Yleistä keskustelua musiikista ›

Primal Scream on käynyt läpi melkoisen muutoksen alun hippimenoista tähän kill all hippies-ryminään.

Radiohead on muuttunut todella paljon. Lähes joka levyllä.
 
Rockabilly-bändit eivät hirveästi muutu..
 
Ei pidä paikkaansa, jotenkin luulen että tietosi ovat ns.huhupuhetta eivätkä perustu
empiiriseen perehtymiseen. Ehkä et vain tunnista niitä muuttujia tms?
 
Peace

Genesis on muuttunut paljon. Beatles myös ja ei nyt oikein muita tule mieleen.
 
Iron maiden ja ACDC melko vähän.

En lukenut koko ketjua, mutta mielestäni Eppu Normaali on muuttunut paljon alkuaikojen punkmeiningistä.

Eniten: John Zorn. Kuuntele esimerkiksi vaikka The Gift, Torture Garden ja Bar Kokhba.

Ulver on mielestäni hyvä esimerkki suuresta muutoksesta kohtuullisen lyhyellä (hieman toistakymmentä vuotta) aikavälillä.
 
Komppaan tätä. Vaikea löytää toista bändiä joka olisi näin radikaalisti muuttunut jokaisen julkaisun välissä. Tosin, viimeaikoina levyt ovat uponneet electro-kategoriaan, mutta ovat silti eri alagenreissä siellä. Perdition City on ihan eri mitä Lyckantropen tai Blood Inside.
 
Ja alkuaikoina aloittelivat folk/black metal henkisellä meiningillä, sitten väliin akustinen lätty, kolmas oli kohtalaisen raakaa blackmetallia, sitten Themesillä hieman Arcturus-tyylistä sofistista metallia, perään muutamat electro-EP:t jne jne.
 
Jos joku haluaisi tutustua yhden levyn myötä Ulveriin, niin tehtävä olisi absoluuttinen mahdottomuus.

yksi kotimainen suurimuuttuja jota ei viä ollu mainittu(tai ei mun silmiin osunu):
suburban tribe
 
ulkomaisista; queen

Ei pidä paikkaansa, jotenkin luulen että tietosi ovat ns.huhupuhetta eivätkä perustu
empiiriseen perehtymiseen. Ehkä et vain tunnista niitä muuttujia tms?
 
Peace
 
No en ole kyseisen musiikin spesialisti, mutta kyllä on tullut kuunneltua nuoruudessa monen moista rockabillyä ja sen sukuista musiikkia Crazy Cavanista Long Tall Texansin kautta Barnshakersiin. Muutosta kyllä syntyy, mutta aika tiukasti genren rajoissa. Niinpä peruskuuntelijan korviin ne kuulostaa aika tavalla samalta vuodesta toiseen. Yritän asettautua tavan taunon kenkiin tämmöisiä asioita miettiessä, sillä kyllä kovan fanin mielestä varmaan AC/DC:kin kuulostaa ihan erilaiselta joka levyllä ja jopa kappaleessa.
 
Rauhaa vaan sinnekin.

Jos joku haluaisi tutustua yhden levyn myötä Ulveriin, niin tehtävä olisi absoluuttinen mahdottomuus.
 
Tämän nimenomaisen seikan vuoksi annan myös äänen Ulverille eniten muuttuneena bändinä. King Crimsonit ja Rushit ovat, vaikkakin melkoisia muutoksia tavallaan kokeneet, pitäneet edes "genrensä" osapuilleen samana, ja sama pohjavire löytyy vaikkapa 2112:lta ja Vapor Trailssiltä yhtälailla.
 
Vähiten muuttunut on mielestäni monien mainostama AC/DC. Samaa paskaa/huippua vuodesta toiseen. Slayer on myös pitänyt vanhan linjansa ihan kohtuu hyvin, vaikka Diabolus in Musicalla ja Divine Interventionilla hieman jonnekkin muualle mentiinkin. Varmasti ei vähiten muuttunut bändi, mutta tuli accadaccan lisäksi mieleen.

En lukenut koko ketjua, mutta mielestäni Eppu Normaali on muuttunut paljon alkuaikojen punkmeiningistä.
 
On, mutta muutoksen tuulet taisivat lopettaa puhaltamisensa jo reilut 20 vuotta sitten.

Vähiten: AC/DC, Motörhead

AC/DC ehdottomasti vähiten. Yhtye on jo tehnyt yli 30 vuotta tuota samaa yksinkertaista power chord-soundia.
 
Eniten on ehkäpä Red Hot Chili Peppers, Korn, Silverchair tai Nine Inch Nails. Vaikea sanoa. Kaikki noista ainakin on muuttuneet mutta soundi on silti yhtä helposti tunnistettavissa.

