Yleistä keskustelua musiikista ›

ennemminkin Teostossa on porukkaa, jonka mentaliteetti vastaa Kehruu-Jennyn rikkojien aivoituksia -- - - siis 1700-luvulta ei paljoa opittu.
 
Jännä että vertasit juuri noihin, tosin tarkoitit varmaan 1800-lukua? Ja mitähän nämä chartistit ja luddiitit sitten aivoittelivat?
 
Työajan rajoituksia, lapsityövoiman lopettamista jne. Muuten iskusanoina oli, että ihmisestä ei saa tehdä koneen osaa.
 
Niiden liikkeiden pohjalta kehityivät mm. nykyaikaiset ammattiyhdistysliikkeet.
 
Koneiden rikkomisen takana oli pelko vuosisataisten käsityöläisperinteiden katkeamisesta, ja niinhän ne katkesivatkin. Tilalle tuli tehdastyö. Mitä se sitten tarkoitti tuotteiden kannalta? Jos tätä analogiaa jatkettaisiin? Yksilöllisten käsityönä tehtyjen (xxx) tilalle sarjatyönä tuotettu (xxx).

Me puhutaan eri asiasta.
 
Miten niin?

 
tekijänoikeusjärjestöjen tehtävä on neuvotella operaattorien kanssa jäseniään aidosti hyödyttävät sopimukset, jotka kuitenkin elävät nykyajan tekniikan maailmassa. 60-luvulla valtiomonopolin ja reporadion aikaan tehdyt linjaukset olivat erilaiseen yhteiskuntaan sopivia - vanhoista rakenteista on aika päästä irti! (joo joo - aivan sairasvuota....)
 
Tässä kohtaa sulla heittää just pahasti. OPERATTORIEN JA PALVELUNTARJOAJIEN tehtävä on kysyä Teostosta että mitä maksaa? Sieltä kun sanotaan hinta niin se on joko ok tai liikaa.Jos se on liikaa...se on kääntäen sama kuin downloadaamisessa,ei se keltään oo pois. Jengi ei osta musaa puhelimeen,ne ostaa sen levyllä.Puhelimeen ei saa musaa.No emmä osta uutta puhelinta sitte...Tällasta tää on ,yksinkertaista mun yksinkertaisessa maailmassa .
Edit:Tuo sun kielesi,se on jotenkin niin Kokoomusnuorten propagandaa :-)

leikari:
musiikin levityksessähän pääsi käymään silleen, että:
 
- musiikin tekijänoikeudet olivat kytköksissä fyysiseen tuotteeseen so. tavaraan, johon sai liimata hintalapun. Ansaintalogiikka oli, että myydään LP, kasetti tai cd. Kaikki hyvin. Tavaran myynti oli helppoa logistiikkaa. Kasettien kotikopiointi oli aika harmitonta puuhaa - hidasta ja tarjonta rajoittui kaverien ostamiin suosikkilevyhin. Mukaviin oloihin tottuneet levyfirmat jne. olivat itseensä tyytyväisiä & elivät jämähtäneinä maailmaansa.
 
- tuli kotipoltto sekä ennen kaikkea paha netti ja rippaukset sekä waretukset musiikille & elokuville. Levy-yhtiöissä ja musiikkikustantamoissa ei eväkään värähtänyt - tai no, ehkä huomattiin ja tuomittiin uudenlainen levitys ja kopiointi. Vaan ei ymmärretty, että mikä on asiakkaan tarve so. missä on kysyntää. Hommahan tietysti kehittyi innokkaiden nuorten nörttien keskinäisenä puuhana ja kaikki karkasi käsistä... Tuomitsevat äänet vain koventuivat - "keppiä, keppiä, keppiä!! senkin lurjukset!!!" . KOvat rangaistukset ja homma hankalaksi - aah! - kopiosuojattu cd!!
 
Voihan sen noinkin nähdä, vaan mä näen tuon vähän toisin.
 
Nimittäin, jo ihan äänilevyteollisuuden alkuajoista asti teollisuus on taistellut 1:1 -kopioita vastaan; käytännössä tää kohdistui vinyylibootlegeihin ja niitä valmistaviin tehtaisiin. Suomessa tää taistelu ei niin selvästi näkynyt, koska meillä oli maantieteellisesti niin lähellä tuo suuri itänaapuri, jonka Melodija-tehdas sylki ihan luvallisesti (SNTL kuten esim Kiinakaan ei ollut äänitealan kansainvälisten sopimusten piirissä) markan kopioita päivän hittilevyistä. Vinyylikopioiden suosiota kuitenkin laski mm se, että matriisit oli tehty remasteroimalla jo julkaistuista vinyyleistä, eli soundi oli mitä oli - ja ne paperikannethan monet muistavatkin.
 
