Yleistä keskustelua musiikista ›

Jep, Hesarissa oli juuri noin kuukausi sitten juttua Venäjällä avatusta näyttelystä jossa on Leon Thereminin keksintöjä näytillä. Hänen meriitiksi voidaan muuten laittaa todennäköisesti maailman ensimmäisen "rumpukoneen" rakentaminen. Olikohan nimeltään Rhytmicon tai jotain se.
 
Jep. Venäjällä otetaan kokeelliset asiat vakavasti. Eikös tuossa jutussa ollut jotain pietarin yliopiston kokeellisen tai elektroakustisen musiikin opetuksesta tms..
 
Hauska ois päästä testaamaan thereminin soittelua. "käyttöliittymä" on poikkeuksellinen ja luultavasti intuitiolla saisi jo kaikenlaista hauskaa aikaan, vaikka taitolajihan tuokin oikeasti on...
 
Eikös näihin joihinkin uudempiinkiin syntikoihin saa tökättyä metallitapit.... Onko kellään kokemusta?

No hyvissä biiseissä minusta on juuri sitä soittamisen meininkiä. Ja hyviä biisejä pitää päästä kuulemaan ja katsomaan livenä. Ja mistään playbackeistä en ole ikinä pitänyt. Jotain koneita voi tietenkin tulla mausteeksi nauhalta(loistava esimerkki metallipuolelta on In Flames), mutta suurin osa soittimista pitää kuitenkin vetää livenä ja kunnon meiningillä. Mikään ei voita aitoa livesoittoa ikinä, jos vaan bändi vetää tunteella ja täysillä. Keksikää vaikka mikä helvetinkone tahansa ;)
 
En nyt ymmärrä, miksei "koneitakin" voi soittaa? Onhan kitarakin tietynlainen kone. Värähtelijänä voi soittimessa/koneessa olla sitten siru tai kide, kieli tai kalvo jne.
 
Enkä ymmärrä toisaalta tuota playback-juttuakaan? Voihan koneita rääkätä livenä siinä missä kitaraakin.
 
On totta että "konemuusikoissa" on enemmän läppärikoulukuntaa ja "live" voi jäädä siihen, että ruuvaillaan namiskoita uusin asentoihin, kun valmis biisi soi koneelta. Mikä jottei sekin kuullosta hyvältä, mutta parhailla livekeikoilla biisit rakennetaan kokonaan uusiksi ja improvisoidaan, jolloin livekeikka sisältää niin paljon erilaista musaa kuin levyillä, että ränttätänttäskebanveivausrokkibändit voivat vain lotisevan, litisivän kosteimmissa unissaan haaveilla naama kalpean vihreänä sellaisesta meiningistä..

Sitäpaitsi mikään kone ei kuulosta siltä, kun joku hyvä kitaristi vetää riffiä tai sooloa. Rummuissa päästään nykyään jo todella hyviin tuloksiin konellakin, mutta itse olen kyllä aitojen kannujen vankka kannattaja. Kyllä ne soundaa paremmalta eli edelleen olen sitä mieltä että SOITTAMISEN MEININKIÄ PITÄÄ OLLA!
 
Pöh.
 
Ei se pointti niissä koneissa ole se, että niillä yritettäisiinkään matkia oikeita soittimia. Jos johonkin biisiin kaivataan kitaraa, niin on varmaan noin giljoona kertaa helpompaa sitten vaan soittaa siihen kitara sen sijaan että yrittäisi sitä jollain koneella vääntää.
 
Koneiden käytön pointti on se, että niillä pystyy luomaan jotain, mitä perinteisillä soittimilla on täysin mahdoton saada aikaan.
 
Jos joku olisi tullut mulle urputtamaan vaikkapa Massive Attackin keikalla Provinssissa pari vuotta sitten SOITTAMISEN MEININGIN puuttumisesta, niin olisin varmaankin lähinnä naurahtanut. Jos nyt kylmiltä väreiltäni olisin ehtinyt.

