Yleistä keskustelua musiikista ›

Roadkill: Harmi kun sitä tulevaisuus selontekoa ei tilattu internetin keskustelupalstoilta helpommalla ja paremmalla lopputuloksella oltaisiin taas selvitty.
 
Jos ei muuta niin onhan jutut täälläkin sentään usein originelleja, ei tule sitä tunnetta kuin esim. Hesarin uusien kulttuuritoimittajien syväluotauksia lehdestä lukiessa, että hetkinen, tämän luin netissä jonkun toisen sanomana juuri ...

Muistui tässä mieleen että ainakin Oulusta löytyy kirjastosta (Klassisen)Heavy Metalin Harmonia tai jokin sellainen. En nyt muista oliko se suomeksi vai lontooksi. Ilmeisesti Helsingin yliopistossa vaikuttavan hemmon tutkielma ja äärimmäisen kiinnostava. Siinä selviää aika hyvin miksi se Beatles -> Maiden-musa kuulostaa petollisen simppeliltä ja toisaalta mitä kovin monimutkaisia elementtejä sieltä löytyy.

Näköjään ihan kaikki kriitikot eivät hyppineet ilosta
 
Worrying about the "regeneration of your cybersonic soul" would be embarrassing from a teenager but is just kind of pathetic coming from a 64 year-old whose self-exposure in reality television has shown him up to be a clown not a monster.
 
http://www.telegraph.co.uk/culture/ … 105460/Black-Sabbath-13-review.html

Ei ole brittimedialle epätyypillistä ottaa kriteerien joukkoon tällaista yltiöpäisen reseptioesteettistä sosiologista pointtia ja alkaa sitten jyllätä sen varjolla. Miksi muka a) sanomisten sisältö riippuu sanojan iästä tai b) sanomisten sisältö riippuu vastaanottajan iästä tai c) sanomisten sisältö riippuu sanojan aiemmista sanomisista tai d) sanomisten sisältö riippuu sanojan tai e) vastaanottajan sosiaalisesta tai f) sosioekonomisesta asemasta ja g) missä määrin tämä muuttuu sen mukaan minkä maalaisia tai h) mitä sukupuolta tai i) poliittista kantaa tai j) sukupuolista suuntausta jompikumpi tai k) kummatkin edustavat? Vähän kun mielikuvitusta käyttää niin loppuu aakkoset kesken.
 
Rockkritiikki on valitettavan usein puuroa joka muistuttaa jonkun harhoja.

Credence: Muistui tässä mieleen että ainakin Oulusta löytyy kirjastosta (Klassisen)Heavy Metalin Harmonia tai jokin sellainen. En nyt muista oliko se suomeksi vai lontooksi. Ilmeisesti Helsingin yliopistossa vaikuttavan hemmon tutkielma ja äärimmäisen kiinnostava. Siinä selviää aika hyvin miksi se Beatles -> Maiden-musa kuulostaa petollisen simppeliltä ja toisaalta mitä kovin monimutkaisia elementtejä sieltä löytyy.
 
Esa Liljan tekema. Saunabadh-bandimme johtohahmo ja rumpali. Aika kauan se aihetta tutki ja tohtoriksi valmistui.

velipesonen: Ei ole brittimedialle epätyypillistä ottaa kriteerien joukkoon tällaista yltiöpäisen reseptioesteettistä sosiologista pointtia ja alkaa sitten jyllätä sen varjolla.
 
Voi olla, että oon ymmärtäny sun taideteorias väärin, mutta eikös ne aikaisemmat tekemiset ja tekemisten tietty järjestys ole äärimmäisen olennaista taiteen laadun suhteen? Jan Mukarovsky totesi aikoinaan, että ainoastaan oletus objektiivisesta esteettisestä arvosta voi antaa merkityksen taiteen historialliselle evoluutiolle; totta kai siis myös vice versa. Tämä on tietysti vain periaate, eri asia osuuko Ozzy-kritiikki kohdalleen vai ei.

Coran: Voi olla, että oon ymmärtäny sun taideteorias väärin, mutta eikös ne aikaisemmat tekemiset ja tekemisten tietty järjestys ole äärimmäisen olennaista taiteen laadun suhteen? Jan Mukarovsky totesi aikoinaan, että ainoastaan oletus objektiivisesta esteettisestä arvosta voi antaa merkityksen taiteen historialliselle evoluutiolle; totta kai siis myös vice versa. Tämä on tietysti vain periaate, eri asia osuuko Ozzy-kritiikki kohdalleen vai ei.
 
