Yleistä keskustelua musiikista ›

Jep... tätä tarkoitan. Eli tarkoitus olisi hyödyntää kyseistä tekelettä sekä myyntiin että lafkoille promoamiseen. Siis, pistetään levy omakustanteena myyntiin, mutta myös promo-tarkoituksessa levy-yhtiöille jos vaikka innostuisivat. Onko tuossa jotain erikoista mitä pitäisi huomioida? Siis ihan aikuisten oikeesti? :))

Juu, en edelleenkään tiedä mikä on tuo MCD. Voisitko kertoa? CD-levyn kyllä tiedän ja MD-levyn. :)
 
Noita CD-omakustanteita minulla on levyhyllyssä vino pino. Ja niillä kavereilla joilta olen nuo saanut on minun bändien cd-:deitä samaten. Yhdessäkään tapauksessa ei ole raha vaihtanut omistajaa.
 
En mä silti näillä puheilla olisi valmis _maksamaan_ teidän bändin äänitteestä, kuulematta sitä ensin. Onko teillä se jaossa jossain netissä? Voisin imuroida ja tehdä sitten ostopäätöksen jos se on hyvä.

tulipa paha mieli kun lukaisi tän läpi.
 
kaikki ammattimuusikot ei tee musiikkia dollarinkuvat silmissään.
 
kaikki harrastelijamuusikot ei tee musiikille palvelusta.
 

 
joten lopetetaan se mustavalkoinen paskanjauhanta ja musiikin arvottaminen muusikon ammattinimikkeen mukaan ja piis.
 
tietenkin on romanttista ja ylevää jos pystyy tekemään täysin vapaasti musiikkia, ilman että pettuleivän määrä riippuu luomispuuskan esiintymisasteesta. mutta harvassa ovat ne muusikot, jotka pystyvät käymään normaaleissa töissä, elättämään sillä itsensä ja perheensä ja sen lisäksi tekemään uraa muusikkona, jolla on taiteellisesti korkeatasoista sanottavaa jne. henk.koht olen sitä mieltä, että luovuutensa tappaa aika nopeasti jos perustarpeet ovat jatkuvasti tyydyttämättä. rakkaus musiikkiin on mahtava voima mutta valitettavasti sillä ei ihminen elä.
 
ja aiheeseen: tuiskun tapauksessa lienee sijoitettu jonkin verran lavashow'hun ja ulkomusiikillisuuteen, jonka lisäksi myös säveltäjät, sanoittajat, sovittajat, tanssinopettajat, savukoneenkäyttäjä ja kuski jne. lienevät miinuksella. jos pyytävät 20 eur keikasta, se 20 eur on ikäänkuin takuu siitä että yleisö saa mitä haluaa, tässä tapauksessa tuiskun, joka on vimosen päälle stailattu, saanut safkaa bäkkärillä, osaa tanssia, esittää tietynlaista musaa ja hänen henkilökuntansa saa asianmukaiset korvaukset työstään. mielummin maksan 20 euroa kuin pelkän narikan, jolloin esiintyjän ei voi edes velvoittaa saapuvan paikalle ("ethän sinä oo mitään menettänyt, elä turhaan urputa!"). halpaa ja hyvää harvoin löytää, ainakaan pitkäkestoisesti.
 