Ei tullut koko threadia luettua ajatuksella, joten joku muu on saattanut jo sanoa samoja juttuja.
 
Minäkään en lukeudu niihin konemusan ihannoijiin tai suurkuluttajiin ja vältän radioasemia jotka soittavat kyseisen genren tuotteita. Kuitenkin myönnän pitäväni esimerkiksi varhaisen Prodigyn ja Mobyn tuotoksista. Molempien musiikille on ominaista sellainen ennalta arvaamattomiem elementtien käyttäminen sekä tietynlainen nerokkuus soundien (vai pitäisikö sanoa samplejen?) käytössä. Eli ovat jotain muuta kuin pelkkä bassoluuppi, mitätön tikitys taustalla ja joku muovitissi kirkumassa "oupeipeä"
 
Asiaahan voidaan käsitellä myös siten, että nykypäivän ProTools -aikakaudella ihan oikeillakin instrumenteilla soitettu musiikki kootaan kasaan vasta tietokoneen ruudulla. Instrumenteilta tuleva tavara on ns. raakaversio joka vasta muokataan olennaiseen julkaisuasuunsa ohjelmiston avulla. Soundia muokataan erilaiseksi, lisätään kenties uusia elementtejä ja parhaimmillaan vaihdetaan kappaleen raitojen rakennetta ja järjestystä.Voilá, siinähän meillä on valmis biisi. Samanlaista puuhaahan se biisien tekeminen on, vaikka käytetään valmiita tai syntikalla soitettuja sampleraitoja.
 
Rockmusiikista pidän sen vuoksi, että se ei ole turhan kliinistä ja siinä on mukana röyhkeyttä ja asennetta mikä laittaa minun tahtijalkaani liikettä. Myös rockmusiikki on mielestäni hienompaa livenä, kuin konemusiikki. Tosin olen kuullut että esimerkiksi Jarren keikat ovat spektaakkelinomaisia kokemuksia.

Minäkään en lukeudu niihin konemusan ihannoijiin tai suurkuluttajiin ja vältän radioasemia jotka soittavat kyseisen genren tuotteita. Kuitenkin myönnän pitäväni esimerkiksi varhaisen Prodigyn ja Mobyn tuotoksista. Molempien musiikille on ominaista sellainen ennalta arvaamattomiem elementtien käyttäminen sekä tietynlainen nerokkuus soundien (vai pitäisikö sanoa samplejen?) käytössä. Eli ovat jotain muuta kuin pelkkä bassoluuppi, mitätön tikitys taustalla ja joku muovitissi kirkumassa "oupeipeä"
 
Hassu juttu. Itse pidän prodigyä ja mobya jokseenkin ennalta arvattavina ja muutenkin konemusiikin keskitienkulkijoina. Tosin erinomaisina sellaisina. Prodigyllä on hauskoja bassolooppeja ja tikitystä ja molemmilla taitaa featata jos jonkinlaista muovitissiä - tai ainakin Keithia ja miksei mobyakin voida pitää muovitissien tasoisina vokalisteina - tai jopa mentaalisesti muovitisseinä. Ei sillä että se olisi huono juttu. E: tosin myönnetään se seikka että sanoituksena "smack my bitch up" eroaa hieman "oupeipe i lav juu":sta
 
;)
 
esimerkiksi Jarren keikat ovat spektaakkelinomaisia kokemuksia.
 
Elääkö se vielä?

Jos joku olisi tullut mulle urputtamaan vaikkapa Massive Attackin keikalla Provinssissa pari vuotta sitten SOITTAMISEN MEININGIN puuttumisesta, niin olisin varmaankin lähinnä naurahtanut. Jos nyt kylmiltä väreiltäni olisin ehtinyt.
 
Olikos siellä basistin lisäksi muitakin soittajia (rumpali tais olla)? Ei muista enää. Mahtava keikka kuitenkin!
 