Piratismin sirtyessä CD-puolelle oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus toisintaa alkuperäisäänite identtisenä - tässä vaiheessa herättiin.
 
- Apple, tuo innovointikykyinen laitevalmistaja näki sen - tehdään systeemi, jolla palvellaan kysyntää/asiakasta ja ansaitaan itsekin välissä - onko moittimista - - ja kilpaillahan tuon iPod-systeemin kanssa saa
 
- vaan vielä jaksetaan valittaa, että Nokia haluaa myydä sisältöjä laitteiden kanssa - tottakai!! - sehän on molempien etu sekä sisällöntuottajien että laitevalmistajien. Sisältöjen joustavaa käyttöä vaan joku Teosto töikseen pyrkii rajoittamaan - jollakinhan heidänkin täytyy tehdä itsensä tarpeellisiksi että voi kasvattaa organisaatiotaan/budjettiaan. Musiikin käytön ja sillä ansaitsemisen lisäämisen kanssa Teostolla ei ole mitään tekemistä - ennemminkin Teostossa on porukkaa, jonka mentaliteetti vastaa Kehruu-Jennyn rikkojien aivoituksia -- - - siis 1700-luvulta ei paljoa opittu.
 
Teoston eräs isoimmista ongelmista (ja tää on pakko tunnustaa) on se, että siellä kuten muussakin byrokratiassa odotetaan pysähtyneisyyden tilaa, jotta voitaisiin tehdä laskelmat stabiililta pohjalta. Mitä ei nähdä, on se, että kehityksen kehittyessä aina vain kiivaammin, pysähdystä ei ehkä koskaan tule, vaan jossain vaiheessa laskelmat on pakko siirtyä tekemään arviopohjalta.
 
- ja miksi valitetaan - miksi ei nähdä, että kun tavaraa pannaan helpolla levitykseen (penetraatio kasvaa) niin kysyntä ja toisaalta tulotkin lisääntyvät
 
- ja mistä kiikastaa - tietysti rahasta - Teoston vanhakantaiset asenteet ajavat tilaisuuden ohi - on parempi myydä paljon halvemmalla kuin ei juuri yhtään kalliilla so. vaikkapa 100 000 kappaleta markan nakkeja kuin kymmenen satasen kaviaaripurkkia.
 
- miksi Teosto/muusikoiden.nettiläiset eivät näe, että levykauppa on vähitellen ehkä vain marginaalinen jakelutie - massalevitys tapahtuu muualla - ja niinkuin lähes kaikessa muussakin valmistuskustannus on vain murto-osa tuotteen hinnasta - levitys ja brändäys tekevät myynnin so. nykymarkkinataloudessa ei suuria myyntejä tehdä ilman kunnollista myynti- ja markkinointi-infrastruktuuria. Homman pitää tietysti kannattaa kaikille.
 
- ja vielä: paljonko se olikaan artistin/säveltäjän/sanoittajan osuus nykymuotoisesta cd-äänitteestä ja paljonko pakkauksen suunnittelija, valmistaja, tukkuri/jakelija ja vähittäiskauppa saavatkaan?? Miksei itketä, että levykauppias vie muusikon leivän? Ai niin - jokainen ymmärtää, että ilman levykauppiaita ei muusikolle tule ropoakaan. Eikös samaa ajattelua voi hyväksyä Nokian kanssa?? Tekijänoikeusjärjestöissä ollaan ymmärtääkseni sitä mieltä, että jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa tähtitieteellinen summa erikseen(vrt. esim. vanhat tv-ohjelmat) - - nykyisessä informaatioähkyssä valinnanvaraa riittää ja käytännössä suuri osa mobiililaitteissa kulutettavasta tavarasta on luonteeltaan kertakäyttöistä so. vrt. esim. radio- ja tv-ohjelmat. Ainakin käyttäjän (esim. minä) kannalta hinnan pitäisi olla jossain järjellisellä tasolla, että massat sitä viitsisivät kuluttaa.