ps: sen verran noita "ilmaiskeikoilla" ja muilla itseäni työllistäneenä tiedän, että hommaa on niin paljon, että tekee mieli palkata ulkopuolinen tuota hoitamaan. eri asia on onko siihen varaa. mielummin sitä menisi lavalle vetämään parhaansa levänneenä ja ravittuna ja fiiliksessä kuin että on viimeiset 2 viikkoa soitellut ihmisten perään, selvittänyt pa-kamojen saatavuutta jossain hevonvitussa, miettinyt kuka ajaa ja kenen autoon mahtuu, hoitanut ruokailua jossain peräseinävitussa 600km päästä, silittänyt keikkareleet, viettänyt kolme tuntia laittaen bändikavereille papiljotteja päähän ja murehtien lavalla sitä, ehtiikö aamuksi töihin. kuitenkin, jos tuon ulkopuolisen palkkaisi ja näinollen saisi "takuun" sille, että on lavalla parhaimmillaan, omat saatavat (jolla niitä soittimia ja muita ostellaan) vähenee niin pieneen, että pitäisi nostaa hintaansa. eri asia on, maksaako järjestäjä. yleensä ei. kuitenkin sen energian, minkä laittaa itsensä ja musiikin kehittämiseen, ei soisi olevan vain jotain minkä varjolla joku myy baarissa alkoholituotteita - sitä varten on linda-siiderit ym. sitäpaitsi: niin kauan kun ihmiset haluavat kuunnella elävää musiikkia, heidän tulee hyväksyä että siitä syystä toiset ihmiset, muusikot, uhraavat useita vuosia elämästään ja vapaa-ajastaan jatkuvasti, jotta olisivat tarpeeksi taitavia elävän musiikin esittäjiä.
 
jos vuokranmaksukyky ei ole musiikinteosta riippuvaista, se on jostain muusta riippuvaista, yleensä jostain muusta työstä. useampia vuosia normaalityön, koulunkäynnin, musiikinopiskelun ja keikkamuusikkouden välillä tasapainoilleena voin sanoa, että mieluiten sitä pistäisi koko energiansa yhteen asiaan, joka myös maksaisi vuokran, verot ja eläkkeet ja toisi joskus juustoa näkkileivälle.

Tanjulille plussaa!

Tanjulille plussaa!
 
Täältä tuli myös!

Oho, neljättä sivua jo ja oikein tappeluakin... Jes! :)
 
Oikeastaan olin hölmö kun aloituksessa sanoin kirjoittavani soittajan ja keikkajärjestäjän näkökulmasta, kun kuitenkin vasta lopussa pääsin itse asiaan. Alkuhan oli, kuten fiksuimmat huomasivat, kirjoiteltu juurikin sen katkeran, köyhyyttään ruikuttavan opiskelijan kantilta.
 
Hyviä kirjoituksia on tullut monelta, vaikkakaan ruikuttajalle ei ole lohtua suotu. Pari uutta juttua jäänyt tästäkin takkiin, mutta kuten jo ekassa viestissä mainitsin, ymmärrän toki alan realiteetit. Persnetto ei lämmitä ketään, sehän on selvä, ja työstä on saatava palkka.
 
Voin kuitenkin ihan julkisesti myöntää olevani idealisti. Se sinisilmäinen usko, että asiat voisi oikeasti tehdä toisinkin, pitää minut liikkeellä. Voisin jauhaa kymmenistä syistä joiden johdosta nykytilanteeseen on tultu, mutta miksi suotta? "Kaikki" tietävät jo ja jotkut jopa hyväksyvät tilanteen. Koska olemme kaulaa myöten paskassa, niin parempi vaan yrittää etsiä pyykkipoika ja luovia pikkuhiljaa eteenpäin.
 
Uusi, omahyväinen allekirjoitukseni puhukoon puolestaan...

Tanjulille plussaa!

Täältä tuli kans plussaa!

Voin kuitenkin ihan julkisesti myöntää olevani idealisti. Se sinisilmäinen usko, että asiat voisi oikeasti tehdä toisinkin, pitää minut liikkeellä.
 
Ei idealismissa mitään vikaa ookaan. Eikä myöskään siinä, että yrittää keksiä jonkun toisen tavan. Onhan se nyt suuren luokan idealismia, että vaikka kuinka tietää, että tämä on mahdotonta, niin siitä huolimatta yrittää ja myös keksii tavan, millä jutut saa toimiin. Näinhän kulttuurihommissa toimitaan.
 
Jos sitä palavaa innostusta ei ole, ei sitä mistään saa ostaakaan. Itse ne asiat on tehtävä ja senhän sä oot varmasti huomannut, kun oot operaatioita järjestänyt.
 
