Yleistä keskustelua musiikista ›

Saukki eli Sauvo Puhtila on myös merkittävä vanhemman polven sanoittaja.

Saukki eli Sauvo Puhtila on myös merkittävä vanhemman polven sanoittaja.
 
Tämä on muuten harvinaisen totta.
 
E: Pikku väläys Helismaan tuotannosta:
http://www.toivokarki.net/suurhitit.htm
 
Varsinaista kansallista omaisuutta nuo.

Jukka Kuoppamäki ansaitsee tulla mainituksi, kun tää luetteloinniks meni.

Jos ihminen tekee elämässään yhdenkin niin syvältä koskettavan lyriikan kuin on Viidestoista yö tai Mitä kuuluu Marja-Leena, hän on ansainnut merkkinsä historian peruskallioon.
 
luitko kirjoitukseni toiseksi viimeisen kappaleen?
- -

omassa kirjoituksessani puutuin lähinnä siihen Uniklubi -heittoon
 
eli, mikäli biisi koskettaa niin onko toisen (vaikkapa rokkijätkän) kannalta koskettaminen "parempaa" kuin toisen (pissis) kannalta
 
tässä ketjussa aiemmin olen jo todennut, että noihin Juicen teksteihin olen suhtautunut vähän ulkokohtaisesti - sillä tavalla henkilökohtaisesti esim. "marja-leena" ja "15.yö" eivät ole koskettaneet
 
Juicen omaelämänkertatekstin perusteella hänen elämänsä ja sielunmaisemansa on kokolailla erilaista kuin minulla* - eipä ihme, että en hänen tekstiensä juttuihin sitten samaistu. Ymmärrän toki, että monelle kolahtaa.
 
edellä maintisin myös omistamistani Juice-levyistä - ne ovat minulla osittain juuri, siksi, että nekin ovat merkkejä historiassa
 
omassa tuttavapiirissä (jossa on niin yhteiskuntatieteilijöitä, humanisteja kuin varsinaisia tieteentekijöitäkin) ei Juicesta juuri puhuta eikä kuunnella - ei häntä kukaan sillä tavalla tärkeänä omalta kannaltaan pitänyt tai jumalan asemaan nostanut
 
mutta, mutta - aikalailla subjektiivisiahan ne taide-/kulttuurikokemukset ovat sen lisäksi, että niitä voi "opillisestikin" analysoida - pop-/rock-/iskelmälyriikoiden osalta en sitä yritäkään..
 
- -
 
*) sen verran vielä Juiceen liittyen, että hänen tekstinsä tuntuvat kyllä aidoilta, omaan kokemukseen perustuvilta - siis rehellisiltä - ja siksi niihin suhtautudun perusasenteella positiivisesti
 
vs. esim. Mikko Alatalo, jonka soolotuotanto on falskia täynnä

Esimerkkinä Hanhiniemen sanoituksista:
 
Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on
 
Todella hienosti ja runollisesti sanottu lause... Mutta Popedan biisissä?? Ei Pate Mustajärvi ikinä sanoisi noin. Pate sanoisi "Vittuku ei oo kuin kakskyt markkaa" tms.
 
Mut Popedalla ei oo yhtään edes keskinkertaisen hyvää tekstiä, se on se juttu. Popeda-tyyli. Aina juuri kun oltaisiin saamassa aikaan koskettava kappale, joku päästää kuvaannollisesti pierun, ja homma laukeaa käkätykseksi.
 
Hyvä esimerkki löytyy muistaakseni LP:ltä Hullut koirat, olikohan biisin nimi "Linnut" tms. (oon kuullut tuon viimeksi kun levy ilmestyi, joten muistin varassa mennään); siinä on kappale jossa maalataan komeasti erilaisia uninäkyjä, ja yht'äkkiä tulee rivi "kaikkee kännissä näkee - näin unen selitit" ja saman tien ollaankin ylevästä fiiliksestä pudottu keskikaljabaariin, jossa seurana on tiesminkä kupan kalvama baariruusu ja keskimääräinen ÄO jossain 50:n paikkeilla.
 
Myöhemmin yhtye oppi piilottamaan tuon alasampumisen vähän paremmin, tai kätki sen saman tien nonsense-boogie-woogieen á la Sukset tai Kaasua komisario Peppone.
 