 
Istuin kahvilla tapani mukaan erään kotimaisen musiikkialan laitepuolen aikakauslehden päätoimittajan kanssa, ja alustimme keskustelua. Olimme molemmat samaa mieltä, että nykyinen levyjen ovh on väärä, ja ehkä huonoin mahdollinen, mutta näimme kaksi ratkaisua:
 
J o k o levy on kertakäyttöinen vähittäistuote ja se myydään vitosella ruokakaupassa
 
t a i levy on ylellisyyttä ja sen hinta suhteutetaan vastaavaan viihtymiseen - esimerkiksi levyn hinta voisi olla 100-200 euroa; sama kuin päivä Linnanmäellä lasten kanssa hampurilaisineen ja hattaroineen.
 
Molemmat ovat mielekkäitä malleja, mun nähdäkseni.
 
Jatkan myöhemmin, nyt on kiire junalle...

Piratismin sirtyessä CD-puolelle oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus toisintaa alkuperäisäänite identtisenä - tässä vaiheessa herättiin.
 
Ihan vain tarkentaa halusin... puhutaanko nyt vain audiosta vai myös siitä cd:n ulkoasusta. Eli kansista, lehdyköistä jne jne? Audio-materiaalin ollessa tärkein, se on yleensä myös halutuin, mutta kyllä julkaisuun liittyy aina tuo graafinenkin puoli ja vaikkapa ne lyriikat siellä lehdykässä. Tietysti skannerin myötä nekin voidaan "ripata"... kaikkee ne keksiikin perkules, miksei levyteollisuus keksi? :)

Tässä kohtaa sulla heittää just pahasti. OPERATTORIEN JA PALVELUNTARJOAJIEN tehtävä on kysyä Teostosta että mitä maksaa?
 
- toki tarkoitin, että tekijänoikeusjärjestöjen on toimittava neuvotteluosapuolina - ei niin, että hattu kourassa mentäisiin armonpaloja pyytämään (sinulla taitaa olla aika syvään iskostunut mieleen Pohjan tähden alla -kuvasto, jossa akseli on taksvärkeistä "sopimimassa" ;-)
 
Sieltä kun sanotaan hinta niin se on joko ok tai liikaa.Jos se on liikaa...se on kääntäen sama kuin downloadaamisessa,ei se keltään oo pois.
 
- tuosta minulla on eri näkemys - ja tuossa se ongelma on, että "tosta poikki - ota tai jätä". Tekijänoikeusjärjestöjen hinnoittelu nojautuu vanhoihin rakenteisiin so. perinteiseen levymyyntiin, valtakunnan kahden kanavan radiosoittoon ja lupamaksurahoitettuun tv-teatteriin. Jääräpäinen hinnoista/ehdoista kiinni pitäminen estää taiteilijoita myymästä työtään - kukaan ei osta kalliilla välineeseen, jolla siitä ei saada kovaa hintaa uloskaan. Järkevä hinnoittelu houkuttelee kuluttamaan - se hintajousto nääs (... kansantaloutta yliopistossa minulle opetti silloin vielä skp-läinen)
 
Jengi ei osta musaa puhelimeen,ne ostaa sen levyllä.
 
Teoston pitäisi toimimassa siten, että musiikkia myytäisiin myös puhelimeen siinä kuin iltapäivälehtiäkin - - kansa kyllä kuluttaa viihdepalveluihin mikäli kustannus on järkevä.
 
Puhelimeen ei saa musaa.No emmä osta uutta puhelinta sitte...
 
tuota Sormusen paljastamaa salaliittoa en tämän homman moottoriksi suostu uskomaan vieläkään.
 
Joku SONY-CBS toimii amerikkalaisella lainsäädännöllä & mm. copyright systemeillä ja niillä on hirvittävät levy- ja elokuvakatalogit - - siellä voi suunnitella, että laitevalmistaja kytkisi sisällön koneisiin - Euroopassa homma on operaattorivetoista.
 