Mutta kun idealismiksi monasti naamioidaankin tyhmyys ja suoranainen itsekkyys. Kieltäydytään ymmärtämästä asioita ja pannaan toiset maksamaan ja monesti jopa kuseen, kun ei näes ymmärrä...
 
Pitäisi itse asiassa pistää paperille joku karkea kululaskelma keikan järkkäämisestä eri osapuolien kannalta, kunhan kerkiäisi. Mulla oli kerran tuolla bänditoimintaosastolla suht. yleispätevä laskelma siitä, mistä koostuu bändin keikkaliksa. En vain muista, minkä otsikon alla se oli.
 
PS: Tanjulilta hieno kirjoitus.

Mulla on erittäin vahva tuntu, että euroihin siirtymisen myötä kovin monen bändin liksa nousi; summa pysyi samana, mutta perämerkki vaihtui...
 
Se on muuten just näin. Hyvä vaan;)

Se on muuten just näin. Hyvä vaan;)
 
Eipä nuo hinnat muuten oo vuosikymmeninä muuttunukkaan. Hyvä jos jollain saadaan keikkaliksaa edes vähän kohtuulliselle tasolle.
 
Rollarit ynnä muut onkin vähän eri juttu. Ne pyytää niin paljo ku katsovat haluavansa ja mestat on pullollaan lipun ostaneita faneja. Mä puhuisin tuossa tapauksessa mieluummin oikeaan osuneesta ja taitavasta hinnoittelusta kuin ahneudesta. Jos sanoo ahneeksi niin leimaa itsensä kateeksi.
 
Nyt kun oon käsitelly kotimaiset ja ulkomaiset ammattilaiset niin vois sanoa pari sanaa harrastelijoistakin. Jos mä amatöörinä haluan vähän maksaa että pääsen esiintymään elävälle yleisölle niin turha siihen on tulla vouhottamaan kulurakenteesta. Jos lasken kuluikseni vain bensat ja kopan kaljaa niin mitä se kenellekkään kuuluu että korvaus ei riitä oikeaan kilometriliksaan jne. Mä voin silti haluta soittaa ja maksaa muulla työllä harrastuksen kuluja.
 
Ei amatöörit myöskään syö ammattilaisten leipää. Kyllä ne perkuleet ottaa studiolle Anssin ja maksaa sille tonnin vaikka mä tekisin saman ilman. Toisin äänimiehille vielä kaljatkin. Mutta kun tuo ammattilainen on niin paljon parempi niin ne maksaa sille mielellään. Voikin kysyä että mikäs ammattilainen se on jonka amatööri tuosta vaan paikkaa ja korvaa?
 
Noista äänitteistä vielä. Ymmärrän oikein hyvin omakustanteen ja levysopimuksen eron. Demon, promon ja kaupallisen tuotteen ero onkin jo paljon epäselvempi. Musan laatu kun alkaa olla melko samanlaista. Turakainen ainakaan ei kuuntelemalla tiedä mikä on mikäkin. Erot ovatkin monesti vain byrokraattisia. Mato-onginta on sallittua samoin kuin marjojen poimiminen. Kyllä parisataa levyäkin voi myydä vaikkei siellä finvox missään luekkaan. hähähähh.

Nyt kun oon käsitelly kotimaiset ja ulkomaiset ammattilaiset niin vois sanoa pari sanaa harrastelijoistakin. Jos mä amatöörinä haluan vähän maksaa että pääsen esiintymään elävälle yleisölle niin turha siihen on tulla vouhottamaan kulurakenteesta. Jos lasken kuluikseni vain bensat ja kopan kaljaa niin mitä se kenellekkään kuuluu että korvaus ei riitä oikeaan kilometriliksaan jne. Mä voin silti haluta soittaa ja maksaa muulla työllä harrastuksen kuluja.
 
Sitähän tässä on yritetty monen ihmisen voimin selittää. Mutta jos meininkinä on se, että harrastuksen kuluja ei oo valmis maksamaan ja vielä sen päälle haluaa liksaakin, mutta on sitä mieltä, että Kentin ei sovi pyytää lipuista hintaa ja ylipäätänsä isojen nimien ei tartte kannattaa vaan niitä avittaa pääomasijoittaja. niin munst ollaan vähän oudoilla jäljillä?
 