Chemo kiteytti melko hyvin omia ajatuksia liittyen koneisiin musiikissa. Kone ei korvaa ihmistä, mutta eipä tarvitsekaan.
 
Tuo äänimaailmojen rikkaus/köyhyys -vastakkainasettelu ei kylläkään aukene mulle. Vähän kuin vertais oikeassa metsässä ja city-puistossa kävelyä keskenään, auditiivisten kokemusten kannalta. Menee vähän saman sortin vertailuksi kuin koko konemusa vs. "oikea musa" -vääntö.

Studioalbumit kuulostavat soitetuilta. Sama se soitetaanko ne vaikka riffi kerrallaan, ne kuitenkin soitetaan sinne itse. Sitäpaitsi mikään kone ei kuulosta siltä, kun joku hyvä kitaristi vetää riffiä tai sooloa. Rummuissa päästään nykyään jo todella hyviin tuloksiin konellakin, mutta itse olen kyllä aitojen kannujen vankka kannattaja. Kyllä ne soundaa paremmalta eli edelleen olen sitä mieltä että SOITTAMISEN MEININKIÄ PITÄÄ OLLA!
 
Durrr deatraceking durrrr

Squarepusher rokkaa.

No hyvissä biiseissä minusta on juuri sitä soittamisen meininkiä.
 
Nauhoitatteko te livenä vai raitoina CC:n kanssa?

Niin paljon on asia näköjään kiinnostanut että ei jaksa millään lukea viestejä läpi.
80-luvun lopussa purnattiin konemusasta ja koneista. Ei mulla ainakaan mätä mikään. Ne on hyviä apuvälineitä, niillä on kiva leikkiä ja on niillä tehty hyvää musaakin.
Tottakai sieltä löytyy paskaakin mutta paska biisi on aina paska, tehty sitten koneilla tai ei.

Nauhoitatteko te livenä vai raitoina CC:n kanssa?
 
Soitin kerrallaan luonnollisesti. Mites tämä nyt liittyy mihinkään? On niissä mein biiseissä minusta ihan mukavasti sitä soittamisen meininkiä ja livenähän sit potkitaan vielä paremmin perseelle.
 
Älkää nyt konediggailijat vetäkö herneitä nenään, minä olen aina digannut aidoista kitaroista ja rummuista ja tykkään niistä enemmän kuin koneista varmasti hautaan asti. Mutta useille metallibändeille koneet tuovat mukanaan kivasti lisämausteita musiikkiin ja niiden käyttäminen onkin joillekin bändeille suotavaa. Kaikkeen musiikkiin niitä en lähtisi tunkemaan, en esimerkiksi usko, että me tulemme koskaan suuressa määrin koneita musiikissamme käyttämään, jos nyt ollenkaan.

Konemusiikkia tuli kuunneltua enemmänkin 2000-luvun alussa. Lähinnä vielä melodisempaa trancea. Melkein 3 vuotta diggasin, sitten mielestäni tulevat kappaleet alkoivat kuulostamaan samoilta kun vanhatkin, ettei mitään uutta enään keksitty. Hevi vei voiton sitten lopulta :D

Asiaahan voidaan käsitellä myös siten, että nykypäivän ProTools -aikakaudella ihan oikeillakin instrumenteilla soitettu musiikki kootaan kasaan vasta tietokoneen ruudulla. Instrumenteilta tuleva tavara on ns. raakaversio joka vasta muokataan olennaiseen julkaisuasuunsa ohjelmiston avulla. Soundia muokataan erilaiseksi, lisätään kenties uusia elementtejä ja parhaimmillaan vaihdetaan kappaleen raitojen rakennetta ja järjestystä.Voilá, siinähän meillä on valmis biisi. Samanlaista puuhaahan se biisien tekeminen on, vaikka käytetään valmiita tai syntikalla soitettuja sampleraitoja.

