Aihe: Pohdiskelua rockin tulevaisuudesta
1 2 3 4 530 31 32 33 3460 61 62 63 64
velipesonen
03.10.2012 08:08:57
 
 
Rocklegendat alkavat kohta olla jo rollaattori-iässä. Ei nää Uu-kakkoset enää mitään rokkia ole, vaan kyynistä stadionpöhö-cocktailmusiikkia. Achtung Baby on paikoitellen ihan viihdyttävä levy mutta limainen ja hyväksikäytetty fiilis senkin kuuntelemisesta totisesti jää!
 
U2 on tuossa vain kuvaava esimerkki siitä että pian on laulut laulettu ja pillit pussissa. Maailmassa on nuoremman polven tosi hyviä tribuuttibändejä, kapula siirtyy heille. Rockista tulee konservoijien maailma eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Jossain munkkiluostarin hämärissä rock säilyy ja tekohengittää hyvinkin seuraavat tuhat vuotta.
 
En malta olla kuitenkaan lisäämättä että rockista on - ihan oikeasti - tullut myös jonkinlaista "ajattelevien nuorten" musiikkia. Hekin ovat kapinallisia. Aika jännää muuten ettei jazzista koskaan sellaista tullut vaikka jazz oli nuorisomusiikin asemessa ennen rockia; jazzista tuli nynnyjen runqvistien tekoälykköjen hölmöläisten masturbaatiomusiikkia. Tämä ei ole kannanotto jazzia vastaan, se on hienoa musiikkia, tai siis oli.
 
Monet fiksut nuoret löytävät rockin ikään kuin sattumalta ja ehkäpä tässä ovat aikakaudet sitten kääntymässä päälaelleen hyvin erikoisella tavalla. Ehkä nämä nuoret keksivät jotain muutakin kuin vain vanhan kuluttamisen, nythän se on jo kulutettu moneen kertaan loppuun mistä osoituksena tämän päivän indie-rockin ällistyttävän kehno taso, ainakin meillä ja Britanniassa. Silmittömän kammottavia pumppuja. Mutta näiden fiksujen nuorten pitäisi kaiketi keksiä jokin uusi näkökulma myös businessmielessä nykyisten mainstreamin ja undergroundin ulkopuolelta. Kenties.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg
Lennu
03.10.2012 10:57:57
 
 
'Rock' ja rouheus on kyllä tulossa takaisin, sen haistaa syyslenkillä syreeneistä.
no is any good musics maked anymore...
Jussiman
03.10.2012 11:40:42 (muokattu 03.10.2012 11:41:06)
velipesonen: Voidakseen tulla todella suosituksi täytyy musiikkiin voida liittää ihmisille soveltuvia UNELMIA, ja tänä päivänä näyttämö on globaali, jos jostain todella suositusta puhutaan. Unelmilla on tapana olla eri ikäryhmissä sisällöltään vähän erilaisia eli Marita Taavitsaisen kohderyhmän ja Lady Gagan kohderyhmän keskeisin ero on ryhmän keski-ikä. Unelmista jollain tavalla niissä aina on kuitenkin kysymys.
 
Onko se sitten unelmien kuvittamista vai unelmien luomista, sisältääkin kysymyksenä jo pohdinnan taiteen laadusta. Mutta mitä ovat nykymaailman unelmat ja onko olemassa jokin globaali unelma? En ole asiantuntija, en tiedä.

 
Suosittu taide on oikeastaan aina jossain määrin eskapistista ja romanttista sekä unelmien kauppaamista tavallisille kansalaisille. Vain harvoin realismi on ollut todella suosittua ja populaaria. Rockin osalta suosittua realismia on esimerkiksi Bruce Springsteen. Mutta hänenkin musiikissaan on myös hiukan romantiikkaa ja eskapismia (Born To Run). Osaksi realismilla menestyi vanha Johnny Cash viimeisillä levyillään. Tosin Cash teki myös paljon musiikkia minkä voi tulkita cowboy- ja lainsuojatonromantiikaksi ja siten eskapismiksi.
 
Tavallisen, työtätekevän ihmisen arki on sen verran yksitoikkoista että hänen mielensä kaipaa jotain ja rock astuu tässä vaiheessa kuvaan. Toki tämä ei päde kaikkeen rockiin, mutta ainakin suurimpaan osaan isoista tähdistä/bändeistä. Kyllähän vaikka Rolling Stones on nimenomaan eskapistinen bändi ja sen tehtäväksi on muodostunut unelmien myyminen suurelle yleisölle. Samalla linjalla on myös Led Zeppelin, Aerosmith ja Guns N Roses. Bändien fanit haaveilevat siitä että voisivat joskus viettää sex, drugs and rock and roll-elämää tylsän arjen sijaan. Ne bändit joita on jossain vaiheessa uraansa kutsuttu "suurimmaksi rock-bändiksi" ovat aina menestyneet haaveilla ja rockin romantiikalla.
velipesonen
03.10.2012 11:52:43
 
 
Eikö tämä ole kuvaus enemmänkin musiikin markkinoinnista kuin musiikista itsestään?
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg
Jussiman
03.10.2012 11:54:47
velipesonen: Eikö tämä ole kuvaus enemmänkin musiikin markkinoinnista kuin musiikista itsestään?
 
