Yleistä keskustelua musiikista ›

Hmm.. Aika hurjalta kuulostaa, että pitäisi luottaa tuntemattomiin ihmisiin niin, ettei kirjallista sopimusta tehtäis...
 
Totta. Kuulostaa aika hurjalta.
En mä oikein ymmärrä miksi kukaan mitään pitkäaikaista suhdetta lähtisikään muodostamaan tuntemattoman tahon kanssa. Sehän nyt on jo suoranaisen paskaa bisnestä. Vaikka kuinka olisi juristit ja paperit ja liitot ja peukaloita murskaavat gorillat, niin kyllä toisen osapuolen tausta ja maine pitää olla tiedossa. Jos toisella on vuosikausia takana juuri oikeanlaista taustaa ja muiden ihmisten raportit tästä ovat moitteettomia, miksi ei luottaa?
 
Eikä vaadi kauheasti ihmistuntemusta, että tietää kehen voi luottaa siinä määrin kuin näissä hommissa tarvitaan.
 
Jos levy-yhtiö vieläpä oikein kieltäytyisi allekirjoittamasta sanoja, jotka juuri on ääneen sanottu, en pystyisi luottamaan näihin ihmisiin hetkeäkään.
 
Hmm. Hämmentäviin asioihin perustat luottamuksesi ja kuten mainittua, en haluaisi olla liike- tai ihmissuhteessa tahon kanssa, jolle ainoa oikea vakuus sanotun taustaksi on nimi paperissa.
 
Bändin sisälläkin on hyvä tehdä kirjallisia sopimuksia...
 
Okei, nyt alkaa menemään jo absurdiksi.
 
Kohta joku varmaan alkaa väittämään avioehdonkin olevan vain tae siitä, että romantiikka jatkuu läpi elämän.

Kohta joku varmaan alkaa väittämään avioehdonkin olevan vain tae siitä, että romantiikka jatkuu läpi elämän.
 
Eikse sitä varten oo - estämässä ettei ahneus toisen omaan olis parisuhteen motiivi?
 
Aivan samantekevää. Mulla on takana neljä tai viisi suullista julkaisusopimusta ja jonkun verran enemmän paperisopimuksia, ja suunnilleen yhtä hyvin ovat menneet. Toisin kuin Feggy muistaa, Atte Blomin kanssa meillä kyllä oli ihan tarkka paperisopimus, mutta muutaman muun yhtiön kanssa ei minkäänlaista. Nykyinen levytyssopimus on suullinen ja uusitaan levy kerrallaan.
 
Sen sijaan bändin kanssa asiat sovitaan hyvinkin tarkkaan, paljon tarkemmin kuin julkaisuyhtiön kanssa, itse asiassa. Sen verran usein tässä elämässä sattuu, että joku soittajatoveri sairastuu äkisti paniikkihäiriöön tai vain kyllästyy takomaan päätään loputtomasti samaan mäntyyn, että on koko ajan varmistettava vaikka sitten sopimuksin, että bändi on tarpeen vaatiessa työkunnossa ja keikkavalmiina, että muut duunit, lomat ja studiot ovat ne mistä on sovittu ja muulloin keikka onnistuu aina.
 
Bändikokoukset esityslistoineen ovat jokavuotinen juttu, joka ei ainakaan mun mielestäni muuta hommaa ainakaan huonompaan suuntaan, niissä keskustellaan millaisiin keikkoihin seuraavana vuonna panostetaan, mitkä edellisvuoden vedot koettiin turhimmiksi ja miten asia voidaan korjata, mikä on kunkin levyn myynti ja millä aikataululla lähdetään seuraavaksi tekemään mitä, paljonko yhtyeellä on velkaa ja miten se saadaan kuoletettua. Riitatilanteita tulee harvemmin, kun muistetaan täsmätä kellot ja odotukset.
 
