Yleistä keskustelua musiikista ›

tenkainen: ...objektiivisen top50-listan? Puhumattakaan siitä, että levyjä edes voisi laittaa mihinkään järjestykseen...
 
No kaipa se tässä on:
http://ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki
 
Joo, joo, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä jne.

sub zero: tuomari nurmion ekan levyn klassikko-statuksen ymmärrän, mutta mehuhetki ja punainen planeetta ei kyllä toimineet mulle.
 
Nurmion myöhemmät on vähän silleen vedenjakajia Kohdusta hautaan taas toimiessa jotenkin suuremmalle joukolle. Kai se tarjoilee jotain niin garage-, iskelmä- kuin juurifanillekin myöhempien ollessa ehkä enemmän suomirokimpia levyjä erilaisin maustein.
 
Lasten mehuhetki on etenkin jotenkin sellainen levy, että siitä joko pitää tai sitten ei. Sanoitusten nonsense ja se muu postpunkahtavuus ei välttämättä toimi ihan kaikille.
 
nuclear nightclub oli vähän pettymys, kun ei kolissu aluks, mut onhan se kansainvälisen tason levy selvästi
 
Juu, soundeiltaan se ei kyllä eroa juurikaan mistään korkeimman tason brittiläisestä 70-luvun puolivälin progeilusta, mutta ei se meikäläisellekään ole ihan hirveästi toiminut. Koko levyllä on oikeastaan päädytty sellaiseen päättömään popin ja kokeellisuuden välillä tasapainoilemiseen, joka ei tavallaan hyödytä kumpaakaan osasta. Nimikkokappale on kyllä varsin mainio.
 
hurriganesiin ja hectoriin en ole uskaltanut koskea vieläkään. samoin eput ja leevi on liian suosittua et niitä vois kuunnella.
 
Näistä olen likemmin kuunnellut vain Hectoria, jonka kuunteleminen vaatii kyllä huumoria. Herra Mirandos esimerkiksi on toisinaan olevinaan kovinkin myyttinen, mutta meikäläisen pokka ei pidä niissä kaiken maailman prologeissa sun muissa. Loppuviimein Harman Heikin levyjen parhaat lohkaisut kertovat kuitenkin aina yllätyksettömästi nussimisesta eivätkä esimerkiksi Atlantiksesta. Kyllä silläkin miehellä hyvää musiikkia on, pakko myöntää.

kepe-5: Vuoden 1970 Tombstone Valentine on kaikkiaan ihan mieletön lätty ja se kyllä ansaitsisi sijoituksen kymmenen parhaan joukossa.
 
Erittäinkin samaa mieltä. Loistava levy.
1980 yhtyeeltä henk. koht. suuri suosikki on Pelko ja Viha.
Listalla ei oo yhtään naisten tekemää levyä, jos ei Tarja Turusta lasketa. Vaan taitaa kuitenkin olla enempi Holopaisen aivotuksia Nightwish?
Smack ja Melrose ois asiaa.
Edit. Tehosekoittimen Varoittava esimerkki on hieno levy, kaikkine mölinöineen ja kolinoineen. :-D

Gardiner:
Smack ja Melrose ois asiaa.

Juu.
 
Entä Shadowplayn Touch and glow? Vai mainitsiko joku sen jo?

Juice Leskinen Slam: Tauko III (15. yö)
Erittäin vahva kokonaisuus, kuuluisi ehdottomasti 10 ensimmäisen joukkoon

Aluksi: Listoista ei kannattaisi välittää. Tässä esimerkiksi 100 kaikkien aikojen bändiä:
 
http://www.avrev.com/top-100-bands- … ll-time/top-10-rock-bands/index.php
 
Kyllähän tuokin keskustelua herättää. Itse en todellakaan ole listan kanssa samaa mieltä, varsinkaan järjestyksen osalta, mutta herättipä tuokin kiinnostuksen.
 
Soundin lista kertoo mielestäni parista asiasta. Ensinnäkin toimittajat ovat halunneet tuoda listalla itseään esille äänestämällä listalle omia suosikkejaan, joita he sitten pääsevät jutussa perustelemaan. Liekin Korppi on mielestäni mainio levy, mutta onko sen paikka suomalaisen pop-musiikin historiassa korkeammalla kuin vaikka kaikkien niiden listan ulkopuolisten, joita täälläkin on lueteltu? Toinen tällainen levy listalla on mm. Ville Leinosen Suudelmitar, johon pätee sama ihmettely kuin edelliseen.
 
Toisaalta on mielenkiintoista taas kerran nähdä, kuinka jotkut artistit ovat ikään kuin arvostelun yläpuolella. Tässä tapauksessa mieleeni tulevat vaikka listalla hyvin edustetut Ismo Alanko ja Tuomari Nurmio. Miten tuohon asemaan pääsee? Ovatko artistit todellakin niin hyviä, siis hyvän referenssejä? Mitä jos onkin niin, että löytyykin joku, jota kyseisten artistien musiikki ei vain liikuta mitenkään? Eivätkö he vain ymmärrä hyvän päälle?
 
Samoin on mielenkiintoista se, että jotkut artistit vain eivät voi olla kriitikoiden/toimittajien suosiossa. Ultra Bra oli aikanaan melkoisen suosion saavuttanut bändi, jonka musiikki oli hyvin sävellettyä ja sovitettua sekä soitettua. Se oli myös harvinaisuus siinä, että bändi oli tosiaankin iso ja saikin aikaan poikkeuksellisen soundin. Orkesteri vain taisi olla aivan liikaa "koko kansan" päästäkseen tällaiselle listalle.

phren: No kaipa se tässä on:
http://ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki
 
Joo, joo, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä jne.
 
No siis Smurffithan ilman muuta kuuluvat top-10 joukkoon.
 
E: Siis muutenkin, kuin myyntilukujensa puolesta. Onhan se silkkaa neroutta.

Tuomari Nurmiolta ja Ismo Alangolta vähän turhan paljon levyjä, itse olisin kelpuuttanut Nurmiolta vain levyn Kohdusta Hautaan.
Mitä ihmettä Täältä tullaan Venäjä tekee listalla? Itse en pidä koko levystä lähes ollenkaan (poikkeuksena levyn paras piisi Muoviruusuja Omenapuissa).
Hectorilta olisin nostanut myös levyn Nuku Idiootti listalle.

JuhoVeräjä: Mitä ihmettä Täältä tullaan Venäjä tekee listalla? Itse en pidä koko levystä lähes ollenkaan (poikkeuksena levyn paras piisi Muoviruusuja Omenapuissa).
 
Voit varauksettomasti olla pitämättä Täältä tullaan Venäjästä, koska Muoviruusuja omenapuissa ei sisältynyt albumiin. CD-levyn bonuksena se on julkaistu, mutta ei kuulunut alkuperäiselle albumille.

Jos tämä ketju piti kerran nostaa, ehkä tätä voisi päivittää sen verran, että voi kommentoida tätä Soundin 2000-luvun parhaat suomalaiset albumit listaa myös:
https://www.soundi.fi/jutut/2000-luvun-parhaat/

 
EDIT: Miksei tuolla ole Juicee??
 
Juice on enemmän iskelmälaulaja. - Mut listalta puuttuu Smackin 2 ekaa: Smack on you ja Rattlesnake Bite