Edit:Tuo sun kielesi,se on jotenkin niin Kokoomusnuorten propagandaa :-)
 
... jos siltä kuullostaa?? - tuolta pohjalta ei kuitenkaan kannata tehdä johtopäätöstä puoluekannastani ;-)

Kysymys: miksi netti-levykaupat/levy-yhtiöt/jne. eivät pysty tekemään palvelua missä myytäisiin uusia levyjä mp3 formaatissa ilman kansia yms. halvemmalla kuin aito levy kaupassa? Yksittäisen biisin (=sinkku) kauppaaminen ei myöskään luulisi olevan turhan suuri ongelma. Monilla muilla aloilla tuota nettikauppaa käydään laajaltikin jo, ja siis juuri sellaista missä teppo tavis voi ostaa haluamansa tuotteen nostamatta persettään tuolista ja toimitus tapahtuu himaan välittömästi ykkösinä ja nollina. Omituista että erikoisalat löytävät nämä keinot nopeammin kuin ne alat joilla olisi helposti suurempi kysyntä miten vaan mitattuna.

Sormuselle ja muille Nokiaa pelkääville:
---------------------------------
- vaan vielä jaksetaan valittaa, että Nokia haluaa myydä sisältöjä laitteiden kanssa - tottakai!! - sehän on molempien etu sekä sisällöntuottajien että laitevalmistajien.
 
Miks mä nyt sitä pelkäisin? Enkä mä myöskään näe mitään "salaliittoa". Mä näen liiketoimintaa. Kyllähän esmes digiteeveen lanseeraamisesta päätti muutaman suuryhtiön kokous, muttei se mikään "salaliitto" ole. Jos mä kerron, miten ne toimivat, niin en mä mitään "salaliittoa" paljasta vaan kerron, miten ja miksi ne toimivat niinkuin toimivat.
 
Tottakai Nokia harrastaa liiketoimintaa. Yksittäisten taiteilijoiden elannon kannalta ei vain ole oikein hyväksi se, että Nokia (niinkuin muutkin vastaavat) aikoo harrastaa liiketoimintaa siten, että se ottaa yksittäisten taiteilijoiden työn maksamatta siitä mitn.
 
Vuosi sitten jotakuinkin Nokia kertoi mm. Hesarissa perustavansa levy-yhtiön. En tiedä, miten suunnitelmille on käynyt, mutta silloin oli aikomuksena tehdä Nokian oman mallin mukaiset diilit. Tekijänoikeusjärjestöihin kuuluvilla olisi ollut porttikielto. Peruste: Nokian mukaan tekijänoikeudet kuuluvat tuottajalle, joka ottaa "taloudellisen riskin", ei taiteilijalle.
 
Kyllä se minusta olisi aika radikaali muutos.
 
Muuten, lukekaapa huolella toi Leikarin kirjoitus, siinä kuuluu isännän ääni harvinaisen selvästi.
 
Näyttää vahvasti siltä, että Leikarit sun muut ovat ikäänkuin kiinalaisen, keskitetyn valtiokapitalismin kannalla? Meikälle taas yksilön vastuu omista teoistaan ja myös yksittäisen ihmisen oikeudet ovat sanoisinko jokseenkin tärkeitä.
 
Näille muille, jotka ovat huolissaan musan leviämisestä, niin en mä vaan osaa sanoa, mitenkä esimerkiksi Sini Perho hyötyy waretuksesta julkaistessaan Love Recordsin backkataloogia?
 
PS EDIT: Täs tulee taas kohta vastaan ekan sivun jutut. Joten pitää kattoo, kehittyykö tää mihinkään vai jatkuuko tää noilla Leikarin linjoilla nyt kun Jäykkiskin näyttää taas pirtsakoituneen alkuperäisille teemoillensa.

PS EDIT: Täs tulee taas kohta vastaan ekan sivun jutut. Joten pitää kattoo, kehittyykö tää mihinkään vai jatkuuko tää noilla Leikarin linjoilla nyt kun Jäykkiskin näyttää taas pirtsakoituneen alkuperäisille teemoillensa.
 
Juu, tämähän on vähän hankala kysymys kun ei osaa ottaa kantaa sen perusteella kuka on minkäkin lausunnon takana.
 
Sen olen huomannut, että mitä paremmasta asiantuntijasta oletusarvoisesti on kyse, sen kriittisemmin sen sanomisiin pitää suhtautua. Tällä en nyt sitten kylläkään tarkoita tätä keskustelua, vaan enemmän näitä virallisempia tahoja.
 
Tämän keskustelun asiantuntijoiden eduksi täytyy sanoa, että yleensä heillä on aikatavalla rehti ote asiaan, intressien ja ideologioiden rasittama, mutta suoranasita vääristelyä ei minusta ole ilmassa.
 
