Yleistä keskustelua musiikista ›

BigPapa: Tuollahan noita käyriä on nostalgia laitteille:
 
http://www.endino.com/graphs/
 
30 in/s or 76.2 cm/s used where the best possible treble response is demanded, e.g., many classical music recordings
 
Hifikriteerit noista täyttää vain alimmainen käyrä.
 
Rantsu: analoginauhuritallennuksen aikakaudella noita taajuuksia ei olisi ollut olemassakaan. Ne ovat nimittäin niin pienellä tasolla, että nauhakohinakin kuuluu monta kertaa kovempaa, eli siis peittää ne täysin.
 
Tätähän jo yritin tuoda esille. Mutta kun ei mene perille.

LaMotta: Hifikriteerit noista täyttää vain alimmainen käyrä.
 
Eipä sillä olekaan mitään tekemistä nauhureiden kanssa.
Ja ilmeisesti nyt unohdat kokonaan nauhanopeudet yms....
Jauh jauh Mitä oikein yrität todistella. Aika turha meininki.
 
Josko riittäis kun sanon vielä kerran, että mun korvaan kaikista vastaväitteistä huolimatta vinyyliltä kuunneltu musiikki soundaa miellyttävämmälle kuin CD:ltä kuunneltu, MUN MIELESTÄ, vaikka molempia kuuntelen. Ratkaiskoon joku viisas tiedemies joskus mistä se erilaisuus johtuu, täältä sitä vastausta ei löydy.

BigPapa: Josko riittäis kun sanon vielä kerran, että mun korvaan kaikista vastaväitteistä huolimatta vinyyliltä kuunneltu musiikki soundaa miellyttävämmälle kuin CD:ltä kuunneltu, MUN MIELESTÄ, vaikka molempia kuuntelen. Ratkaiskoon joku viisas tiedemies joskus mistä se erilaisuus johtuu, täältä sitä vastausta ei löydy.
 
Se (the) ero on kuultavissa olevan taajuskaistan rajoissa olevissa cd-soittimen ja levysoittimen taajuusvasteen eroissa. En kiellä myöskään erityyppisten säröjen osuutta. Minusta on aika huvittavaa selittää kuultuja eroja kuulumattomissa olevilla äänillä.
 
Jos minä laitan sähkökitaran signaalitielle taajuuskorjaimen ja korostan 20kHz yläpuolisia taajuuksia, niin tasan tarkkaan ei kuulu soundissa mitään muutosta. Etenkin kun kitaraelementtien toistovaste on keskimäärin vaimentunut 10kHz:ssä jo 20db.
 
Ja ilmeisesti nyt unohdat kokonaan nauhanopeudet yms....
 
Nauhakohina peittää ne taajuudet alleen.

LaMotta: Nauhakohina peittää ne taajuudet alleen.
 
No miksi niitä suurempia nauhanopeuksia on käytetty tärkeissä klassisen musiikin äänityksissä, että saatais lisää kohinaa vai?
 
Kantsis lukee
 
http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm

BigPapa: No miksi niitä suurempia nauhanopeuksia on käytetty tärkeissä klassisen musiikin äänityksissä, että saatais lisää kohinaa vai?
 
Sitä pitää kysyä äänittäjiltä. Luultavasti (väline) hifistelyä.
 
Jazz at the Pawnshop-levyn esitteessä esim kerrotaan tarkkaan levyn liveäänityksessä käytetty äänitysmikrofoni (Neumann U47), niiden etäisyys toisistaan (15-20cm), keskinäinen kulma (110-135 astetta), nauhanopeus (38cm/s) jne. Silti tuo tallenne on soundiltaan tyypillisen livemäinen, miten sen sanoisi, vaisunoloinen studiotallenteeseen verrattuna. Toisekseen studiossa tehdyllä levyllä ei ole mitään tekemistä luonnollisen soundin kanssa.
 
Konserttiesityksen (live) äänityksessä erilaisten kaikujen ja heijastusten määrä on niin suuri, ettei sieltä tuskin kuulu kunnolla edes 12 000kHz taajuuksia.

LaMotta: Sitä pitää kysyä äänittäjiltä. Luultavasti hifistelyä.
 
Konserttiesityksen (live) äänityksessä erilaisten kaikujen ja heijastusten määrä on niin suuri, ettei sieltä tuskin kuulu kunnolla edes 12 000kHz taajuuksia.
 