Ja kun sä harrastajana menet keikalle, mihin joku on vuokrannut tekniikan, hoitanut baarin auki, mainostanut jne ja sä olet joltakulta lainannut autonkin, mutta oot valmis laskemaan keikan kuluiksi vain omat bissesi ja bensat, niin eikös se kuulosta itsepetokselta tai jopa itsekkyydeltä?
 
Vai mikä sun pointtisi oli?

Ei amatöörit myöskään syö ammattilaisten leipää. Kyllä ne perkuleet ottaa studiolle Anssin ja maksaa sille tonnin vaikka mä tekisin saman ilman. Toisin äänimiehille vielä kaljatkin. Mutta kun tuo ammattilainen on niin paljon parempi niin ne maksaa sille mielellään. Voikin kysyä että mikäs ammattilainen se on jonka amatööri tuosta vaan paikkaa ja korvaa?
 
Tuota amatöörin ja ammattilaisen eroa on jo aika useassa yhteydessä yritetty puida. Aika usein on argumentiksi tuotu tuo lainauksen viimeinen lause. Jami tietää ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että ei tuo asia ole noin yksinkertainen. Niin surullista kuin se onkin, ei monet kuluttajat erota hyvää huonosta (hirveen kornisti sanottu, mut mut...). Amatöörit pystyvät korvaamaan ammattilaisen varsinkin tuotteen ostajalle (esim. tilaisuuden järjestäjälle) pelkästään hinnalla. Jos järjestäjä katsoo pelkästään kuluja, niin hän näkee 3-4 kertaa halvemman bändin puhtaana säästönä, ajattelematta sen kummemmin, että nuo amatöörejä jotka helposti korvaavat ammattilaisen.

Tuota amatöörin ja ammattilaisen eroa on jo aika useassa yhteydessä yritetty puida. Aika usein on argumentiksi tuotu tuo lainauksen viimeinen lause. Jami tietää ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että ei tuo asia ole noin yksinkertainen. Niin surullista kuin se onkin, ei monet kuluttajat erota hyvää huonosta (hirveen kornisti sanottu, mut mut...). Amatöörit pystyvät korvaamaan ammattilaisen varsinkin tuotteen ostajalle (esim. tilaisuuden järjestäjälle) pelkästään hinnalla. Jos järjestäjä katsoo pelkästään kuluja, niin hän näkee 3-4 kertaa halvemman bändin puhtaana säästönä, ajattelematta sen kummemmin, että nuo amatöörejä jotka helposti korvaavat ammattilaisen.
 
Tässä näitä projekteja miksanneena on tullut sellainen mielikuva, että ammattibändistä maksaessa maksaisi ikäänkuin varmuudesta. Noissa amatööreissä on mukana meinaan musiikillisesti ja muutenkin senverran päteviä porukoita, että takuulla ei mitään sanottavaa jää. Mutta siellä on myös niitä, hieman hmm. ei niin välttämättä päteviäkin kokoonpanoja. Eikä tilatessa voi olla varma kumpaa porukkaa saa.
 
Toisaalta joskus tanssipalstaa lukiessa tulee mieleen, että onko se nyt niin varmaa siellä ammattilaispuolellakaan... Mutta silti uskon, että se nyt kuitenkin on ainakin varmempaa. Eli ei se ole mikään automaatti, että amatöörit = huono orkesteri ja ammattilaiset = hyvä orkesteri, mutta todennäköisyyslaskelmat on vahvasti sinne ammattilaisten suuntaan. Tietää varmemmin mitä saa kun tilaa.

Ja kun sä harrastajana menet keikalle, mihin joku on vuokrannut tekniikan, hoitanut baarin auki, mainostanut jne ja sä olet joltakulta lainannut autonkin, mutta oot valmis laskemaan keikan kuluiksi vain omat bissesi ja bensat, niin eikös se kuulosta itsepetokselta tai jopa itsekkyydeltä?
 