Respektiä heittää hän...

Afterdawnin (http://fin.afterdawn.com/) sivulta:
 
Viralg paheksuu EFFIn toimintatapaa
 
Suomalainen Viralg Oy, joka saavutti maailmanlaajuista huomiota lupauksillaan pysäyttää tekijänoikeuslakia rikkovan materiaalin P2P-jakelu, pitää Electronic Frontier Finland ry:n (EFFIn) julkaisemaa tiedotetta tekemästään tutkintapyynnöstä hyvän tavan vastaisena. Digitodayn uutisoinnin mukaan Viralg harkitsee myös jatkotoimia.
 
EFFI tiedotti viime torstaina verkkosivuillaan tehneensä tutkintapyynnön Viralgin ja BMG Finlandin:n toiminnasta. Tutkintapyynnössä poliisia pyydetään selvittämään, ovatko Viralg ja BMG syyllistyneet tietoliikenteen häirintään.
 
EFFin tutkintapyyntö perustui Viralg Oy:n lehdistötiedotteeseen, jossa yhtiö kertoi kehittäneensä menetelmän, joka pyrkii estämään tekijänoikeuden alaisten tiedostojen levittämisen vertaisverkoissa soluttamalla verkkoihin sotkettuja tiedostoja. BMG liittyy kuvioon siten, että se on ollut Viralgin palvelujen koekäyttäjänä.
 
Viralg pitää EFFIn syytöksiä luonnollisesti perättöminä. "Se seikka, että joku pitää jotain asiaa häiritsevänä, ei tee siitä rikosoikeudellisesti tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkkejä täyttävää", toteaa Viralg tiedotteessaan.
 
Yhtiön mukaan kaikki palvelun tuottamiseen käytetyt laitteet ovat sen omaisuutta, eikä palvelussa lähetetä ilkivaltaisia viestejä. Häiritseväksi väitetty ylimääräinen liikennekin syntyy, kun suojattua tiedostoa latavaa käyttäjä asioi Viralgin palvelimilla.
 
Viralg hakee oikeutusta toimilleen myös siitä, että yhtiö toimii toimeksiantajansa luvalla. Vain erikseen tekijänoikaussuojan alaisten ja erikseen suojattujen tiedostojen liikenne häiriintyy. Lisäksi asiakas, tässä tapauksessa BMG, ei yhtiön mielestä voi missään tapauksessa olla rikosoikeudellisessa vastuussa asiassa. Mielenkiintoinen näkemys, sillä yleensä avunanto ja yllytys rikokseen ovat tuomittavia tekoja siinä missä rikoskin.
 
"Viralg voi vain ihmetellä suuresti ilmoituksen tekijän todellisia tarkoitusperiä. Lisäksi Viralg katsoo, että Effi ry:n tiedotustoiminta on ollut vähintään hyvän tavan vastaista ja harkitsee jatkotoimenpiteisiin ryhtymistä", tiedotteessa todetaan.

Suomalainen Viralg Oy, joka saavutti maailmanlaajuista huomiota lupauksillaan pysäyttää tekijänoikeuslakia rikkovan materiaalin P2P-jakelu, pitää Electronic Frontier Finland ry:n (EFFIn) julkaisemaa tiedotetta tekemästään tutkintapyynnöstä hyvän tavan vastaisena. Digitodayn uutisoinnin mukaan Viralg harkitsee myös jatkotoimia.
 
Miten tämä nyt oikein menee. Tuolla linkin sivuilla mainitaan että muusikko Pekka Sallinen on se henkilö joka on tutkintapyynnön takana ja kuitenkin tässä lainauksessa sanotaan että "... (EFFIn) julkaisemaa tiedotetta tekemästään tutkintapyynnöstä hyvän tavan vastaisena.". Siis "tekemästään".
 
Onko muusikko Pekka Sallinen jotain EFFI:n puuhamiehiä?

Oon tippunu kärryiltä, enkä jaksa nyt lukea noita 20 lukematonta sivua, mutta tämmönen oli aika hauska huomata Sigur Rósin sivuilta:

media »
peer to peer sharing of media files
(dánlód)
 
for downloading and sharing sigur rós concerts and other media files, there are a few options you can choose from:
 
dc++
we have created a sigur rós file sharing room (or 'hub') in a program called dc++, through which fans can exchange concerts and other sigur rós media files amongst each other. here are easy step-by-step instructions on how to access the hub: (pitkä liuta ohjeita)
 
http://www.sigur-ros.co.uk/media/dldshare.html
 
Heh, bändi suosittelee itse myös tiedostojen jakamista.. Mielenkiintoista.