 
näinhän se menee - suurin osa nykyisestä listarockista/popista ja kitarahevistäkin on tosiasiassa samplaamalla tehtyä
 
ainoa ero ns. konemuusikkoon on, että konemies käyttää samplekirjastojen musiikkia - rockmiehet soittavat samplensa itse. Toisaalta konemiehellä on äärettömän laaja sointi/soundi/rytmi yms. -kirjo kun rockmiehet ovat jumissa sen ikuisen fenderinsä/gibsoninsa kanssa (vaikka kuuntelevathan jotkut "kävyt" jotain viuluvingutusta vielä 2000-luvullakin).
 
soittamisen meininkiä listarock/kitarapop-musiikista ei ole löytynyt enää aikoihin - jos joku muuta väittää, niin ihmettelen mitä muniinpuhaltelua käytetään verrokkina
 
rehellisempää ja parempi meininki on vääntää jollain acidilla, ableton livellä tai akain mpc:llä -- niillä voi tehdä reaaliaikaisesti musiikkia, jossa on svengiä ja soundimaailmaa joka lähtöön & kontrollit käytössä koko ajan - - mikä puuttuu??
 
rock-miesten valitus "konemusiikista" perustuu kyllä tietämättömyyteen
 
Toki joku softasyntikoilla ja sekvenssereillä työstetty trance tms. on äärimmäisen tarkkaan ja hallitusti tehtyä, mutta kyllä hyvissä biiseissä tunnistaa sen miten musiikki on temmannut mukaansa - ja p..ka on sitä itseään siinäkin lajissa
 
olen soittanut bändeissä (vähän kylläkin) sekä tehnyt musiikia sekvenssereillä ja syntikoilla - - eroa toki on siinä, että bändissä vuorovaikutuskommunikointiyhteensoitto tapahtuu usean henkilön kesken ja ideoita tulee monesta suunnasta - "koneilla" homma toimii koneiden avusutuksella tai kokonaan omassa kontrollissa - -molemmissa tavoissa on puolensa - ovat erilaisia musiikintekemisessä, mutta ikinä en ole kokenut, että "koneilla" tekeminen olisi ollut jotenkin vähemmän musiikillisempaa.

Soitin kerrallaan luonnollisesti. Mites tämä nyt liittyy mihinkään? On niissä mein biiseissä minusta ihan mukavasti sitä soittamisen meininkiä ja livenähän sit potkitaan vielä paremmin perseelle.
 
Ihan mielenkiinnosta vain.
Miksi ette nauhoita livenä?

rock-miesten valitus "konemusiikista" perustuu kyllä tietämättömyyteen
 
Niin tai ehkä ei - mä diggaan koneita laitteina, diggaan niistä saatavia soundeja, koko sitä juttua - eikä tuu mieleen yhtäkään konebiisiä (esim. Depeche Modella ja Carsilla on molemmilla perinteisiäkin soittimia joten niitä ei voi laskea), joka olisi koskettanut mua erityisesti. Minkä ihmeen vuoksi ne, jotka - jos rock-miehet ovat tietämättömiä - tietävät paremmin, eivät keskity tekemään niillä koneillaan hyviä biisejä, vaan vääntävät pelkkää biittiä ja groovea; ambientia, industrialia, teknoa jne.
 
Mä muistan, kuinka mä seurasin huuli pyöreenä Brian Enoa tai Jean-Michel Jarrea 70-luvulla, kuuntelin Kitaroa 80-luvun alulla, innostuin hetkeksi Kraftwerkista jne. mutta ei se musiikki sitten kehittynytkään siitä mihinkään. Miksi ihmeessä ei? Mä olin ihan valmis innostumaan siitä tosissani, mutta ei... mä menin raveihin valmiina antamaan industrialin räjäyttää tajuntani, mutta savukone oli rikki ja vesi maistui pahalta.
 
Päätoimittajani tutustutti mut vilpittömällä innollaan Basement Jaxxiin ja Chemical Brothersiin. Puolen vuoden päästä ne levyt sytyttivät juuri yhtä paljon kuin Prodigy - eivät yhtään. Fatboy Slimillä on todella hyviä ideoita, mutta kun muistetaan, että kyseessä on mies Housemartinsien "Happy Hour" -hitin takana, niin valjuksipa jää nykytuotanto vertailussa.
 