Emmehän voi varmasti tietää mitä muusikot ajattelivat tehdessään musiikkia, mutta lopputulos on yhtä eskapistinen kuin vaikka Hollywoodin 20-luvun romanttiset ja eskapistiset elokuvat.
velipesonen
03.10.2012 11:57:44
 
 
Jussiman: Emmehän voi varmasti tietää mitä muusikot ajattelivat tehdessään musiikkia, mutta lopputulos on yhtä eskapistinen kuin vaikka Hollywoodin 20-luvun romanttiset ja eskapistiset elokuvat.
 
Kuinka musiikki voi olla eskapistista, eikö musiikki ole vain ääntä? Eikö eskapismi, sikäli kuin sitä on, liity musiikinesittäjän esillepanoon ja siihen sosiaaliseen viitekehykseen kokonaisuudessaan, missä musiikkia tyypillisimmin kulutetaan? Eikö koko kysymys eskapismista, sikäli kuin on tarkoituksenmukainen lainkaan, kuulu sosiologian laitokselle?
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg
Jussiman
03.10.2012 11:59:56 (muokattu 03.10.2012 12:03:33)
velipesonen: Kuinka musiikki voi olla eskapistista, eikö musiikki ole vain ääntä? Eikö eskapismi, sikäli kuin sitä on, liity musiikinesittäjän esillepanoon ja siihen sosiaaliseen viitekehykseen kokonaisuudessaan, missä musiikkia tyypillisimmin kulutetaan? Eikö koko kysymys eskapismista, sikäli kuin on tarkoituksenmukainen lainkaan, kuulu sosiologian laitokselle?
 
Mutta rock onkin paljon enemmän kuin vain ääntä. Rockista on aikojen saatossa kehittynyt musiikkia suurempi asia. Rockin viehätys perustuu isoksi osaksi kapinallisuuteen ja nimenomaan pakoon arjesta ja oravanpyörästä eli toisinsanoen eskapismiin. Räikeimmin tämä näkyy glamrock-yhtyeissä joissa imago on yhtä keskeisessä (tai keskeisemmässä) asemassa kuin musiikki. Bändit tarvitsevat riveihinsä elämäntapataiteilijoita ja romantikkoja joiden elämästä yleisö voi musiikin yhteydessä fantasioida. Mitä Rolling Stones olisi ilman Keith Richardsia ja tämän imagoa?
Numb
03.10.2012 12:03:21
 
 
velipesonen: Kuinka musiikki voi olla eskapistista, eikö musiikki ole vain ääntä?
 
Ja eikö ääni ole vain aaltoliikettä ilmassa?
 
Eikö eskapismi, sikäli kuin sitä on, liity musiikinesittäjän esillepanoon ja siihen sosiaaliseen viitekehykseen kokonaisuudessaan, missä musiikkia tyypillisimmin kulutetaan? Eikö koko kysymys eskapismista, sikäli kuin on tarkoituksenmukainen lainkaan, kuulu sosiologian laitokselle?
 
Miten sen nyt ottaa. Mun mielestäni rockissa on kyse muustakin kuin tietynlaisesta aaltoliikkeestä ilmassa, eikä sen muun poistaminen yhtälöstä tee oikeutta rockille. Oli rock sitten kuollut tai ei.
Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head MySpace
velipesonen
03.10.2012 12:07:38
 
 
Jussiman: Mutta rock onkin paljon enemmän kuin vain ääntä. Rockista on aikojen saatossa kehittynyt musiikkia suurempi asia. Rockin viehätys perustuu isoksi osaksi kapinallisuuteen ja nimenomaan pakoon arjesta ja oravanpyörästä eli toisinsanoen eskapismiin. Räikeimmin tämä näkyy glamrock-yhtyeissä joissa imago on yhtä keskeisessä (tai keskeisemmässä) asemassa kuin musiikki. Bändit tarvitsevat riveihinsä elämäntapataiteilijoita ja romantikkoja joiden elämästä yleisö voi musiikin yhteydessä fantasioida. Mitä Rolling Stones olisi ilman Keith Richardsia ja tämän imagoa?
 
Tämä nyt on jo niin sosiologian syövyttämää hapatusta että...jos sisällytät yhtälöön aivan väkisin sosiaalisen komponentin, sisällytät sen samaan aikaan yhtälön molemmille puolille.
 