Voi kun sais ihmiset ymmärtämään sen että ei ole aivan sama asia laittaa musiikkia jakoon kuin se että jakaa vaikkapa selainta mihin voi sitten lisäksi MYYDÄ plug-inejä .Mutta ei ne ymmärrä kun muka ainoa tärkeä asia on "penetraatio" .Mutta miten on saturaation kanssa?

Juu, no jatketaan sitten tässä vielä viestillä tai parilla. Olin ajatellut tälle otsikoksi
 
"Kaikennäköisiä tekijänoikeuslakeja"
 
Ja tässä siis itse mailmaa mullistava havainto:
 
Selailin tuossa päivän päätteeksi Tietokone-lehteä jossa on esim. laajahko juttukokonaisuus laajakaistoista, P2P:stä ja monesta internetin käyttöön liittyvistä asioista.
 
Pani vain silmään yksi juttu jossa kerrotaan Kansalliskirjaston projektista jossa heidän materiaaliaan siirretään digi-formaattiin ja soveltuvilta osin "internettiin".
 
Lainaukset
-------------
"Kansallisen kirja-aineston vienti internettiin aloitettiin vuonna 2001 historiallisesta sanomalehtiarkistosta. Tekijänoikeuskysymysten takia toiminta on kohdistettu vuosina 1771 - 1890 julkaistuun aineistoon..."
 
Sen lisäksi kerrotaan otetun vastaan ulkopuolisia toimeksiantoja esim Suomen kuvalehdeltä, jolta on digitoitu kymmenen vuosikertaa. Näiden kohdalta todetaan:
 
"Tällaiset aineistot jäävät arkiston käyttöön odottamaan internet-julkaisua tekijänoikeuksien rauettua vuosikymmenten päästä.".
--------------
Lainaukset loppu
 
Jotenkin panee pohtimaan että kenenkähän etua nyt palvelee esim. Kansallisen kirja-aineiston tämän kaltainen suojeleminen parin kolmen *sukupolven* ajaksi?
 
Ei sitten mitenkään voisi ajatella että jos nyt tämän päivän populaarimusiikki on niin erinomaista että sitä pitää suojella 70 vuotta (toteaa samalla toisesta suupielestään lakoonisesti että voi laupias taivas sentään), niin voisiko ajatella että kategorisoitaisiin suojeltavia materiaaleja jollain viisiin eri tasoihin.
 
Mahdanko sitten olla ainoa jota ihan oikeasti voisi kiinnostaa lukea vaikkapa juuri jotain vanhoja tekstejä - ilman että pitää hankkiutua paikan päälle. Josta ei taitaisi tässä tapauksessa olla edes mitään iloa, vanhoja ja arvokkaita teoksia kun ovat - valkoisilla käsineillä varovasti käänneltäviä lehtiä ja kirjoja.
 
Juu, jos olisin presidentti, säätäisin lain joka takaa jokaiselle yleisen ja yhtäläisen mahdollisuuden tutustua Kansalliskirjaston ja -arkiston aarteisiin niiltä osin kun sitä ei rajoita salassapitomääräykset.

Pani vain silmään yksi juttu jossa kerrotaan Kansalliskirjaston projektista jossa heidän materiaaliaan siirretään digi-formaattiin ja soveltuvilta osin "internettiin".
 
Lainaukset
-------------
"Kansallisen kirja-aineston vienti internettiin aloitettiin vuonna 2001 historiallisesta sanomalehtiarkistosta. Tekijänoikeuskysymysten takia toiminta on kohdistettu vuosina 1771 - 1890 julkaistuun aineistoon..."
 