Ei mulla oo tohon muuta sanottavaa kuin että olen eri mieltä. Jos kullankaivaja lyö tuhat kertaa hakkunsa kiveen ja sitten löytää kultasuonen, ei se kulta siitä aiemmasta yrittämisestä kiveksi muutu.

jukkajylli: Esa Liljan tekema. Saunabadh-bandimme johtohahmo ja rumpali. Aika kauan se aihetta tutki ja tohtoriksi valmistui.
 
Juuh, Classic Heavy Metal Harmony. Piti ihan ostaa omaan hyllyyn kappale, sen verran mielenkiintoiselta vaikutti, kun Esa pisti näytekappaleen pyörimään luennolla yliopistolla. Varsin mielenkiintoista luettavaa ol.

velipesonen: Ei mulla oo tohon muuta sanottavaa kuin että olen eri mieltä. Jos kullankaivaja lyö tuhat kertaa hakkunsa kiveen ja sitten löytää kultasuonen, ei se kulta siitä aiemmasta yrittämisestä kiveksi muutu.
 
Porttiteoria ei toimi taiteessa. Onnistunut kappale vaatii onnistuneen melodian tai muun vastaavan substanssin. Se voi olla neljäs tai neljästuhannes kappale. Jalostaminen on toinen juttu - taitavalla kirjoittamisella voi viilata kuulijaa linssiin, vaikka alkuidea oliskin köpö. Kuulijalta vaaditaan pokkaa ampua taitavasti jäsennelty kakka alas. Yleensä soittajat menevät ensiksi halpaan ja antavat tyylittelyn hämätä. Tästä paras esimerkki on John Mayer. Musiikki on tyhjää, mutta soittajat saavat siitä kiksit. Perusdallaaja ei saa siitä mitään irti.

...tai muun vastaavan substanssin.
 
Nyt on takaportti levällään ja siltarakenteet laskettu =D Mutta tuli kuitenkin mieleen, ei tosin liity heviin;
http://www.youtube.com/watch?v=JsfxMQ9492w
Tosin pitäisi kuunnella koko Flowers of Romance levy jotta ymmärtää konseptin, tai on ymmärtämättä. Substanssi. Et mahdollisesti tarkoita aksidenssia? Substanssiahan hevissäkin on, sen laatu tosin vaihtelee kokijan mukaan.

Yes indeed - äskeinen Kailiksen postaus on parasta mitä Mnetin keskustelupalstalle on pitkään aikaan kukaan viitsinyt laittaa. PiL rules OK. Jos PiL olisi sitä heviä niin hevistä tuskin olisi tullut yhteiskunnallinen ongelma täällä päin.
 
Ehkä tässä on myös jotain mikä näyttäytyy mm. meneillään olevassa eurooppalaisessa talouskriisissä eli meillä ollaan olevinaan asiallisia ja toisaalta jossain Espanjassa missä musiikki on yleensä paljon parempaa ollaan meidän mielestä jotenkin vastuuttomia tai hölmöjä. Ei se ihan niin mene.

velipesonen: Ei mulla oo tohon muuta sanottavaa kuin että olen eri mieltä. Jos kullankaivaja lyö tuhat kertaa hakkunsa kiveen ja sitten löytää kultasuonen, ei se kulta siitä aiemmasta yrittämisestä kiveksi muutu.
 
Milan Kundera on väittänyt, että tapamme havainnoida taidetta on niin sidoksissa omaan aikaamme, että vaikkapa nykyaikana sävelletty mestarillinen Beethoven-pastissi koettaisiin spontaanisti ja vilpittömästi naurettavana, epäaitona tai jopa hirvittävänä. Tällainen anakronismi arvotettaisiin väistämättä kohdettaan heikommaksi, vaikka se olisi Beethovenin itsensä säveltämänä sijoitettu hänen huipputeostensa joukkoon. Onko intuitio väärässä, vai eikö sellaista siis ole?

Coran: Milan Kundera on väittänyt, että tapamme havainnoida taidetta on niin sidoksissa omaan aikaamme, että vaikkapa nykyaikana sävelletty mestarillinen Beethoven-pastissi koettaisiin spontaanisti ja vilpittömästi naurettavana, epäaitona tai jopa hirvittävänä. Tällainen anakronismi arvotettaisiin väistämättä kohdettaan heikommaksi, vaikka se olisi Beethovenin itsensä säveltämänä sijoitettu hänen huipputeostensa joukkoon. Onko intuitio väärässä, vai eikö sellaista siis ole?
 