Tuntuu, että koneet ovat integroituneet populaarimusiikkiin pelkästään työtä säästävinä välineinä, sen sijaan että niitä käytettäisiin jonkin uuden luomiseen, niillä yritetään tehdä vanhasta halvempaa versiota.
 
Entäpä kotimaan livescene? Op:l Bastards kuulosti vähän aikaa hyvältä. Sitten se katosi. Aavikko kuulostaa hyvänä päivänä vähän hiton hyvältä, mutta siinäkin on oikeat rummut. Cleaning Women oli alunperin aika omaperäinen idea, ja nykyäänhän se toimii keikoilla ihan pop-aspektillakin, mutta onko se puhdasta konemusiikkia? Ei mun mielestäni. No, ainakin Lindelltronicsin keikoilla saa nauraa kunnolla, vakavaksi on vaikea jäädä, mutta siinäkin on kysymys lahjakkaan muusikon kierosta huumorista.
 
Where's the beef, kysyy hampurilaismainos...

näinhän se menee - suurin osa nykyisestä listarockista/popista ja kitarahevistäkin on tosiasiassa samplaamalla tehtyä
 
ainoa ero ns. konemuusikkoon on, että konemies käyttää samplekirjastojen musiikkia - rockmiehet soittavat samplensa itse.
 
On noita itse samplensa soittavia konemuusikoitakin, ainakin mie tiedän jonkun- tosin kellaritasolla. Ja miekin häälle olen sämplejä soitellut. Hauskaa puuhaa seurata vierestä kun se soitettu bassokuvio käy sen moulinexin läpi ja muuttuu parhaassa tapauksessa lähes tunnistamattomaksi. "Miepä pätkäsenkin tosta ja tosta, keskeltä tahtia noin."

Te jotka väitätte, että olette tutustuneet konemusaan, olette siis useimmiten kuunnelleet jotain Mobya tai Chemical brothersia. Ei ihme jos tylsistyy ja musa alkaa kuulostaa samalta. Tutustukaa nyt ihmeessä niihin Warp Recordsin artisteihin! Siellä luodaan about joka vuosi jotain uutta musiikin saralla ja se musiikki on useimmiten todella haastavaa. Ei ole pelkoa tylsistymisestä.

Konemusa kuullostaa ei miltään. Ei mitään henkeä, ei mitään tunnelmaa, muoviset soundit, ei pienintäkään vihjettä, että se musa olisi jotenkin edes ihmisolennon aikaan saamaa. Oikeat soittimet tekee musiikissa todella paljon.

Konemusa kuullostaa ei miltään. Ei mitään henkeä, ei mitään tunnelmaa, muoviset soundit, ei pienintäkään vihjettä, että se musa olisi jotenkin edes ihmisolennon aikaan saamaa.
 
Yleistäminen on joskus hyödyllinen taito, mutta...
 
Oikeat soittimet tekee musiikissa todella paljon.
 
Määrittele "oikea soitin".

Tuossa juuri kuuntelin Boards of Canadaa ja mietin samalla tätä viestiketjua. Totesin, että ainakin minä kuuntelen "rockia" ja "konemusiikkia" (anteeksi yleistykset) selkeästi eri tavoilla, erilaisiin asioihin keskittyen ja musiikkia tavallaan eri kautta hahmottaen. Mahtaisiko tämä olla osasyynä siihen, etteivät molemmat "genret" maistu kaikille?
 
Prodigyn ja kumppaneiden suosio myös rockmusiikin kuuntelijoiden piireissä lienee ihan ymmärrettävää, sillä esimerkiksi Prodigy operoi selkeästi enemmän rockmusiikin tyylikeinoilla kuin jopa moni rockbändiksi kategorisoitu yhtye.