Vai mikä sun pointtisi oli?
 
Ei harrastaja tuollaisille keikoille mene. Ja jos menee niin se on järkkärin moka. Amatöörihommat on amatöörihommia kautta linjan. Omat kalustot ja tekniikat, omalla autolla jne.
 
Kyllä mä sun pointtisi kovasti ymmärrän ja hyväksynkin. Kalastajan nyt mielestäni ei vain kannata mato-onkijalta vaatia nuotanvetoa.
 
Martso on oikeassa. Tiedän ja ymmärrän. Oon vain nähny riittävän monta ammattikuntaa jotka on tästä maasta hävinneet kun ei ole ostajalle ollut tarjota oikeanlaista laatua oikeaan hintaan. Laadun ja hinnan määrittelee ostaja markkinoilla olevista vaihtoehdoista.

Jos harrastelijabändeillä turhauttaa tehdä yli 600 km keikkoja 20 €:n hinnalla per/jäsen tulee luonnollisesti persnettokulut. Mutta moniko kuvittelee nauttivansa tilanteesta jossa on täysin taloudellisesti riippuvainen jonkun todella vähän keikkailevan amatööribändin keikka-ansioista jotka ovat maksimissaan 3-4 vetoa kuussa joka tekee keskimäärin 400-550 € kk/per henk. jos ollaan ohjelmatoimiston listoilla. Tuolla liksalla ei pahemmin kuussa elätä Erkkikään itseään varsinkin jos on vielä perheellinen ja tästä sen näkee että muusikon hommat voivat olla taloudellisesti suuri riski aina silloin jos soittokontakteja ei ole tarpeeksi.
 
Pääosin se kakun pala mitä rivimuusikolle annetaan on todella pieni verrattuna siihen mitä kaikkein aluksi on ollut. Siitä kakusta haluaa niin moni päästä osille ja pääseekin. Tarkoittaa sitä että tuolla tanssimusiikin bisneksessä todellakin virtaavat isot rahat joista suurimman osan kahmivat ohjelmatoimistot, humppa-artistit jne.

Ei harrastaja tuollaisille keikoille mene. Ja jos menee niin se on järkkärin moka. Amatöörihommat on amatöörihommia kautta linjan. Omat kalustot ja tekniikat, omalla autolla jne.
 
Juurihan tuossa joitain kirjoituksia aikaisemmin tämä Bonecrusher meni. Joku ne maksoi, muttei Bonecrusher.
Myös ne omat autot ja tekniikat ovat kuluja, mitkä hommaan liittyvät. Jos harrastelija maksaa ne omistaan, se on hyvä homma, muttei se sitä keikan kokonaiskustannusta tiputa mihinkään. Se vain rahoitetaan eri tavalla. Maksetaan harrastuksesta, niinkuin pitääkin.
 
Jotta asia kävisi selväksi, niin jos noudatetaan joidenkin kirjoitusten logiikkaa, niin Kentinkin homma kävisi kannattavaksi, kun he laskisivat kuluihinsa vain bisset ja laivaliput. Joku muu voisi huolehtia lopusta.
 
Bändiosastolla muuten juuri amatööribändit käyvät kädenvääntöä siitä, miten keikkaliksa jaetaan ja mitä seuraa, jos joku jää pois tai mitäpä jo bändi hajoaakin eikä kamoja saakaan myyty.
 
Mulla on tossa kesällä tulossa harrastuspohjalta näyttely. Kyllä mä olen laskenut aika tarkkaan, mitä mikin maksaa. Kyllä ne on kuluja. Mä vaan maksan ne muulla työllä. Jos se homma olisi mun leipätyöni, mä maksaisin sen siihen työhön liittyvästä rahaliikenteestä. Tosin (niinkuin oikein onkin) mä ammattilaisena voisin tehdä vähän edullisempia diilejä. Sitä "kululaskelmaa" se ei silti muuta mihinkään.