Kantsis lukee
 
http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm
 
Ja vielä kertaallen, kun ei mee kaaliin:
 
Josko riittäis kun sanon vielä kerran, että mun korvaan kaikista vastaväitteistä huolimatta vinyyliltä kuunneltu musiikki soundaa miellyttävämmälle kuin CD:ltä kuunneltu, MUN MIELESTÄ, vaikka molempia kuuntelen. Ratkaiskoon joku viisas tiedemies joskus mistä se erilaisuus johtuu, täältä sitä vastausta ei löydy.

BigPapa: Kantsis lukee
 
http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm
 
Ja vielä kertaallen, kun ei mee kaaliin:
 
Josko riittäis kun sanon vielä kerran, että mun korvaan kaikista vastaväitteistä huolimatta vinyyliltä kuunneltu musiikki soundaa miellyttävämmälle kuin CD:ltä kuunneltu, MUN MIELESTÄ, vaikka molempia kuuntelen. Ratkaiskoon joku viisas tiedemies joskus mistä se erilaisuus johtuu, täältä sitä vastausta ei löydy.
 
Kun kerran hallitset englannin kielen suveneeristi, niin voisitko laittaa noiden linkkiesi mukaan lyhyen tiivistelmän asiastasi omin sanoin.
 
On aivan eri asia äänittää ääntä akustoidussa studiossa, jossa ei ole kaikuja eikä heijastuksia, kuin minkälaista ääntä saadaan purkkiin liveäänityksessä.

LaMotta: Kun kerran hallitset englannin kielen suveneeristi, niim voisitko laittaa noiden linkkiesi mukaan lyhyen tiivistelman asiasta omin sanoin.
 
On aivan eri asia äänittää ääntä akustoidussa studiossa, jossa ei ole kaikuja eikä heijastuksia, kuin minkälaista ääntä saadaan purkkiin liveäänityksessä.
 
Joo en ala enempiä veivaamaan tätä hommaa. Onhan tätä ollu tässäkin ihan riittämiin. Käännytys yritys ei nyt onnistu, eikä jatkossakaan.
 
Ja vielä kertaallen, kun ei mee kaaliin:

Josko riittäis kun sanon vielä kerran, että mun korvaan kaikista vastaväitteistä huolimatta vinyyliltä kuunneltu musiikki soundaa miellyttävämmälle kuin CD:ltä kuunneltu, MUN MIELESTÄ, vaikka molempia kuuntelen. Ratkaiskoon joku viisas tiedemies joskus mistä se erilaisuus johtuu, täältä sitä vastausta ei löydy.
 
Ja lisäksi:
 
Tää on varmaan yksi syy jotenkin sellaseen CD välttelyyn mulla. Mutta CD levyjä kuitenkin kuuntelen , kieltämäti silloin tällöin. Sillon kun nää tuli niin huh huh. Mut senkin voin sanoo. että joitakin ihan siedettäviä CD tuotoksia on tullut nykyään vastaan, liekö kuuloalue alentunut jo niin paljon vai onko tekniikka parantunut. Etenkin tämä eräs DVD levyllä oleva Deep Purplen Stormbringer remaster.

Early digital recordings

Early digital audio machines had disappointing results, with digital converters introducing errors that the ear could detect (Watkinson 1994). Record companies released their first LPs based on digital audio masters in the late 1970s. CDs became available in the early 1980s. At this time analog sound reproduction was a mature technology.

There was a mixed critical response to early digital recordings released on CD. Compared to vinyl record, it was noticed that CD was far more revealing of the acoustics and ambient background noise of the recording environment (Greenfield et al. 1986). For this reason, recording techniques developed for analog disc, e.g., microphone placement, needed to be adapted to suit the new digital format (Greenfield et al. 1986).

Some analog recordings were remastered for digital formats. Analog recordings made in natural concert hall acoustics tended to benefit from remastering (Greenfield et al. 1990). The remastering process was occasionally criticised for being poorly handled. When the original analog recording was fairly bright, remastering sometimes resulted in an unnatural treble emphasis (Greenfield et al. 1990).

" Oohashi and his colleagues recorded gamelan to a bandwidth of 60 kHz, and played back the recording to listeners through a speaker system with an extra tweeter for the range above 26 kHz. This tweeter was driven by its own amplifier, and the 26 kHz electronic crossover before the amplifier used steep filters."
 
No joo, jos tämmöset vehkeet on himassa, niin kai sitte.

Lennu: " Oohashi and his colleagues recorded gamelan to a bandwidth of 60 kHz, and played back the recording to listeners through a speaker system with an extra tweeter for the range above 26 kHz. This tweeter was driven by its own amplifier, and the 26 kHz electronic crossover before the amplifier used steep filters."
 
