Yleistä keskustelua musiikista ›

Joo, ehkä sitten Bonecrusherin vision toteuduttua myydään levynkeräilijöille kullattuja USB-tikkuja erikoiskäsiteltynä ja pakattuna silkkiseen erikoispussiin. Ja kauppa taatusti käy ...

Joo, ehkä sitten Bonecrusherin vision toteuduttua myydään levynkeräilijöille kullattuja USB-tikkuja erikoiskäsiteltynä ja pakattuna silkkiseen erikoispussiin. Ja kauppa taatusti käy ...
 
http://www.engadget.com/2006/03/03/ … ke-gold-and-diamond-usb-thumbdrive/

http://www.engadget.com/2006/03/03/ … ke-gold-and-diamond-usb-thumbdrive/
 
Joo, tossa on sitten varmaan paitsi artistin uusin musiikki ... ööh ... performanssi, myös tämän henkilökohtainen puhelinnumero, johon saa soittaa puolen tunniksi ja jutella mukavia sekä henk. kohtainen message ostajalle.

Joo, ehkä sitten Bonecrusherin vision toteuduttua myydään levynkeräilijöille kullattuja USB-tikkuja erikoiskäsiteltynä ja pakattuna silkkiseen erikoispussiin.
 
http://www.cleartrails.com/shrk_i10.html

http://www.cleartrails.com/shrk_i10.html
 
Oujee. Eikun Rock'n'roll Hallelujah!

Off-topikkia:
 
Artistin henkilökohtainen puhelinnumero, johon saa soittaa puolen tunniksi ja jutella mukavia...
 
Tehty jo 1980-luvun alussa, Ted Nugentilla ainakin oli tommonen oma "hotline". Numero oli "jotain-jotain-jotain-R-O-C-K" (tai sinnepäin). Siellä tais kyllä olla nauha pyörimässä, eikä Ted itte "livenä".
 
End of off-topikki

Off-topikkia:
 
Artistin
 
Tehty jo 1980-luvun alussa, Ted Nugentilla ainakin oli tommonen oma "hotline". Numero oli "jotain-jotain-jotain-R-O-C-K" (tai sinnepäin). Siellä tais kyllä olla nauha pyörimässä, eikä Ted itte "livenä".
 
End of off-topikki
 
Puhelin on tosiaan jo museokamaa, kuten joidenkin mielestä cd-levykin. Ehkäpä asian luonteeseen sopii paremmin henkilökohtainen chat netissä.

Juu. Ja siitä kansalaispalkasta. Olis hyvä juttu kyllä. Ihan sikäli että vois oikeasti keskittyä tekemään musiikkia ja kirjoittamaan ja kuvataiteilemaan, kun olis jonkinlainen perustoimeentulo. Sillon siitä vois tullakin jotakin, kun ei tarttis koko ajan stressata työkkäreistä ja muusta sellasesta. Eikä tarttis mennä väkisin töihin kun siitä ei kuitenkaan mitään tule. Sitten vois perustaa sen kitaradivarin, josta oon haaveillut. Rahattomuus ja turvattomuus lamauttaa ja ahdistaa.
 
Mites kävis jos kaikille maksettais kansalaispalkkaa ja ketään ei huvittais käydä töissä. Kuinka äkkiä yhteiskunta romahtaisi.

Eiköhän tuossa kansalaispalkassa puhuta jostain maksimissaan parista-kolmestasadasta eurosta/kk? Tuskin se kannustaa ihan kaikkia jäämään sohvalle makailemaan.
 
Tämä näin arviolta, täysin asiaan perehtymättä.
 
EDIT: Näköjään 500 euroa on summa jota vilautellaan erilaisissa erittäin epävirallisissa keskusteluissa.

Mites kävis jos kaikille maksettais kansalaispalkkaa ja ketään ei huvittais käydä töissä. Kuinka äkkiä yhteiskunta romahtaisi.
 