Levy-yhtiön kanssa neuvotellessa tilanne onkin toinen, koska kuten Spinal Tapin jätkätkin totesivat: "Sä oot meidän manageri, sä et saakaan olla yhtä sekaisin kuin me!"

pyyhkäisee takapuolensa suullisilla sopimuksilla...
 
offtopic, mutta tämä kielikuva huvitti suuresti.

Mielestäni levytyssopimus muistuttaa enemmän työsopimusta kuin avioliittoa. En minä ilman sopimusta ala töitä tekemään, koska toivon palkkaakin joskus tippuvan.
 
Ymmärrän kyllä, että jos homma on aina toiminut suullisella sopimuksella, niin miksi pistää asioita paperille, MUTTA kun vastaan alkaa tulla patologisia valehtelijoita yms. piilokahjoja, niin ymmärtää kyllä, ettei tulevaisuudesta ole takuita ja mitä tahansa voi tapahtua. Aina kyse ei edes ole siitä, että yksi olisi yhtäkkiä muuttunut vaikeaksi ihmiseksi, mutta joku voi juuri esim. sairastua tai pahempaa ja silloin on hyvä että asiat ovat paperilla niin niitä ei tarvitse miettiä kun on muutenkin raskasta. Eivät kirjalliset sopimukset luottamusta poista, vaan kuten täällä on mainittukin, luottamusta tarvitaan silti aina. Paperi otetaan esiin vasta kun yksityiskohdat unohtuvat tai jos joku osapuoli on käsittänyt jotain väärin.

valje:
Jos levy-yhtiö vieläpä oikein kieltäytyisi allekirjoittamasta sanoja, jotka juuri on ääneen sanottu, en pystyisi luottamaan näihin ihmisiin hetkeäkään.
 
minorthreat:
Hmm. Hämmentäviin asioihin perustat luottamuksesi ja kuten mainittua, en haluaisi olla liike- tai ihmissuhteessa tahon kanssa, jolle ainoa oikea vakuus sanotun taustaksi on nimi paperissa.
 
Valje tuntuu puhuvan tilanteesta, jossa kirjallinen sopimus tehdään joka tapauksessa, mutta osa asioista kuitataan sanomalla "lyötiinhän me jo kättä päälle", mene ja tiedä. Anyway, tuskin kukaan pitää sitä paperinpalaa ainoana vakuutena missään asiassa, muuta uskottavuutta pitää löytyä sanojen takeiksi. Mutta kuten tuossa edellä jo taidettiin mainita, kirjallinen sopimus toimii myös takeena siitä, että osapuolet muistavat sopimuksen samalla tavoin. Isomman levy-yhtiön kanssa neuvotellessa asiat kannattaa sopia kirjallisesti jo siksi, että tilanne saattaa helposti muuttua ja silloin on hyvä olla mustaa valkoisella ettei tarvitse lähteä vääntämään uudestaan jo kertaalleen sovittuja asioita. Luulen myös, että suurin osa levy-yhtiöistä edellyttää kirjallista sopimusta ja silloin saa kyllä olla tarkkana siitä, minkälaiseen soppariin se puumerkki rustataan.

Meillä on tällä hetkellä sopimus jossa lukee suunnilleen vain että levy-yhtiö julkaisee yhden levyn ja siihen liittyvät singlet, levy-yhtiö kustantaa äänitykset, bändi maksaa tuottajan palkkion. Siihen ei paljoa juristia tarvita tarkistamaan mitään, mutta on hyvä olla mustaa valkoisella, että levy, jota parhaillaan nauhoitetaan, saa julkaisun sitten ajallaan.

Tuohan on mahtavaa jos ei tarvitse sopimuksia kirjoitella yhtyeen ja levy-yhtiön välillä. Se on kyllä nykyaikana harvinaisempaa, paitsi ehkä indie lafkoilla, mutta isommilla ainakin.
Ymmärrän kyllä että jos bändille on tullut paskaa niskaan monesta tuutista niin haluaa asiat paperille mahdollisimman tarkasti. Ja ei siinä mitään pahaa olekkaan, ja se selkeyttää asioita huomattavasti. Mikäli joskus sopimusta pääsee/joutuu tekemään niin kyllä se kannattaa näyttää jollakin joka siitä ymmärtää.
 