No joo, jos tämmöset vehkeet on himassa, niin kai sitte.
 
Kyllä erilaiselta kuullostaa ihan noilla millä nytkin kuuntelen. E-R-I-L-A-I-S-E-L-T-A.
Prkl, eikö se jo mee perille. Mikähän fidu siinä on ettei se mene millään jakeluun.

Lennu: " Oohashi and his colleagues recorded gamelan to a bandwidth of 60 kHz, and played back the recording to listeners through a speaker system with an extra tweeter for the range above 26 kHz. This tweeter was driven by its own amplifier, and the 26 kHz electronic crossover before the amplifier used steep filters."
 
No joo, jos tämmöset vehkeet on himassa, niin kai sitte.
 
Hifikaiuttimiin ollut saatavissa jo kauan aikaa pienehkö superdiskanttilisäkaiutin. Äkikseltään en muista merkkiä ja mallia. Luin siitä vissiin jotain 10 vuotta sitten Hifi-Lehdestä.

BigPapa: Kyllä erilaiselta kuullostaa ihan noilla millä nytkin kuuntelen. E-R-I-L-A-I-S-E-L-T-A.
Prkl, eikö se jo mee perille. Mikähän fidu siinä on ettei se mene millään jakeluun.
 
Kyllä mä uskon että kuulostaa erilaiselta, niin se kuulostaa mullakin. Mutta uskon silti säröteoriaan mielummin.
 
edit: mutta mielenkiintoinen artikkeli tuo oli, en kiistä.

Lennu: Kyllä mä uskon että kuulostaa erilaiselta, niin se kuulostaa mullakin. Mutta uskon silti säröteoriaan mielummin.
 
Joo ihan kuinka vaan , ehkä sen joku fiksu proffa tai muu insinööri joskus kertoo, sitä ennen mun on vaan todettava, että mun korvaan se vinyyli on miellyttävämmän kuulloinen kuin CD. Ihmettelen näitä käännytys yrityksiä. No ehkä tää ketju pääsee p..kan jauhannan ennätyksenä Guinnesin kirjaan.

BigPapa: Joo ihan kuinka vaan , ehkä sen joku fiksu proffa tai muu insinööri joskus kertoo
 
Eiköhän noita juu alituiseen oo tutkittu kohta 30 vuotta. Ehkä emme koskaan saa tietää. Mutta ennen sitä joutuu kyllä panttaamaan musankuuntelua, että sais selville, pitääkö hommata erillis-tweettereitä.

Tässä ketjussa on oikeastaan yritetty löytää järkiperäisiä syitä soundieroille.
 
Kuulumattomissa ja ei-aistittavissa olevilla äänitaajuuksilla sitä tuskin voidaan selittää.
Olemmehan jokseenkin tietämättömiä suurimmasta osasta auringosta tulevasta säteilystä.
 
Lennu: Eiköhän noita juu alituiseen oo tutkittu kohta 30 vuotta. Ehkä emme koskaan saa tietää. Mutta ennen sitä joutuu kyllä panttaamaan musankuuntelua, että sais selville, pitääkö hommata erillis-tweettereitä.
 
Kaikkea ei välttämättä edes tiedetä/osata mitata. Olihan transistorivahvistimen TIM-särökin tuntematon kunnes suomalainen Köykkä keksi sille teorian, joka sitten myöhemmin vahvistettiin mittauksin.

Mä oon tehnyt joskus kauan sitten tutkimuksen miten lihasjännitys vaikuttaa äänen taajuuserottelukykyyn.
(Älkää kysykö miksi, se liittyi yhden professorin teoriaan aistinärsykkeiden pytagoriaalisesta summaatiosta)
 
Osoittautui että kun koehenkilöllä oli lihasjännitys päällä niin sen äänen taajuuserottelukyky oli parempi kuin ilman sitä.
 
Jos tällainen asia vaikuttaa primitiiviseen äänen aiheuttamaan elämykseen niin kenties jotkut muutkin epäsuorasti kuunteluun vaikuttavat asiat voivat vaikuttaa siihen elämykseen jonka jonkun äänen, esim CD-musan voi aiheuttaa.

baron: Osoittautui että kun koehenkilöllä oli lihasjännitys päällä niin sen äänen taajuuserottelukyky oli parempi kuin ilman sitä.
 
Onko tämä jollain tapaa ristiriidassa sellaisen väitteen kanssa, että joidenkin äänentoistokohteiden erojen häviämistä sokkokuuntelussa on selitetty sokkokuuntelutilanteesta johtuneen stressin aiheuttamalla jännityksellä?
 