Ei pisteitä Popedalle täältä. Muutenkin kannattaisi mielessä miettiä ensin, onko diggailun kohteena oleva sanoitus korkeatasoinen, vai onko kyseessä koko biisi ja kenties vielä oma elämäntilanne? (Muuten en pysty selittämään erilaisia ketjun mittaan esiin nousseita nimiä.)

vs. esim. Mikko Alatalo, jonka soolotuotanto on falskia täynnä
 
No on Mikollakin ollut hetkensä, kyllä se pohjanmaa juttu ihan yritys oli.

Ei pisteitä Popedalle täältä. Muutenkin kannattaisi mielessä miettiä ensin, onko diggailun kohteena oleva sanoitus korkeatasoinen, vai onko kyseessä koko biisi ja kenties vielä oma elämäntilanne? (Muuten en pysty selittämään erilaisia ketjun mittaan esiin nousseita nimiä.)
 
Eikös Popedaan istu Saarelan sanat : "Soitamme rajulla tavalla ja näytämme hyvältä lavalla..""
:-)

Liimatan Tommi unohtui. Hänellä on useita loistavia sanoituksia, joskin valikoiden tykkään tuotoksistaan.
 
Liimatta on mainittu useasti, mutta kukaan ei ole kommentoinut mitenkään, mikä on mielestäni kummallista, sillä onhan hän kuitenkin kärkinimiä mitä suomalaisiin tekstinikkareihin tulee. Levyjen tekstitykset ovat taidokkaasti rakennettuja tarinoita, joissa ei kuitenkaan paljasteta liikaa, joten niitä lukieassa ei tule olo että siinä yritettäisiin väkisin _selostaa_ kuulijalle jotain, vaan Liimatta ainoastaan kuvaa, toteaa ja kokoaa erilaisia katkelmia, jotka salapoliisin, eli kuulijan, on yhdistettävä kokonaisuudeksi - tuloksena on sellainen vähän salaperäinen tunnelma: kuin lukisi kauan sitten kuolleen päiväkirjakatkelmia ja yrittäisi päätellä mitä niiden välistä puuttuu.
 
Ehkä Liimatta ei ole vain kauhean tuttu suurelle yleisölle, joten häntä ei vielä voi kuitata vain analogiaselityksellä - kuten esimerksiksi Yrjänän voi olankohauttaa filosofian jämäpalojen ryöstökalastajaksi ja se siitä, sillä kaikkihan tietävät että se pitää paikkansa.

Noista Leikarin parista postauksesta tuli nyt sellainen fiilis, että ihmisen on ensin määriteltävä itselleen oma yhteiskunnallinen statuksensa, jonka jälkeen voi määritellä makunsa. "laatukirjallisuus, humanismi, tiede ja taide" ovat määreitä, jotka asettavat artistit "kuuntelukelpoiseen" järjestykseen.... ei kai ??

Liimatta on mainittu useasti, mutta kukaan ei ole kommentoinut mitenkään, mikä on mielestäni kummallista, sillä onhan hän kuitenkin kärkinimiä mitä suomalaisiin tekstinikkareihin tulee. Levyjen tekstitykset ovat taidokkaasti rakennettuja tarinoita, joissa ei kuitenkaan paljasteta liikaa, joten niitä lukieassa ei tule olo että siinä yritettäisiin väkisin _selostaa_ kuulijalle jotain, vaan Liimatta ainoastaan kuvaa, toteaa ja kokoaa erilaisia katkelmia, jotka salapoliisin, eli kuulijan, on yhdistettävä kokonaisuudeksi - tuloksena on sellainen vähän salaperäinen tunnelma: kuin lukisi kauan sitten kuolleen päiväkirjakatkelmia ja yrittäisi päätellä mitä niiden välistä puuttuu.
 
Ehkä Liimatta ei ole vain kauhean tuttu suurelle yleisölle, joten häntä ei vielä voi kuitata vain analogiaselityksellä - kuten esimerksiksi Yrjänän voi olankohauttaa filosofian jämäpalojen ryöstökalastajaksi ja se siitä, sillä kaikkihan tietävät että se pitää paikkansa.
 
Tommi Liimatta jota kunnioitan suuresti ja jonka koko tuotanto on mulle tuttua, on hieno tuokiokuvien sorvaaja, jonka sanoituksissa ihmiset, paikat ja maisemat heräävät parhaimmillaan eloon aivan käsinkosketeltavasti. 'Älä katso termostaattia kaivaten', 'luontoa romantisoi siitä vieraantunut: vain pikkukaloilla on charmantti ote elämään' tai 'liukuestesukissaan' ovat sen tason syviä kohtia tekstin keskellä että koko kokonaisuus saa uuden ulottuvuuden. Sanoittajana tai biisinkirjoittajana Liimatta on kuitenkin liian kirjallinen, ja kappaleet saattavat usein jäädä täysin käsittämättömiksi kun tekstuaalisesti olennainen puolipiste jääkin laulamatta.
 