Esim. minua olisi todella helppo kusettaa noissa asioissa, en tiedä niistä mitään eikä kiinnostakkaan. Ei ole minun asia ymmärtää jotain pykäliä tai vastaavaa. Mutta kaikki sopimukset mitä olen kirjoittanut on joku katsonut, joku joka tajuaa niistä. En muistaakseni jaksanut edes lukea ekaa levytys-sopparia lävitse kokonaan.
 
Keikoista kannattaa tehdä aina kirjalliset sopimukset. Tuntuu olevan maksu halukkuus vähissä keikkajärjestäjillä. Ja saa ne kaljat ja safkat varmasti kun näyttää sopimusta jos ei muuten oikein tipu.
 
Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitäkään asioita...

Tietäisittepä kuinka paljon duunia tehdään ilman mitään sopimuksia tai takeita juurikaan mistään...

Käy niinkuin Trio Forresterille.

Käy niinkuin Trio Forresterille.
 
"eei nää miehet mitään noposia tartte, nää on kato rimavistamiehiä, nii"

Tietäisittepä kuinka paljon duunia tehdään ilman mitään sopimuksia tai takeita juurikaan mistään...
 
Onko se sitten hyvä asia?

Onko se sitten hyvä asia?

Se on niin perseestä kuin vain voi olla, näin lievästi ilmaistuna.

Ihan suullisista sopimuksista vielä... Homma toimii, jos osapuolet luottavat toisiinsa. Mutta mitäpä silloin, jos vaikkapa levy-yhtiön puolella sopijaosapuoli yllättäen kuolee? Silloin pienessä, jopa yhden miehen organisaatiossa, ei ole toista osapuolta enää hoitamassa asioita ja kertomassa sopimusasioista...
 
Homma liippaa läheltä oman yhtiöni toimintaa. Tärkeä henkilö menehtyi alkuviikosta ja moni asia tulee menemään lähiaikoina hautaan hänen kanssaan. Nyt en tiedä, hoitaako leski osan asioista vai asioista täysin tietämättömät juristit.
 
Varautukaa, hyvät muusikot ja mogulit, kaikkeen...
 
R.I.P. LT!
 
Mikko

Hoho... "managerit" on aika hauskoja. On noita kaikenlaisia paskanjauhajia tavattu. Hyviä niiden jutut kyllä ...

"Mä oon Steve Lukatherin paras kaveri ja järkkään teille kunnon diilin.."
 
"I have procuced Wu-Tang Clan, I played drums in Iced Earth and my solovideos are being played on MTV all the time. I'll take you guys with me to tour around the States"
 
"Pekka, pekka! Tuu tänne mä esittelen sut Remun kaverille!" :D :D :D
 
"mä oon muuten pannu madonnaa"

"mä oon muuten pannu madonnaa"
 
XD

Mulle BMG:n brittiläinen äijä antoi numeronsa, mutta en sitten koskaan soittanut.

"mä oon muuten pannu madonnaa"
 
Turussa livenä kuultua: "Mun kaveri on kuul ollu Jamirokin kans panol!"

Mulle BMG:n brittiläinen äijä antoi numeronsa, mutta en sitten koskaan soittanut.
 
"Tuutsä meille yöks? tossois numero..."

Hoho, samaa mietin mäkin kun ton ekan kirjotuksen luin. Eli, bändistä on oltu kiinnostuneita, mut jäbät ei vaan ei halunnu päästä eteenpäin. No, on kai sekin joku pointti sitten.
 
Mua alkoi mietityttää toi kajaliosasto. Auttaisko se mulle?

Mua alkoi mietityttää toi kajaliosasto. Auttaisko se mulle?
 
No, en mä ainakaan voi keksiä, mitä muutakaan sulta puuttuis. Ehkä kevyt sävy partaan?