Toisin sanoen: Jos koetamme etsiä vastausta kysymykseen, millaista musiikin pitäisi olla että siitä tulisi suosittua vuonna 2012, etsimme musiikillista muotoa joka tietyllä tavalla vastaa ilmiötä, joka on luonteeltaan kaupallinen ja sosiaalinen, siis suosiota. Jos sosiaalisia komponentteja heitellään myös sinne musiikin puolelle yhtälöä, päädytään sumeaan tilaan missä todellinen kysymys alkaakin jo kuulua: "Millaista suosion pitäisi olla että se olisi suosiota".
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg
TheMusiikkmies
03.10.2012 12:28:31
Kumma juttu, että nykyään suosittua musiikkia on olevinaan juuri mahdollisimman nuoret laulajat jotka herkistelee esim: Robin, ja Justin. Sitä tuotetaan mikä myy, kunnes muoti jälleen vaihtuu. Kun kaikki nuoret tytöt ja vähän vanhemmatkin ihanoivat söpöjä poikia niin se tuottaa rahaa ja sitten sitä aletaan tuottamaan tuutista ulos niin kauan kun raha virtaa ja se on vielä suosittua. Nais-artistien suosio perustuu myös pitkälti siihen, että nuoret tytöt ottavat heidän ikäänkuin roolimallikseen ja heidän muotia ja tekemisiä seurataan herkeämättä. Todellisuudessahan nämä kyseiset artistit vain heiluttelevat persettään vähissä vaatteissa kymmenen puolialastoman miehen hinkatessa häntä ja samalla lauletaan jotain irstasta tai rakkaudesta.
Elämä on kuin vessapaperi, joskus pyyhkii hyvin joskus taas ei.
Lennu
03.10.2012 12:28:47
 
 
Pesonen on ihan oikeassa. Ei musiikin tehtävä ole peilata mitään viitekehystä, vaikka se niin tekeekin. Sen tehtävä on olla katalyyttinä. Se on huomattavan eri asia.
no is any good musics maked anymore...
Lennu
03.10.2012 12:30:04
 
 
TheMusiikkmies: Kumma juttu, että nykyään suosittua musiikkia on olevinaan juuri mahdollisimman nuoret laulajat jotka herkistelee esim: Robin, ja Justin. Sitä tuotetaan mikä myy, kunnes muoti jälleen vaihtuu. Kun kaikki nuoret tytöt ja vähän vanhemmatkin ihanoivat söpöjä poikia niin se tuottaa rahaa ja sitten sitä aletaan tuottamaan tuutista ulos niin kauan kun raha virtaa ja se on vielä suosittua. Nais-artistien suosio perustuu myös pitkälti siihen, että nuoret tytöt ottavat heidän ikäänkuin roolimallikseen ja heidän muotia ja tekemisiä seurataan herkeämättä. Todellisuudessahan nämä kyseiset artistit vain heiluttelevat persettään vähissä vaatteissa kymmenen puolialastoman miehen hinkatessa häntä ja samalla lauletaan jotain irstasta tai rakkaudesta.
 
Tämä on äärettömän pieni ja merkityksetön asia kokonaisuuden kannalta. Ja lisäksi vähän naivi lähestyminen.
no is any good musics maked anymore...
Bongowing
03.10.2012 12:32:36
Musiikki on huume. Huumeita käytetään, koska ne vapauttaa kehon ja mielen kahleista. Ei sillä muodolla niin väliä.
But where the heck is magenta?
Jussiman
03.10.2012 12:38:36
Bongowing: Musiikki on huume. Huumeita käytetään, koska ne vapauttaa kehon ja mielen kahleista. Ei sillä muodolla niin väliä.
 
Tämäkin on totta. Ja mitä asiaa on tutkittu, niin musiikin kuuntelu aiheuttaa aivoissa osaksi samanlaisia reaktioita kuin huumeet.
 
Joten musiikin kuuntelun ja tekemisen tulisi olla laitonta!
TheMusiikkmies
03.10.2012 12:40:07
Ei sillä muuten mitään väliä olisi mutta kyllähän se vähän ahistaa kun vain sitä yhden tyyppistä musiikkia tulee joka tuutista: radiosta, telvisiosta, netistä jne. No sehän on oikeastaan juuri sitä viisasta mainontaa, että taotaan kun rauta on vielä kuumaa.
Elämä on kuin vessapaperi, joskus pyyhkii hyvin joskus taas ei.
reos
03.10.2012 13:21:23
TheMusiikkmies: Ei sillä muuten mitään väliä olisi mutta kyllähän se vähän ahistaa kun vain sitä yhden tyyppistä musiikkia tulee joka tuutista: radiosta, telvisiosta, netistä jne. No sehän on oikeastaan juuri sitä viisasta mainontaa, että taotaan kun rauta on vielä kuumaa.
 