Rohkenen vahvasti epäillä kyseistä hypoteesia.

HXY: Rohkenen vahvasti epäillä kyseistä hypoteesia.
 
Olisi kiva kuulla miten perustelet epäilyäsi. Beethoven-esimerkki saattaa olla kärjistys, mutta kyllähän kulttuurinormisto jos mikä on vahvasti kiinni ajassa.

Maailman sivu on taiteilijat vanhoilla päivillään tehneet omalle tyylilleen uskollisia teoksia menestyksekkäästi. Osan vastaanottajien mielestä, kuten nyt tuo Sabbathin uusin, on sitä ehtaa ja aikamatka siihen "kunnon Sabbathiin", ja osan mielestä se taas on pastissi aikaisemmista töistään. Osalle taiteilijoista ja sen vastaanottajista riittää ilmaisun aitouden ja ytimen kiillottaminen. Hudit ovat tässä lajissa pitkästyttäviä.
 
Osa taiteilijoista taas on matkalla jonnekin, missä seuraava siirto on tekijällekin suuri mysteeri. Näissä tapauksissa ilmaisija on rehellinen omalle seikkailunhalulleen ja ydin on taiteilijan teknisellä puolella. Hudit ovat tässä lajissa puolestaan koheesittomia.

jazzmies: Osa taiteilijoista taas on matkalla jonnekin, missä seuraava siirto on tekijällekin suuri mysteeri. Näissä tapauksissa ilmaisija on rehellinen omalle seikkailunhalulleen ja ydin on taiteilijan teknisellä puolella. Hudit ovat tässä lajissa puolestaan koheesittomia.
 
En tajunnut... onko epäkoherenttius tässä tapauksessa syy vai seuraus? Ja miten niin ydin on teknisellä puolella, mikä ydin?
 
Ellet juuri olisi sanonut niin hyvin Mayerista, ajattelisin että yrität vain hämmentää =D

Kefiiri: En tajunnut... onko epäkoherenttius tässä tapauksessa syy vai seuraus? Ja miten niin ydin on teknisellä puolella, mikä ydin?
 
Koheesittomuus on sekä ja että. Kun sopiva alkuinspiraatio pääraaka-aineksineen pulpahtaa tekijälle mieleen, on siinä turha etsiä syy-seuraus-suhteita. Luova idea on kirkais kuin vesi ja tyylillisen ytimen muodostaa tekijän työkalujen hallinta eli tekniikat jne. Itse kun väsään postmoderneja pökkelöitäni, niin tunnistettava tyylini syntyy afrikkalaisperäisen grooven ja länsimaisen kontrapunktin dialogista, ja motivaatio duunata niitä luovista ideoista.

Coran: Milan Kundera on väittänyt, että tapamme havainnoida taidetta on niin sidoksissa omaan aikaamme, että vaikkapa nykyaikana sävelletty mestarillinen Beethoven-pastissi koettaisiin spontaanisti ja vilpittömästi naurettavana, epäaitona tai jopa hirvittävänä. Tällainen anakronismi arvotettaisiin väistämättä kohdettaan heikommaksi, vaikka se olisi Beethovenin itsensä säveltämänä sijoitettu hänen huipputeostensa joukkoon. Onko intuitio väärässä, vai eikö sellaista siis ole?
 
Tuota, tuossa Kundera-viitteessäsi tuli minusta kovasti lisää muuttujia kehiin sen kysymyksen suhteen että mikä on ajan ja aikajärjestyksen merkitys taiteelle (tai siis tässä tapauksessa esimerkiksi Black Sabbathille). Mitä Kundera mielestäsi tarkalleen ottaen sanoo?:
 
Tarkoittaako hän, että taiteessa lineaarisesti etenenvä edistys (kehitys kehittyy, so. taide kuten aika menee eteenpäin, ja mikä taakse jää on "vanhaa" , mikä tämänpäiväistä sen tulee olla "uutta" tai "modernia" ja tulevaisuuden puolestaan ennennäkemätöntä) on syynä siihen, että Beethoven pastissi ei voi tuntua enää hyvältä?
 
Vai tarkoittiko Kundera, että Beethoven on arvostettua koska on Beethoven, että Kunderan esimerkissä siis Beethoven tai Black Sabbathin tapuksessa Black Sabbath on "merkkinä" niin vahva, että ohjaa kuulemaan laatuna, sisällön ohi?
 