AC/DC ekalla levyllä oli kyllä muutakin kuin sitä junttaa, jopa yksi ballaadi, akustisehkoinen. Love Song nimeltään. Mutta äkkiähän ne löysivät sen oman linjansa mistä ovat pitäneet kiinni sitten tiukasti sen jälkeen.

No en ole kyseisen musiikin spesialisti, mutta kyllä on tullut kuunneltua nuoruudessa monen moista rockabillyä ja sen sukuista musiikkia Crazy Cavanista Long Tall Texansin kautta Barnshakersiin. Muutosta kyllä syntyy, mutta aika tiukasti genren rajoissa. Niinpä peruskuuntelijan korviin ne kuulostaa aika tavalla samalta vuodesta toiseen. Yritän asettautua tavan taunon kenkiin tämmöisiä asioita miettiessä, sillä kyllä kovan fanin mielestä varmaan AC/DC:kin kuulostaa ihan erilaiselta joka levyllä ja jopa kappaleessa.
 
Rauhaa vaan sinnekin.
 
No näinpä jutsiinsa. itse olen tuon(kin) musiikin parissa märehtinyt jo kohta 30 vuotta ja minulle vivahteet, lajit ja lokerot on ihan selkeitä. Toki on niitäkin
rockabilly -artisteja jotka ei muutu tai ei edes halua syystä tai toisesta muuttua. Ja ne jotka muuttuvat enemmän kuin sen genren "salliman" määrän kusevat bensaa siihen nuotioon jota kutsutaan nimellä "onko se ja se rockabillyä enää ja mitä se rockabilly sit oikeestaan on" heh heh! Itselle kelpaavat molemmat lajit kuunteluun,
soittajana en itse näe paljokaan järkeä toistaa 1:1 juttuja jotka on tehy 50 -vuotta sitten, mutta ymmärrän kyllä jos joku niin tekee ja mikäs siinä.
 
Musiikin parissa märehtiminenhän on stanan hienoa lajista riippumatta.
 
En lukenut koko ketjua mut tuli ohimennen mieleen se hurja kaari joka Beatlesillä oli musiikissaan, se on aika lailla vertaansa vailla jo senkint akia että sitä ennen moista
ollutkaan.

AC/DC ekalla levyllä oli kyllä muutakin kuin sitä junttaa, jopa yksi ballaadi, akustisehkoinen. Love Song nimeltään. Mutta äkkiähän ne löysivät sen oman linjansa mistä ovat pitäneet kiinni sitten tiukasti sen jälkeen.
 
Mäkin ihmettelen tätä AC/DC -hommaa. Eihän ne hirveästi ole muuttunut, mut jos vertaa alkupään tuotantoa vaikkapa Stiff Upper Lipiin niin onhan niissä melkoinen ero sentään.

Vähiten: AC/DC, Deep Purple.
Eniten: Black Sabbath.
 
Purple on kyllä mielestäni muuttunut aika radikaalisti kitaristin vaihdoksen myötä. Blackmorella ja Morsella on kuitenkin täysin erilainen soundi ja soittotyyli, minkä kuulee kyllä helposti uutta ja vanhaa tuotantoa vertaillessa. Tietenkin myös muut miehistön vaihdokset ovat aina tuoneet jotain erilaista yhtyeen musiikkiin.

Purple on kyllä mielestäni muuttunut aika radikaalisti kitaristin vaihdoksen myötä. Blackmorella ja Morsella on kuitenkin täysin erilainen soundi ja soittotyyli, minkä kuulee kyllä helposti uutta ja vanhaa tuotantoa vertaillessa. Tietenkin myös muut miehistön vaihdokset ovat aina tuoneet jotain erilaista yhtyeen musiikkiin.
 
Puhumattakaan siitä Mark I Purplesta ennen Gloveria ja Gillania. Sehän oli ihan hippimusaa, urut pääroolissa ja kitara vaan tukemassa. Sitten oli se sinfoniaorkesterin kanssa tehty levy. Sitten vasta tuli Mark II mikä on se kuuluisin Purple. Myös Tommy Bolinin ollessa kitarassa oli Purple ihan erilainen taas, funkimpi ja hevimpi tai jotain. Basistinvaihdoskin vaikutti ja Coverdalen pesti laulajana.
 
Itseasiassa Purplehan on muuttunut oikein paljonkin.

Ramones ei hirveämmin muuttunut koskaan,ainakaan livenä.
..
Tosin tais niiden levyillä olla jotain erilaisiakin kokeiluja..tosin ei ekoissa levyissä.

Radiohead on muuttunut melkoisesti.

Genesikseltä on helppo blokkaa pari albumia joiden välillä kontrastia on melkoisesti.
 
triidissä on kyllä aika surullisia tarjokkaita välillä... myötähävettäviä heittoja!