Eli ne eivät oikeastaan ole biisinsanoja, eikä Liimatta sanoittaja. Ne ovat sävellettyä kirjallisuutta joka ei kuitenkaan saa säveltämisestä selvää lisäulottuvuutta vaan toimisi ilmankin.
 
Tämän vuoksi.

Mulla on empiiristä tietoa että noin ei ole. Kaikki kolme ovat tehneet muutamia harvoja sellaisia tekstejä, joita arvostetaan kovasti vaikka millä professoristasolla ja joita voidaan pitää uraauurtavina vaikka koko kielen kehityksen kannalta;
 
Tämän voin varmistaa juurikin tuossa tunti sitten kirjallisuuden luennolta tulleena. Hyvinkin arvostettu professori on puhunut näiden henkilöiden merkityksestä ja teksteistä.

. Muutenkin kannattaisi mielessä miettiä ensin, onko diggailun kohteena oleva sanoitus korkeatasoinen, vai onko kyseessä koko biisi ja kenties vielä oma elämäntilanne?
 
tuo voi ollakin vaikeata...
 
- - - -
 
(retorisina) kysymyksinä:
- mikä tekee sanoituksesta korkeatasoisen
- pitäisikö kokemuksen olla ensisijaista taiteen arvotuksessa
- kuinka tärkeitä ovat kvaliteettiasiat (tyylillinen jatkumo, uudistaminen, uusien sisältöjen ja merkitysten luominen, yhteiskunnallinen kantaaottavuus, esityksen/teoksen tekninen hyvyys...)
- arvioidaanko Kaija Saariahoa/Saariahon teoksia ensijaisesti järjellä vai tunteella?
- onko Kaija Saariaho parempi/huonompi kuin Juice?
- onko hienompi aihe, että teos perustuu 2.-maailmansodan aikaiseen juutalaiseen "älykkö"marttyyriin kuin, että biisi kertoo reppanasta, joka yöllä yksinäisenä kännissä yrittää soittaa jollekin exälleen?
 
jne..
 
edellä kysytystä taiteentutkijat ovat varmaan hylly(kilo?)metreittäin jo kirjoittaneet..
 
- -
 
offtopic: mikä "historia" on Hectorin "Lumi teki enkelin eteiseen" tekstityksessä on? Ko. biisin maailmahan on aika kaukana töölöläisnuorukaisen elämänpiiristä. Vetikö Hector sen uutiskuvista/hatusta vai onko taustalla esim. kapakoissa kuullut maaltamuuttajien jutut?? -- nuoruudessa on tullut sen verran ko. tapaustyyppisissä paikoissa käytyä, että yhä vaan ihmettelen miten on kuva osunut kohdalleen..

Noista Leikarin parista postauksesta tuli nyt sellainen fiilis, että ihmisen on ensin määriteltävä itselleen oma yhteiskunnallinen statuksensa, jonka jälkeen voi määritellä makunsa. "laatukirjallisuus, humanismi, tiede ja taide" ovat määreitä, jotka asettavat artistit "kuuntelukelpoiseen" järjestykseen.... ei kai ??
 
sulle tuli mun postauksista ihan väärä fiilis
 
omaa tekstiäni en voi mitenkään noin ymmärtää
 
- - -
 
sosiaalisen aseman ja "kulttuurimieltymysten" suhteesta voisi tietysti pohdiskella muuten, mutta ei kuulu nyt tähän

Eli ne eivät oikeastaan ole biisinsanoja, eikä Liimatta sanoittaja. Ne ovat sävellettyä kirjallisuutta joka ei kuitenkaan saa säveltämisestä selvää lisäulottuvuutta vaan toimisi ilmankin.
 
Tämän vuoksi.
 
Oiva perustelu, olen myös huomannut saman, olihan minulla vuosi sitten matkalukemisena Mahlanjuoksuttajan tekstivihkonen, mutta en ole osannut ajatella asiaa noin pitkälle. Ehkä siksi, että esimerkisi taidemusiikkiperinteen puolella on nimenomaan tuota sävellettyä kirjallisuutta pikemminkin kuin biisinsanoja, vaikka niitäkin löytyy.
 
***
 
Leikarin retoriseen kysymykseen tarttuakseni...
 