Valitettava kohtalo sinulla. Onkohan niin että seuraat vain yhden typpisiä tuutteja kun noin yhden tyyppistä tavaraa vaan kohtaat?
"Nokkela sanonta ei todista mitään." François-Marie Arouet "Nyt iloitsen siitä, että kokeilujen jälkeen on löytynyt siedettävä kipulääkearsenaali." Päivi Räsänen
TheMusiikkmies
03.10.2012 13:25:46
reos: Valitettava kohtalo sinulla. Onkohan niin että seuraat vain yhden typpisiä tuutteja kun noin yhden tyyppistä tavaraa vaan kohtaat?
 
Ei siltä voi välttyä vaikka mitä tekisit. Hyvänä esimerkkinä youtubessakin jos katsot metalli bändiä niin mainoksiin/suosituksiin tulee rihannaa ynm.
Elämä on kuin vessapaperi, joskus pyyhkii hyvin joskus taas ei.
Askr
03.10.2012 13:33:26
Jussiman: Suosittu taide on oikeastaan aina jossain määrin eskapistista ja romanttista sekä unelmien kauppaamista tavallisille kansalaisille. Vain harvoin realismi on ollut todella suosittua ja populaaria.
 
Minusta tuntuu, että velipesonen viittasi taiteen eskapismiin yleisemmällä tasolla, kuin tyylilajin merkityksessä, mutta kuitenkin: onkohan näin, että tyylilajeista realismi harvoin on todella suosittua? Minusta taiteessa on noin tyylilajinäkökulmasta havaittavissa myös vahva realistisuuden vaade ja suosio. Musiikissa, poprockissa Dylan jne. Erityisesti meillä Suomessa, eivätkö esimerkiksi arkirealistit Juha Tapiot ja muut ole todella suosittuja? Lisäksi tähän liittyy arvostuskymyksiä, karheat, todentuntuiset singer-songwriterit määritellään jo lähtökohtaisesti, tyylilajiperustaisesti, ulkoisiin tyylipiirteisiin nojaten syvällisemmiksi, aidommaksi, todemmaksi kuin se eskapistinen ja romanttinen kuten vaikkapa lohikäärmeheavy, mutta se on jo toinen juttu.
Jussiman
03.10.2012 13:45:00 (muokattu 03.10.2012 13:47:11)
Askr: Minusta tuntuu, että velipesonen viittasi taiteen eskapismiin yleisemmällä tasolla, kuin tyylilajin merkityksessä, mutta kuitenkin: onkohan näin, että tyylilajeista realismi harvoin on todella suosittua? Minusta taiteessa on noin tyylilajinäkökulmasta havaittavissa myös vahva realistisuuden vaade ja suosio. Musiikissa, poprockissa Dylan jne. Erityisesti meillä Suomessa, eivätkö esimerkiksi arkirealistit Juha Tapiot ja muut ole todella suosittuja? Lisäksi tähän liittyy arvostuskymyksiä, karheat, todentuntuiset singer-songwriterit määritellään jo lähtökohtaisesti, tyylilajiperustaisesti, ulkoisiin tyylipiirteisiin nojaten syvällisemmiksi, aidommaksi, todemmaksi kuin se eskapistinen ja romanttinen kuten vaikkapa lohikäärmeheavy, mutta se on jo toinen juttu.
 
Suomi ja Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen innostuneita realismista. On totta että pop- ja rockmusiikilla on myös realistisempi puoli, mutta maailmanlaajuisesti menestyvät eniten eräänlaiset romantikot ja eskapistit. Emmä näe stadioneilla tiukan realistisia muusikoita juuri lainkaan. Dylan on monimutkaisempi tapaus, sillä hänen uransa on niin monisävyinen että sitä on vaikea rajata joko realismiksi tai romantiikaksi. Sama pätee moniin muihin laulaja-lauluntekijöihin.
Askr
03.10.2012 14:02:32
locoloco: The Rival sons
 
Kun tämä nyt oli täällä esillä, niin miksi ihmeessä juuri Rival Sons on kriitikkojenkin suosiossa? Miksi rockin tulevaisuutta lasketaan juuri tämän kortin varaan? Täysi mysteeri.
 
Tykkään kyllä tyylilajistaan, viime talvena tuli useampia vastaavissa retroisissa tunnelmissa seilaavia bändejä nähtyä, hyviä ja ilahduttavia. Mutta tämä. Tavastian keikka ainakin oli positiivisten odotusten täysi romahtaminen. Bändi ei groovannut, soinnista puuttui oleellista mehevää tummuutta, itseensäkäpertyneen laulajan soundi oli samoin ikävän kova ja mykkä. Muodollisesti kyllä erittäin muodikkaalta porukka siellä lavalla näytti, vintagerokkibohemius oli asustettu niin taidolla, että kaikki varmaan kelpaisivat parishiltonien poikaystäviksi.
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)