Yleistä keskustelua musiikista ›

Enpä muista milloin olisin yksinäni viimeksi käynyt. Festareille ei vois mitenkään lähteä yksin, suurin osa fiiliksestä siellä koostuu kuitenki omasta porukasta, ketä on matkassa.

Joo, kun menee yksin keikalle, saa ihan vapaasti valita soitettavat piisit oman fiiliksen mukaan eikä tarvitse muitten soittajien mielipiteestä välittää.

Pikkukeikoille voi lähtee yksin, mut pois ei.

Voin ja usein käynkin. En mä sinne lähe seurustelemaan, vaan tsekkaamaan ja kuuntelemaan bändiä.

Kyllä mä voin yksinkin mennä. On se kuitenkin porukalla mukavampaa.

Kyllä keikoilla voi yksin käydä. Hauskinta se tietysti olisi suunnilleen samanhenkisessä seurassa, jossa voisi sitten jakaa kokemuksia musisoinnin loputtua. Sama pätee myös elokuviin.
 
Kuulin kerran parin naispuolisen tuttavani puhuvan vähän pisteliäästi eräästä yhteisestä puolituttavastamme, joka "on aina baarissa yksin, sillä ei varmaan ole kavereita, tosi säälittävä tapaus". Ilkeää.
 
En sitten tiedä, mahdanko antaa samanlaisen vaikutelman, ja on kyllä myönnettävä, että välillä tahtoo tulla pikkuisen suru puseroon, kun on jossakin yksikseen katselemassa keikkaa. Tahtoo tulla sellainen "maailman säälittävin mies" -olo, mutta kyllä sekin yleensä menee ohi - etenkin jos keikka on hyvä = )
 
Jopa puolisoni on ymmärtänyt ettei minusta ole sellaiseen sosiaalisuuteen, että mennään koko ajan yhdessä.
 
Hengenheimolainen!

Luulisin ainakin. Tähään ikään mennessä on tullut käytyä keikoilla niin vähän, että paha mennä sanomaan. Kavereita kun on aina ollut mukana.
 
Kyllähän näitä saattaa jatkossa tulla, sikäli kun diggailen myös vähän erityyppisestä musiikista, kuin suurinosa kavereista. Esimerkiksi ensikesän Puistoblues kiinnostaisi.

Eli kysymys kuuluu, voitko/haluatko mennä yksin katsomaan jonkin sinulle mieluisan yhtyeen konserttia? Tämä kun tuntuu jakavan mielipiteitä sikäli, että toisille ihmisille (kuten itselleni) se ei tuota mitään ongelmia, mutta toiset eivät tunnu kirveelläkään haluavan käydä konserteissa ilman seuraa.
 
Ehkä sellainen kolmen päivän festarireissu olisi vähän nihkeä yksin, mutta kyllä sekin onnistuisi. Viihdyn vallan mainiosti massana yleisön seassa ja paukutan päätä niinkuin muutkin metallipäät. Itselläni on vain yksi ystävä joka kuuntelee suurinpiirtein samaa musiikkia kuin minä, mutta hän reissailee paljon ulkomailla joten keikkareissut tulee yleensä katsahdettua yksin. Parhaan keikan olen kokenut yksin Strapping Young Lad @ Provinssirock. Näin yksin ilman seuruetta lähtiessä tulee tavattua paljon uutta poppoota joka jäisi ehkä tapaamatta muuten. Provinssissakin tapasin yhden sällin jolla oli kaksi SYL tatuointia ja muita mahtavia persoonia. Kumpikin onnistuu multa, seuran kanssa tai ilman, kunhan vaan musa on hyvää.

Kyllä, ihan mielelläni olen keikalla yksin ja kyllä yksi festaripäiväkin ilman seuraa menee. Joskus on ihan mukavakin vain mennä ihan musiikin vuoksi yksin katsastamaan joku poppoo, koska itsellä ainakin sellainen 4-5 tyypin lisäseurue hieman muokkaa musiikkikokemusta. Festarit nyt ovat hieman tylsähköjä ilman seuraa, mutta kyllä siellä yhden päivän viihtyy. Ainakin oman kokemuksen pohjalta.

Voin toki käydä ja aina silloin tällöin käynkin.
 
