Yleistä keskustelua musiikista ›

Kova kitaristi oli, mikäs sen nimi olikaan?
 
Florian Opahle.

Oli mukava keikka Tampereella. Yleisö oli kovasti mukana. Pari apinaa liiankin hyvin mutta mitäpä pienistä. Ihan miellyttävät biisivalinnat, vaikkakin Locomotive Breathista päätöksenä en pitänyt, en nimittäin ikinä ole tajunnut mikä siinä kappaleessa on niin mahdottoman hienoa...
 
Kitaristi oli kova, vaikkakin se tilumeininki oli vähän liikaa. Andersonilla hauskat jutut liian pitkälle selitettyä huiluvitsiä lukuunottamatta.
 
Kivaa oli. Kasi plus.

Oli ihan mieletön keikka tampereella. Barren korvautuminen opistokakaralla luonnollisesti vitutti, mutta Ianin karisma pelastaa kaiken! Kylmät väreet oli läsnä koko keikan ajan, eikä sitä tajunnu ees kuin siistii se oli. Väliaika rikko vähän tunnelmaa kyllä!
 
Hienointa oli kun lopussa Locomotiven alettua kaks hippiä meni tanssimaan lavan eteen, sitten kaikki muutkin seuras niitä eikä järkkärit voineet enää mitään! Kaikki vielä taputti tahtia koko biisin ajan!
 
10+++++
 
E: ai niin, olin muuten B-aitiossa, eturivissä:)

Turun keikalla ollut känniääliö pääsi jopa lehteen. Toimittaja samoilla linjoilla siitä kitaristista mun kanssa:
 
Turun Sanomat:
 
http://www.turunsanomat.fi/kulttuur … 7:0:0:0,104:100:484503,1:0:0:0:0:0:

Minä kyllä pidin siitä uudesta instrumentaalista, vaikka Turun Sanomien toimittaja näköjään lyttää sen täysin. Enpä toisaalta ole niitä kaikkein innokkaimpia Jethro Tull -fanittajia, joten ehkä mielipidettäni ei lasketa.
 
Soitto oli kyllä Tampereen keikalla hienoa kuultavaa. Rumpusoundeihin olisin tosin kaivannut lisää jytinää. Doane Perry on hieno rumpali, mutta risukeppien kanssa hänen soitostaan hävisi kaikki dynamiikka ja rumpujen ääniä ei erottanut toisistaan. Andersonin korvat eivät vain taida enää kestää normikapuloita, joten minkäs teet.
 
Andersonin laulu oli kovin vaikean oloista. Mietittiin kaverin kanssa, eikö vanhoja kappaleita voisi soittaa matalammalta tai melodioita sovittaa uudelleen vähän helpommiksi. Yleensä kannatan kyllä sitä, että pysytellään alkuperäisessä sovituksessa, mutta tässä tapauksessa se tuntuu olevan vähän liian kova vaatimus.

Andersonin laulu oli kovin vaikean oloista. Mietittiin kaverin kanssa, eikö vanhoja kappaleita voisi soittaa matalammalta tai melodioita sovittaa uudelleen vähän helpommiksi. Yleensä kannatan kyllä sitä, että pysytellään alkuperäisessä sovituksessa, mutta tässä tapauksessa se tuntuu olevan vähän liian kova vaatimus.
 
Vai kannattaisiko pitäytyä sellaisessa repertuaarissa joka olisi artistin nykyisten fyysisten rajojen sisäpuolella?

Joo, tuo Risukeppien käyttö koko keikan ajan jäi kyllä häiritsemään ja sitä vähän
kavereiden kesken ihmeteltiin.
 
Se pilaa kyllä rumpusoundeja jonkin verran, joskin miksaaja kaivoi klangia esiin
sen verran, mitä risukeppisoitosta irti saa.
 
Doane Perry on kyllä hieno soittaja, hienoa ja tyylikästä soittoa kautta linjan.
Hyvä keikka Tampereella. En odottanut mitään mullistavaa, enkä pettynyt.
 
Silti 2001 Tampere-talon keikka oli selkeesti kovempi veto ja olihan silloin nykyinen
vakiomiehitys paikalla, mutta en valita ollenkaan. Hienoa musiikkia...