Tai vaikka molempia? Mutta silloinkin, eikö Kundera tuossa sano, että nuo käsitykset ovat ajan mukana muuttuvia? Beethoven pastissi voi eilen olla naurettava kopio, mutta jo huomenna jälleen mestariteos. Tai samaan aikaan voi olla vastakkaisia näkemyksiä riippuen siitä, mitkä käsitykset kuulija itse on em. asioista omaksunut.
 
Mitä taas intuitioon tulee: eikö intuitio ole intuitio, jollei se ole nk. puhdas, em. kulttuuripitoisuudesta vapaa?

Coran: Milan Kundera on väittänyt, että tapamme havainnoida taidetta on niin sidoksissa omaan aikaamme, että vaikkapa nykyaikana sävelletty mestarillinen Beethoven-pastissi koettaisiin spontaanisti ja vilpittömästi naurettavana, epäaitona tai jopa hirvittävänä. Tällainen anakronismi arvotettaisiin väistämättä kohdettaan heikommaksi, vaikka se olisi Beethovenin itsensä säveltämänä sijoitettu hänen huipputeostensa joukkoon. Onko intuitio väärässä, vai eikö sellaista siis ole?
 
Minun ajatteluni tässä on kauhistuttavan hirtehistä: Biisin on aina tehnyt joku, ja sille jollekulle se biisi myös kuuluu. Biisin hyvyyttä ja huonoutta arvioidaan erilaisin perustein ja miksikäs nyt jotain Beethovenia ei saisi jäljitellä? Jos kappaleen säveltäjä ilmoitetaan väärin, kyseessä on virhe.

Askr: Tarkoittaako hän, että taiteessa lineaarisesti etenenvä edistys (kehitys kehittyy, so. taide kuten aika menee eteenpäin, ja mikä taakse jää on "vanhaa" , mikä tämänpäiväistä sen tulee olla "uutta" tai "modernia" ja tulevaisuuden puolestaan ennennäkemätöntä) on syynä siihen, että Beethoven pastissi ei voi tuntua enää hyvältä?
 
Kunderalle tärkeää on aina historia, se mistä ollaan tulossa ja mihin menossa. Taide ei tieteestä poiketen kuitenkaan varsinaisesti edisty, uudet tekijät vain pyrkivät näkemään sen mitä edeltävät eivät nähneet ja sanomaan sen mitä edeltäjänsä eivät sanoneet; toisin sanoen eivät pystyneet tai vielä voineet sanoa. Taide ei siis sinänsä vanhene, mutta uudet taiteilijat ovat silti uusien haasteiden edessä.
 
Vai tarkoittiko Kundera, että Beethoven on arvostettua koska on Beethoven, että Kunderan esimerkissä siis Beethoven tai Black Sabbathin tapuksessa Black Sabbath on "merkkinä" niin vahva, että ohjaa kuulemaan laatuna, sisällön ohi?
 
Tietyillä nimillä on se merkitys, että musiikin historia olisi kovin erilainen ilman Beethovenia tai Black Sabbathia. Näillä nimillä on väliä, toisin kuin Edisonilla hehkulampun keksijänä/kehittäjänä.
 
(Tuota klassikon arvottamista voi testata yksinkertaisella ajatuskokeella: jos Beethovenin jäämistöstä löydettäisiin kadonnut loistelias sonaatti, jonka joku toinen sitten esittäisi nyt uutena omissa nimissään, sitä tuskin sanottaisiin Beethovenin veroiseksi mestariteokseksi. Kyllähän Beatlesia, Chaplinia ja Tolstoita jäljitellään edelleen, mutta harvemmin kuulee pastissia kutsuttavan esikuvaansa suuremmaksi.)
 
Tai vaikka molempia? Mutta silloinkin, eikö Kundera tuossa sano, että nuo käsitykset ovat ajan mukana muuttuvia? Beethoven pastissi voi eilen olla naurettava kopio, mutta jo huomenna jälleen mestariteos. Tai samaan aikaan voi olla vastakkaisia näkemyksiä riippuen siitä, mitkä käsitykset kuulija itse on em. asioista omaksunut.
 
Mitä taas intuitioon tulee: eikö intuitio ole intuitio, jollei se ole nk. puhdas, em. kulttuuripitoisuudesta vapaa?
 
Täytyy pitää mielessä, että Kundera nähdäkseni ajattelee arvon määrittäjänä samanaikaisesti tietynlaista valistunutta ja asiantuntevaa ihmistä, mutta toisaalta myös jonkinlaista kollektiivista historiallista tajuntaa. Moni ihminen ei tietenkään välitä kunderalaisesta ihanteesta eikä suurin osa uusista taideteoksista sitä täytä.