa mittari, joka jakaa muusikot voittajiin ja häviäjiin. Jokainen, jonka mielestä ulkomusiikilliset asiat ratkaisevat liikaa, ei ole katkera vaikkapa sittten Teemu Brunilalle tai Risto Asikaiselle.
(Jos nyt vielä muistutan, että tämähän oli se syy, miksi ärsyynnyin ja ylipäänsä kirjoitin tähän ketjuun mitään.)
 
Mitä tulee mun tiedon määrään, tai laatuun, annoin referenssiä siitä, mitä olen musiikin parissa hommaillut ja millä perusteella esitän väitteeni, että musabisnes on loppujen lopuksi aikamoista paskaa. Sentään perustelin itseni ja mielipiteeni jollakin tapaa. Samaa ei voi sanoa kaikista täällä kirjoittelevista. Mielipidettä ja ohjetta oikeista tavoista tehdä tai saada musiikkiaan läpi tulee sellaisella auktoriteetilla, että oksat pois.
 
Minä tiedän, miksi minä teen musiikkia. Ja olen saavuttanut jo nyt enemmän, kuin uskoin saavuttavani. En rahallisesti, vaan asioita, joita olen tehnyt ja paikkoja, joissa olen käynyt. Enkä myisi niitä asioita mistään hinnasta, vaikka voisinkin.
En edes vaihtaisi siihen hittipiisiin, jolla maksaisin lokoisan elämän banaanisaarella loppuelämäksi.
 
Edittinä vielä sticky fingersille : Osuit mun arkaan paikkaan, täytyy tunnustaa. 7 vuotta vanhaan nimimerkkiin. Ouch.

Ravenheart: Voi vittu, mitä vammailua.
 
No en tota ny millään pahalla tarkoittanu.
 
Mut fakta on se, et ei kukaan pysty tostvaan päättämään, et nyt mä ryhdyn kuuluisaksi ja rikkaaksi, oli ala mikä tahansa.
 
Vaik sit tekis tusinapoppia tai huttuhömppää, niin kyl se vaan tekijöiltään jotain vaatii. Ensinnäkin se on vaatinut vuosia kovaa työtä ja sitä oman kivijalan rakentamista, jonka päällä tänään ehkä voi hieman tukevammin seistä. Mutta ei semmoista kukaan jaksa, jos ei siit hommasta tykkää. Ja äkkiä se kivijalka sortuu kans, jos hommaa lähtee tekemään ns. vasemmalla kädellä.
 
Mut et pysyisin aiheessa, niin Rouheelle tiedoksi, et mä olen jokseenkin samaa mieltä homege:n kanssa. On sinänsä ihan tarttuvaa rallattelua, mutta polkee koko ajan paikallaan. Biisit alkaa ja päättyy, mutta ne ei siin välissä käy missään, eikä kerro oikeastaan mitään. Lähtökohtaisesti kumminkin ihan kivoja, mut petraamista löytyy paljonkin.
 
Eikä se itse biisi tai esittäjäkään mitään takaa. Ihan esimerkkinä vaik Kris Kristofferssonin Help me make it through the night, jonka alkuperäisesittäjä hän oli itse. Hänen jälkeensä laulun levyttivät vähän ajan päästä Elvis, Bryan Ferry ja Jerry Lee Lewis, mut Sammi Smithin versio oli se, mist tuli hitti.

Ravenheart: ....
Mikäs sua nyt kismittää? Jos haluat tehdä musiikkiasi palavereissa ja hitti silmissä siintäen, niin go for it. Mä yritän vain sanoa, että "pakarat ammollaan hinnalla millä hyvänsä myyntilistojen kärkeen ja laskut maksuun" -mentaliteetti ei ole ainoa muusikkouden muoto, eikä jokainen muusikko tavoittele ensisijaisesti pelkkää taloudellista menestystä tekemisillään. Vaikkei siitä kohdalle sattuessa kieltäydykään, se ei ole ainoa mittari, joka jakaa muusikot voittajiin ja häviäjiin. Jokainen, jonka mielestä ulkomusiikilliset asiat ratkaisevat liikaa, ei ole katkera vaikkapa sittten Teemu Brunilalle tai Risto Asikaiselle.
(Jos nyt vielä muistutan, että tämähän oli se syy, miksi ärsyynnyin ja ylipäänsä kirjoitin tähän ketjuun mitään.)
 
Mitä tulee mun tiedon määrään, tai laatuun, annoin referenssiä siitä, mitä olen musiikin parissa hommaillut ja millä perusteella esitän väitteeni, että musabisnes on loppujen lopuksi aikamoista paskaa. Sentään perustelin itseni ja mielipiteeni jollakin tapaa. Samaa ei voi sanoa kaikista täällä kirjoittelevista. Mielipidettä ja ohjetta oikeista tavoista tehdä tai saada musiikkiaan läpi tulee sellaisella auktoriteetilla, että oksat pois.
 
Minä tiedän, miksi minä teen musiikkia. Ja olen saavuttanut jo nyt enemmän, kuin uskoin saavuttavani. En rahallisesti, vaan asioita, joita olen tehnyt ja paikkoja, joissa olen käynyt. Enkä myisi niitä asioita mistään hinnasta, vaikka voisinkin.
En edes vaihtaisi siihen hittipiisiin, jolla maksaisin lokoisan elämän banaanisaarella loppuelämäksi.
 
Edittinä vielä sticky fingersille : Osuit mun arkaan paikkaan, täytyy tunnustaa. 7 vuotta vanhaan nimimerkkiin. Ouch.
 
Mua kismittää vähän vaan se, että sun tekstistä saa kuvan, että juurikin ainoa "oikea" musiikin tuottamismuoto ja/tai sillä elämisen muoto on tuo sinun omasi. Kunnioitan tietysti sitä, että pysytään uskollisena omalle jutulle jne., mutta sun jutuistasi jää kuva, että kaikki muu tästä poikkeava tarkoittaa musiikin tekemistä "pakarat ammollaan" ja "palaverissa". Mä en usko tota. Niinkuin elämässä yleensäkin, joskus joutuu tekemään myönnytyksiä ja joskus niitä jopa on kokonaisuuden kannalta kannattavaa tehdä. Ei elämässä muutenkaan pitkälle hiihtele ilman tiettyä pelisilmää... Sitä mä vaan.
 
Pahoittelen, jos sinällään korkeintaan keskinkertainen nimimerkkipiikkini upposi kovinkin syvälle. Otetaan se pois *noin*.