- arvioidaanko Kaija Saariahoa/Saariahon teoksia ensijaisesti järjellä vai tunteella?
 
...sillä onhan Kaija Saariaho eräs lemppareitani.
 
Yksinkertainen vastaus: tunteella. Ja monimutkainen vastaus: ilman analysointia ei voine olla tunnetta. (Mutta järkeen laskettaneen lähinnä tietoinen analysointi.)
 
Lopulta on vaikea sanoa kuinka paljon omat tiedolliset analysointini diggailuun vaikuttavat: Joku sanoi ettei Webernin sinfoniasta voi nauttia tuntematta sen dodekafonista rakennetta (se perustuu 12-sävelriville, joka on keskiakseliltaan symmetrinen) - lausunto lieni hieman provosoiva, mutta kun ensimmäisen kerran kyseisen sinfonian kuulin, ei minulla ollut sen riveistä hajuakaan, mutta tykkäsin siitä silti. Myöhemmin, asiaa analysoituani ja tutkittuani, minulle paljastui tuo salattu rakenne ja onhan se kieltämättä ihan päheää - mutta se on vain osa kokonaisuutta kuten osa jazz-levyä on se, että se on nauhoitettu luomuna ja se lisää levyn vetovoimaa.

Mut Popedalla ei oo yhtään edes keskinkertaisen hyvää tekstiä, se on se juttu. Popeda-tyyli.
 
Hyvyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä sieltä muutamia mielestäni ihan vakavissaan tehtyjä tekstejä löytyy, jopa sellaisia, joita ei ole millään möläytyksellä pilattu. Yö, Savusukeltajan blues ja Viimeinen mohikaani näin äkkiseltään tulee mieleen.
 
Mutta joo, eipähän Popedaa ole todellakaan tarkoitettu miksikään kirjallisuuspiirien bändiksi.

Kun täällä kerran ruvettiin sanoittajia listailemaan, niin heitänpä minäkin yhden nimen:
 
Maija Vilkkumaa
 
Minusta hänellä on usein ihan hyvin sana hallussa.

Onhan tämä sanataiteen arvostaminen myös ikäkysymys. En itse juuri parikymppisenä lotkauttanut korviani J.Vainion sanoille: eihän nyt Kaamasen tiellä kosketa parikymppistä vielä millään tavalla, mutta annas olla, kun nelikymppiset ovat paukkuneet, niin jo alkaa arvostamaan Junnua ja hänen sanomaansa.
 
Juice ja Hector lienevät sanoittajia, jotka koskettavat kaikkia ikäluokkia: Tarzanin kalsarit naurattaa niin 10 -vuotiasta kuin viisikymppistäkin.
 
Jokaiselle tyylilajille arvostus. Toinen kertoo asiansa suoraan, toinen taas pukee sen vertauskuvien taakse. Hanhiniemen kanssa ikävöimästä yllättää itsensä, asia tulee selväksi heti, kun taas Yrjänä siirtää vastuun tulkinnoista kuulijoilleen. Juicehan osasi tämän kummankin tyylilajin, niin myös tuo mainittu Hectorkin.
 
Niin ovat toiset meistä lokkeja.

Maija Vilkkumaa
Niin, nämä naiset ovat jääneet vähemmistöön, perin maskuliinista hommaa tämä on. Liisa Akimof tuolla on jo mainittu.

Niin, nämä naiset ovat jääneet vähemmistöön, perin maskuliinista hommaa tämä on. Liisa Akimof tuolla on jo mainittu.
 
Sari Peltoniemi, sanon minä.

offtopic: mikä "historia" on Hectorin "Lumi teki enkelin eteiseen" tekstityksessä on? Ko. biisin maailmahan on aika kaukana töölöläisnuorukaisen elämänpiiristä. Vetikö Hector sen uutiskuvista/hatusta vai onko taustalla esim. kapakoissa kuullut maaltamuuttajien jutut?? -- nuoruudessa on tullut sen verran ko. tapaustyyppisissä paikoissa käytyä, että yhä vaan ihmettelen miten on kuva osunut kohdalleen..
 
Käsittääkseni Hector teki tuon biisin luettuaan lehdestä nuoren tytön itsemurhasta. Tyttö oli hypännyt sillalta alas, ja tästä Hector sai inspiraation tuohon biisiin. Ensimmäinen rivihän on "tyttö näki sillalta kuinka mustaa / vesi oli alhaalla jossakin"
 
Lisäänpä tässä vielä yhden tuohon listaan, nimittäin Liekki-yhtyeen Janne Kuusela.