Riippuu vähän tilanteesta mikä on milläkin tavalla parhaimmillaan. Joku klasarikonsertti nyt on sellainen jossa muut ihmiset eivät voi olla kuin häiriöksi, sitten taas rokkitouhut voivat olla hyvinkin sosiaalisia ja jopa yhteisöllisiä tapahtumia - ja sekin on hienoa vaan. Odottelutuokiot keikoilla ovat sellaista aikaa jolloin on kiva höpistä ihmisten kanssa.

Ihan sama onko yksin vai kaverin kanssa. Siellä kentällä kuitenkin vaappuu johonki 100 metrin päähän toisesta. Sitten tavataan keikan jälkeen :D

Tottakai. Viimeksi eilen. Ei mitään ongelmaa. Kauemmas en ehkä välttämättä lähtisi yksin, tulisi liian yksinäinen matka, mutta paikkakunnan keikoilla voin käydä helpostikin.

Pari kertaa olen mennyt keikalle yksin. Onhan siellä vähän surullinen fiilis odotellessa keikkaa, mutta keikan aikana ei edes tunne tarvetta seuraan. Näin pienessä kylässä (tre) on kyllä aika usein joku tuttukin paikalla, minkä seuraan voi lyöttäytyä ja hylätä kun musiikki alkaa. :)
Festareille en lähtisi yksin, mutta toki tulee huuhailtua yksin välillä jos tarve vaatii. Ja siellä tutustuu helpommin ihmisiin odotellessa keikkaa, kuin normaalilla klubikeikalla, joten siitäkään ei muodostu ongelmaa.
 
Voin käydä, mutta pyrin aina saamaan seuraa. Kauemmaksi en lähtisi yksin.

Joskus tulee käytyä yksinään keikoilla kun ketään kaveria ei bändi satu kiinnostamaan. Vaikka minusta keikalla voi käydä vaikka bändiä ei suoranaisesti fanittaisikaan. Aina sieltä jotakin saa irti. Keikan odottaminen on tietty vähän tylsää yksinään.
 
Festareilla tietenkin iso osa sitä meininkiä on kavereiden kanssa hengailu. Sinne en yksinään lähtisi.

Mielelläni käynkin yksin, niin pystyy keskittymään bändiin ja musiikkiin paremmin. Tietysti tääkin riippuu ihan keikasta. Ainoa huono puoli on vaan just se keikan odottelu.

Kyllä on tullu mentyä. Ei tarvitse ainankaan olla ylisosiaalinen ja seurallinen, vaan voi syventyä puhtaasti musiikilliseen antiin ja omiin fiiliksiin. Rentouttavaa ainankin välillä.
Varsinkin jonnekkin jazz-klubeille on mukava mennä yksin nurkkapöytään istumaan.

Joo olen käynyt aika paljon yksin..(aina kun en edes kysy ketään mukaan, tai sitten ihmisiä ei vaan kiinnosta tai luulen ettei kiinnosta...), mutta useimmiten on kyllä hauskinta lähteä jonkun kanssa. Tai onhan se ehdottomasti paras vaihtoehto. Jos verrataan esimerkiksi sitä että olen lähtenyt ikävän jutun jälkeen sunnuntai-alkuillasta yksinäni katsomaan jotain aivan tuntemattomia yksinäni ja tuolitkin on viety ympäriltä ja sitä, että olen aloittanut kaverin kanssa iltaa ja ollaan menty kumpikin katsomaan kumpaakin kovin paljon kiinnostavaa bändiä ja paikka on ollut täynnä ja tunnelma katossa, niin kyllä se jälkimmäinen tapaus selkeästi voiton vie. Keikan odottelukin itse paikan päällä yksinään kun voi olla melko tylsää...

Ylleesä yksin. On ollut myös aina mukavampaa kuin seurassa, ei tarvi ihmisten välissä puikkelehtiessaan miettiä, pysyykö toinen perässä. Klasarikonsertit on jostain syystä kivempia seurassa.

Tuleehan sitä lähettyä.. todellakin aika läskeissä aina mutta moneen olen tavannut ja tutustunu.

Eipä ole tullut käytyä keikoilla yksin. Paikallisten marginaaliyhtyeiden keikoilla yleensä pitää olla kaveri mukana. Mutta jos vaikka Kyuss tekisi reunion-kiertueen ja ohjelmassa olisi Suomen keikka niin en jättäisi menemästä mistään hinnasta vaikka yksin joutuu menemään.