Mitä osaat/tiedät sanoa tästä?

Ainakin CD:t näköjään ei oo kovin dynamiikka painotteisia tänäpäivänä:
 
http://www.cdmasteringservices.com/dynamicrange.htm
 
Tiiä sit miten tohonkin pitäis suhtautua.

BigPapa: No miksi niitä suurempia nauhanopeuksia on käytetty tärkeissä klassisen musiikin äänityksissä, että saatais lisää kohinaa vai?
 
Koska suuremmalla nopeudella saadaan korkeampia taajuuksia talteen. Tässä ei ole mitään epäselvää. Usein monissa kevyen musiikin äänityksissä käytetty 15 tuuman sekuntinopeus leikkasi taajuudet pois jo alle 15 kHz kohdalta. Teknikot ei olleet tyytyväisiä spekseihin, vaikka tuskin ne sitä kovinkaan hyvin korvillaan kuuli. Se ei silti tarkoita sitä, että 30 nopeudella päästäisiin tekemään ihmeitä tai että ne tallennetun musiikin CDalueen ylimenevät taajuudet olisivat edes nauhakohinan tasolla.
 
Vielä tosta digitaalitekniikasta. Pari sivua sitten sä sanoit jonkun kumman kommentin nollista ja ykkösistä ja sähkövirrasta, joten aloitetaan ihan alusta.
 
1 = on sähkövirta
0 = ei sähkövirtaa
 
Tässä on sulle digitaalitekniikan perusteet.
 
Laitteet sitten käsittelee virtoja erilaisten porttipiirien avulla siten, että esimerkiksi looginen ja -piiri päästää ulostuloonsa virran (eli antaa ulos arvon 1) ainoastaan, jos kaikki siihen tulevat sisäänmenot saavat arvon 1 (eli niissä on virta). Porttipiirit itsessään koostuu lähinnä transistoreista nykyisin. Joskus kauan sitten niitä on toteutettu putkilla ja releilläkin.
Voit lukea muista logiikkapiireista, kiikuista summuista sitten ihan itse.
 
Ne ykköset ja nollat on vain symbolinen tapa käsitellä laitteessa kulkevia virtoja, jotta ihminenkin kykenisi ymmärtämään, mitä siellä tapahtuu. Yksikään laite ei laske ykkösiä tai nollia. Laitteet omien logiikkakytkentöjensä mukaan ottavat jostain bitin (eli sarjan lähtöjä, joissa osassa on virtaa ja osassa ei) ja sitten kuljettavat sen läpi piiristä ja ulostuloksi saadaan sitten sarja ulostuloja, joissa osassa on virtaa ja osassa ei (uusi bitti). Näin on muokattu alkuperäisestä datasta jotain uutta.
 
Kaikessa on kyse sähkövirrasta. Sinänsä siis kuuloaistimus on paljon lähempänä digitaalitallennusta, kuin analogista, vaikka ei sekään suoranaisesti digitaalista ole.
 
Toivottavasti tää nyt oli looginen kirjoitus, jossa ei ollut pahoja virheitä. En jaksa oikolukea.

baron: Mä oon tehnyt joskus kauan sitten tutkimuksen miten lihasjännitys vaikuttaa äänen taajuuserottelukykyyn.
(Älkää kysykö miksi, se liittyi yhden professorin teoriaan aistinärsykkeiden pytagoriaalisesta summaatiosta)
 
Osoittautui että kun koehenkilöllä oli lihasjännitys päällä niin sen äänen taajuuserottelukyky oli parempi kuin ilman sitä.
 
Jos tällainen asia vaikuttaa primitiiviseen äänen aiheuttamaan elämykseen niin kenties jotkut muutkin epäsuorasti kuunteluun vaikuttavat asiat voivat vaikuttaa siihen elämykseen jonka jonkun äänen, esim CD-musan voi aiheuttaa.
 
Ihmisaivot on siitä hassu laitos, että ne yhdistelee monia asioita aistimuksiksi. Vanhat kokemukset ja käsitykset vaikuttaa ihan oikeasti siihen, miten asiat kuulee, vaikka mutään varsinaista fysikaalista selitystä ei olisi. Ihan mikä tahansa, mitä ihminen tekee tai aistii voi vaikuttaa kuulokokemukseen, vaikka sillä ei olisi äänen kanssa mitään tekemistä.
 
Niitä asioita tutkii kuitenkin lähinnä neurologit, joten mä en (ainakaan vielä) puutu siihen.