Olihan aivan perkeleen kova keikka Tampereella! America oli mieluisa yllätys, yksi suosikkikappaleistani. Kuka tietää mitä kappaleita ne soittivat siinä pitkässä biisiputkessa? Ainakin Budapest tuli, mutta mitäs ne kaksi muuta biisiä olivat?Locomotive Breath jyräsi kuin höyryjuna.
 
NIin ja Florian Opahle on kova kitaristi.
 
Nämä ainakin tuli:
 
My Sunday Feeling
Living In The Past
Jack In The Green
Donkey And The Drum
Thick As A Brick
Pastime And Good Company
Budapest
America
Bouree
Aqualung
Sweet Dream
Locomotive Breath

Joo, Helsingissä toka setti vedettiin puolivillaisesti ja odotukset oli kyllä paljon korkeammalla koska Tullin akustinen keikka viime marraskuussa oli ehkä paras konsertti missä olen ollut.
 
Positiivinen yllätys oli että Tullin "oikea" rumpali Doane Parry oli tällä kertaa kannuissa, mutta huono puoli se, että rumpusaundit olivat riisikeppien takia hirveät. Ja niin, se basson määrä: ainakaan siinä melko edessä missä me istuttiin ei saanut mistään mitään selvää kun basso, bassorumpu ja laulun alapää mäikäsivät AIVAN älyttömästi. Basistin soittamaa säveltä ei erottanut ikinä, pelkkää muminaa sieltä kuului.
 
Onneksi näin sen akustisenkin keikan että usko Tulliin säilyy. Vitsit olivat kyllä silloin samat kuin nyt. Ja Andersonin ääniala on tippunut olemattomiin, siksi sitä Aqualungia ei varmaan sen enempää soitettukaan.

Tampereen keikka oli mielestäni kyllä niin väritön ja tylsä, että hoh hoijaa..
Tunnelma oli kuin bingossa. Tuurauskitaristi ei sytyttänyt laisinkaan.
Kokoonpano jälleen eri. Ian saisi lähteä jo eläkkeelle..

Tampereen keikka oli legendaarisen kova! Olen täysin eri mieltä Turun Sanomien kirjoittajan kanssa lähes kaikista kommenteista. Mielestäni instrumentaali Jethro oli mahtavaa! Olen yrittänyt tykätä bändistä jo vuosikausia ja vasta tuolla Tampereen keikalla kolahti kuin tonninen pajavasara.
 
Tampereen keikka nousi omalla kaikkien aikojen (ja bändien) livetoplistalla selkeesti neljän kärkeen!

Niin..,
 
Itseäkin kyllä hieman häiritsi riisikepit rummuissa, olisi ollut vielä parempi oikeilla kapuloilla! Yllättävän hyvät rumpusoundit kuitenkin, oon kuullut paljon pahempiakin riisisoundeja..
 
Ja Budapestin soolo-osuuden taustalla tuli yks hienoimmista rumpufilleistä mitä olen kuullut, meinasin pudota penkilta. Ihan yksinkertainen juttu, mutta taimi ja toimivuus oli legendaarista, hieno rumpali!

Tampereen keikan settikin vihdoin nähtävillä:
 
Someday The Sun Won't Shine For You (Ian & Florian)
My Sunday Feeling
Living In The Past
Jack-In-The-Green
The Donkey And The Drum
Thick As A Brick
Pastime With Good Company (King Henry's Madrigal)
Mother Goose
Sweet Dream
Bourée - 20-min interval -
Nothing Is Easy
Birnam Wood To Dunsinane
Aqualung (orchestral version)
America
Instrumental (Florian Opahle)
My God
Budapest
Locomotive Breath

Florian Opahle.
 
Ja ihan vaan vertailun vuoksi kannattaa kuunnella Live at Montreaux 2003, jossa Barre kitarassa... eroa kuin yöllä ja päivällä...

Ja ihan vaan vertailun vuoksi kannattaa kuunnella Live at Montreaux 2003, jossa Barre kitarassa... eroa kuin yöllä ja päivällä...
 
Jep, hehkutin tota DVD:tä jo tuolla toisessa threadissa.