Sen lisäksi kerrotaan otetun vastaan ulkopuolisia toimeksiantoja esim Suomen kuvalehdeltä, jolta on digitoitu kymmenen vuosikertaa. Näiden kohdalta todetaan:
 
"Tällaiset aineistot jäävät arkiston käyttöön odottamaan internet-julkaisua tekijänoikeuksien rauettua vuosikymmenten päästä.".
--------------
 
Nyt olet ymmärtänyt väärin. Tuo aineisto on luettavissa Kansalliskirjastossa vapaasti. SEN LISÄKSI sitä ollaan digitoimassa mm. tilasyistä ja yleisön paremmaksi palvelemiseksi. HYK:ssä voi lukea vaikka 1600-luvun kirjoja erikoislukusalissa. Niin olen tehnyt itsekin. Sen kun marssit kirjastoon ja tilaat haluamasi. Et kai tosissasi voi vaatia, että ne muutama tuhatta hyllykilometria kirjoja ja lehtiä, jotka ovat kansalliskirjastossa, ovat kaikki myös netissä?
 
Arkiston tehtävä on arkistoida, ei valikoida papereita tai äänilevyjä niiden "tason" mukaan. Minkähänlaisen kuvan tulevat historioitsijat saisivat, jos olisi tallennettu vain jonkun tällä hetkellä hyväksi katsoma musiikki?
 
Arkistoissa voi sen sijaan olla salassapitomääräyksiä (esim. Kekkosen arkisto), mutta nekin ovat harvinaisia.

Ihan vain tarkentaa halusin... puhutaanko nyt vain audiosta vai myös siitä cd:n ulkoasusta. Eli kansista, lehdyköistä jne jne? Audio-materiaalin ollessa tärkein, se on yleensä myös halutuin, mutta kyllä julkaisuun liittyy aina tuo graafinenkin puoli ja vaikkapa ne lyriikat siellä lehdykässä. Tietysti skannerin myötä nekin voidaan "ripata"... kaikkee ne keksiikin perkules, miksei levyteollisuus keksi? :)
 
Hyvä pointti. Jos CD-levyn hinta pysyy tuossa parissakympissä tulisi panostaa ulkoasuunkin. Ne muovikuoret... Ei ei. Jos tehtäisiin vähintään yhtä hienoja taidepläjäyksiä mitä vinyylit ovat parhaimmillaan niin veikkaan että kauppa kävisi paremmin. Kaverilla tutkiskelin jotain Burzumin tuotosta missä oli CD:n lisäksi kovakantinen kirja joka sisälsi artistin piirtämiä/maalaamia kuvia. Jotain tuollaista jokaiseen "laatulevyyn" mukaan niin olisi paljon antoisampaa.

Kivi kirjoitti nokian poppispuhelin -ketjussa (siirryin tekijänoikeusasiassa tänne vanhan aiheen pariin)
 
Mut eiköhän tämä esimerkki osoita hyväuskoisimmallekin, miksi ne isot talot niin kovasti haluavat dissata tekijänoikeuden arvoa. Muita vastuksiahan ei ole, tulonmuodostus kun siirtyy samojen suuryritysten sisällä levypuolelta laitepuolelle ja samalla saadaan helposti siirryttyä epävarmasta ja täysin ennakoimattomasta musiikkibisneksestä paljon luotettavammalle rauta- ja softapuolelle. Jätetään ne sisällöntuottamisen päivittäisriskit artisteille itselleen.

olen hyväuskoinen & mielestäni on kännyköiden tulemisesta lähtien ollut selvää ja vain ajan kysymys, että milloin viestinnän lisäksi muukin informaatio siirtyy langattomaksi
 
tekijänoikeuksien kannalta: vaikka netti on pullollaan ilmaisia sivuja ei kaikkeen kuitenkaan pääse käsiksi maksamatta. Mikä estää järjestämästä langattomissa laitteissa musiikin, pelit, elokuvat maksulliseen palveluun - kun tilitystenkään hoitaminen tekijöille ei montaa ohjelmariviä vaadi.
 
en näe periaatteellista eroa sisällön välittämisessä Applen iPodin ja Nokian uuden poppipuhelimen välillä - iPod pitää vain "telakoida" tietokoneeseen - Nokian puhelin kommunikoi latauspisteiden kanssa suoraan.
 
Jos puhelimessa on ohjelma, joka sallii vaikkapa ladatun biisin kuuntelun 5 kertaa & ei kopiointia - - uskoisin että olisi kysyntää jos tariffipolitiikka toimii - kyllä minä pidän tuota ennemminkin mahdollisuutena kuin uhkana muusikoiden tulojen lisäämiseksi.