Sangen epätodennäkönen skenaario. Suomalaiset on niin ahneita materialisteja, että nehän kävis töissä samaan tahtiin kuin ennenkin. Ei tollasella kansalaispalkalla ostella Toyotia ja Nokian kommunikaattoreita. Ja vaikkei olis niin ahnekaan, niin ainakin sen takia pitäis käydä töissä ettei naapuri pääse osottelemaan sormella ja haukkumaan laiskaksi.
 
Edit: Ja oma persehän tässä on lähinnä. Siksi mä kansalaispalkkaa kannatan, että mulla olis iisimpää. Sehän on nykyään muotia. Jos kovasti alkaa kantaa huolta yhteiskunnasta, niin sillon morkataan viherpiipertäjäksi, hippihomoksi ja terroristiksi.

Jos palaisi otsikon aiheeseen... ;-) Eli, mäkin näen netin kautta ladattavan materiaalin, maksullisen sellaisen, tulevaisuuden vaihtoehtona levybisnekselle. Tai miten niin tulevaisuuden; johan tuolla on kohta pari vuotta ollut netissä latausmyynnissä sellaisiakin levytyksiä joilla itse soitan. Nyt alan pikkuhiljaa itsekin kuluttajapuolelta katsoen tottua ajatukseen... =D
 
Mä näen jakelun laajuuden _suurena_ etuna verkkojakelussa. Tarjolle saa ihan erilaisen valikoiman kuin levykauppaan, ja tää palvelee nimenomaan asiaan syventyneempiä harrastajia - siinä missä tavis löytää ne Top10-levynsä lähi-Prismastaankin, pitää jotain tiettyä aihepiiriä harrastavan matkata erikoisliikkeisiin; ja näidenkin tarjonta on väistämättä kapeampaa kuin nettijakelussa.
 
Mulle cd-levy on artistin tarkoittama kokonaisuus. Biisijärjestys on harkittu, kansitaide on harkittu ja joskus teemakin voi olla yhtenäinen. Tykkään kuunnella kokonaisuuksia mieluummin kuin yksittäisiä biisejä.
 
Mä uskon, että albumikokonaisuus tulee pitämään pintansa vielä pitkään, vaikka musajakelu siirtyisikin pääosin sähköiseen muotoon. Perusteluja tälle:
 
1) Luokiteltavuus. Tuhansien ja taas tuhansien kappaleiden käsittelyyn tarvitaan luokittelukriteereitä. iPodissa voi hakea musaa monen muuttujan kautta: biisin nimen, artistin, albumin, tyylilajin ja säveltäjien mukaan. Itse kuuntelen punk-levyjä usein niin että valitsen tyylilajin, sieltä artistin - jonka jälkeen valitaan albumi, sen jälkeen vasta biisi. Jos kaikki kappaleet olisivat yhtenä listana artistin alla, nousee biisimäärä helposti kolminumeroiseksi.
 
2) Tuotekokonaisuus. Levy-/media-/mikäliejatkossa-yhtiöille on paljon kannattavampaa, jos yhdellä ostopäätöksellä saadaan kuluttajasta mahdollisimman paljon rahaa irti. Joten jatkossakin tarvitaan isompia kokonaisuuksia joita myydä. Aika tietysti vasta näyttää, mihin mennään: mutta en hämmästyisi vaikka jotkut tekisivät niinkin että uutuuslevyjä voisi ekan vuoden ajan ladata vain koko levyllisen, ja sen jälkeen vasta biisi kerrallaan.
 
3) Historia. Long play-muoto on elänyt nyt jotain n. 50 vuotta (en jaksa tähän hätään Googlata tarkempaa nippelitietoa). Sinä aikana on muodostunut valtavasti kokonaisia musalajeja - ja näiden koko historia on täynnänsä albumikokonaisuuksia. En jaksa uskoa, että tällainen määrä kulttuurihistoriaa pilkkoontuisi ihmisten mielissä muuksi mitä se historiallisestikin on.