Nyt olet ymmärtänyt väärin. Tuo aineisto on luettavissa Kansalliskirjastossa vapaasti. SEN LISÄKSI sitä ollaan digitoimassa mm. tilasyistä ja yleisön paremmaksi palvelemiseksi. HYK:ssä voi lukea vaikka 1600-luvun kirjoja erikoislukusalissa. Niin olen tehnyt itsekin. Sen kun marssit kirjastoon ja tilaat haluamasi.
 
Mahdollisesti ymmärsin väärin.
 
Minun pointtini oli että kun tätä materiaalia joka tapauksessa digitoidaan, niin mieluusti sen voisi jakaa nettiin. Voi olla väärinkäsitystä, mutta minulle syntyi käsitys että sitä ei pistetä nettijakeluun juuri teikijänoikeussyistä.

Mahdollisesti ymmärsin väärin.
 
Minun pointtini oli että kun tätä materiaalia joka tapauksessa digitoidaan, niin mieluusti sen voisi jakaa nettiin. Voi olla väärinkäsitystä, mutta minulle syntyi käsitys että sitä ei pistetä nettijakeluun juuri teikijänoikeussyistä.
 
Tuo aineisto tulee nettiin, mutta saattaa olla, että sitä voi katsoa vain yleisissä kirjastoissa ja yliopistoissa, ainakin toistaiseksi. En tiedä tarkkaan. Jonkin verran matskua löytyy täältä:
 
http://www.lib.helsinki.fi/memory/muisti.html
http://www.lib.helsinki.fi/memory/muutieto.htm
 
Mutta tässä vähän vielä lisäkommenttia HYKin sivuilta:
 
Suomen kansalliskirjallisuuden pelastamishanke on alkanut Mikkelissä
 
Suomen kansalliskirjallisuuden pelastamishanke on alkanut Helsingin yliopiston kirjaston Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksella tammikuun alussa. Mikkelin laitokselle on palkattu uusia digitoijia ja kirjastosihteereitä käsittelemään huonokuntoista aikakauslehti- ja kirja-aineistoa.
 
Kuntokartoitettua haurasta aineistoa digitoidaan
 
Helsingin yliopiston kirjasto – Suomen kansalliskirjasto on tehnyt kansalliskokoelman kuntokartoitusta vuodesta 2001 alkaen. Tämä on ainoa suomalainen painetun aineiston kokoelma tältä ajalta maassamme. Jos osa siitä häviää, häviää myös osa kansakunnan muistia.
 
Kuntokartoituksen ensimmäiset tilastotieteelliset tulokset osoittivat, että 44 000 vuosina 1810-1944 Suomessa julkaistua kansalliskokoelman kirjaa pitäisi laittaa käyttökieltoon. Niiden paperi on haurasta ja hapanta ja tuhoutumassa itsestään. Uhanalaisia teosryhmiä ovat esimerkiksi lehdet, historia, kielitiede, suomalainen kansanrunous, puolustus ja koulut ja korkeakoulut.
 
Opetusministeriö myönsi Helsingin yliopiston kirjastolle 350 000 euroa vuonna 2004 Suomen kansalliskirjaston käsiin murenevan aineiston digitointiin. Tällä rahoituksella Mikkelissä voidaan käsitellä parituhatta katoamassa olevaa vanhaa teosta vuosina 2005-2006. Käsiteltävä aineisto sisältää aikakauslehtiä sekä matkailun ja maantieteen kirjallisuutta. Nämä ryhmät on valittu uhanalaisista ensisijaisesti digitoitaviksi aineiston kysynnän tai hauraimman paperin vuoksi.
 
Kirjastosihteerit esivalmistelevat kirjoja ja aikakauslehtiä mikrokuvausta ja digitointia varten. Teokset luetteloidaan ja niistä kerätään bibliografiset tiedot. Digitoijat skannaavat vaativaa aineistoa kirjahissiskannereilla ja jatkokäsittelevät digitoitua materiaalia. Jatkokäsittely on usein yhtä aikaa vievää kuin skannauskin. Verkkokäyttöön materiaalista voidaan ottaa tekijänoikeuksista vapaata aineistoa 1800-luvulta.

Verkkokäyttöön materiaalista voidaan ottaa tekijänoikeuksista vapaata aineistoa 1800-luvulta.
 
Mielenkiintoinen lainaus ja -tietoa.
 
Koska selvästi tunnet asiaa, niin mikä on oma kantasi tähän kysymykseen?